Kirjoja Islannista

(Source: Goodreads)

Lukaisin äskettäin Bookbeatissa Satu Rämön Islannista kertovat kirjat. Rämöllä on hauska tyyli kertoa elämästä. Tunnelma saarella välittyy todellisen tuntuisesti ja ihmiskuvaukset ovat hauskoja. Kirjoissa kuvataan monenlaisia kulttuurikuvioita ja uniikkeja, islantilaisia ajatusrakenteita. Nojatuolimatka on varmasti ihan hyvä sana kuvaamaan näitä kirjoja. Sääkuvausten myötä tekee mieli vetää villasukat jalkaan, vaikka ulkona olisikin helle. Mielenkiintoisin yksittäinen teema ehkä oli vuosien takaisen pankkikriisin kuvaus. Se oli itselleni silloin aikoinaan jäänyt mysteeriksi täältä kauempaa uutisia seuraten. 

(Source: WSOY)

Kirjat ovat tunnelmaltaan aika samanlaisia, mitä tietysti voi odottaakin, kun näkökulma pohjautuu tiettyyn maahan, samaan kulttuuriin ja saman kirjoittajan havainnointiin. Sen enempää Islantia tuntematta on tietysti vaikea sanoa kuinka kattavia kuvaukset ovat, mutta minusta niistä välittyi asioihin perehtyminen. 

Suora toisto hieman ihmetytti. Minusta monet teemat olivat jo tulleet esille ensimmäisessä kirjassa ja toinen oli niistä hieman laajennettu versio, mutta ei varsinaisesti kovinkaan paljon uutta asiaa. Useassa kohdassa tuntui, että tämä lausehan oli jo jossakin muualla melkein samassa sanatarkassa muodossa. Siitä tulee tunnelma, että samaa materiaalia kierrätetään copy-paste-tyylillä uudestaan ja uudestaan. Odotin, että kirjat olisivat selvästi eri kirjat, mutta yhtäläisyyttä oli minun makuuni hiukan turhan paljon. Olin tyytyäinen, että luin nämä Bookbeatin kokeilukuukauden aikana ilmaiseksi. Varsinkin lauseiden tarkka toisto olisi ärsyttänyt huomattavasti enemmän, jos olisin maksanut näistä kirjoista normaalisti.

Kivoja kirjoja kuitenkin kesälukemiseksi. En yhtään ihmettele, että suomalaisten Islanti-innostus on näiden kirjojen välityksellä kasvanut. Rämön eläväinen ja todellisen tuntuinen kerronta on ehdottomasti parasta mahdollista matkailumainosta Islannille!   

Juhannus ja kouluvuosi

Unikot kukkivat täällä jo ihan täysillä peltojen reunoissa! Yöt ovat selvästi tavallista valoisampia niin, että ihan pimeää on vain muutama tunti. Muuten täällä ei sitten keskikesää huomaakaan. Itseasiassa belgialaiset eivät edes laske juhannusta vielä 'keskikesäksi,' vaan paremminkin vasta kesän aluksi. Kouluakin on vielä viikko jäljellä koko maassa. Hyvää juhannusta kuitenkin kaikille siellä, missä sitä oikeasti juhlitaan! 

Tyttö tulee kohta kotiin koeviikkojen viimeisestä loppukokeesta. Tänäkin vuonna koulu tuli taas ihanasti vastaan koejärjestelyissä ja kaikki, mitä oli pakko saada tehtyä, tuli hoidettua ihan mallikkaasti. Jatkuvat poikkeusjärjestelyt tietysti hiukan rasittavat kaikkia osapuolia, mutta tähän asti koululla on kyllä hoidettu kaikki niin mallikkaasti, että voidaan kyllä vain kehua ja kiitellä, kun vielä ensi viikolla tavataan luokanvalvojaa ja tytön luokkatason rehtoria. Onneksi yhteydenpito on nykyään helppoa sähköposteitse Smartschool-ohjelman kautta. 

Tässä kohtaa vuosi purkissa oli ihan riittävän hyvä tavoite. Tyttöä tietysti itseään välillä hiukan harmittaa ns. alisuoriutuminen, vaikka tulokset ovat nytkin ihan mukiin menevää keskitasoa varsinkin siihen nähden, että hänen valitsemansa linja on tasoltaan vaikein mahdollinen. Aika monta keskustelua on kuitenkin käyty tästä teemasta taas vuoden aikana. Ulkonaiset tekijät on pakko ottaa laskuun mukaan ja opetella olemaan itselleen armollinen, jos tilanne ei ole normaali. Uskon, että se on ihan hyvä oppi myöhempää elämää ajatellen. Silloin tällöin tämä näkökulma tulee puheeksi opiskelijoidenkin kanssa, kun huomaan, että elämäntilanne jostakin syystä on poikkeuksellisen hankala. Silloin pitää asettaa tavoitteet siihen kohtaan, mikä on realistista niissä olosuhteissa, jotta voimiaan voi säädellä sopivasti kevyesti läpipääsemisen ja niiden muiden haasteiden välillä. Läpipääseminen on minusta aina tärkeä tavoite, jos se mitenkään on mahdollista. Rästikokeet ja  lisätehtävät, kuten myös ohjelmassa jälkeen jääminen, kuormittavat vaikeassa tilanteessa helposti henkisesti vielä lisää. Se on järkevää tavoitteiden ja todellisuuden suhteuttamista, vaikka se ei tietysti yhtä paljon iloa tuotakaan kuin itselleen normaalilla tasolla pärjääminen ja siitä parempaan pyrkiminen. 

