Värejä ja lämpöä

Vielä on puissa hiukan väriä. Tämän kuvan ottamisen jälkeen tuli muutama kunnollinen tuulenpuuska ja nyt lähes kaikki lehdet ovat lähteneet. Niin kauan kuitenkin, kun näkee yhtään keltaisia, oransseja ja punaisia lehtiä kannattaa nauttia. Harmaata ja ruskeaa saakin sitten muutaman tulevan kuukauden aikana ihan riittävästi.  

Tykkään muuten tuosta lampusta ikkunalaudalla. Ostin sen alunperin keittiöön joitakin vuosia sitten, mutta nyt se on asettunut olohuoneen ikkunalle. Ulkoapäin on kiva aamuisin ja iltaisin, kun ikkuna on valaistu. Olohuoneessa ollessa  taas tuntuu, ettei pimeys tule sisään, kun lamppu loistaa siinä välissä. 

Ikkunalautojen kanssa on tässä asunnossa se harmi, että talvisaikaan ei voi pitää kasveja ikkunalla ollenkaan, koska patterit polttavat ne pilalle. Joillakin naapureilla niitä on, mutta ehkä heillä on lämmöt matalammalla kuin meillä. Täällähän on aika tyypillistä, että talvisin sisätiloissa on vain 18-19 astetta. Paikalliset vain lisäävät vaatekerroksia päälle, mutta lämmitykseen ei turhaan tuhlata. Ei meilläkään ole siihen kuin puolitoista astetta lisää, mutta kukat kyllä silti kärsivät, mutta eipähän tarvitse kärvistellä puoliksi jäätyneenä. 

Meillä oli naimisiin menessä tässä hiukan sopeutumista puolin ja toisin. Saksalainen mieheni oli tottunut siihen, että kaikki ovet pidetään kiinni ja aina lämmitetään vain se huone missä kulloinkin ollaan. Eli päivisin vaikka olohuone-keittiö ja iltaisin hetkeksi ennen nukkumaan menoa laitetaan makuuhuoneisiin lämmöt päälle. Suomalaisena olin taas itse tottunut siihen, että kaikki ovet ovat aina auki ja joka huoneessa on koko päivän tasaisen lämmintä. Tässä täytyy sanoa, että nykyään ajattelen, että Suomessa sisäilma on talvisin yleensä melkeinpä kuumaa. Kurkkua kuivaa ja aina on hiki, ellei sitten kulje t-paidassa. Niin sitä näköjään itse muuttuu... 

Sopiva kompromissi löydettiin, kun tyttö aikoinaan syntyi. Silloin oli luontevinta siirtyä lämmittämään koko taloa, kun lattialla leikkivä lapsihan on syväjäässä, jos jostakin oven alareunasta vetää jatkuvalla syötöllä. Kompromissin toinen puoli kuitenkin on, että hiki meillä ei pääse ikinä tulemaan ja tuuletusta varten on aina joku ikkuna auki. Olen kuitenkin tyytyväinen, koska kohtuullisen tasainen lämpötila silloinkin, kun se ei ole turhan korkea, tuntuu mukavammalta kuin kylmän ja lämpimän vaihtelu.

Lämmitys on meillä myös säädetty niin, että se lähtee itsestään käyntiin, kun lämpö putoaa tiettyyn pisteeseen. Tässä kohtaa jokainen suomalainen aina muistuttaa, että pudotus on huono juttu ja kaivaa kolon kukkaroon, mutta sitä eivät keski-eurooppalaiset usko, vaikka miten selittäisi. Ulkoilman kylmyys ei ole täällä pohjoista luokkaa, joten lämpötilojen ero ei meillä ainakaan kasva ikinä kovin suureksi lämmityksen ollessa pois päältä useitakin tunteja kerrallaan. Siksi olen itse asiassa itsekin alkanut ajatella, että pieni pudotus todennäköisesti näillä leveysasteilla säästää rahaa varsinkin yöaikaan ja silloin jos päivällä kukaan ei ole kotona muutenkaan moneen tuntiin. Saatan tietysti olla väärässä, mutta kompromisseja on tehtävä, ei siitä pääse mihinkään. Kun kompromissi on näinkin hyvin optimoitu, että molemmat ovat tyytyväisiä sekä raikkaaseen että keskivertolämpimään sisäilmaan, asiaa ei kannata sen enempää veivata. ;)   

Mandariinin tuoksu

Ei muuten varmaan ole parempaa syystuoksua kuin mandariini! Kaneli tulee hyvänä kakkosena ja vaniljakin tietysti siinä perässä. Mandariini on kuitenkin ihanasti kirpeän raikas. Näitä lehdellisiä versioita saa täällä ostaa puulaatikoissa. Meillä on mennyt varmaan jo viisi laatikollista muutaman viikon aikana... Mandariineistä kannattaakin nauttia sen aikaa, kun ne ovat herkullisen mehukkaita. Kausi loppuu nimittäin yhtäkkiä kuin seinään ja sen jälkeen niiden suuntaan ei kannata edes katsoa. 

Lehdelliset mandariinit tuntuvat muuten säilyvän hiukan lehdettömiä paremmin ja, kuten sanottu, tuoksukin on voimakkaampi. Ja onhan nuo niin kauniita. Joka vuosi tässä kohtaa kuvaan niitä ainakin yhden kerran. Eräänlainen syystraditio sekin, vaikka varmaan kyllästytän teidät näillä joka vuotisilla mandariinipäivityksillä. Niitä on kuitenkin vain kerran vuodessa, joten ehkä sen kestää, hah! Palataan asiaan seuraavan kerran ensi vuoden marraskuussa. 

