Joulukuu 24: Hyvää joulua!

Niin se joulu lopulta tuli! Jouluaattoa edeltävänä yönä tässä tätä viimeistä joulukalenteripostausta kirjoittelen. Kello löi jo kaksitoista, joten virallisesti ollaankin jo aatossa. Blogista välittyy varmasti useimmiten seesteinen fiilis, mutta tunnustan että tämä joulukuu oli aika haasteellinen. Vielä eilen aamulla ajattelin, että liekö tässä ehtii kaikkea saada valmiiksi, mutta niin se vaan onnistui. Itse asiassa aloitimme joulufiilistelyt jo aatonaattoiltana ihanilla jouluisilla alkupaloilla ystäväperheen kanssa. Tein muutamia pohjoismaisia makuyhdistelmiä pieniin suolaisiin naposteltaviin.

Jos muuten tässä kohtaa joku on vielä hiukopalaideoita vailla, niin kehittelin tällaisen levitteen leivän päälle: Sekoita maustamattomaan tuorejuustoon (joku muu merkki mieluummin kuin Philadelphia) paljon porosalamia pienen pieninä kuutioina. Sekoitussuhteena mulla oli ehkä 1/3 tuorejuustoa ja 2/3 niitä salamikuutioita. Lisää reilusti persiljasilppua ja pala raakaa punasipulia ihan pieneksi paloiteltuna. Sekoita ja anna tekeytyä hetken aikaa. Me tarjoiltiin tätä sellasten pehmeiden vehnäleipien päällä. Ne on niitä neliön muotoisia, mitä löytyy kaikkien kauppojen leipähyllyiltä nykyään. Ne on pinottu pussissa sillai torniksi. (Tällähän viitteellä niitä kannattaakin kaupasta kysyä... :D) Ne on Suomessa varmaan Pagenilta. Niillä on varmaan joku oikea nimikin, mutta en nyt muista mikä. Joka tapauksessa ne on niitä ihan haalean vaalean värisiä ja pehmeitä  koostumukseltaan. Leikkasin sellaisia leipäsiä kuuteen osaan ja laitoin teelusikallisen tuota tahnaa siihen päälle ja hiukan persiljaa vielä koristeeksi. Siinä koossa ne oli sopivasti sellasta sormin syötävää naposteltavaa. Täällä tuota leipää ja porosalamia ostettiin Ikeasta, mutta Suomessa niitä saa varmaan muualtakin. Hyvin tekivät kauppansa, joten kannattaa kokeilla.  

Oli kyllä ihana aatonaattoilta. Vieraiden jälkeen tuotiin lahjat kuusen alle odottamaan huomista ja sujautettiin kinkku paistopussiin odottamaan, että mies herää sen aamuyöllä paistamaan. Kirjoitin lapulle muutaman ohjeen, mutta voi olla, että joudutaan taas tavan mukaan soittamaan mun isälle varmistussoitto jossakin kohtaa. Kinkunpaisto on miesten hommia meidän suvussa, mutta ihan ilman puhelimessa saatuja ohjeita ei olla varmaan kertaakaan selvitty. :) 

Hyvää joulua! Vapahtajaa parempaa lahjaa ei olisi voinut saada. Palataan taas, kun on vuoden ihanin juhla juhlittu ja kunnolla levätty.    

Joulukuu 23: Keksipaketit

Perinteitä kunnioittaen teimme taas pienet keksirasiat muutamille tutuille vanhuksille. Ulkomailla asuessa joskus huomaa, että hiukan korostuu sellainen tarve, että on mukava haalia eri ikäisiä ihmisiä ympärille. Vähän siihen tapaan, jos olisi omia sukulaisia lähempänä. Meidän molempien omat isovanhemmat on jo menneet, mutta sitä kyllä kaipaa välillä, että voisi viedä oikeasti omalle tädille joulukukan tai käydä moikkaamassa ihan omaa isosetää. Se ei tietysti ole mahdollista, mutta arjessa joskus kaipaa, että olisi omia sukulaisia lähempänä. Loma-ajat taas on aina niin rajalliset, että silloin ei meinaa ehtiä sukuloimaan nykyään enää paljonkaan, kun omassakin porukassa on monta kyläpaikkaa. Uskon kuitenkin, että jos voisi olla luonnollisesti tavallisessa arjessa mukana, niin varmasti tulisi tavattua sukulaisia useammin. Sellasta arkista mutkattomuutta ja yhteenkuuluvuutta joskus kaipaan. Onneksi on nytkin kuitenkin paljon ihania ihmisiä, tutuksi tulleita sieltä täältä, jotka ovat tietysti ihan itsenäänkin mahtavia, mutta samalla tietämättään hiukan korvaavat puuttuvia sukulaisia. Tänään vietiin keksipaketit muutamille sellaisille.  

Joulukuu 22: Paahdetut mantelit

Syyslukukausi tuli lopultakin päätökseen tänään. Joulukirkko oli kuulema pidetty jossain kappelissa pidemmän kävelymatkan päässä. Katolilaisissa kouluissa käydään useamman kerran lukuvuoden aikana kirkossa. Lapset ja teinit ei tietenkään asiaa hirveästi arvosta, mutta minusta se on hyvä, että pidetään perinteestä kiinni. Katolilaisiin kouluihin on tervetullut minkä uskontokunnan edustaja vain, mutta jo sisään kirjautuessaan täytyy hyväksyä se, että näissä kouluissa on osallistuttava myös näihin kirkoissa pidettäviin tilaisuuksiin, rukouksiin ja erilaisiin hyväntekeväisyysprojekteihin. En ole ikinä kuullut vanhemmilta mitään valitusta näistä käytännöistä, vaikka aika harvat perheet tuntuvat olevan aktiivisessa mielessä uskonnollisia muuten. Luulen, että selkeys auttaa. Kun tietää jo etukäteen mitä odottaa, niin ei tarvitse ihmetellä jälkikäteen. Suomessakin käytävä keskustelu uskonnollisuuden vastustamisesta koulujen toiminnassa on sikäli erikoista, että katolisissa maissa samanlaista keskustelua ei juurikaan käydä. Katolilaiset ovat yleisesti ottaen protestantteja tarkempia siitä, että perinteitä ja perinteisiä arvoja kunnioitetaan. Kirkko kuuluu siihen pakettiin ja maallistuneemmallakin tyypillä on yleensä jonkin verran kunnioitusta instituutiota kohtaan. Yksilöillä on tietysti joka paikassa erilaisia mielipiteitä, mutta noin niinkuin isompana suuntauksena ajatellen katolilaisissa maissa uskontoa ei kyseenalaisteta yhtä kärkkäästi.   