Toivomme tietysti seuraavasta kouluvuodesta parempaa. En kuitenkaan tarkoita numeroita, vaan lähinnä vain yleistä hieman paremmin jaksamista. Lääkityksen aiheuttama väsymys on tämän vuoden ajan ollut niin voimakasta, että se on rajoittanut tytön elämää todella voimakkaasti. Tavoitteena on alkaa hitaasti pienentää lääkityksen annostusta loppukesästä, jos mitään hälyttävää ei tapahdu. Väsymys ei tule helpottamaan heti eikä kohtakaan, mutta toivottavasti kahden tai viimeistään kolmen pienennyksen jälkeen se alkaa hiukan miedontua. Hiukan valoa tunnelin päässä siis, vaikka tosiasiahan on, että parhaimmillaankin annoksen pienentämiseen portaittain tulee kulumaan useita kuukausia. Huonoimmillaan se ei vielä onnistu ollenkaan ja joudutaan yhden tai kahden pienennyksen jälkeen palaamaan takaisin maksimiin. Sitä ei kuitenkaan kannata murehtia ennen kuin kokeilee. 

Sellaista tänne, taas on syytä olla paljosta kiitollinen. Täällä kouluvuodet lasketaan eri systeemillä, mutta nyt lukion eka alkaa olla takanapäin ja enää on kaksi kouluvuotta edessä. 

Pionit ja hääherkut

Toukokuun puolivälissä katsottiin tytön kanssa kuninkaallisia häämenoja. Se on meillä sellainen ehdoton juttu, että jotakin pientä tunnelmaan sopivaa pitää keksiä, kun kruunupäät juhlivat. Pionit aukesivat juuri sopivasti juhlalauantaiksi ja me koottiin jalallisiin, kristallisiin jälkiruokakulhoihin itsellemme jäätelöannokset, joihin tuli mukaan mansikkasiivuja ja mansikkamarenkeja. Kuplavedellä höystettyä omenamehua laseihin ja kaikki tarjolle "hopeatarjottimelle" ja juhlat saivat alkaa. Pienistä jutuista tulee mukavia muistoja. Nyt ei kyllä sitten taidakaan olla kuninkaallisia häitä tiedossa useampaan vuoteen, kun seuraavat prinssit ja prinsessat tarvitsevat vähintään vuosikymmenen, useammat kaksikin, kasvaakseen ensin aikuisiksi. 

Pioneita kuitenkin onneksi riittää! Ne eivät tunnu loppuvan vielä vähään aikaan. Tänä vuonna olen ottanut kauden loppumisen pelossa ilon irti ja ostanut lähes viikottain uudet kukat maljakkoon. Yleensä pionien aika on niin lyhyt, että se loppuu ihan kesken, mutta tänä kesänä se näyttää jatkuvan ja jatkuvan. En tiedä, johtuuko se vaihtelevasta säästä vai mistä, mutta en ikinä saa tarpeekseni näiden kukkapalleroiden ja kymmenien paperinohuiden terälehtien kuvaamisesta... Lempikukka, ei siitä pääse mihinkään, vaikka sanonkin samaa joka vuosi tähän aikaan. Harva kukka on puolikuolleenakin upea.  

Mansikkakakku ei koskaan petä

Mansikoita on kulunut tänä vuonna ennätysmäärä. Muutaman viikon ajan kaikille vieraillekin on ollut tarjolla mansikkakakkua. Mansikkakakkua kahvin kanssa, mansikkakakkua jälkiruoaksi, mansikkakakkua välipalaksi... miten vaan, mutta se on ehdottomasti kesän helpoin herkku. Paistoin ensimmäiset kakkupohjat sellaisessa perinteisessä  matalassa kumottavassa kakkupohjavuoassa. Sitten huomasin, että parempaa tulee brownies-vuoassa, jossa kakusta tulee hieman korkeampi ja rapeampi kuori jää päälle. Gluteenittomasta taikinasta kuoresta tulee ihanan rapsakka, kun sen antaa jäähtyä vuoassa peittämättä. 

Teen sokerikakkutaikinan aina isäni opettamalla vanhalla vinkillä. Tarvitaan kaksi puhdasta lasia, joista toiseen mitataan kananmunat. Toisella lasilla mitataan saman verran sokeria. Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Vehnäjauhoa/gluteenitonta jauhoa mitataan myös saman verran ja sekaan hiukan leivinjauhetta. Jauhoseos lisätään taikinaan. Paistetaan leivinpaperin päällä 175 asteessa, kunnes tikkuun ei tartu taikinaa. Pienempään neliönmuotoiseen brownies-vuokaan menee neljä kananmunaa ja isompaan suorakaiteen muotoiseen laitoin viisi. Ne ovat ehkä keskikokoisen ja suuren irtopohjavuoan kokoisia vuokia. Kuppitekniikalla taikinan kokoa on helppo muunnella joutumatta laskemaan yhtään mitään.

