Two great movies we have recently watched

Photocredit

Viime aikoina ei ole tullut kovin montaa sellaista elokuvaa, jota olisi tullut lähdettyä katsomaan. Itseasiassa minusta tuntuu, että on jopa ollut hankalaa yleensäkään löytää kivoja filmejä. En tiedä, johtuuko se siitä, että kaikki filmit eivät päädy belgialaisiin elokuvateattereihin, vai olenko vain sattunut kurkistamaan ohjelmalistoja väärään aikaan. Nyt huomattiin, että iTunesille oli ilmestynyt muutama mielenkiintoinen, uudehko elokuva. Tässä siis kaksi elokuvasuositusta, jos teillä on sama fiilis kuin itselläkin, että ei oikein jaksa ihan tuurilla katsoa mitä tahansa, vaan olisi kiva tietää jo valmiiksi, että kyseessä on oikeasti hyvä filmi. 

Ensimmäinen elokuvavinkki on Sully (2016). Se kertoo tositapahtumasta joitakin vuosia takaperin, kun lentokapteeni joutui laskeutumaan matkustajakoneella Hudson jokeen. Vaikka kaikki matkustajat pelastuivat, tapahtumasta alkoi oikeudenkäyntien vyöry, jossa sankarista yritettiin tehdä pahis. Elokuva käsittelee oikeudenkäyntiprosessia ja tunnelmia sen aikana. Tom Hanks on pääroolissa ja esittää sen, kuten roolinsa yleensäkin, todella hyvin. Oli todellakin katsomisen arvoinen elokuva. Traileri täällä.

----

For quite some time we have been unable to find interesting movies to watch. I'm not sure whether the reason is that some films never make it to Belgian cinemas, or I have just not happened to check what's going on at the right moment. Now we noticed that there were two interesting recent movies in iTunes. We liked them both, so I decided to write short reviews without actually revealing the complete plots in case you happen to be also looking for something worthwhile to watch.

The first movie we saw was Sully (2016). The story is based on real-life incident that happened some years ago, when the plane had to land in the Hudson River. Though all passengers were rescued the incident led to a complicated court case. The movie presents the legal process and the feelings that came up with it. Tom Hanks does, like always, a good job acting the captain. Trailer is here.

Photocredit 

Collateral Beauty (2016) oli myös hieno elokuva. Se kertoo päähenkilön, jota esittää Will Smith, tavasta käsitellä oman lapsensa menetystä. Ihan karmea ajatus alkuun, mutta työkaverit yrittävät miettiä, miten saisivat miehen palaamaan takaisin nykyhetkeen ja keksivätkin idean, joka toimii. Idean myötä kuitenkin tulee esille, että jokaisella on asioita, minkä kanssa joutuu kamppailemaan. Samalla mies myös hakeutuu terapiaan. Sen päätös on erilainen kuin voisi olettaa ja meni hetken aikaa tajuta, mistä on kyse. Koskettava kertomus menettämisen tuskasta ja vaikeiden asioiden kohtaamisesta. Ehdottomasti katsomisen arvoinen. Traileri täällä. 

----

 

Collateral Beauty (2016) is another beautiful movie we watched. It is about coping with the loss of one's child. What a terrible thought to begin with! The colleagues try to find means to get the grieving man to return to the present. It seems to work, but at the same time one notices that everyone struggles with something. The grieving man decides to go to therapy, but the end is surprising. It takes a while to realize what is actually going on. Collateral Beauty is a touching story about loosing someone, but also about facing difficulties. Certainly worth watching!  You can find a trailer here.

Blushed

Hiukan sisustusjuttua taas välillä! Viime viikot on menneet niin vauhdilla, että ei ole ehtinyt edes tyynynpäällisiä vaihdella. Tässä taloudessa aikaa mitataan ei vain kalentereilla ja kelloilla vaan tyynynpäällisillä, heh. Mutta vaikka tein nuo India-tyynyt jo jouluksi, ne sopivat hyvin tähän helmikuiseenkin tunnelmaan. Roosan sävyissä siis mennään edelleen. Tänään harmaalta taivaalta tuli jopa muutama lumihiutalekin muistutukseksi, että talvea tässä edelleen elellään, vaikka välillä ehti jo olla useampia lämpimiä viikkoja. 