Takaisin asiaan, eli nyt siis kun joululoma lopulta alkoi, teimme pienen retken Brysselin keskustaan. Joulutori oli taas täydessä vauhdissa. Tänä vuonna kojut oli järjestetty ihanan tilavasti ja siellä mahtui kulkemaan aiempia vuosia paremmin. Harvemmin siellä tulee syötyä mitään, koska monista ruokakojuista tuleva sipulikäristys ja muu tuoksu meinaa jo pölähdyksenäkin kääntää vatsan ympäri. Parasta ovat appelbaignet-pulleroiset, mitkä ovat uppopaistettuna ja tomusokerilla kuorrutettuna aika herkkua. Omenan pala munkkitaikinan sisällä on vaan niin hyvää. Nyt tyydyttiin kuitenkin ostamaan vain tyypillistä keski-eurooppalaista markkinaherkkua, eli sokerissa paahdettuja manteleita. Näitähän voisi kotonakin tehdä, mutta ne ovat joulumarkkinoiden parasta antia, joten ainahan niitä on ostettava.  

Joulukuu 21: Perhekuva

Tänä vuonna lähetimme muutaman joulukortin, joihin laitoimme perheportretin kuvaksi. Joulukortit vähenevät vuosi vuodelta, mutta muutama on silti mukava aina lähettää. Myöhässä saattavat tosin saapua tänä vuonna, koska prosessista tuli hiukan odotettua hankalampi. Kerroinkin jo aikaisemmin meidän family photo sessiosta. 

Ensimmäinen otos ei ole ensimmäisen kuvauskierroksen versio, mutta aika lailla sen tapainen mistä joulukortti oli tarkoitus alunperin tehdä. Kamerassa olleen vian vuoksi valokuvan tarkkuus ei lopulta riittänyt tulostettavaksi. Olisi se ehkä riittänyt, jos ei olisi turhan tarkka, mutta minua hermostutti hiukan epätarkka piirto ja muutama kohta, jotka näyttivät tulostettuna sen vuoksi värivirheiltä. 

Toisella kuvauskerralla olimme astetta viisaampia ja otimme varmuuden vuoksi lopuksi vielä muutaman kuvan puhelimilla. Näistä alempi on tytön ottama perheselfie. Se päätyi lopulta kortteihin, vaikka tulostaessa se näyttikin hiukan lämpimämmältä kuin oli tarkoitus. Leikkauksen kanssa oli vielä lisäsäätöä, valmista korttipohjaa kun käytin, mutta tyttö tuli etualalla kivasti valmiin kortin päähenkilöksi. Hyvin se siis lopulta meni, mutta en muista milloin perhekuva olisi ollut näin hankala toteuttaa. 

Ehkä ensi vuonna paremmalla tuurilla, kunhan vaan kamera saadaan taas kuntoon. Tai uusi ostettua. Tästä sähläyksestä tuli nimittäin suuri kiusaus vaihtaa kameraa, vaikka olenkin ollut nykyiseen kameraan ihan tyytyväinen tähän asti. Täytyy miettiä asiaa ja selvittää saako tuota vanhaa kalibroitua niin, että se kestäisi kunnossa vielä muutaman vuoden.    

Joulukuu 20: Tämän vuoden joulukuusi

Tänä vuonna joulukuusi koristeltiin lähestulkoon vain valkoisilla koristeilla. Ripaus kultaa ja muutama karkkikeppi eikä juuri muuta. 

Tästä suunnasta kuusi on mukavan suora, mutta toisesta kohdasta katsottuna se on etukenossa. Tänä vuonna harkitsimme ensimmäistä kertaa ihan vakavissamme, että jos joskus ostaisi kunnollisen tekokuusen, niin säätäminen vähenisi huomattavasti... Viime vuoden kuusesta jäi mieleen tahmea lattia. Mutta aidolla nyt mennään. Ja vielä ruukullisella sellaisella, joten oikaisu ei onnistu mitenkään. Olen melkein aina ostanut ruukullisia kuusia, koska ne kestävät raikkaana yleensä hiukan kauemmin ja kastelun kanssa voi olla rennompi. Tämä yksilö nyt sitten sattui seisomaan ihan tikkusuorana kaupan pihassa, ja olin jo varma, että kerrankin löytyi täydellinen puu. Ilmeisesti kohta missä puu seisoi ei ollut ihan tasainen, koska vinous paljastui vasta kotona... Kaunis puu joka tapauksessa, eli ei kannata antaa pienten vastoinkäymisten viedä joulumieltä. 

Kun kuusi saatiin koristeltua ja kuusen tuoksu levisi ympäri talon, peruin ajatukseni muovikuusesta. Oikea kuusi on aito ja ihana, vaikka hiukan vajavaisenakin. Vähän niinkuin me ihmisetkin. On aina kivempi tavata aito versio, kuin pelkkä viimeisen päälle sliipattu kuori.   

Joulukuu 19: Kirkossa

Pysähdyin ohi kulkiessani hetkeksi Tuomiokirkkoon hiljentymään. Joulutunnelmaa toi joulukuusi ja -tähdet, mutta virsikirjatkin sopivat hauskasti joulun väreihin. Kirkossa ei ollut väkeä nimeksikään. Muutamat poikkesivat katsomaan jouluseimiasetelmia, mutta muuten oli ihanan rauhallista. Vanhoissa kirkkorakennuksissa on aina ihanan harras ja juhlava tunnelma. Ei mikään ihme, että ennen vanhaan ajateltiin, että kaunis kirkkorakennus johtaa ajatukset taivaallisiin. Se konsepti toimii minulla ainakin ihan itsestään. Enkä ikinä voi jättää kattorakennelmia tutkimatta... ne ovat yleensä niin kauniita, että kuvioiden rytmisyys ja symmetria saa aina sydämen sykähtämään vielä yhden ylimääräisen kerran. 

Lueskelin kirkossa Matteuksen evankeliumista Jeesuksen sanoja siitä, että Jumala odottaa armollisuutta uhrilahjojen sijaan (Matt. 9:12-13). Ulkonaisten uhrien antaminen on meille ihmisille monesti helpompaa kuin armollisuuden osoittaminen kanssaihmisiämme kohtaan. Ihminen voi olla hyvinkin avokätinen ja ihan oikeassa siinä, mutta asenne kaiken sen ulkonaisen hyväntekemisen takana voi silti olla jotakin muuta. Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen puheet alleviivaavat usein sitä, että Jumala ei ole kiinnostunut siitä, mitä me teemme tai annamme. Hän on enemmän kiinnostunut siitä, mitä me olemme ja millä asenteella toimimme. Vaikka hyvän tekeminen on aina hyvä asia sinänsä, ei sillä ole ikuisuusarvoa, ellei Jumalan osoittama hyvyys ja armollisuus pääse muuttamaan meitä hänen kaltaisekseen sisimmässämme. Se oli hiljainen joulusaarna tyhjän kirkon penkissä istuessani.     