Syksyn hedelmistä tuli kauden vihannekset mieleen. Tuttu juttu tämäkin, mutta silti uudestaan vinkkaamisen arvoinen. Laitoin äskettäin ruoan lisukkeeksi eri värisiä porkkanoita, palsternakkaa ja punajuurta uunissa. Vihannekset vain kuoritaan ja leikataan suurin piirtein saman kokoisiksi, pitkulaisiksi paloiksi kulhoon. Loraus oliiviöljyä ja suolaa. Sekoitus ja pellille levitys. Hiukan tuoretta timjamia mukaan ja uuniin 175 asteeseen n. 45 minuutiksi. Näitä vihanneksia voisi syödä ihan loputtomiin. Palsternakka ja punajuuri ei oikein maistu tässä talossa mitenkään muuten, mutta tässä muodossa nekin muuttuvat ihan herkuksi.

Luurankona kaapissa

Viime viikolla ripustin tähtivalot keittiön nurkkaan. En muista milloin viimeksi olisi ollut näin synkeän pimeä loppusyksy! On se varmaan aina ollut, mutta tänä vuonna se tuntui musertavammalta kuin ikinä aikaisemmin. Ehkä ihan vaan siksi, että lokakuu oli mitä ihanin. Sellainen varsinainen lokakuu maximus. Suurimman osan aikaa aurinko paistoi ja lämpömittarikin nousi parhaimmillaan jopa 17 asteeseen. Villatakki ja balleriinat ilman sukkia riittivät vielä mainiosti. Sitten siirrettiin kelloja talviaikaan ja ei kestänyt kuin pari päivää, kun yhtäkkiä sääkin muuttui. Auringon tilalle tuli viileää, kosteaa ja harmaata. Ja pimeää niin aikaisin, että viikon ajan tuntui, että jo iltakuuden jälkeen voisi kömpiä nukkumaan.

Onneksi se siitä parissa viikossa tasaantui, pääsin rytmiin kiinni ja aurinkokin on tällä viikolla tullut muutaman kerran esiin, mutta siinä harmaudessa pengoin kellarissa joulutavaroiden seasta nuo tähtivalot. Ajattelin, että tätä ei kestä, jos joutuu odottamaan joulukuun kuudenteen. Se on täällä Sinterklaas-päivä ja vasta silloin "kuuluu" alkaa ripustella valoja ja koristella joulua. Veikkaan kyllä, että naapurit ovat jo tottuneet, ettei me ikinä pystytä odottaa niin kauaa. En kuitenkaan muista, että olisin ikinä ihan näin aikaisin aloittanut valojen kanssa. Järkeilin kuitenkin, että nuo tähdet ovat sen verran nurkassa, että ne eivät näyttäydy ulos jouluvaloina... Vaikka mitäpä se! Ei kai kukaan voi ketään estää, vaikka kotonaan ripustaisi jouluvalot jo kesäkuussa!?! Joskus sitä vaan silti yrittää sopeutua joukkoon noin niin kuin päällisin puolin. Ei se varmaan haittaa, jos ainoa "luuranko kaapissa" on jouluvalot. 

Toinen puisto ja obeliski

Toinen pariisilainen puistopostaus tässä vielä. Yllätyin siitä, että vaikka puissa on kyllä edelleen lehtiä täällä kotonakin, muutama hassu tunti etelän suuntaan ihan selvästi pidentää syksyä ennen talven tuloa. 

Nämä kuvat ovat Jardin des Tuileries -puistosta, kun kävelimme Luxorin Obeliskille. Se on muuten hassu nähtävyys. Korkea ja kohtalaisen siro pylväs on melkein mahdoton kauniisti valokuvattavaksi, vaikka se sinänsä vaikuttava monumentti onkin. Kokonaisen pylvään saa kuvaan niin että suurin osa kuvasta on pelkkää taivasta. Jos taas ottaa kokonaisen pylvään lisäksi ihmisiä mukaan, he näyttävät ihan säälittävän pieniltä siinä juurella. Tai vaihtoehtoisesti pylväästä tulee vain puolikas ja siitä häviää kokonaan sen idea, jos ihmiset pylvään edessä ovat pääosassa. Yhdellä reunalla on kyllä ihana suihkulähde ja takana kaunis rakennus, mutta ylväskin punagraniittinen pylväs kyllä hiukan kalpenee kullan kimalteessa, jos ne näkyvät taustalla. Jotkut jutut ovat siis kivoja nähdä, mutta niiden kuvaamiseen ei silti kannata vaivautua. Aika kulturelli loppupäätelmä yli 3000 vuotta vanhasta obeliskista, haha.

Pilkuntarkka suunnitelma

Tässä vähän puistojuttua Pariisin kuvasaldoa purkaessa. Pariisissa nimittäin saisi vietettyä muutaman päivän ihan vain puistoissa oleskellen. Auringonpaisteesta huolimatta nyt oli jo sen verran viileää, että vapaita tuoleja oli paljon, mutta oli aika helppo kuvitella puistot täyteen heti, kunhan aurinko vain tarpeeksi lämmittää. 

Tykkään muuten ihan naurettavan paljon symmetriasta ja selkeistä linjoista. Niitä on Pariisin puistot täynnä. Klassista vihersuunnittelua parhaimmillaan. Ehkä tämä on yksi kontrollifriikin luonteenpiirteistä, mutta tunnustanpa tässä silti, että mieleni kyllä lepää ihan erityisesti sellaisessa maisemassa, mikä seuraa systemaattisesti pilkuntarkkaa suunnitelmaa. Puutarhakuvitelmissani kuitenkin ihailen myös englantilaista, rennolta näyttävää runsautta, mutta luulen, että jos minulla olisi pienikin pläntti omaa maata, niin se olisi järjestetty suoraviivaisen symmetrisesti. Tulisin varmaankin nopeasti hulluksi, jos sitä-sun-tätä kasvaisi sekaisin ilman selkeästi näkyvää järjestystä, haha. 

Tästä tuli mieleen toinen juttu. En muista, olenko paljastanut sitä täällä aikaisemmin, mutta pahasti vinkuraan kasvaminen on se piste, missä minulta lentää jokainen huonekasvikin roskikseen. Ainoa kasvienhoitoon liittyvä mottoni on, että jos joku ei kasva kunnolla (= tasaisesti suoraan ylöspäin ja säilyttäen symmetriansa) niin lopettakoon sitten kasvamisen kokonaan. Ei minkäänlaista armoa. Siksi en koskaan uskaltaisi ostaa itselleni kovin kallista huonekasvia. Tuollaisesta täydellisen näköisestä kasvustahan ei ole aidoille luonnontuotteille amatöörin hoidossa minkäänlaista taetta.  