Kakun päälle voi laittaa jogurttia, kermarahkaa tai kermavaahtoa. Kaikki vaihtoehdot on kokeiltu ja hyvää tulee kunhan vain lisää sopivasti sokeria ja vaniljasokeria. Ja sitten vain reilusti mansikoita ja koristeeksi vaikka orvokin kukkia.

Nyt alkaa mansikkakausi olla lopuillaan. Me taidettiin saada niistä yliannostus, kun nyt niitä ei enää juuri tee mielikään. Suomessa taitaa kausi tosin vasta olla alkamassa, joten ehkä tästä saa hiukan inspiraatiota leivontaan.       

Aamiainen parvekkeella

Olin sunnuntaiaamuna rennosti yksikseni kotosalla. Kiireinen viikko, väsymys ja tulollaan oleva päänsärky saivat hiukan hidastamaan vauhtia. Lämpöä oli aamusta jo reilut 20 astetta, joten tein aamupalan valmiiksi tarjottimelle, nappasin aamutakin päälle, lehden kainaloon ja suuntasin parvekkeelle. 

Parveke on talon takana, joten siellä on ihan kivasti yksityisyyttä. Tosiasiassa se on kyllä ehkä enemmän harhaanjohtava tunne kuin mikään totuus. Jos tarkemmin pysähtyy miettimään, niin siihen kyllä näkee ihan suoraan aika monesta talosta ja takapihallakin, sekä meillä että naapurissa, on aina jonkin verran kulkijoita. Naapuritalot, joista parvekkeelle näkee, ovat kuitenkin sen verran kaukana, että illuusiosta voi pitää kiinni, koska ei tunnu, että kukaan tarkkailisi mistään suunnasta. Takapihalla kulkijoista taas ajattelen, että voihan sitä heilauttaa kättä ja moikata, jos joku on katsoakseen. Muuten taas voi esittää itsekin, että ei huomaa kulkijoita. Se toimii loistavasti silloin, kun kaikilla on sama ajatus siitä, ettei viitsitä häiritä. Useammin me kyllä ihan reilusti moikkaillaan, kuten  takapihalla kulkevat naapurit myös, mutta aamupala-aikaan kukaan ei yleensä "näe" ketään, ja se on just hyvä niin, hahah. Tuollaiset kirjoittamattomat säännöt on käteviä, niin jokaisella on tarpeeksi tilaa ja vapautta olla ja elää, vaikka täällä asutaankin tiheämmässä. Lopultahan aika harvalla omakotitalonkaan asukkaalla täällä on kovin paljon oikeaa yksityisyyttä, koska naapurit ovat useimmiten heilläkin ihan vieressä. Pieni määrä hienotunteisuutta on välillä siis tarpeen.

Ai että, miten ihania sisustuksia oli tuossa maalis-huhtikuun saksalaisessa Homes & Gardens -lehdessä! Huomasin tuollaisen ihanan, vadelman värisellä kankaalla päällystetyn nojatuolin, mikä on viimeisessä kuvassa! Se on valkoisen sisustuksen keskellä ihan kuin joku karkki. Joku tuollainen yksittäinen väripilkku sopisi meilläkin hyvin muuten neutraaliin sisustukseen. 

Nimitikut ja parvekeasiaa

Nyt kun yötkin ovat jo kohtuullisen lämpimiä, uskaltaa yrttejäkin jo istuttaa. Katsotaan nyt, miten nämä kaupan versiot alkavat kasvaa. Takuuvarmintahan olisi varmasti kasvattaa pienemmästä taimesta ihan itse, mutta sillä tavalla kestää ihan liian pitkään, että yrttejä voi alkaa napsia käyttöön. Itseasiassa meillä näiden käyttöaste ruoanlaitossa on sen verran korkea, että pitäisi olla moninkertaiset puskat, jotta ne ehtisivät kasvaa sitä myötä, kun niistä leikataan! Mutta kasvavat nyt toivottavasti sen aikaa kuin kasvavat ja sitten vaihdetaan tarvittaessa uusiin. 

Bambugrillitikuista saa helposti luontoystävälliset merkkitikut kukkapurkkeihin, mutta myös kasvimaalle. Täällä iso paketti tikkuja taitaa maksaa noin euron verran, että niistä tosiaan joutaa osa askarteluunkin. Bambusta puheen ollen, nuo rottinkituolit tarvitsisivat uuden lakan pintaansa. Ne on ihan mahtavat rentoon istumiseen, mutta viime kesän sateet eivät tehneet niille hyvää. Meillä on kiva parveketerassi, mutta ärsyttävästi siinä ei ole yhtään katettua tilaa. Kaikki on siis sateen armolla, kun kalusteita ei tosiaankaan jaksa jokaisen kuuron vuoksi peittää muovilla. Kätevimpiä olisi tietysti muoviset kalusteet, mutta en ole vielä löytänyt sellaisia, mitkä kohtuuhintaisena settinä näyttäisivät muulta kuin muovilta. 