Joulukuu 18: Suomen Turku

Professorin työhuoneessa ei vielä palaneet valot, kun aamuhämärässä saavuin Turkuun. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja kiersin odotellessani vakiolenkkini Aurajoen rantaa ihaillen juuri, kun aurinko oli nousemassa. Kirkon kohdalla oli vielä hämärää, mutta sitten alkoi valo lisääntyä. Näistä samoista kulmista saa kyllä aina ja kaikkina vuodenaikoina kauniita kuvia. Tällä kertaa oli ihanasti hiukan lunta olematta silti liian kylmä. Jonakin talvena meinasin jäätyä pystyyn reissun aikana, kun tulin monesta plusasteesta suoraan miinus kahteenkymmeneen!

Opiskelujen vuoksi piti käväistä ihan pikaisesti vain, mutta ajoitus oli hyvä joulunalusreissulle, kun samalla sain tuotua matkalaukullisen herkkuja kotiin eikä niiden jemmaaminen tuota suuria ongelmia, kun kyseessä on vain muutaman päivän mittainen säilytysaika. Herkkujen säilytys on meillä aina sellainen lievä logistinen ongelma. Sellaista piiloa ei olekaan, mistä niitä ei syötäisi lähestulkoon saman tien. Perhettä oli ihana nähdä, vaikka nyt ei paljon aikaa ollutkaan. Itseasiassa oli vain kaksi matkapäivää ja yksi kokonainen päivä perillä. Mutta se aika mitä oli, tuli kyllä käytettyä tehokkaasti. Harmi vaan, että sisko perheineen asuu liian kaukana ja jää näillä pikareissuilla yleensä tapaamatta.    

Ai niin, melkein unohdin kertoa, että joulurauhan julistusta varten oli tuotu jo hirmuinen määrä kuusia paikalle. Tiedätte siis nyt, että Suomen Turku ei jätä mitään viime tippaan, kun vanhasta perinteestä on kyse. ;)  

Joulukuu 17: Perinteinen puukoriste

Nyt putosinkin pois tästä joulukalenterista muutamaksi päiväksi, mutta jatketaan siitä mihin jäätiin.

Joulukuun alussa pidimme työpaikalla pikkujoulut. Pelasimme taas hassua lahjapeliä, josta sain tällaisen perinteisen, puisen joulukoristeen. Ei aavistustakaan keneltä se oli, mutta hauska pieni yksityiskohta kuitenkin. Hetki sen jälkeen, kun olin valinnut (lue: varastanut) tuon, toisesta paketista tuli esiin samalla tekniikalla tehty iso adventtikoriste, missä oli valot ja kaikki... Toivottavasti se joka sen sai tykkäsi siitä tarpeeksi. Lahjapelissähän ei ikinä tiedä, sattuuko kukaan saamaan mitään mistä oikeasti pitää. Tuollaiset puukoristeet on sellaisia tyypillisiä joulujuttuja, mitä ainakin Etelä-Saksassa näkee paljon. Joskus hiukan liiaksikin ja lopputulos on turhan "puinen" minun makuuni. Joku tällainen pieni yksityiskohta on kuitenkin aika kiva. Tiesin, että löydän sille kivan paikan, vaikka meillä ei tuota tyyliä muuten joulukoristeissa olekaan. Ihan rehellisesti siis, vaikka vieruskaverini pelin jälkeen ihmettelikin, että voinko minä tykätä tuosta oikeasti, vai pelastinko vain sen toisen pelaajan, jonka käsiin koriste oli jäänyt jumittamaan... No, pelissä on strategioita ja minun strategiani on se, että tavara liikuu. Siinä kohtaa peliä, tämä koriste auttoi siirtämään peliä eteenpäin ja tiesin, ettei tarvitse kotiin viedä ainakaan ihan mitä tahansa, hahah. 

Joulukuu 16: Hyasintin tuoksua

Onpas taas tuoksua talossa! Hyasintit kasvavat ja aukeavat huomattavasti amarylliksiä nopeammmin. Ei juuri tarvitse kastella tai edes odotella, kun ne jo kukkivat. Kaupasta ostetun kukkasipulipurkin laitoin ruukkuun ja sen juurelle painelin hiukan sammalta ja laitoin muutaman samanlaisen koristeen, kuin millä muutama viikko sitten kynttiläkipon ja havukranssinkin koristelin. 

Tässä kolmen hyasintin ruukussa kävi kivasti sillä tavalla, että kaikki näyttävät kasvavan omaa tahtiaan eivätkä Toivottavasti kuki kaikki yhtä aikaa. Rakastan hyasintteja ja pidän niiden tuoksusta, mutta liika on liikaa ja sitten alkaa nielua kirvellä niin kovasti, että on pakko laittaa kukat parvekkeelle. Joka tapauksessa niin pitkään, kun tätä asetelmaa pystyy keittiössä pitämään, se tuo kivasti tunnelmaa ruokapöytään. Mehän syödään kolmestaan melkein aina keittiön pyöreän pöydän ääressä. Ei ruokailuhuoneeseenkaan montaa askelta ole, mutta keittiö on silti kätevämpi. 

Viikolla sain ripustettua sinne joulutähden ikkunaan roikkumaan, joten nyt on jouluvalaistus keittiössäkin. Kiepautin sen johdon verhotankoon. Yllättävän hyvin se näkyy pysyvän paikallaan muutaman amatöörisolmun avulla. Nyt ei sen kummempia kuulumisia, koska tänä lauantaina täytyy ehtiä tehdä extramonta asiaa...   

Joulukuu 15: Ranskalainen joulukalenteri

Naapurit toivat yhdeltä reissultaan meille yllätystuliaisena ranskalaisen adventtikalenterin. Luukuista on paljastunut ihania perinteisiä mantelikarkkeja, nougatpaloja ja toffeita. En muistakaan, milloin viimeksi olisin itse saanut availla herkkukalenterin luukkuja. Nyt olen muutamana päivänä ollut innokkaana avausvuorossa. Sen verran hyviä aikuismaisia herkkuja luukuista tulee, että ehkä ensi vuonna on meillä kaikilla omat kalenterit... Ei vaiskaan, ehkä ei nyt sentään ihan niin pitkälle mennä, mutta tämä oli ihan ihana joulunalusyllätys! Hauskoja muuten nuo tonttuhahmot. Samoiksi tyypeiksi ne heti tunnistaa, vakka tyyli onkin vitsikkäästi hiukan erilainen kuin pohjoisessa.