Pikaisesti Pariisissa

Suurin osa Keski-Euroopasta on parhaillaan syyslomalla. Mekin muutaman päivän ajan vuorotellen, vaikka töistä ei kokonaista viikkoa saadakaan. Mun vanhemmat ja tytön serkkupoika tulivat tänne viikoksi. Tytöllä toiveena oli Pariisi, eikä muita tarvinnut kovin pitkään innostaa ennen kuin saivat juonesta kiinni. Parin päivän reissu on täältä käsin aika helppo toteuttaa. Niinpä sitten lapset pääsivät Eiffelin torniin ja muutenkin tyttö suunnitteli kartan kanssa hyvät kävelykierrokset, joten nähtiin keskustassa kaikki olennainen. Muutama muu juttu jäi ensi kertaan, koska Eiffelin parin tunnin jonotus moninkertaisine turvatoimineen hidastutti ensimmäisen päivän kierrosta aika radikaalisti.

Työkaverin suosituksesta majoituimme Ibis Budget Courbevoie Paris La Defense -halpisketjuhotellissa. Se oli loma-ajasta huolimatta erittäin kohtuuhintainen majapaikka. Hotelli sijaitsi mutkan takana Seinen rannalla, Pariisin länsipuolella La Defense-nimisellä alueella. Meidän huoneet olivat siistit vessoja ja kylppäreitä myöten. Aamupala ranskalaiseksi ihan hyvä. Oli muroja, jugurttia, hedelmäsalaattia, patonkia, marmelaadeja ja suklaalevitettä, croissantteja ja sen semmoista. Ei mitenkään vaikuttavaa, mutta vatsansa kyllä sai täyteen.

Metropysäkille oli hotellista rannan suuntaisesti hiukan reilu kilometri kävelymatkaa. Lähin pysäkki, toiseksi viimeinen ennen päätepysäkkiä, oli nimeltään Esplanade. Keltainen metrolinja 1 vei siitä kätevästi keskustaan suurin piirtein vartissa. Keskustan alueella oli tämän linjan useampi pysäkki, joten oli kiva, ettei tarvinnut vaihdella metrolinjalta toiselle. Alue, millä hotelli oli, oli todella siisti ja rauhallinen, joten iltapimeässäkin oli ihan turvallista yhdessä kävellä metrolta takaisin hotellille. Matkan varteen sattui jopa urheilupuisto, missä lapset testasivat eri liikkeitä mennen tullen. 

Metrolipuiksi ostimme kaksi kymmenen yksittäisen lipun pakettia. 10-paketti maksoi 14,90€, joten se tuli halvemmaksi kuin, mitä päiväkortit koko porukalle olisivat maksaneet. Päiväkortti on hyvä, jos kulkee julkisilla useamman kerran päivässä, mutta jos tarvitsee metroa vain aamulla ja illalla, niin yksittäisillä lipuilla pääsee halvemmalla. Yhdellä lipulla voi kuitenkin tietääkseni vaihtaa kulkuneuvoa niin, että max. 90min. on matkalla. Lapset ovat jo sen verran isoja, että tarvitsivat aikuisten liput. Ensimmäisen päivän liput ostimme lippuluukulta, mutta toisena päivänä osto onnistui jo automaatista. Yksittäiset liput ovat nimeltään T+ ja sen jälkeen valitaan 10 kpl, joten hinta on edullisempi kuin kappalehintaan ostetuilla lipuilla. Kappalehinnaltaan ne olivat 1,90€. 

Keskustassa on muuten hurjan vähän herkkukojuja. Lättyjä näkyi olevan tarjolla eniten, mutta muuten vaihtoehtoja oli todella vähän. Brysselin keskustassahan on joka kadun kulmassa toinen toistaan parempia vohvelikojuja ja muita pikkupurtavia. Samaten täällä on todella hyvä valikoima erilaisiin budjetteihin sopivia ruokapaikkoja ja ruoan laatu on melkein aina sopivassa suhteessa hintaan. Pariisin keskustassa taas hinnat ovat lähes kaksinkertaiset, mutta ruoan laatu on erikoisen huono, vaikka Ranskassa jos missä ruoka on kaikki kaikessa. Ehkä innokkaille turisteille voi syöttää mitä tahansa!?! Kannattaakin ehkä tehdä hiukan pohjatyötä hyvien ruokapaikkojen löytämiseksi, jos Pariisin matkaa miettii, ja suunnitella vasta sitten kävelyreitit sopimaan ruokailurytmiin.

Meillä oli hyvä tuuri säiden suhteen. Tuuli oli jo hiukan viileä, mutta muuten sää oli aurinkoinen ja lämpötilat kipusivat vielä 13-15 asteeseen. Meillä oli todella kiva syyslomareissu, vaikka niinhän se on, että Pariisiin on tietysti aika vaikea kovin huonoa reissua edes tehdä, heheh.     

Kuvioneuletta ja vähän muutakin

Sain äskettäin syksyisen villasukkalähetyksen! Kokeilin tietysti heti kaikki läpi, sekä omani että tytönkin sukat... Öö, olinko muka jotenkin innokas, vai? :D 

Ensimmäisenä käyttöön pääsivät nämä ihanat viininpunaiset sukat. Muutenhan täällä taas näyttää sää lämpenevän takaisin +20 asteeseen, mutta laattalattia on kylmä kuin mikä, joten villasukat ovat juuri passeli asuste, vaikka muuten olisikin t-paitakeli! Vuosikausiin en muuten juuri koskaan vaihtanut töiden jälkeen työvaatteiden tilalle kotivaatteita, mutta nykyään näkyy varsinkin rennommat housut yleistyneen... Näitä kuvissa olevia juoksutrikoita varsinkin tulee käytettyä usein, mutta myös collegehousut ja kaikkien vihaamat legginssitkin menevät hyvin pitkän paidan/villatakin kanssa kotioloissa. Näköjään sitä tottuu mukavuuteen aika nopeasti.