Katteen puutteesta sekin vielä, että vaalea laatoitus sateen armoilla on ihan vihoviimeinen idea ison kaupungin vieressä asuttaessa. Ette usko, miten muutamassa kuukaudessa laatat värjääntyvät ja pinttyvät saasteista ja muusta! Kloriittia ja rajua harjausta on harrastettu tähän asti, mutta nyt pesimme lattian vaihteeksi painepesurilla. Meni siinäkin aikaa (ja vettä ties kuinka paljon), mutta lopputulos oli kohtuullisen hyvä ja harjanvarressa hikoilua ei jääty kaipaamaan... Luulen, että tästä lähtien turvaudumme painepesuriin aina, kun pesemisen tarvetta ilmenee. (Todennäköisesti se on jo kuukauden tai puolentoista päästä.) Tummat laatat olisivat niin paljon armollisemmat, huoh.  

Loma-askartelua: Kanin ulkohäkki

Muutama puhelinkuva eilisestä kesäprojektista. Tilasimme amazon.de kautta Nanook-pupuhäkin parvekkeelle. Ohjeet olivat kuin suoraan jostakin kolmenkymmenen vuoden takaisesta kiinalaisesta askartelumallista, mutta niin vaan saatiin naisvoimin häkki koottua. Sen verran tehtiin omaan tyyliin, että lisäiltiin puuliimaa kaikkiin liitoksiin ja vaihdettiin ruuveja, jos paketin mukana tulleet ruuvit näyttivät liian heppoisilta. Lopputulos oli yllättävän tukeva ja kaunis ulkohäkki, vaikka suoraan sanottuna noita ohjeita katsoessani ajattelin, että lieköhän kaikki palat edes sopivat paikoilleen. 

Katsotaan, kuinka hyvin häkki sateessa suojaa ja kauanko se säilyy käyttökelpoisena. Käyttökokemukset olivat kaikissa häkeissä laidasta laitaan, joten lopulta valitsimme yksinkertaisesti sen, mikä näytti hauskimmalta järkevässä hintahaarukassa. Postitus oli todella nopea ja häkki tuli perille litteässä paketissa kolmessa päivässä. Bitymikatto ja portaat haisivat aika vahvasti, kun paketti avattiin. Toivottavasti ulkoilmassa käry kuitenkin haihtuu nopeasti.

Nyt vaan pitäisi pupun oppia kulkemaan portaita ylös ja alas. Porkkana ylhäällä tuntui ensin olevan toimiva houkutin, mutta pupulaiskimus keksi, että sen saa sieltä alas kurottelemallakin. :D

Colors, photos and waffels

Kaupungilla kulkiessa satuttiin kulkemaan pientä kujaa pitkin hauskan graffiteilla koristellun seinän vierestä. Lapsista piti tietysti napsaista muutama valokuva ja instaposeeraus. Mietin juuri tänään, että nykynuorissa on se hyvä puoli, että uskalletaan olla reilummin oma itsensä. Muistan itse tuon ikäisenä, että omana itsenä oleminen ei ollut aina ihan helppoa. Siitä tuli taatusti aina sanomista, jos joku sattui olemaan tyytyväinen itseensä, ja varsinkin jos jossakin asiassa sattui vahingossa näyttävän sen. Samasta syystä varmaan moni muukin ajatteli, että on parasta, kun ei tee itsestään numeroa.

Tietysti nykyään on jonkin verran sitä toistakin ääripäätä, ja se ei ole terveellistä. Mutta tasapaino kun säilyy, niin ilahdun aina tosi paljon, kun nuoret ovat reippaasti omia itsejään ja vaikuttavat tyytyväiseltä siihen mitä ovat. He uskaltavat rennosti näyttää, mistä tykkäävät ja näyttävät juuri siltä, miltä haluavat, eivätkä mieti ihan niin paljon kuin me, mitä muut ajattelevat. Se on hyvä piirre, huomattavasti parempi kuin omassa nuoruudessani. Ilman muuta some on tuonut nuorille sellaisia uusia paineita, mitä meillä ei varmaankaan ollut, ja tietysti nuoruuteen kuuluu sekin, että jotkut jutut on vaan cooleja ja niitä täytyy seurata, mutta joka tapauksessa oman kokemukseni valossa, minusta kehitys on positiivista ja jotenkin vapautuneempaa. Se aina ilahduttaa kun nykynuoria seuraa. 

----

We found a cute little street with lots of graffiti painted on the wall. We paused for a moment to photograph the kids, because such a background is just perfect for some teenager photos for instagram. I have a feeling that the youth today are much more uncomplicated about being themselves than we were at the same age. I grew up myself in a culture where it was considered quite unacceptable to let anyone see if one felt content about oneself. Such a behaviour was instantaneously labelled as proud, show-off-ish, or just simply self-centered... Quite naturally then, most of us tried carefully to blend into the mass. 

Obviously social media has contributed to a change of mentality also in a negative way. One can get easily out of balance and focus too much on one's self-presententation. Yet, it makes me happy to see how the youth today seem so much more balanced about being themselves. They dare to show what they like and what they want to be without always thinking what others are thinking about them. I'm aware that there are some new complications that they have to deal with, and a huge thing about being young is trying to keep up with cool things, but at least in my own little experience, I do see a huge improvement in this matter of self-confidence and I like it. 

Brussels: Flower Carpet 2016

Harvemmin on satuttu olemaan kotona kukkamaton aikaan. Tämä kesä oli nyt poikkeustilanne, joten sekin tuli nähtyä. Tänä vuonna sen teemana oli Japani. Kesti tosin hetken aikaa saada ideasta kiinni... Emme jaksaneet jonottaa parvekkeelle tungoksessa, mutta ihan hyvät näkymät saatiin maan tasaltakin. Tältä sivustolta löytää tietoa, jos kukkajutut kiinnostavat. 