Itse pääsinkin helpolla joulukalenterijuttujen kanssa tänäkin vuonna. Tyttö nimittäin valitsi itselleen kalenterin kaupasta. Lienee itsetehdyt adventtikalenterit siirtyneet jo historiaan meillä, mutta muutaman vuoden takainen versio löytyy täältä. 

Joulukuu 14: Amaryllis

Nyt taitaa käydä niin, että tämä amaryllis ei tule kukkimaan vielä jouluna... Vartta on tullut ehkä kymmenen senttiä lisää viikon aikana, mutta hiukan epäilyttää, että tämä ehtisi avautua jouluksi. Sipulikukissa on aina se, että ne joko aukeavat ihan liian aikaisin tai ihan liian myöhään. Optimaalisia kasvuolosuhteita on amatöörin hankala luoda...  

Viikonloppuna on tarkoitus hakea joulukuusi ja koittaa muutenkin saada enemmän joulua aikaan. Pikkujuttuja tässä on jo laiteltu, mutta kokonaisuus on vielä ihan kesken. Tänä vuonna askartelutprojektitkin ovat olleet ihan minimissä työkiireiden vuoksi ja tuntuu, että lahjoja lukuunottamatta muutkin valmistelut on vielä hiukan niin ja näin. Joskus näin, mutta onneksi joulu tulee joka tapauksessa. Vaikka sitten pitäisi pieni spurtti ottaa viime tingassakin. Muutaman päivän etukäteisaherrus yleensä luo vain tunnelmaa.

Onneksi olin kuitenkin sen verran ennalta viisas, että ostin Merimieskirkon joulumyyjäisistä pari rasiaa lanttulaatikkoa. Ainakaan lanttujen metsästämiseen ei tarvitse käyttää jouluviikolla aikaa. Ne on täällä pahimpia joulustressin aiheuttajia. Jos vain mahdollista, olen aina saanut jonkin sorttisen lanttulaatikon aikaiseksi. Jouluista lempiruokaahan ei voi jättää pois, vaikka sitten joutuisikin hiukan soveltamaan. Oikeanlaisia lanttuja kuitenkin joutuu aina hiukan etsimään ja silti ei aina osu ihan oikeaan. Tylsä huomata aattona, että paistettu lopputulos ei olekaan ihan sitä mitä piti, vaikka sose näytti ja maistui ihan hyvältä. Tänä vuonna pöydässä on nyt sitten Saarioista. Täytyy toivoa, että se ei petä. 

Joulukuu 13: Suklaakaupassa

Belgia on suklaan luvattu maa. Joka paikassa on pienempien valmistajien ja suurempien suklaatehtaiden kauppoja. Belgiassa on muuten yli 2000 'chocolatiers.' Suklaa onkin maan taloudelle tärkeä myynti- ja vientituote. 

Hyvilläkin suklaatehtailla on selviä eroja. Belgialaisilla on hiukan enemmän sääntöjä suklaan raakakaakaon määrään liittyen, joten melkein kaikki suklaat ovat täällä voimakkaamman makuisia kuin monessa muussa maassa. Silti makuerot on ihan selvät eri valmistajien välillä. Monilla onkin omat suosikkinsa ja tietyt merkit, joita he mieluiten ostavat.

Nyt joulun alla herkkukaupat ovat toinen toistaan söpömpiä, kun jouluiset koristelut tuovat herkkujen lisäksi tunnelmaa. Rasiatkin ovat monesti myös kauniita jo itsessään. Estetiikko tykkää...  

Hyvä puoli belgialaisen suklaan suhteen on, että kun suklaa maistuu tarpeeksi suklaiselle, niin sitä riittää pienikin määrä eikä tarvitse syödä koko levyä tai rasiallista kerralla. Huono puoli taas on, että kunnon suklaaseen totuttua ihan kaikki suklaa ei enää mene suklaasta.         

Joulukuu 12: Joulukuvan behind-the-scenes

Tässä muutama behind the scenes -valokuva. Jouluisen perhekuvan ottaminen oli tänä vuonna poikkeuksellisen hankalaa. Ensin oltiin hiukan eri mieltä, mitä ja missä -kysymyksistä. Mies on valokuvausideoihin helposti tyytyväinen, sillä ehdolla, että hommaan ei kulu liikaa aikaa, eikä hänen tarvitse järjestellä mitään hankalaa. Tyttö puolestaan on sen verran hyvin perillä, siitä mikä näyttää hyvältä, että ihan mikä tahansa idea ei kelpaa. Kun kuvausjärjestelyt lopulta saatiin suunniteltua kaikille sopivaksi, niin sattui väliin monta harmaata ja sateista päivää. 

Seuraavaksi kranssiin suunnitellut runsaammat jouluvalot sanoivat sopimuksen irti. Kuvatessa sitten kamera alkoi temppuilla ja lopputuloksena oli kymmeniä hiukan epätarkkoja kuvia. Tämä on niin harvinainen ongelma, että olin hiukan ihmeissäni. Yleisesti ottaen kuvien tarkkuus ei ole kyllä ikinä tuottanut minulle ongelmia. Yhteiskuvissa on tietysti aina muuta säätöä saada kaikkien ilmeet kohdalleen yhtä aikaa, mutta tarkennus tuottaa harvoin harmaita hiuksia. 

Ei siinä sitten auttanut kuin aloittaa alusta uudestaan. Sovittiin, että vedetään toinen kierros samoilla ideoilla, jottei aikaa ainakaan mene älyttömästi enempää. Toinen kuvauspäivä oli jäätävän kylmä, joten piti toimia extra nopeasti sormet kohmeessa. Lopputuloksena oli ehkä kaksi riittävän tarkkaa kuvaa, mitkä ilmeisesti onnistuivat lähinnä vahingossa, koska valokuvaajaveljeni kuva-analyysin mukaan jokin tarkennukseen liittyvä kalibrointi on kamerassa ongelmana. Diagnoosi hiukan helpotti, koska ehdin jo hiukan epätoivoisena ajatella, että joko näköni on huonontunut todella paljon muutamassa viikossa tai uuden tietokoneen kehuttu grafiikka on oikeasti ihan kehno valokuvien käsittelyyn. Onneksi ongelma oli lopulta vain kamerassa. Ilmeisesti korjattavaa laatua sekin, joten ei hätää. 