Viikolla käväisin paikallisessa 'yhden euron kaupassa,' mistä mukaan tarttui tuo laakea lehtikori. Ei siellä nyt sentään kaikkea ihan eurolla saa, mutta sen verran suuri kori reilulla vitosella oli päätin nopeasti, että se on kannattava ostos. Se sopii hedelmäkoriksikin tai vaikka postin keräämiseen. Ehkä jopa parhaiten jälkimmäiseen. Koko on sen verran suuri, että se nielisi helposti parinkin viikon lippuset, lappuset, kirjeet, lehdet ja mainoksetkin. Nyt alkuun se kuitenkin päätyi meille lehtikoriksi. Tuo filmi The Age of Adeline on muuten ihana. Katsoin sen jo silloin, kun se ilmestyi, mutta äskettäin löysin sen halvalla, ja nappasin mukaan. Joistakin filmeistä saa yhdellä katsomiskerralla tarpeekseen, mutta tuo on sellainen, että sen voi katsoa muutamaan otteeseen. 

----

It feels like it was ages ago that I took any decoration photos at home! Last weeks have been so busy that I have not even had time to change cushion covers in the living room, ha! No, the truth is that I have not seen any need for a change, because though I made these Indian print cushions for Christmas, they go perfectly with feeling 'Februarish.' I tried to find an English word for the blushed pink, but there doesn't seem to be agreement about naming it. Anyway, it's a good powdered kind of colour whatever one prefers to call it.  

Last week I went to the local 'one-euro-shop' and found that large flat basked which you see in the first photo. It was only bit over five euros. After having considered its size, I knew I was making a good purchase. It would look good as a giant fruit basket. It could also serve as a collection point for mail. That might actually be the most practical function for it as it sizewise likely absorbs humongous amount of this and that! One final thing, the film The Age of Adeline is very cute! I might have mentioned it when it came out and I watched it for the first time. Recently it was being sold for just fraction of the actual price, so I bought it. Some films are enough if you see them once, but this one is a keeper.   

From Poldark to disappointments

Source

Source

Pari ihanaa Poldark-kuvaa vielä, vaikka nyttemmin on ehtinyt jo koko sarja alkaa harmittaa. Että sitä voikin niin pettyä johonkin roolihahmoon! Ohjaajat tietysti tarvitsevat jännitettä ja sarjassa pitää tapahtua jotakin, jotta se säilyy kiinnostavana yleisölle, mutta minua kyllä alkoi tympäistä ihan täysillä jossakin kohtaa toista kautta. (Toivon, että ehkä kolmas kausi vielä pelastaa tilanteen!?!) Poldarkin muutosta harmitellessa mietin, että niin se on oikeassakin elämässä, että pettymys on aina synkeä juttu, kun joku esimerkillinen tyyppi lakkaakin yllättäin seuraamasta periaatteitaan. 

Joskus minulle on sattunut, että jotkut henkilöt, jotka ovat olleet minulle sellaisia tärkeitä mallihahmoja joillakin elämänalueilla, ovatkin jostakin syystä muuttuneet niin, että lopulta olen todennut, että taitaa olla parasta lakata seuraamasta heidän malliaan. Sellaisissa tilanteissa tuntee tulleensa jotenkin petetyksi ja hetken aikaa epäilee kaikkea saamaansa hyvääkin. Tuosta Poldarkista tuli mieleen, että varsinkin nuorena sitä helposti idealisoi sellaisia "mallihenkilöitä" ja silloin helposti kuvittelee, että jonkinlainen tähtipöly on pysyvä osa heitä. Mallit ovat ilman muuta tärkeitä kaikissa elämänvaiheissa. Nyt kuitenkin mietiskelin, että ehkä se olisi yleisesti ottaen reilumpaa pyrkiä hahmottamaan itselleen tarkemmin, mitä asiaa kenessäkin ihailee. Että ei suhtautuisi ihmiseen kuin kokonaiseen pakettiin, vaan ottaisi mallia niistä hyvistä puolista tiedostaen sen, että hyväkään ei ole kaikelta osin välttämättä täydellinen, ja että se tähtipöly ei asetu pysyvästi kenenkään olkapäille. Silloin ei pettymyksenkään tullessa ihan kaikki romutu. Silloin on myös odotuksissaan hiukan armollisempi sitä malliakin kohtaan menettämättä kuitenkaan kykyä arvostaa.

