Nature at paths, lectures and continents

Tässä kuvassa taidetaan olla 80-luvun alussa jollakin luontoretkellä pikkuveljen kanssa. Isällä oli tapana viedä meitä luontoretkille aika säännöllisesti ympäri vuoden. Muistaakseni tuossa kuvassa istuttiin punaisen opelin nokkpellillä. Nuo rillit oli sellaiset, että aikuisena katson aina ihaillen lapsia, joilla on kauniit silmälasit. Nykyään on niin paljon nättejä lasten kehyksiä, että melkein käy vieläkin kateeksi. :) Lopultakin sain tuon kuvan kehykseen ja taustan liimattua kiinni. Enää ripustusongelma selvitettävänä, ja sitten sen saa seinälle.

Tällä viikolla opetin etiikan tunnilla ympäristöasioista. Kristinuskoahan on syytetty luonnon pilaamisesta. Ihan hyvällä syylläkin vielä, koska valistuksen ajan jälkeen luontoa alettiin kohdella lähinnä sellaisena materiaalipankkina, mitä ihminen, josta suhteellisen nopeasti tuli länsimainen kapitalisti, voi käyttää vapaasti. Siinä kohtaa teologia alkoi olla pelkästään sielua varten, kun taas sekä etiikkaan ja fyysistä maailmaa selittävään tieteeseen riitti pelkkä järjen käyttö. Aika nopeasti tuon erottelun jälkeen ns. kristityissä maissa alkoikin tekniikan kehitys ja kapitalismikin nosti päänsä ennen pitkää. Syytös on siis ihan kohdallaan, vaikka joku opiskelijoista tietysti nopeasti älähti, että tuollainen muutos teologiassa ei enää kuvastanut raamatun opetusta ollenkaan. Niinpä! Sitten käytiin läpi Jeesuksen ruumiillisen inkarnaation ja ylösnousemuksen merkityksestä materian kannalta ja oltiin yhtä mieltä, että pelastus ei rajoitu vain ihmiseen, vaan sisältää koko luomakunnan. Metodologisesti tuo luentosetti on hyödyllinen sen takia, että siinä tulee esiin miten teologia helposti muotoutuu yhteiskunnan muuttuessa. Ellei säännöllisesti palata peilaamaan ja arvioimaan kehitystä raamattuun, niin saatetaan huomaamatta päätyä sellaiseen tilanteeseen, että ei pystytäkään perustelemaan teologisia väitteitä raamatun valossa.

Saan aika vapaasti valita, mitkä eettiset ongelmat sisällytän tuohon kurssiin, joten joitakin settejä vaihtelen hiukan sen mukaan, mitkä milloinkin näyttävät ryhmän kannalta eniten kiinnostavilta. Tykkään kuitenkin sisällyttää nuo ympäristöjutut joka vuosi ohjelmaan, koska mielessäni on aina, että joku opiskelijoista saattaa joskus tulevaisuudessa tehdä sellaista työtä, missä ympäristöasiat ja varsinkin ecojustice-idea voi olla tärkeä näkökulma ymmärtää raamatulliseltakin kannalta. Kun neljä maanosaa on edustettuna luokassa, voi olla varma, että ainakin muutamalle noista tunneista tulee olemaan jonkinlaista käytännön hyötyä.  

----

That's my brother and me in the beginning of the 1980s! If I remember right the picture was taken at some family outing in a forest. Dad used to plan that kind of adventures for us quite regularly. When you see me in those glasses you can understand that as an adult I have always admired kids who wear glasses. They make so cute ones nowadays and I'm still almost jealous... 

This week I discussed environmental ethics with my students. I can quite freely choose which problems I take up in the ethics course, but that is one of my favorite sets which I include every year. I'm not an environmentalist freak, but those lectures help to draw attention to the methodological issues in the development of theology. Christian theology has namely been blamed for the current environmental crisis. The problem can be traced to the Enlightenment era, when theology became focused on the spiritual matters only. Ethics and science in turn became exclusively matters of reason. This led the Christian Western countries to view the nature as a resource bank which could be (ab)used without restrictions. At that point somebody reacted and said that it does not seem biblical at all! A good point, because quite clearly theology should reflect the biblical ideals... In this case the bodily incarnation and resurrection of Jesus speak volumes about the intention of the plan of God to redeem not only the humans but also material creation.

I like to include this set of lectures also because I'm always thinking that there might be few students in every group that might one day end up working in some project that has some influence on environmental issues, especially on those that relate to ecojustice. It is important that somewhere in the back of their mind they have few tools to begin to unpack such problems from the biblical point of view. When four continents are represented in one classroom, it is quite likely that somebody will encounter some of those issues in his or her future.      