Se oli sellainen jouluinen perhekuvaus tänä vuonna. Tulostus tuotti lisähankaluutta, mutta ei se mitään. Meinasin luovuttaa parissa kohtaa, mutta sitten ajattelin, että onneksi jouluna kaikki on suurpiirteisiä, haha! Eikä sähläystä onneksi näe joulukorttiin päätyneestä kuvasta, mutta ajattelin, että ehkä teitä hiukan viihdyttää kuulla, mitä kuvan takana tapahtui... Mutta kuten alemmasta kuvasta näkyy, niin oli meillä kaikesta huolimatta silti hauskaa.   

Joulukuu 11: Piparitaloja

Tänä vuonna aloitimme leipomisen pienellä piparitaikinalla. Taikinaan hujahti hiukan tavallista enemmän kardemummaa ja paistaessa poltin kaksi pellillistä... Täytyy toivoa, että nyt on ne perinteiset parin pellillisen polttamiset kunnialla suoritettu ja loput joululeipomiset sujuvat kuin rasvattu. Vinkiksi kuitenkin, että ei kannata päivittää somea silloin kun piparit ovat uunissa. Instapostia säätäessä menee helposti minuutti ja toinenkin ennen kuin filtterit ja hashtagit ovat kohdallaan. Siinä välissä piparit muuttuvat huomaamatta mustiksi. En tosin tiedä, mistä syystä pari piparipellillistä oli tapana palaa aikana ennen someakin. 

Jos joku katsoo, että aha, näissäkin on alareuna mustana, niin tiedoksi vain, että ei onneksi ole. Alareuna vain jäi varjoon molemmissa kuvissa ja näyttää siksi tummemmalta. Photoshoppaus olisi tasannut tilannetta, mutta koska olin muuten tyytyväinen kuvien väreihin, en alkanut sitä säätämään. 

Tällä viikolla yhtenä päivänä täytyy suunnistaa vielä pienelle jouluostosretkelle. Onneksi kuitenkin tänä vuonna olen ollut niin ajoissa joululahjojen suhteen, että nyt on enää pienenpientä ja helposti hoituvaa asiaa listalla.

Joulukuu 10: Tallissa tavataan

Tänä vuonna vanhat, kirpputorilta löytämäni värilliset hahmot pääsivät joulutalliin. Viime vuonna käytin valkoisia kipsihahmoja. Siinä postauksessa oli ohjeetkin tallin tekoon siltä varalta, jos joku innostuisi askartelemaan. Talli kaivetaan esiin joka vuosi. Hiukan heinää vaan pohjalle ja hahmot pystyyn. Viisaat miehet joutuvat aina odottelemaan hetken aika ulkopuolella, mutta sieltä nekin sitten tulevat perille, kuhan nyt ensin tähteä seurailevat.

Joskus olisi kyllä niin kiva olla rakentamassa suurta seimiasetelmaa. Täällä ne vaan ovat hiukan tyhjän oloisia kun päähenkilö puuttuu jouluun saakka. Jeesus-vauva laitetaan nimittäin paikalleen vasta jouluyönä sillä aikaa kun väki on jouluyön messussa. Tosin ennen vanhaan kun ihmiset olivat täällä uskonnollisempia ja lapsetkin vietiin jouluyönä jumalanpalvelukseen, se oli varmaan aika upea hetki tulla ulos kirkosta ja löytää Jeesus seimestä. 

Lueskelin äskettäin, että katolilaisten mukaan joulun ajan liturgiaan voidaan lisätä joulutallin tai Jeesus-lapsen siunaaminen. Perheessä voidaan myös rukoilla yhteinen rukous joulutallin edessä. Protestanttisesta taustasta tulevalle ajatus esineiden pyhittämisestä on aika vieras, mutta sopii kyllä aika saumattomasti katolilaisen teologian historiaan. Lutherilla ja kumppaneilla kuitenkin oli hyvä, kriittinen pointti siinä, että monenlaiset uskon harjoittamiseen liitetyt "lisäosat" kyllä helposti korvaavat sen mikä oikeasti on olennaista. Joulutalli jo kuitenkin itsessään muistuttaa ihan pelkkänä koristeenakin joulun sanomasta.   

Joulukuu 9: Klassinen seppele

En ole vuosikausiin käyttänyt silkkinauhoja joulukoristuksissa ollenkaan, mutta tänä vuonna balettihameen rusetti sai innostumaan niistä uudestaan. Aamulla tuli mieleen, että tuohon lampun jalkaanhan voisi tehdä lopuista eukalyptuksen oksista seppeleen. Tuumasta toimeen jo ennen aamupalaa ja niinpäs vaan nyt on tuossakin kohdassa hiukan joulua jo. Seppeleet taas on sellaisia, että en pysty välttelemään yhtenäkään jouluna. Tämän tein nyt floristiliikkeestä ostettuun valmiiseen metallirenkaaseen, mutta tässä ja tässä on muutamia aikaisempien vuosien eukalyptuksen oksista metalliseen ripustimeen tehtyjä viritelmiä. (Blogin sivupalkista joulu-tagillä löytyy muitakin jouluisia askarteluja ja koristeluja.) 

Pikkuhiljaa hyvä tulee! Sen sijaan, että laittaisin kaikki joulukoristeet esille kerralla, tykkään laitella joka viikko jotakin hiukan lisää. Hitaassa koristelu prosessissa on minusta enemmän tunnelmaa kuin yhdessä rysäyksessä. Vähä vähältä sitten tulee valmista. Tänä vuonna kuusi täytyy kuitenkin laittaa hiukan tavallista aiemmin ja taidanpa joutua leipomishommiakin jo suunnittelemaan tulevalle viikolle. Etukäteisvalmistelut on tänä vuonna mietittävä uuteen uskoon. Joudun nimittäin vielä tekemään pikaisen Suomi-reissun vielä jouluviikolla. Joutua on oikea sana siinä mielessä, että kyseessä ei ole loma, mutta muuten kyllä ilolla odotan pääseväni hiukan talvisempaan tunnelmaan ja perhettä on aina ihana päästä moikkaamaan, vaikka nyt ei montaa hetkeä siihen olekaan tarjolla. Ajoitus on nyt vaan kalentereiden yhteissummana hiukan turhan ankeasti koordinoitu. Joskus vaan käy niin, että koulu- ja työaikataulut ja kaikki muu siinä ympärillä ei ihan helposti asetu helpoimpaan mahdolliseen asentoon. Niiden valossa tämä matkasuunnitelma oli nyt niin optimi kuin mahdollista, joten ajattelin, että vaihdan kyllä heti joulumoodiin, kun vaan lentokentälle pääsen, vaikkei itse matka syy juhlava olekaan. 