----

We are usually always travelling during the time of flower carpet. This summer is an exception, so we had an opportunity to go and see it. The theme of the year was Japan. It took a while to figure it out though, because we didn't feel like standing in line and waiting to see the flower carpet from the balcony. However, we did get a few good glimpses also from a couple of good spots around it. You can find more information about the flower carpet tradition here. 

Summer toes, pancakes and life as it is

Kesäisin on kiva käyttää hiukan säihkyvämpiä värejä varpaiden kynsissä. Jaksaispas vaan hoidella jalkoja säännöllisesti... Ihailen naisia, joilla on aina kynnet viilattuna, jalkapohjat pehmeinä ja hiukset kauniisti taivutettuna. Itse olen kuitenkin niin laiska puunaamaan, että kampaajallekin yleensä sanon, että leikkaa jotakin sellaista, mikä toimii ilman laittamista. Kampaajat yleensä hiukan muljauttaa silmiään siinä kohtaa. Sellaisissa ammateissa on varmaan vaikea ymmärtää, että on oikeasti ihmisiä, joiden aamuihin ei kuulu kovin pitkiä laittautumisrutiineja, vaikka perushuolitellulta useimmiten näyttäisikin.

----

During the summer season it's fun to use more colourful nail polish for toes. I just wish I had more interest in doing foot baths & co. I always admire women who have always pretty nails, soft feet and  no bad hair days. I'd like to be like that too, but mostly at the hairdresser I ask for a cut that needs no work... Usually that's when the hairdressers roll their eyes. In their profession it's probably totally weird to even think that some people don't really have interest in doing their hair in a special way every morning, but looking natural and tidy is just well enough.           

Seuraavaksi letut: Spelttijauhosta tulee muuten hyviä lettuja. Vaikka paistaisi ihan pannullakin vain. Laitan muuten yhden kananmunan jokaista vesidesilitraa kohden. Se on aika paljon enemmän kuin monissa lettutaikinaresepteissä, mutta hyvää tulee. Kesäisin pitää syödä lettuja täytteellä ja ilman. Miten vaan, mutta lettuja on oltava ja parempi vielä jos voi syödä niitä ulkoilmassa.

Ja sitten se elämä-osuus vielä: Meidän tytölle tuli vakavahko ihosairausdiagnoosi kesän puolivälissä. En siitä halua tässä kohtaa sen enempää täällä kirjoittaa, mutta hoidot on aloitettu ja tulevina kuukausina elämä rytmittyy viikoittaisten lääkärikäyntien, pistosten ja veriarvojen tarkkailun mukaan. Siitä syystä tuli myös lomasuunnitelmien uudelleen järjestäminen, jos sitä ihmettelitte muutama viikko sitten. Kaikki tapahtui nopeasti ja täysin odottamatta, joten meni hetken aikaa ennen kuin teki mieli kirjoittaa asiasta yhtään mitään. Kuitenkin moni oikeassakin elämässä tuttu seuraa tätä blogia, joten tuntuu oudolta jättää asia kokonaan mainitsematta. Joskus elämässä tulee aika ikäviä yllätyksiä vastaan, mutta silloin on ihana saada turvautua esirukouksiin. Melkein tulee kyyneleet silmiin jo ajatellessakin, miten monet meistä välittävät. Kiitos! Tässä vielä kaunis laulu, mikä sopii tilanteeseen paremmin kuin hyvin. 

----

Next the pancakes. Spelt flour gives a great flavour. Even when the pancakes are baked on a pan in the kitchen. I use one egg per 100ml water. It makes the dough taste better and keeps the pancakes intact. They belong to summer and they are best when eaten outside.  

Then the life-as-it-is thing. Some of you know already that our daughter was diagnosed with a serious skin disease bit more than a month ago. It came out of the blue. If you wondered couple of weeks ago why our holiday plans were suddenly re-designed, this was the reason for it. At the moment namely our calendar notes start by sketching the doctor's appointments, weekly injections & co.  At least for the time being I'm not planning to write more about it here, but I just want to say that we are thankful for prayers. The song fits perfectly to our situation at the moment. Sometimes bad things happen, but we are not alone, not even when things don't get an instant fix we'd hope for. 

Traditions

Naapurin täti toi tänä aamuna meille perinteisen aprikoositortun. Taikina on hiukan lehtitaikinaa paksumpaa, mutta aika saman tyyppistä. Sisällä on aprikoosimarmeladia. Tänään muuten on Marian taivaaseen ottamispäivä. Se on 1950-luvulla julistettu opinkohdaksi katolilaisessa kirkossa. Aamulla katsottiin ikkunasta, kun patsas- ja lippukulkue saapui kirkkoon torvisoittokunnan säestyksellä. Vapaapäivät ovat aina tervetulleita oli niiden perinne mikä tahansa. ;) 