Työviikko on taas pulkassa! Vauhti kiihtyy aina loppuviikkoa kohti, joten näin perjantaina iltapäivällä tuntuu tosiaankin siltä, että viikonlopun on aika alkaa. Viikkoon mahtui hyviä kirjoituspätkiä, riittävä määrä teologiaa, muutama ripaus käytännöllistäkin luokkakeskustelua, hermeneutiikan analyysiä, nelisenkymmentä powerpoint slidea, oppilaanohjausta, monen monta poskipusua ja kuulumisten vaihtoa. Niistä elementeistä on kelpo perusviikko tehty.

Juhlittiin me muuten erästä kihlapariakin. Keksimme mielestämme hauskan kihlajaislahjan. Ostimme lukkoliikkeestä kiiltävän, viininpunaisen laatulukon, johon kaiverrutimme liikkeessä pariskunnan nimet romanttisilla kaunokirjaimilla. Löysin paperikaupasta juuri sopivan kokoisen mustavalkoisen rasian lukolle ja kiinnitin rasian valkoisella rusetilla. Tämä lahja oli ihan vain pieni hassu muistaminen, mutta nimikoidun lukon vieminen ja kiinnittäminen johonkin yhteiseen Eurooppalaiseen lempikaupunkiin jatkaa lahjaa. Tapahtumasta muodostuu toivottavasti yhteinen mukava muisto, johon voi palata vuosia, tai jopa vuosikymmeniä, myöhemmin vaikkapa lasten tai lastenlasten kanssa. Siksi kannattaakin valita tarpeeksi laadukas, sekä aikaa että myös säätä kestävä, lukko. (Ja sitten vain toivoa kovasti, että pariskunta bongaa valitsemastaan kaupungista sellaisen sillankaiteen tai jonkin muun paikan, mitä ei kovin pian remontoida.) 

Rentoa perjantaita!

Valkoiset kurpitsat ja värivirheet

Kuten tiedätte, valkoisia kurpitsoja en voi vastustaa. Oransseja olen ostanut joinakin syksyinä, mutta sitten palaan aina valkoiseen. Ajatuksen tasolla tykkään kyllä kovasti oranssistakin, mutta sitten en kuitenkaan niin paljon kuin valkoisesta.

Siitä tuli mieleen, että viime viikolla joku bloggari laittoi insta storyynsä kuvan kirkkaan oranssista neulepaidasta ja kirjoitti siihen yhteyteen jotakin raskaushormoneiden vaikutuksen alla tehdystä omituisesta ostoksesta. Itselleni kävi samalla tavalla vuosia sitten raskauden jälkeen. Tytön ensimmäisenä vauvasyksynä ostin jostakin syystä yhden kirkkaan punaisen ja yhden kirkkaan oranssin villaneuleen. Joka kerran, kun käytin niitä sain niistä kehuja. Piristyin kuulema silmissä, mutta ne katosivat silti kaapista heti sen syksyn jälkeen... Sellaiset värit ei vaan ole minua, vaikka muiden päällä niitä ihailenkin.

Mukavaa maanantaita!

Syksyn alkuun mukavia juttuja

Muutama mukava juttu viime päiviltä.

Kurpitsakeitto. Se on aina vaan yhtä hyvää. Kuoritut kurpitsakuutiot voi muuten paahtaa uunissakin pehmeäksi ja soseuttaa kasvisliemen kanssa vasta sitten. Ajattelin nyt kokeilla tehdä niin itsekin, mutta sitten tuona päivänä kun keittoa piti tehdä, olin seissyt ruuhkassa 20min. matkalla ensin reilut puolitoista tuntia ja toiseen suuntaan vielä lähemmäs 40min. Brysselin liikenteessä on monta solmukohtaa, mitä ei varmaan ikinä saada muutettua oikeasti toimiviksi. Lopulta kun selvisin ruoanlaittoon, annokset piti saada nopeasti pöytään. Hyvää tulee perinteiselläkin tyylillä, vaikka uskon, että paahtaminen varmaan lisää makua.

Kynttilät. Niitä poltellaan taas melkein joka ilta. Kynttilänvalo on vaan niin tunnelmallista syksyisin. Täytyy täydentää kynttilävarastoja. Ostan aina valkoisia. Niiden valo on kauneinta mitä tiedän. Ja teetä kuluu ihan mahdottomasti. Mustaa, vihreää, rooibosta ja yrttiteelajeja. Olen kaikkijuomainen teen suhteen. Ostin Suomesta kesällä pussillisen Nordquistin Nippon Green irtoteetä. Se on todella hyvän makuista, kun vaan muistaa antaa kiehuneen veden hiukan jäähtyä ennen kuin kaataa sitä teelehtien päälle.  

Maalaaminen. Olen jo muutaman vuoden odotellut, että tyttö innostuisi taas piirtämään ja maalaamaan. Nyt se sitten tapahtui. Kesällä siskon luona käydessä piirtelin akvarellikynillä jotakin muistikirjaani. Tyttö innostui kokeilemaan niitä myös. Siitä se lähti. Nyt maalaillaan pikkujuttuja välillä yhdessä, välillä erikseen. Akvarellikynät minulla olikin omasta takaa, mutta olin sitten niin innoissani, että marssin kauppaan ostamaan akvarellimaalitkin... Nyt pitää vielä sutivalikoimaan hiukan panostaa, koska normaalit vesivärisudithan eivät mitenkään vedä vertoja oikeille akvarellisudeille, jos maalaamisesta tosissaan innostuu. Täällä on tytön oma blogi, siellä on muutama hänen viime viikkojen aikana maalaamansa kuva ja ihania juttuja muutenkin.   