Lopputuloksena taitaa olla, että tänä vuonna tuo "pikkuhiljaa-ja-vähä vähältä" alkaa pian nopeutua. Mutta tässähän vuodessa on niitä adventtisunnuntaita ihan liian vähän, siitähän tämä kaikki johtuu, hahah! Hyvä, kun voi nyt syyttää kaikesta kiireestä puuttuvaa sunnuntaita. Kerrankin on pätevä jouluinen tekosyy, millä selittyy ihan kaikki! 

Joulukuu 8: Tunnelmaa ja tunnelman luomista

Sairastin muutama viikko sitten ensimmäisen talviflunssan! Ihmeellinen tauti, kun kuume ei noussut vaikka siltä tuntuikin, yskä ja nuhakin olivat minimaalisia, mutta koko kroppaa särki niin kovasti ja väsytti niin paljon, että ehdin jo miettiä, mikä muu voi flunssan sijaan olla kyseessä. 

Yhtenä sairaslomapäivänä etsin keittiöstä jotakin herkkua teen seuraksi. Löytyikin mitä parhain joulun odotukseen sopiva keksipaketti! Nuo Destrooperin keksit ovat kaikki kauniisiin rasioihin pakattuja, perinteisiä, belgialaisia herkkuja. Mun suosikkeja ovat nuo kanelikeksit suklaakuorrutuksella. Harmi vaan, että kaikki on voihin leivottua! Hyviä keksejä joka tapauksessa tai paremminkin varmaan juuri siitä syystä, haha! Kauniiden rasioiden vuoksi olen niitä usein ostanut tuliaisiksikin.

Silloin flunssaisena aloitin myös oman joulumusakauteni. Stingin 'If on a Winter's Night..." vuodelta 2009 säilyttää asemansa yhtenä tunnelmallisimmista joulumusiikkikokoelmista ikinä. On niitä muitakin, voin vinkkailla jossakin kohtaa, mutta tuossa on niin paljon tunnelmaa, että tuntuu kuin itsekin vaeltaisi nälkäisenä lumisilla nummilla ruokaa kerjäten. En itseasiassa tiedä, miksi tuo ajatus lämmittää mieltä. Pidempään tätä blogia lueskeelleet tietävät antipatioistani melankolisia Varpusen Jouluaamu - ja sitä "tyttö kävelee äidin haudalle" -joululauluja kohtaan. Näköjään surumielisetkin assosiaatiot voivat kuitenkin olla hyvin eri tasoisia ja jotakin melankoliaa kestää paremmin kuin toista. On asioita, jotka koskettavat tunnelmallaan, ja on niitä jotka tuntuvat niin musertavilta, että tunnelmasta ei ole puhettakaan. 

Joulukuu 7: Jouluinen ballerinahame

Tyttö on kavereidensa kanssa valmistellut esitystä joulukonserttiin. Kaverit soittavat pianoa ja kitaraa,  ja tyttö tanssii. Tytön ideana oli tällä kertaa tanssia kärkitossuilla, joten niiden seuraksi piti tietysti kehittää sopivan tyllirikas hamonen. Normaaleilla tanssitossuilla ja modernimpaa juttua esittäessään tyttö tanssii yleensä trikoohousuissa ja t-paidassa/hihattomassa topissa, mutta kärkitossujen kanssa täytyy olla hiukan klassisempi look. Asun yläosana toimiva balettipuku on hiukan kiiltäväpintainen musta. Tyttö valitsi siihen sopivasti hametta varten mustaa tylliä ja viininpunaista silkkinauhaa. Hame on pituudeltaan hiukan yli polven. Se on runsaan näköinen, mutta laskeutuu kuitenkin kivasti. Yksi marraskuinen ilta kului metrikaupalla tylliä ommellessa, mutta lopputulos on kyllä aika makea. 

Harmi vaan, että prinsessajutut ei kiinnosta enää yhtään. Pienten tyttöjen äideille sellainen vinkki, että kannattaa nauttia täysillä hörhelömekkovaiheesta, vaikka silloin ne ikuiset rimpsut hiukan hermoihin saattavat välillä käydäkin. Se aika loppuu kuitenkin ihan yhtäkkiä, eikä siihen sen jälkeen ole paluuta. Niinpä tämä asu tulee varmasti olemaan päällä vain sen pari-kolme minuuttia, mitä esitys kestää. Onneksi on toinenkin esitys tulossa, joten tiedossa on ainakin vielä yksi käyttökerta. (Nimimerkillä äiti, joka suostuu useamman tunnin ompeluhommiin kahdenkin minuutin takia...)

Pienemmille tytöille, jotka oikeasti pitävät tälläisia hörhöjä mielellään, saa tyllistä, trikoisesta vuorikankaan palasta, leveästä vyötärökuminauhasta ja pätkästä leveää silkkinauhaa nopeasti ommeltua juhlavan hamosen ihan oikeaankin käyttöön. Tässä aikuisen kokoisessa versiossa on tylliä kahdessa kerroksessa vyötäröllä ehkä kuusi metriä per kerros, joten rypyttämistä joutui tekemään jo ennen kuminauhan ompelua ja siinä sitten vielä lisäksi. Silkkinauhan kiinnitin viimeisenä muutamasta kohdasta pienillä pistoilla kuminauhaan, niin että siinä säilyi jouston vara pukemista varten, mutta nauha kuitenkin pysyy käytettäessä tarkasti paikallaan. Tämä hörhellys tuli maksamaan n. 14 euroa ja sitä voisi käyttää ihan vakavissaan aikuinenkin, jos vain pokkaa olisi ja tarpeeksi juhlava tilaisuus. Pikkutytölle saisi kuitenkin varmasti tehtyä samanlaisen luomuksen helposti alle kympillä. Lasten vaatteet on nykyään yleisesti ottaen aika halpoja, mutta kovin juhlavaa tylliunelmaa ei sen halvemmalla saa, joten ompelun vaiva maksaa kyllä itsensä takaisin. Yleensä kangaskaupan "vaatetyllilaatu" nimittäin voittaa lastevaatekauppojen halpistyllit mennen tullen.  

Nyt sitten jännätään vielä ihan pikkuisen tulevaa esitystä! Tällä kokoonpanolla ei ole soitettu tai esiinnytty ikinä aikaisemmin. Muutamat opiskelijat auttelevat näitä kaveruksia. Esityksen valmistelusta tuli hauska useamman viikon mittainen projekti. Yhteiset harjoitukset ovat piristäneet kaikkia kaveruksia mukavasti, vaikka juuri nyt yläkoulussa koeviikkojen alkaessa onkin aika kiireistä kouluhommien suhteen. Tytölle treeni on ollut hyödyksi. Hän lopetti tanssitunnit viime kesään ja syksyn aikana on ollut hiukan hankala löytää motivaatiota uudelleen, kun väsymys on painanut päälle. Esityksen valmistelu on kuitenkin ollut hyvä motivaattori tanssia itsekseenkin päivittäin. Ja opiskelijat on tietysti ihan huippuseuraa tälle nuorisolle.       