Pettymysten toinen puoli on sitten se, että itsekin joutuu hiukan miettimään, minkälainen malli on muille. Ja kuinka sitä voisi olla esimerkkinä niin avoin, ettei tue vääränlaista idealisointia, mutta kuitenkin antaa mahdollisuuden kasvaa samaistumisen kautta. Ja sitten vielä sekin, että jos on joskus ollut jollekin tärkeänä mallina jollakin elämänalueella, niin sitä ei saisi unohtaa myöhemminkään. Jos on pystynyt estämään vääränlaista idealisointia, niin asiat ovat varmaankin aika hyvin todellisuuspohjalla. Mutta silti pitkänkin ajan kuluttua pettymys mallia kohtaan voi olla kova pala. Ihan kyllä outo juttu, että Poldarkista tulee mieleen niin monta vakavaa ajatusta. Senhän pitäisi olla suhteellisen kevyttä viihdettä! ;)

----

I got so disappointed with Poldark at some point in the season two. Obviously directors need some variation in a story to keep it exiting to their audience, but I felt almost personally betrayed as Poldark started to make compromises. I know I took it bit too seriously, but it made me think about real life disappointments.

Couple of times in my life I have noticed that a person whom I considered as a model in my life was no longer worth following. In those kind of moments one easily feels disappointed, and even betrayed. One might also begin to question all good things one has learned from the model. Poldark made me think that though it is important to have models for different areas of real life, it would be wise to avoid idealization of persons. Idealization leads one to expect more from the model than what is reasonable in a human realm. It might be more helpful to specify what are the exact skills, attitudes or other aspects that are worth admiring and following, rather than take a person as a entire package. I think that could help to be more realistic in one's expectations. It might also guard against too severe disappointment, in case it turns out that stardust is not laying permanently on anyone's shoulders.   

     

There is yet another side of a coin to this matter. Everyone is namely also a model to others. I have been wondering, how could one be so vulnerable as not to encourage false idealization, and yet offer someone a chance to grow through modelling? Besides, if one has ever acted as a model to someone, one should not forget the continued responsibility of that role in the future either. Though one may have successfully avoided idealization, a disappointment in the case of failure can still be a difficult process even when it happens many years later. I wonder how one acting Poldark can generate so many sober thoughts, though it is supposed to be just light entertainment. ;)        

Already crazy about Poldark?

BBC:n period drama -sarjat ovat kyllä ihan parhaita! Tytön kanssa innostuttiin viikonloppuna katsomaan ensimmäinen kausi Poldark-sarjaa. Sitten aloitettiin jo toistakin kautta, kun ei maltettu lopettaa. Maisemat on ihanat, kuten myös puvustus. Tarinassa on enemmän särmää ja elämä muutenkin raaempaa kuin esim. Downton Abbey-sarjassa. Päänäyttelijät ovat sympaattisia huonompiosaisten oikeuden puolesta taistelijoita. Tykkään aina ihan kamalasti sellaisista idealistisista roolihahmoista, jotka toimivat omien periaatteidensa mukaisesti, vaikka se tarkoittaisikin vastatuulta ja oman edun menettämistä. Yhdessä kohtaa maksettujen valheiden vuoksi vaadittua oikeudenkäyntiä vankilassa odottaessaan Ross Poldarkille tarjotaan tilaisuutta lahjoa tuomari. Epärehellisestä tarjouksesta kieltäytyessään Poldark vastaa kitkerästi tähän tapaan: "Kiitos, kun muistutit minua siitä, mitä rahalla voi ostaa ja mitä ei." Itsekunnioitusta ja todellista jaloutta ei nimittäin saa maksamalla, vaan tekemällä viisaita valintoja. Ehdottomasti sarja, mikä kannattaa katsoa!