Opiskelijat. Tällä viikolla on aloiteltu lukuvuotta. Aina tuntuu niin raikkaalta kesän jälkeen, kun opiskelijat palaavat kesälomiltaan ja uudet untuvikot saapuvat paikalle. Hauskoja juttuja, mielenkiintoisia työkokemuksia, iloisia suunnitelmia tulevan vuoden varalle, loputtomasti kuplivaa intoa, ja niin edelleen. Opiskelijoiden energialataus kesän jälkeen on aina sellainen, että ihan vain juttuja kuunnellessakin virkistyy. Nuorten aikuisten kanssa on kyllä kiva tehdä töitä, kun saa hengailla mukana ja aitiopaikalta seurata kasvua ja kypsymistä.

Rannelämmittimet

Tämä otsikointi kuulostaa hiukan hassulta, mutta en nyt tähän hätään keksi parempaakaan nimeä. Meinasin ensin kirjoittaa rannetuubit. Se kuulostaa rehelliseltä, kun on pelkästä suorasta neuleesta kyse, mutta en tiedä löytäisikö sillä hakusanalla kukaan ikinä mitään etsimäänsä. 

Kerroinkin jo, että ostin Lang Yarns Novena lankaa kesällä Kotilaituri-nimisestä kaupasta Liedosta. Suosittelen, hyvä palvelu ja ihanat tuotteet! Tässä langassa on 50% villaa, 30% alpakkaa ja 20% polyamidia ja se on hauskasti tavallaan neuleputkea jo itsessään, eikä siitä lähde hahtuvia ollenkaan. 

Otin 3 1/2-kokoiset sukkapuikot ja loin 48 silmukkaa vihreällä. Siitä sitten puolitoista cm aina oikein vihreällä langalla. Seuraavaksi kierros valkoisella ja sitten aloitin kuvion neulomisen. Kuvioon tuli 3 silmukkaa mustalla, yksi valkoinen, kolme mustaa, yksi valkoinen... koko kierros. Seuraava kierros kaksi mustaa, kaksi valkoista... Ja kolmas kerros yksi musta, kolme valkoista... väliin valkoinen kierros ja taas sama alusta uudelleen. Ja lopuksi taas saman verran vihreää kuin alussakin. Sitten vain päättely ja langanpätkien siistiminen. Tämä ohje sopii aloittelijalle, hahah! 

Nyt voi sitten säät ihan rauhassa hiukan viiletä. Ei vaiskaan, tänä aamuna melkein jäädyin töissä, kun valvoin muutaman tunnin uusintatenttejä. Normaalistihan tähän aikaan pitäisi olla vielä ihan lämmintä ilman lämmitystäkin, joten hiukan yllätyksenä tuli tämä kylmääkin kylmempi syyskuu. Nyt kyllä tarvittaisiin muutama viikko vielä aurinkoista säätä. Belgiassa syksy ja talvi tuntuvat tosi pitkiltä, jos nyt jo alkaa harmaa sateisuus, koska se on sitten sitä samaa säätä maaliskuuhun saakka. Välillä vain vielä hiukan kylmempää ja kosteampaa.

Syksyn merkki

Viime talvena ostin Philipsin kymmenen euroa maksavan appelsiinipuristimen. Se on ollut paras keittiöhärveli moneen vuoteen. Täällä on aina myynnissä hyviä mehuappelsiineja. Vitamiinit on kohdallaan, kun tuoreista hedelmistä puristaa mehua saman tien juotavaksi. 

Viime päivinä syksy tuntuu tosiaan tulleen tännekin, ja vähän joka toinen köhii jotakin pienen flunssan tapaista. Tyttökin on ollut yskäinen jo useamman viikon ja vieläkään ei tauti meinaa helpottaa. Ilmeisesti vastustuskyky on nyt todella alhainen pistoshoidon vuoksi... Kesällä nostettiin annostusta lähestulkoon maksimiin, joten tämä pitkittynyt tauti liittyy ilmeisesti siihen. Poikkeuksellisen huonolla vastustuskyvyllä ei tietenkään voi odotella ihan loputtomiin. Yhdet antibiootit on siis jo syöty ja toinen kuuri taidetaan tarvita vielä tähän päälle. Ne väsyttävät sitten taas lisää, joten nyt käskettiin hänen jäädä muutamaksi päiväksi kotiin, että saa levätä tarpeeksi, että tauti alkaisi lopultakin mennä ohi. 

Pistosten vuoksi minkäänlaista vitamiinilisää ei saa antaa, joten täytyy koittaa täydentää vitamiinivajetta luonnollisin keinoin. Tässä kohtaa itse puristettu appelsiinimehu tulee hyvään saumaan. Juomalla saa nopeasti kolmekin appelsiinia menemään. 

Syksyn ekat

Juoksulenkillä lauantaiaamuna totesin miehelle, että nyt on kyllä syksyä ilmassa. Sumua ei sentään vielä ollut, mutta ilma tuntui kirpeälle ja kostealle. Siitä se alkaa. Täällä syyskuun aamut vastaavat Suomen elokuuta, joskin päivisin helteitä on edelleenkin. 

Elokuun loppupuolella katselin muutamaan otteeseen Suomen H&M Home-liikkeissä muutamia syksyisiä tyynynpäällisiä. Jätin ne kuitenkin ostamatta, koska ne tuntuivat niin syksyisiltä ja meillä oli vasta kesäloma menossa. Vaikka kesäloma olisi myöhäänkin, niin kuin meillä nyt sattui olemaan, ei syksyn vaatteet tai sisustukset tuntuneet yhtään ajankohtaisilta. 

Hassua, miten ihmisen mieli pysyttäytyy siinä, missä haluaa pysyä. Vaikka loma on viime tingassa, niin tunnelmasta kuitenkin pitää kiinni samalla tapaa kuin oltaisiin keskellä kesää... Arvelin kyllä, että syksy tulee räpsähtämään naamalle, heti kun lentokone laskeutuu. Vastassa oli kuitenkin muutama täydellinen +30 asteen hellepäivä, joten ihan mahdotonta räpsäystä ei tullut, vaikka koulutarvikeostokset olikin tehtävä heti seuraavana päivänä loppuviikkoa varten, eikä siinä muutenkaan enää suuremmin lomailtu ennen koulun alkua. Tuntui kuitenkin hyvälle, että ei oltu kiirehditty syksyä kohti mitenkään syksyvaatteita shoppailemalla tai syksyn sisustusjuttuja pohtien. Loma oli siksi ihan todellista kesälomaa loppuun saakka, koska ilmojen viileydestä huolimatta sisäinen tunnelma säilyi kesäisenä. 