Joulukuu 6: Sinterklaas

Joulukuun kuudes on Sinterklaas. Tai Pyhä Nikolaus, miten sen sitten kukakin eri maissa tai kielillä haluaa sanoa. Edellisenä iltana kengät laitetaan ovelle odottamaan ja aamulla sitten löytyy jotakin yllätystä... tai useampaa. 

Tytön ollessa pieni ehdotin miehelle, että tämä pidettäisiin sellaisena suklaaherkkujuhlana, mutta mies oli silloin sitä mieltä, että ei sellainen ole mistään kotoisin. Hän muisteli itse saaneensa saksalaiselta Nikolaukselta aina kunnon yllätyksen. Niinpä tässä on vuosien aikaan ostettu joululahja jos toinenkin jo Sinterklaasin aikaan. Joudun tosin aina hiukan koordinoimaan lahjapuolta, kun joulu on kuitenkin jo niin lähellä. Parhaita lahjaideoita en tähän tuhlaa, mutta jotakin hauskaa on aina keksittävä. Olen huomannut, että perheissä on aika erilaisia "tasoja" sen suhteen, miten Sinterklaasia juhlitaan. Toisilla se joulunodotuspäivä 'stocking fillers'-tyyliin, toisille taas se on jopa itse joulua parempi päivä lahjojen määrän suhteen, ja joillakin lapset saavat aika suuriakin summia rahaa. Meillä Sint tuo yleensä muutaman lahjan, viime vuosina useimmiten jonkin hauskan 1000 palan palapelin ja jotakin päälle puettavaa, ja jotakin, millä voi jo hiukan alkaa tunnelmoida joulua. ITunes-kortit ja kauppojen lahjakortit ovat myös nykyään käteviä lisättäviä tähän. Ai niin, suklaaherkkuja Sint ei voi unohtaa myöskään.

Meidän ensimmäisinä vuosina Belgiassa Sinterklaasiin piti panostaa enemmällä ajatuksella, koska tarhalaiset ja alakoululaiset ainakin flaaminkielisissä kouluissa pitivät aina heti aamulla yhteisen katsauksen siitä, mitä Sint oli kenellekin tuonut. Tytölle oli aina hurjan tärkeää, että sai siinä kertoa oman juttunsa, kun opettaja antoi puheenvuoron. Silloin huomasin, että joitakin paikallisia juttuja kannattaa todellakin adoptoida omaankin kalenteriin, vaikka ei olisi itse kasvanutkaan saman perinteen kanssa. Ja vaikka hiukan vierastaisikin joitakin asiaan kuuluvia ideoita. Olen joinakin vuosina kirjoittanut täkäläisistä valkoisesta Sint-hahmosta ja mustista Zwarte Piet-apureista, joiden värierottelu kieltämättä pistää edelleen silmään pahasti. Puolustajat tosin sanovat, että apurit ovat mustia siksi, että tulivat taloon savupiipun kautta. Tätä näkemystä puoltaa myös mustat sormenjäljet, mitä apurit jättävät jälkeensä. Aika tieteellistä todistusaineistoa, eikö vaan... Nykyään meillä kuitenkin riittää, kun kenkiin ilmestyy jotakin, joten hahmot itsessään eivät enää ole meillä ainakaan juuri minkäänlaisessa roolissa. Ai niin, meidänkin kenkiin oli tullut suklaata. Jes! 

Vielä yksi Suomi-kuva Ahvenanmaalta viime kesältä. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää, #Suomi100 ! 

Joulukuu 5: Adventtikynttilät DIY

Adventtikynttelikkö on kiva perinne, vaikka se viime vuonna unohtuikin ihan täysin. Joka vuosi on aina hauska haaste miettiä, mitä siihen keksisi. Useimmiten jotakin mihin löytyy tarvikkeet helposti. Tänä vuonna kesti idean kehittelyssä niin kauan, että lopulta vasta sunnuntaina iltapäivällä kynttelikkö oli valmis... Itse toteutus hoitui käden käänteessä, kuten mun askartelut yleensäkin, haha! 

Ostin 3m kullan väristä, 3mm levyistä alumiininauhaa floristitarvikkeita myyvästä kukkakaupasta. Kiepautin sen kokonaispituudessaan ensin neljälle löysälle kierrokselle aluslautasen kokoa seuraten ja taittelin nauhan päät solmuksi vastakkaisille reunoille. Sitten vedin muutaman kiepin laajemmaksi, joten joten jäljelle jäi vain kolme eri mittaista kierrosta. Pidin kiepit eukalyptuksen oksien sitomisen ajan vaakatasossa. Sidoin pieniä oksia metallilangalla keskimmäiseen alumiininauharenkaaseen. 

Kun oksien lisäämiskierros oli tehty, totesin, että pelkkä vihreä ei riitä. En kuitenkaan halunnut tähän varsinaisia koristeita, joten käytin samoja kullanvärisiä mitä-lie-siemenkotia, kuten jo aiemmassa postauksessa. Nyt ne piti kuitenkin kiinnittää paikoilleen, joten leikkasin rautalangasta n. 5cm pätkän, pujotin sen kukinnon halki ja käänsin muutaman kierroksen solmuksi alapuolelle. Välillä otin pidemmän pätkän rautalankaa ja kiinnitin samalla tavalla useamman siemenkodan samalla rautalangalla yhteen. Se onnistuu helposti, kunhan vaan aina taittelee solmun jokaisen alapuolelle ennen kuin lisää seuraavan. Kannattaa jättää sen verran loppupätkää, että saa sillä kiinnitettyä siemenkodat kranssiin sopiviin kohtiin. 

Lopuksi vielä hiukan muotoilin alumiininauharenkaan sisintä ja ulointa kieppiä oikealta ja vasemmalta puolelta. Pidin keskimmäisen oksakiepin pyöreänä, jotta kranssin muoto säilyi ympyränä ja sopivan suurena kiertääkseen aluslautasen reunaa. Sitten liutin sisimpää ja uloimpaa kaarta selkeästi suuremman ovaalin muotoon. Lopuksi nostin varovasti sisintä ja ulointa kaarta hiukan ylöspäin ulkoreunoilta, ja muotoilin sormin hiukan kaareen vaihtelua. Koko juttu on koottu suurelle, vanhalle tarjoilulautaselle. Kynttilät vain keskelle ja kranssi niiden ympärille ilman mitään kiinnityksiä tai alustoja. Ai niin, numeroidut kynttilät ostettiin Ikeasta.  