 (Kuvakaappaus pinterestistä.)

----

The BBC period drama series are almost always great! My daughter and I began watching Poldark Season 1 this weekend. Landscapes are beautiful and so are also dresses... This story has more rough edges than for example Downton Abbey, and the life is clearly harder even for the upper class. The main actors fight sympathetically for the justice and well-being of their workers. The idealist in me always loves characters that act according to their principles even when it treathens to lead to personal loss. At one point Ross Poldark finds himself in a jail. A dishonest banker offers him a chance to bribe a judge. Poldark despises the deal and answers bitterly something like: "Thank you for reminding me of what money can buy and what it can't." True nobility and self-respect are namely not there to be purchased, but they can be gained only by making wise choices. Poldark is certainly worth of watching!    

(The pictures are from Pinterest.)    

Some film tips for this summer

Joskus tuntuu, että hyvät elokuvat ovat nykyään harvassa. Sitten taas joskus yllättyy, kun sattuu useampi loistava vastaan kerralla. Kumpikaan näistä ei ole ihan upouusi, mutta viime vuosilta kuitenkin. Ensimmäinen kuva on the Book Thief-elokuvasta. Olin kuullut tästä filmistä paljon kehuja. Se olikin todella kaunis kuvaus perheestä, ystävyydestä ja rakkaudesta lukemiseen toisen maailman sodan ajalta. Sotagenre kuuluu meidän suosikkeihin, joten aika paljon on niitä jo nähty, mutta täytyy sanoa, että Kirjavaras (kuva: finnkino.fi) kiilasi ihan meidän suosikkilistan kärkeen. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.

----

Sometimes it feels like really good movies are scarce. Then you get surprised, when you suddenly find several good ones in a short period of time! Here are short descriptions of two good ones we have lately seen. Neither of them is totally new, but both are relatively recent. The first picture is from the Book Thief. I had heard about it from several of our friends, but it took us forever to get to it. I must say that it is a really beautiful depiction of family, friendship and love for reading during the WWII. Because the war genre is in general one of our favorites, we have seen quite a variety of movies on the WWII theme. The Book Thief, however, got immediately to the top of our list.

Toinen filmi, mikä teki vaikutuksen on The Good Lie. Se kertoo Sudanin sisällissodan aiheuttamasta pakolaisaallosta Amerikkaan. (Valokuva löytyi googlettamalla, ilmeisesti kuvakaappaus trailerista.) Suurin osa pakolaisista oli nuoria poikia, jotka olivat päässeet pakenemaan sodan kauhuja kävelemällä satoja kilometrejä maasta toiseen ennen kuin he pääsivät turvaan. Vaikka tuosta pakolaisaallosta ei Euroopassa ainakaan enää paljon puhuta, filmin teema on edelleen ajankohtainen nykyisessäkin poliittisessa tilanteessa. Filmissä on hiukan dokumenttimainen sävy, mutta kertomuksen juonen voima säilyy silti voimakkaana loppuun saakka. Vaikuttavaa elokuvassa on se, että sekä sodan kokemukset, että pakolaisuus näytetään sisältä eikä ulkoa päin.

----    

The second film that impressed us lately was The Good Lie. It is about the Sudanese war and its refugees that made it to the US. Most of them were young boys, who had been able to escape by walking hundreds of kilometers from one country to another before finding to safety. Though the Sudanese war has not been a big topic in Europe in the last years, the theme continues to be totally up-to-date in the present political situation. Though The Good Lie resembles at times a documentary, its narrative is powerful. Both the experiences of going through a war and of being a refugee are depicted from the point of view of an insider rather than of an outsider.