Olen tainnut aiemminkin kirjoittaa, että meillä on melkein joka paikassa ollut aina kivoja naapureita. Tuo täti, joka tortun toi auttoi viime viikolla selvittämään, minne tytön koulukirjat olivat päätyneet. Koulukirjat piti tilata netin kautta ja postin piti tuoda paketti kotiovelle. Jotakin oli kuitenkin tapahtunut osoitteen kanssa, kun kirjafirma oli antanut tiedot eteenpäin postille. Saimme ilmoituksen sähköposteitse, että paketti on tulossa tiettynä päivänä. Mies jäi odottelemaan sitä, kun me muut lomalaiset lähdimme rannalle. Pakettia ei koskaan tullut, mutta illalla huomasimme, että joku oli allekirjoittanut sen vastaanotetuksi. Sitten selvisi, että talojen numerot olivat menneet sekaisin ja paketti oli ilmeisesti toimitettu nuorisotalolle... Siis täh, kuka ottaa vieraan paketin vastaan, jos ei tunne vastaanottajaa? Ja minkälainen postimies jättää paketin jonnekin, missä ei edes näe missään vastaanottajan nimeä? No, sitten soiteltiin partiolaisten johtajalle, jonka mukaan kenenkään ei olisi pitänyt olla edes nuorisotalolla siihen aikaan, kun paketti oli kuitattu... Soiteltiin muutaman nuorisotalon vieressä olevat ovikellotkin varmuuden vuoksi, josko paketti olisi päätynyt sinne. Ei minkäänlaista havaintoa. Hiukan alkoi huolettaa, koska paketin sisältö nyt kuitenkin oli reilun 200€ arvoinen, joten ottajia sille varmasti olisi löytynyt aika helposti. Sitten tuli mieleen naapurin täti. Hän on elänyt ikänsä näillä kulmilla ja nuorisotalo on kirkon vanha pappila... ja sitten tarvittiinkin vain yksi puhelu ja paketti oli jo kotiovella. Hyvät naapurit on kyllä huippujuttu. Ja vanhat, paikalliset ihmiset ovat varsinaisia tietotoimistoja. Oli hätä melkein mikä tahansa, niin kannattaa aina kysyä.

   

----

Our neighbour brought us this morning a traditional "abrikozen taart." Talking about traditions, today is Assumption of Mary. It's a celebration that stems from 1950s. This morning we saw a parade marching towards the church carrying flags, a statue, and incence. Whatever the reason, a free day is always welcome. ;) 

I have told you earlier that we have always had a good luck with neighbours everywhere. Last week we had another incident where the neighbourly help solved the situation... Our daughter's school books were ordered via internet and they were supposed to be delivered by post some weeks later. Last week we got an email announcing that our parcel is on its way and will be delivered on a certain day. My husband decided to stay at home to wait for the delivery while we others headed to the beach. The parcel never arrived, but curiously enough in the same evening we could see in internet website that somebody had received it and signed with initials as a recipient. Then we noticed that the mail program had mixed our house number and it seemed that the parcel was delivered to a youth center nearby. We knew that the local scouts meet in that place, so one phone call to the leader of the scouts was a natural first step. No results. My husband tried ringing the doorbells in the houses next to the youth center, because occasionally postmen leave parcels at the neighbors. No results. At that point we got slightly worried, because after all the contents of the parcel was well over 200 euros. Worth of every cent if somebody sees his/her chances. Then we thought of the neighbour. She has lived almost her entire life here and knows everybody. I was almost sure that she would know what we should do. And indeed she did! One more phone call and the parcel was brought to our door. We still don't know who had signed to receive it in the first place, why the postman left it in a place where the recipient didn't have any connection to us, and how it came about that the parcel with our name on it had landed under the counter at the youth house, but all is well now. The books are ready for a new school year. Good neighbours are wonderful! Whatever the matter, help is always near.

Kubb

Tyttö sai nimipäivälahjaksi Kubb-pelin. Vaikka tykkään lautapeleistä kovasti, ulkopelit eivät minua saa ihan helposti innostumaan. Kubb oli kuitenkin huomattavasti mölkkyä hauskempaa, vaikka idea onkin yksinkertainen. Ehdottomasti kannattava valinta vaikka mökkipelien valikoimaan, mutta kyllä sitä täälläkin saa pelattua rannan lisäksi vaikkapa puistossa. Toimii kuulema talvisinkin. Eihän meillä jäätä ja lunta täällä juurikaan ole, mutta ajatus on aika hauska, eikö?

----

We bought for our daughter a Kubb game as a name day present recently. Though I like board games, outdoor games don't get my interest easily. Kubb was an execption to the rule. It's much more fun than some other similar games! It's a great addition to a game selection for a vacation house, but works also in a park, or even on ice and snow. Not that we ever have here so much ice and snow, but the idea is nice to think about.    

Fishing this and that

Rannalla käydessämme tarkkailimme taskuravunpyydystäjiä. Rannalla on helppoa vaklata, mitä muut touhuavat, kun voi ihan muina miehinä olevinaan vain seisoskella ja tähystellä merelle. Kalastajaporukan ympärille tuntui kyllä kerääntyvän muitakin uteliaita, joten siinä sivussa oli helppo käydä ihan rehellisesti kurkkimassakin, mistä on kyse. Verkkohärveliä vedettiin aika pitkä matka rantavedessä olevalla särkällä laskuveen aikaan. Siihen näytti jäävän vähän kaikenlaisia eläviä, mutta ravut näyttivät olevan homman varsinainen tarkoitus. Noin pienissä ei kyllä paljon taida olla syötävää, joten en tiedä, mitä niistä tehdään. Saa kai niistä ainakin keitettyä taskurapulientä. Siitä ajatuksesta tuleekin heti nälkä...