Lauantaina tuli käväistyä H&M Homessa, mikä löytyy (lopulta) täältäkin. Sen kaupan aukeamista ehdinkin odottaa, ja olin jo melkein varma, että tänne niitä ei avata ollenkaan. Harvassa ne ovat edelleen, mutta minulle riittää yksikin osoite, kunhan se on helpon matkan päässä. Ostin sieltä nämä kaksi hiilen sävyistä tyynynpäällistä. Tarkoitus on yhdistää ne keltaiseen antamaan hiukan pippurista vivahdetta olohuoneeseen. Ikean valkoisessa Ektorp-sohvassa on jo varmaan vuoden päivät ollut pellavan väriset päälliset. Ostin ne jossakin kohtaa, kun alkoi tuntua, että valkoisista päällisistä ei enää saa kaikkia tahroja pois. Nyt tuo pellava väri näyttäisi sitovan keltaisen ja hiilenmustan pehmeästi yhteen. Syksy saa nyt tulla!     

Lankoja ostamassa

Näin loman aikana ihanat rannelämmittimet. Niistä inspiroituneena ajoimme veljeni vaimon kanssa lankakauppaan. Kotilaituria voi kyllä vain suositella. Ihania lankoja ja pieniä sisustustuotteita. Jos siellä suunnalla ajelee, niin ehdottomasti kannattaa pysähtyä tuossa kaupassa. Tilaaminenkin taitaa onnistua.

Tosiasia kuitenkin on, että en ole mikään neulojalahjakkuus. Olen ennenkin maininnut, että en osaa tehdä ohjeiden mukaan yhtään mitään, enkä tiedä mitään muita silmukoita kuin oikein ja nurin. Kovin suuret lankaostokset jätän siis suosiolla niille, joilla on taitoa saada langoista jotakin aikaan. Ne rannelämmittimet, mitkä lomalla näin vaikuttivat kuitenkin olevan täysin yksinkertaista suoraa putkea, joten uskaltauduin yrittämään. Tyylillä yritys-ja-erehdys niistä ei ole tulossa ihan muistikuvaa vastaavia, mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin. Näytän ne kyllä, kunhan ne valmistuvat tässä tulevien viikkojen aikana.

Neulomisideaan tartuin itseasiassa siitä syystä, että huomasin loman aikana mietiskellessäni, että viime vuoden aikana tein aivan liian vähän mitään luovaa. Minulle luovat jutut on niitä, mitkä oikeasti rentouttavat ihan eri tavalla kuin mikään muu tekeminen. Jos on liian väsynyt ja stressaantunut, niin sitä ei tietysti oikein keksikään kovin kummoisia ideoita tehtäväksi. Ja sitten jos sattuukin keksimään, niin toteutus kaatuu helposti jo siihen, että täytyisi ehtiä hakemaan jotakin tarviketta kaupasta ennen kuin voi aloittaa. Tai viimeistään siihen, että lopulta tuntuu, että aikaa ei sittenkään ole tarttua siihen tekemiseen. 

Kesäloman aikana ajattelin, että näin ei tule jatkumaan. Kirjoitin itselleni listan asioista, mitkä minua yleensä rentouttavat, ja päätin, että nyt alan systemaattisesti toteuttamaan niitä pieniä juttuja. Sellaisia niin minimaalisia juttuja, mihin ei kulu kuin muutama minuutti päivässä, mutta mitkä kuitenkin nollaavat ajatukset ja virkistävät. Ajattelin, että jo on kumma, jos ei sellaisiin löydy aikaa.    

Soul warming tea

Ritualsilla oli tarjolla uutta yrttiteelaatua. Sen pitäisi "lämmittää sielua," jos paketin teksteihin on uskomista. Hiukan turhan henkeviä nuo mainoslauseet minun makuuni. Vähän miedommatkin lupaukset riittäisivät, kun kyse on sentään vain teepaketista. ;) Maussa korostuu makea appelsiini ja kaneli. Kaikki aineosat ovat luonnollisia, joten pyramidipussit on täytetty kivan näköisillä aineksilla. Ei nyt ihan sielu sentään lämmennyt, mutta muuten ihan hyvä, syksyinen yhdistelmä iltaisin (ei kofeiinia) kynttilän loisteessa juotavaksi, kunhan vaan ei anna teen hautua liian vahvaksi. Silloin taustalla oleva hiukan kitkerä lakritsin maku tulee esiin liikaa. Ainesten vahvuudesta ehkä hiukan kertoo sekin, että kannulliseen riittää yksi teepussi.

En ole testaillut muita Ritualsin teesekoituksia, mutta tästä tuli mieleen yleisemmin, että eri merkkien teesekoituksilla on joskus ihan hurja ero laadun kanssa. Juon paljon teetä, joten vihreän ja mustan teen lisäksi hedelmätee-, yrttitee- ja rooibossekoituksia kuluu pakettikaupalla. Äskettäin ostin kahdesta eri paikasta kamomillateetä. Niistä toinen oli todella hyvää ja toinen oli keskinkertaistakin huonompaa. Siinä huonommassa näytti, että ainekset pussin sisällä olivatkin pelkkää silppua. Hintaeroa ei kuitenkaan ollut kuin ehkä reilu euro. Sen huonomman paketin kanssa ostin samalta merkiltä myös paketin vihreää teetä. Sen kanssa kävi samalla tavalla, että varmaan halvinta mahdollista laatua olivat siihenkin käyttäneet. Maku ei ollut lähelläkään hyvää vihreää teetä! Teen kanssa on sama juttu kuin kahvinkin kanssa, että se ihan halvin saattaa myös maistua juuri siltä halvimmalta. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta noin niinkuin yleisesti, teen tuotannossa on sama juttu kuin kaikessa muussakin ruokatuotannossa, että ihan halvimmista aineksista on vaikea tehdä mitään todella hyvää.