Alumiininauha on muuten todella taipuisaa, joten sen muotoilu onnistuu ihan hyvin sormin, mutta kannattaa vaan katsoa, ettei vahingossa tee siihen taitteita. Taitteet ovat nimittäin hankalampia pyöristää siististi takaisin, vaikka materiaali jonkin verran yritystä ja erehdystä anteeksi antaakin. Työkalua käyttäessä pitäisi varmaankin olla jonkinlaiset leveät, pehmeäkärkiset/kumiset pihdit, ettei  tule äkkinäisiä kulmia ja ettei naarmuta kultaväriä pois. Tämä oli helppo askartelu ja palkkioksi kädet tuoksuivat eukalyptukselta lopun päivää. Varsin raikastavaa siis, haha!

Tässä muutama linkki vielä aiempiin adventtikynttiläaskarteluihi. Joskus oli tällainen kynttelikkö, toisella kertaa tällainen ja joskus myös tällainen tai tällainenkin. Lasipurkeilla on erilaisina versioina näköjään menty useamman kerran viime vuosien aikana, että taisi olla aika nyt jo keksiä jotakin ihan muuta.  

Joulukuu 4: Ihana joululehti

Marraskuussa saatiin hyvä ystävä Suomesta käymään. Tuliaistoiveita kysyttäessä en joutunut kauaa miettimään: Joku suomalainen tai ruotsalainen jouluinen sisustuslehti! Melkein sama mikä vaan, kunhan on tarpeeksi joulua mukana. On täälläkin sisustuslehdillä joulunumerot, mutta ne kyllä kalpenevat pohjoismaisten rinnalla. Yleensä maksimissaan kolmasosa paikallisista joululehdistä on joulujuttua ja sitten loppu ihan tavallista. Se on vähän tylsää, mutta täällä joululla ei ole samanlaista tunnelmallista merkitystä kuin pohjoisemmassa. Ihmiset kyllä koristelee ja juhliikin joulunpyhinä, mutta ei lähimainkaan sellaisella pieteetillä kuin pohjoismaissa joulua juhlitaan.  

Kun hain tytön viime viikolla lumisena päivänä koulusta, laitettiin chai lattet molemmille, höpöteltiin ja herkuteltiin hiukan. Joulukuu on mukavaa aikaa, kun on aina jokin hyvä syy pitää pieni tauko ja nautiskella hiukan. Sellainen asenne olisi itseasiassa hyväksi ympäri vuoden.    

Joulukuu 3: Juokse porosein

Kaurishan tuo taitaakin olla, kun vähän tarkemmin katsoo! Joka tapauksessa löysin jo lokakuussa rasian hauskoja, pienenpieniä ja sieviä joulukuusen koristeita. Vaikkei siinä kohtaa vielä jouluideoita ollut mielessäkään, niin arvelin, että niille löytyy kyllä käyttöä joulukuussa. Koko syksyn olen jo poltellut valkoiseen koristehiekkaan pystytettyjä valkoisia kynttilöitä tässä samassa lasipurkissa. Ilman mitään tilpehöörejä. Nyt joulukussa on kuitenkin kiva hiukan koristella. 

Lasipurkit muuten nokeutuvat sisältä aika nopeasti, joten kaadoin ensin koristehiekat toiseen kippoon, pesin ja kuivasin lasipurkin huolella. Sitten ladoin keittokauhalla hiekkamurskeen takaisin. Tässä kohtaa kannattaa useimmiten käyttää jotakin apuvälinettä kaatamisen sijaan, ainakin jos on korkeasta purkista kyse. Usein koristehiekka nimittäin pölyää jonkin verran ja likaa helposti lasin uudestaan. Pudottelin kynttilän ympärille muutaman puisen tähden ja lumihiutaleita eri koossa. Sen jälkeen muutaman kultapalleron, mitä ne lienevätkään. Ilmeisesti jonkin kasvin maalalttuja siemenkotia? Seuraavaksi leikkasin pienilehtisen eukalyptuksen oksasta hentoja oksia, jotka kiinnittin pieneksi seppeleeksi vihreällä metallilangalla. Floristin metallilankaa saa täällä eri väreissä askartelu- ja puutarhaliikkeistä. Siinäpä se pieni jouluinen askartelu.

Hyvää ensimmäistä adventtia! 

Joulukuu 2: Joulukylässä

Täällä tuntuu nämä joulurakennelmat olevan aika suosittuja. Taloja on myynnissä monessa paikassa. Niistä voi koota mieleisensä pienemmän tai isomman kylän tuomaan joulutunnelmaa. Lisäksi myydään erilaisia maisema-alustoja, puita, katuvaloja ja kaikenlaista muutakin rekvisiittaa. Hienoimpia ovat karusellit, luistelukentät ja hissihärpäkkeet, mitkä saa tietysti liikkumaan.   

Laadussa on kyllä aika paljon variaatiota. Jotkut viritelmät näyttävät todella halvalle ja surkealle. Niissä on huonosti maalatut koristelut ja valotkin mitä sattuu. Toiset taas on todella kauniita pienine, sievine, huolellisesti maalattuine yksityiskohtineen. Ne paremmat versiot voivat maksaa lähemmäs sata euroa talolta, mutta jos on yhtään kunnianhimoinen joulukylän suhteen, niin varmaan kannattaa kasvattaa kokoelmaa pikkuhiljaa ostamalla siihen vain laadukkaita osia. Itse tosin tyydyn ihailemaan näitä miniatyyrikaupunkeja kaupoissa, missä niitä on esillä. Jotkut on kieltämättä todella ihanasti koottuja ja niitä voisi katsella pitkän aikaa yksityiskohtia ihaillen nenä lytyssä lasia vasten. 

Joulukylä saattaisi toimia hauskana perheen perinteenä, jos joka vuosi yhdessä valittaisiin uusi osa kokonaisuuteen lisättäväksi. Voisin kuvitella, että varsinkin pienten lasten kanssa sellaisesta voisi muodostua hauska muisto. Jonkin verran tilaa vievä joulukylä kuitenkin on. Jos ideasta innostuu, niin ehkä ensin kannattaa pohtia, mihin ja miten kylän kokoaa. Parhaimmillaan se on levitettynä vaikka sivupöydälle, mutta olen joskus nähnyt kuvia kirjahyllyynkin rakennetuista kylistä. Osia saa varmaankin monista pienoismalleihin erikoistuneista kaupoista ja tietysti netistä tilaamalla.