----

When we were at the beach we observed some guys who were fishing crab. At the beach one can always hang out for a while to see what's going on. We were not the only ones who got curious, so it was kind of easy spying... Two men were drawing their net along the shore perhaps 1m deep during low tide. They caught all sorts of living species, but the crab was what they were actually looking for. There's not much meat to eat in such small crabs though. Perhaps one can use them to make good crab bouillon? For some reason that thought makes me really hungry.

Too much rain, bad luck and tea

Alkukesästä täällä satoi niin kamalasti, että parvekekukilla oli aika huonot oltavat. Laventelin kukinnalle kävi kehnosti, vaikka se edelleen elossa onkin. Hortensia taas muutti lehtien väriä jo kesän puolivälissä. Kukat onneksi suostuivat kukkimaan kaikesta huolimatta. Huonoa tuuria siis parvekeistutusten kanssa tänä vuonna. Aika huono tuuri on kyllä ollut parvekekalustuksenkin suhteen. Olemme jo muutaman vuoden suunnitelleet ostaa uuden kalustuksen parvekkeelle, kun vanhat huonekalut alkavat hajota alle, mutta toistaiseksi ainakaan mitään kivaa ei ole tullut vastaan. Mikään ei silti voita kupillista teetä parvekkeella silloin, kun aurinko paistaa.

----

It was raining so much in the beginning of the summer that the balcony plants had it quite tough. Lavender didn't bloom properly, but survived somehow. Hydrangea changed the colour of the leaves already in the middle of the summer. I was happy to see that it finally decided to bloom in spite of the contiuous rain. Besides the plants we have also had rather bad luck with the balcony furniture. The old ones are slowly but surely breaking apart, but we have not found anything we'd like to buy to replace the old pieces. Yet, nothing is better than a cup of tea at the balcony when the sun is shining.

Brussels from another point of view

Useimmiten tulee vietyä vieraat katsomaan Brysselin keskustassa museoiden välistä, kuninkaallisen kirjaston vierestä aukeavaa näkymää kaupungin suuntaan. Ei siinä mitään valittamista ole, mutta korkeammalta näkee tietysti enemmän. Otimme metron Louiza-nimiselle asemalle. Oikeustalon vierestä aukenivat tällaiset näkymät. Siitä oli tietysti enemmän kävelemistä keskustaan, mutta meidän porukasta kaikki kävelevät mielellään. Tässä on ehditty jo kaikenlaista muutamassa päivässä. Kesälomaa kun alettiin toteuttaa heti saman tien, kun vieraat saapuivat. Vain nopeat elävät, heh.

----

Usually we take our guests to see Brussels city center from a spot close to the royal library. It's a nice spot, but if you find a place that is located higher you obviously see much more. We decided to take a metro to Louiza. Besides the palace of justice one could see a panorama of the city quite nicely. It was a rather lengthy hike to downtown, but all of us like walking, so there were no restrictions as to how close we would need to get by the public transport. We have been doing quite a bit of different things in the last couple of days. Namely, holiday plans began to evolve immediately when our guests arrived. Only the fast survive, ha!

My husband's home town, changing plans and making memories

Muutama viikko sitten teimme viikonloppureissun anoppilaan. Ennen sunnuntailounasta kävimme pienellä kävelyllä kaupungin keskustassa. Siellä on paljon kauniita vanhoja rakennuksia. Jotkut pikkukujat olivat suosikkejani silloin kun opiskeluaikana vietimme useamman kesän tuossa kaupunissa. Oli mukava reissu ja oli kiva nähdä perhettä.

Sen matkan jälkeen kaikki suunnittelmat onkin menneet ihan eri tavalla kuin mitä osattiin odottaa. Joskus joutuu vaan sopeutumaan olosuhteisiin. Huomenna aloitetaan suunnitelma B, kun mun perhe alkaa saapua tänne. Pari viikkoa on sitten vauhdikasta tekemistä. Joskus tosi hyviä asioita tapahtuu huonojen asioiden ansiosta! Tästä tulee meidän ensimmäinen Belgian kesä. Suunnitelmissa on luoda paljon muistoja, erilaisia kuin kesäisin yleensä, mutta niistä tulee varmasti hyviä.

---- 

Some weeks ago we visited my mother-in-law. Before Sunday lunch with the relatives we made a little walk through the town. There are lots of cute old buildings. Some of the little streets were my favorites when we were still students and spent a couple of summer holidays in that town. We had good time and it was fun to see everybody.

After that trip our summer has been quite different than planned. Sometimes it's best to simply adjust to the circumstances. Tomorrow the plan B is going to begin and my family is going to arrive to keep us busy for the couple of coming weeks. Sometimes really good things happen as a result of bad ones. It will be our very first Belgian summer holiday ever. We'll be making memories, different summer memories as the usual ones, but they will be good ones.     