----

This fall Rituals has brought out a seasonal herbal tea mixture. The effect is said to be "soul warming" which is an interesting overstatement when talking about a cup of tea! The strongest flavors are sweet orange and cinnamon. All ingredients are natural and one can see that pyramid bags are filled with good stuff.  A good mix of fall flavors without caffeine. Ideal for the evenings with a candle light, thus. 

I have not tested other teas from Rituals so I can't comment on those. However, I have noticed that different tea brands vary strongly in quality. I drink lots of tea. Basically almost anything black, green or herbal. Recently I bought two different packages of simple camomille tea. One tasted exceptionally good and another one was below ordinary. The one below ordinary seemed to consist of poorest clippings. The difference in price was however only one euro. I bought from the same brand also a package of green tea. It turned out to be of similar quality. They had probably used the worst possible quality of tea leaves for that, too. In that tea is similar to coffee (or perhaps to anything in food production), it is difficult to make anything really good by using the cheapest possible resources.       

Höstmys

Tuo ruotsalainen sana on kyllä niin kaunis kuvaus kotoisasta syystunnelmasta. Rentoilusta kynttilänvalossa villasukat jalassa ja niin edelleen... Kynttilöitä on täällä jo polteltu ja rennosti istuskeltu, mutta olen silti hiukan koittanut karaista itseäni ja en ole vielä käyttänyt villasukkia tänä syksynä kertaakaan. On taas se vaihe vuotta, että jos alkaa kaivaa villasukkia esiin, niin kohta ei pysty enää ilman minkäänlaisia sukkia astumaan ovesta ulos. Koitan kestää muutaman viikon vielä villasukattomuutta, niin pystyn vielä viuhumaan nilkat paljaana ja käyttämään kesäisiä lahkeita ja hameenhelmoja. Joka tapauksessa sisällä on ihana iltojen pimetessä sytytellä kynttilöitä ja rentoilla. 

----

That Swedish word is the most beautiful description of an autumnal feeling at home. Relaxing with candle light with thick wool socks on... I have lightened candles already for a quite some time, but I have still resisted a temptation to put on wool socks. At this time of the year I try extend the summer shoe season by trying to harden myself a little. What happens to me easily is that the moment I pull on comfy and warm woolsocks at home and I have to get out the winterboots, too, because summer shoes begin immediately feel far too cold... If I can manage a couple of more weeks of socklessness I'll have time to still enjoy wearing my summer trousers and dresses. Anyway, the candle light makes fall always extra special.

Candles and colors

Niinpä ne syksyn värit löytyivät helposti tyynyjä vaihtamalla! Sinapinkeltaista ja luumun väriä, siinäpä se. Ei mitään uutta auringon alla. Taisin nimittäin valita samat värit viime vuonna. Ulkona on ihana auringon paiste ja todella lämmintä. Ollaan taidettu keikkua yli 25 asteen tuntumassa. Miehellä on ollut sen verran kiire töissä, että hän ei ole ehtinyt juoksulenkeille, joten olen saanut melkein joka ilta iltakävelyseuraa. Tykkään. Se on niin kiva, kun voi päivän päätteeksi ihan rauhassa jutella. 

----

I found my fall colors easily by simply chancing the cushions once again! They are mustard yellow and plum. Not very adventurous, I think I opted for the same colors last year. We have had marvellous weather for quite many days in a row now. It must have been slightly over 25 Celsius degrees! Long evening walks have been great as the weather has been too warm to do any sports in the afternoon. 

One more miniature bouquet

Vielä toinen pienenpieni kukka-asetelma, vaikka kolmen pienen kukan yhdistämiseksi se kuulostaa ehkä hiukan liioittelulta. Vihreä vaasi löytyi kirpputorilta. Olin toivonut löytäväni hiukan suuremman, mutta niitä ei nyt ollut. Luulin kyllä ensisilmäyksellä yhtä hennosti oranssinsävyistä lasitötteröä ihan mahtavaksi kukkamaljakoksi, mutta hah, tarkemmin katsottuani pohja puuttui... Pienehkö pettymys, mutta ei hätää, minä kyllä keksin itselleni piristystä. Pienenpieni vaasi piti saada samantien käyttöön, joten kukkakaupassa nappasin mukaani ainekset siihenkin.  ;)

Olipas virkistävä viikonloppu! Työjuttuihin liittyviä tapaamisia, mutta niin rentoja ja mukavia, että aloin taas miettiä, että miksi niin mukavien ihmisten piti lähteä taas takaisin Suomeen. Sitten vielä kuitenkin kirsikkana kakunpäälle hauskat synttärijuhlat eilen illalla. Sankari ilahtui lahjoistaan ja tarjoilut olivat herkulliset. Mikäs sen parempi lopetus viikonlopulle voisi olla! 

----

This is yet another flower bouquet, but a miniature version. I'm not even sure whether it is justified to use the word "bouquet" when it is just three different stems of flower combined... The little green vase is from a secondhand shop, my very latest find. I had hoped to find a large vase in coloured glass, but nope. I did see one pretty one in pastel orange and thought already that it would totally fit to what I had imagined. Then I looked at it properly and noticed that it was a lamp cap! That was disappointing, but I do know how to cheer myself up, so at the flowershop I bought few stems for this green miniature vase, too. ;)

Jacket potatoes

Nyt on kyllä cuisine kääntynyt ihan täysin syksyyn. Tuli nimittäin tehtyä jo uuniperunoitakin... Tätä kuvaa katsellessa totesin, että nyt täytyy hiukan keksiä vielä muutamaksi viikoksi vähemmän talvisia ruokia. Muuten saattaa käydä niin, että syksy/talvi -kausi alkaa jossakin kohtaa tuntua niin pitkälle, että jo tammikuussa alan etsiä kesäkasviksia... 

Mutta eipä ole uuniperunan voittanutta! Arkiruoka ei paljon yksinkertaisemmaksi muutu. Kotiin tullessa vaan perunat foliopaperiin ja 200 asteiseen uuniin tunniksi. Siinä ehtii reilun puoli tuntia ottaa rennosti ja sitten ennen kuin perunat tulee uunista voi nanosekunnissa sekoittaa kermaviiliin mitä tahansa. Esim. savulohta, tonnikalaa, kinkkua, katkarapuja tai mitä muuta keksiikin. Sitten vielä kun tekee viidessä minuutissa raikkaan salaatin, niin perunat ovat valmiita ja ateria onkin jo lautasella! Aika helppoa ruoanlaittoa siis työpäivän päätteeksi, vaikka lopputulos on aina yhtä maukasta.

----

My cuisine has now taken clearly far too radical course towards winter meals! I noticed it when I looked at this picture I snapped in one evening this week. I better pull the breaks and think about bit less winter-like meals for a couple of more weeks. Otherwise it might happen that I'll begin looking for spring vegetables already in January, because if it continues like this by then we will have already eaten winter food already for six months...

But anyway, I don't know almost any other meal that is so easy to prepare than jacket potatoes. I mean, just wrapping potatoes to aluminium foil and sticking them to an oven at 200 Celsius degree for an hour. Then just mixing some ingredients like smoked fish, tuna, scrimps or cured ham to a pot of sour creme and adding some seasoning if necessary. That takes like one nanosecond. Preparing a fresh salad as a side dish takes perhaps five minutes. All of this means that except for the potatoes that demand only waiting (and relaxing), this week-day dinner is ready in a very short time.

On a gray day

Kylläpä tulikin harmaa ja sumuinen aamu heti syyskuun alkuun! Kesän jäljiltä orkideat ovat vielä täydessä kukassa, mutta aloitin kynttiläkauden jo viikko sitten. Sain äskettäin lahjaksi Rituals-tuoksukynttilän. Tuoksu on nimeltään Sweet Sunrise. Siinä on appelsiinia ja seetripuuta. Sopii hyvin syksyn fiilistelyyn. 

Tällä hetkellä tuntuu, että olohuoneen järjestyksessä mättää joku juttu, mutta en tiedä mikä. Olisko se ihan vain vuoden ajan vaihtuminen!?! Eipä olisi ensimmäinen kerta, heh. Se taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että aina kun vuodenaika vaihtuu minun täytyy hiukan pyöräyttää jotakin ylösalaisin. Sitä ennen kuitenkin sohvan päällyset on vielä pestävä. Kesällä valkoinen sohva likaantuu ihan helpoiten. Veikkaan, että se on seurasta yhdistelmästä paljaita jalkoja ja aurinkorasvoja.

----

It's such a gray and foggy day today! My orchids are still blooming with full energy, but I decided that it's time to begin with a candle season. Actually I decided that already a week ago. I was given a Rituals scented candle as a gift recently. The scent is Sweet Sunrise. It smells like orange and cedar tree, a perfect combination for approaching the autumn. I love it! 

Right now it seems to me like something would be "wrong" in the living room decoration, but I can't put my finger on what it exactly is. Perhaps it's just the change of the season!?! That wouldn't be the first time, ha! However, before anything fun happens the covers of the couch must be washed first! The combination of bare feet and sun blocker stains the white material rather quickly.     

Pumpkin soup and bread rolls with parsley and cheese

Kurpitsakeitto ja sämpyläboston! Syksy tuo taas soseutetut vihanneskeitot mukanaan, jee! En tosin tiedä, onko nuo mun kaksi rakasta ruokailijaa niin kovin innoissaan tästä keittojutusta. Itse voisin syödä sosekeittoja läpi vuoden, mutta syksy on tähän asti paras tekosyy, mitä olen keksinyt. Muina vuodenaikoina joudun selittelemään enemmän, jos alan tarjoilla niitä kovin usein. Olin kyllä nytkin ruokaa laittaessani kuulevani jotakin pientä mutinaa, että miks kaiken täytyy aina olla niin terveellistä... Heh, sämpyläboston onneksi pelasti tilanteen! Itseasiassa juusto missä ja miten tahansa aina pelastaa tilanteen noiden kahden kanssa.

En tiedä, mistä olen joskus sämpyläbostonin reseptin kirjoittanut muistikirjaani, mutta tässä tulee mun sovellus noin uunipellilliselle (n. 15-20kpl). Taikina tehdään ihan tavallisten sämpylöiden tapaan, mutta siihen ei lisätä rasvaa. Ainekset: 5dl lämmintä maitoa, 50g hiivaa, 2 1/2tl suolaa ja n. 10dl vehnäjauhoja. Taikina kohotetaan liinan alla kaksinkertaiseksi. Sitten se jaetaan kahteen osaan, jotka kaulitaan levyiksi. Päälle levitetään aina ensin n. 20g sulatettua margariinia/voita, ripotellaan 100g juustoraastetta ja sitten 1 1/2dl hienonnettua tuoretta persiljaa. Levyt rullataan ja leikataan paloiksi. Ne laitetaan leivinpaperilla päällystetylle uunipellille vierekkäin. Kohotetaan liinan alla ja paistetaan n. 200 asteessa n. 20min. Maukkaita kasvissosekeiton seuraksi! Laitoin muuten loput pakastimeen, kun nämä kelpuutettiin koulueväiksikin.

----

Pumpkin soup and fresh bread rolls with parsley and cheese! The fall brings soups back to my kitchen! I'm so exited, but to be honest I could actually eat them several times a week all year around. However, my favorite two dinner mates are not so into soups that I could keep them on the menu that frequently. I think I overheard some tiny voice crumbling a little while I was cooking saying something like, why should everything be so healthy all the time... These bread rolls saved the good spirits at the dinner table though. Anything with cheese always does in my house.