Gone shopping

Eilen kampaajalla käynnin jälkeen huomasin, että viereisissä kaupoissa on kaikki alennettu jo toistamiseen. Se on yleensä se kohta, milloin kannattaa oikeasti aktivoitua shoppailemaan. Kesäalesta ostan yleensä muutaman kesävaatteen, jos niillä on mielestäni potentiaalia seuraavaksikin kesäksi. Enimmäkseen kuitenkin etsin jotakin mikä on ns. ajatonta tai jotakin mikä toimisi vielä syksymmälläkin.

Tämä farkkumekko löytyi Zarasta. Se näytti ihan kesäiseltä sandaaleiden kanssa pidettäväksi, mutta kun kuvittelin alle paksut legginssit ja ruskeat talvisaappaat tai nilkkurit, niin se tuntui toimivan niinkin. Vilkkaasta mielikuvituksesta on silloin tällöin hyötyäkin, vaikka joskus se tuottaa sellaista sisältöä, että voisin laittaa rahoiksi tekemällä käsikirjoituksia trillereihin. ;) Tykkään hihoista kovasti. Pienetkin hihat ovat muuten hihatonta lämpimämmät viileitä päiviä ja syksyä ajatellen. Outo juttu, kun ajattelee miten pienestä kangasmäärästä on kyse. Taskut taas näyttävät hiukan boheemeilta ja tuo vääripäin tehty kaulus laskeutuu edestä hauskasti hiukan kippuraiseksi. Sen verran helppo vaate, että saatanpa päätyä kulkemaan tässä mekossa koko loppuvuoden...     

----

Yesterday after going to hairdresser I noticed that the shops had reduced prices already for the second time. That's usually time to go seriously shopping. Usually during summer sale I buy couple of pieces for summer season if they seem to have potential for the following summer, too, but mostly I focus on things that are either timeless, or that work for autumn as well.

I found this jeans dress in Zara. It looked summery enough to be worn with sandals, but when I imagined thick leggins and brown boots underneath, it seemed good, too. My imaginative skills come in handy sometimes, though sometimes it makes me think that I could make good money by writing scripts for thrillers. ;) I like especially the sleeves. I have noticed that even very short sleeves are much warmer than entirely sleeveless look. That's an odd thing taken that it's about such a small amount of material which makes all the difference. The pockets look slightly bohemian, and the collar which is made wrong way around folds nicely at front. This dress seems so easy to wear, that I might end up putting it on and keeping it so until winter arrives... 

Belgian coastline: Bikes, beach and a fav summer job

Viikonloppureissusuunnitelman osa 2 oli pyöräillä rannikolla. Siinäkin kävi hyvin, eikä sade yllättänyt, vaikka lyhyitä kuuroja olikin luvattu. Ajelimme puolitoista tuntia etelään päin, mutta virallinen pyöräreitti rannikon pohjoisosassa kulki dyynin reunaa mantereen puolella, eli maisemat olivat suurimmalta osin lähinnä pusikkoa toisella puolella ja tasaista peltoa toisella puolella. Reitti sinänsä oli hyvä ja helppo ajaa, mutta ei mitenkään suosittelemisen arvoinen, jos kuvittelee ajelevansa merta katsellen. Leppoisa pyöräily on kuitenkin aina mukavaa kevyttä liikuntaa. Ja pysähtyähän voi minkä tahansa kaupungin/kylän kohdalla parkkeeraamalla pyörän tien varteen ja kiipeämällä polkua pitkin rannalle dyynin toiselle puolelle.

----

The second part of our weekend trip was to bicycle at the Belgian coastline. It turned out to be another day of wonderful sunshine against all weather forecast expectations. We drove bit over an hour and a half southwards, but the official coastal biking route runs mostly behind the dunes, so one can't see the sea for most of the time. That was bit disappointing, because though the route itself was fine to ride, the scenery was not impressive at all: bushes on the right, even fields on the left... Anyway, bicycling on comfrotable speed is always nice light sport. And obviously, one can also park bikes almost anywhere at the side of the street and just take one of the little paths and climb up the dunes to go to the beach below.

Merivesi oli vielä aika viileää kuten yleensäkin tähän aikaan kesästä. Me nautittiin auringosta ja pelailtiin pelejä hiekassa. Rannikkokaupungit ovat hyvin erilaisia tunnelmiltaan. Toisissa on rauhallinen tunnelma, toisissa taas hiukan sellainen vähemmän rauhallinen markkinameininki. Silti, mistä tahansa kaupungista pääsee helposti oman maun mukaan muihinkin, koska etäisyydet ovat todella pienet. Me ajeltiin omilla pyörillämme, mutta rannikkoa pitkin kulkee myös raitiovaunu monta kertaa päivässä.

----

Water was still bit cold as it usually is at this time of the year. Some were swimming, but we were happy just to enjoy the sun and play some games in the sand. Coastal towns differ from each other quite strongly. Some are more focused on entertainment, while others are beachy in a calm way. Yet, wherever one decides to stay, one can easily get from one town to another as the distances are so short. We used our bikes, but there is also a coastal tram that operates during the holiday season many times a day.

Tähän loppuun vielä hauska kuva unelmien kesätyöstä. ;) Otan joka kesä valokuvan rantavahdeista, oranssi on aina niin hauska kontrasti haaleanväristä taustaa vasten.

----

The last photo is about a favorite summer job. ;) I photograph these guys every year, because their orange outfits form so fun contrast against the pale background.