The end of term

Tällä viikolla pidetään töissä viimeiset luennot. Yleensä minulla on tapana viedä viimeisellä viikolla opiskelijoille jotakin herkkua mukana. Tällä kertaa mies ehti aamulla käydä kaupan kautta, joten suklaacroissantit olivat ihan tuoreita. Leipomotuotteissa on se huono puoli, että ne on tosiaan haettava vasta aamulla, koska niiden on oltava uunituoreita. Joskus tietysti leivon itsekin, mutta silloin yleensä tarjoiluun menee enemmän aikaa ja helposti tarvitaan syömiseen muutakin kuin lautasliinaa. Leipomojutut saa suoraan pussista suuhun, se on suurin etu. :D Tässä kohtaa on nimittäin melkein aina niin kiire luentomatskujen kanssa, että ei pysty nipistämään kovin paljon aikaa tälläisiin ekstrajuttuihin. Silti se on kiva traditio toteutettavaksi. Ja aina se tuntuu ilahduttavan jokaista. :)

----

This week is the last week of lectures this year. Usually I try to bring to the students something to eat during the lectures in the last week. This time my husband picked up some warm chocolate croissants on the way to work and brought them to my class. The downside of the bakery products is that one needs to organize the pick-up for the morning, but baking is not much easier unless it's something that can be made the day before, be served within seconds and be eaten with a napkin only. Where the bakery pastries score high, is that they can be eaten straight out of the paper bag. :D At this point we are usually in a hurry with the rest of the lecture material so much time can't be devoted to the extra things. Anyway, it's a fun tradition to maintain. During the last week it always cheers everybody up a little. :)   

An apple a day...

Omena päivässä, tai sit ei... Syysflunssaan ei tehoa mikään muu kuin paikallaan olo sitten ainakaan, kun flunssa on jo iskenyt. Nyt on melkein viikko mennyt puolikuntoisena, mutta onneksi alan olla jo voiton puolella. Tänään oli kyllä niin hauska työpäivä, että tulin iltapäivällä kotiin hymyissä suin. Loppuhuipennus oli, kun viimeisellä luennolla selostin, millä tavoin teologit ovat aikojen kuluessa ymmärtäneet seurakunnan pyhyyden. Viittasin siinä Augustinukseen ja yksi opiskelijoista kysyi ihan epäuskoisella äänellä, että voiko se oikeasti olla mahdollista, että Augustinus on jotakin sellaista sanonut. Harvemmin olen huomannut, että joku kirkkoisistäkin voi toimia niin kätevästi huomionherättäjänä ja uuden keskustelun avaajana. Mun luokka on ihan huippu.

----

An apple a day, or so not... Once the flu has began there's not much you can do about it. It took almost a week, but now I hope I have overcome it. Today I had so fun day at work that in the afternoon I was still smiling on my way home. It happens seldom that a church father like Augustine wakes everyone up and sparks a completely new class discussion. Love my students. 

Goals, motivation and productivity

Kesä meni tytön sairausjuttujen kanssa meiltä kaikilta hiukan ohi. Oli tietysti monta mukavaakin hetkeä, mutta ei oikein saatu sellasta tunnettä, että oltais ihan saatu rentouduttua kunnolla. Sitten syksy tulikin hiukan yllättäin. Työt alkoi ja opiskelut, mutta jälkimmäiset hidastakin hitaammalla vaihteella. Tarvitaan manteli poikineen, jotta ajatus kulkisi kirkkaasti. ;)

Mietin loppuvuoden tavoitteita sekä työhön liittyen. Minun piti osallistua kesällä yhteen mentorointikoulutukseen, mutta se peruuntui samalla kun kaikki muutkin suunnitelmat menivät uusiksi. Se oli hiukan harmi, koska olin jo ehtinyt iloita siitä, että sen mukana olisi tullut muutama uudenlainen työhön liittyvä haaste. Se olisi teemana kiinnostanut kovasti, koska viime vuosina on alkanut lopultakin tuntua, että työkokemusta on kertynyt jo sen verran, että sitä voisi ehkä sellaisessakin muodossa antaa eteenpäin. Mutta joskus vaan käy miten käy ja ei mahda mitään. Mahdollisuus tulee kuitenkin varmaankin jossakin kohtaa uudelleen.

Nyt tavoitteenani on kehittää kahta kurssia, mitä nyt tänä syksynä opetan. Molempia olen opettanut ennenkin, joten ihan perustyötä ei tarvitse tehdä, mutta kehittäminen on aina kivaa ja innostaa itseäkin. Sitä huomaa kyllä eron puhuessaan, jos on työstänyt materiaalia uudelleen. Silloin se tuntuu jotenkin elävämmältä ja tuoreemmalta. Otin tänä vuonna taas oppilaanohjausryhmän ja hiukan myös ylimääräistä yksilöohjausta siihen lisäksi. Meillä on aika toimiva systeemi ohjaukseen sen puolesta, että jokaiseen opiskelijaan saadaan henkilökohtainen kontakti. Ryhmäohjaukseen on periaattessa standardikaava, mutta se jättää kuitenkin kivasti ohjaajille tilaa luoda omanlaisia ohjaustilanteita. Pidin tänään ensimmäisen tutustumistapaamisen, mutta seuraaville kerroille mielessä pari ideaa, mitä meinasin kokeilla. Erilaisten ohjausmetodien lisäksi oppilaanohjauksessa voi kyllä aina kehittyä monelta osaa muutenkin, varsinkin, kun meillä on sen verran kansainvälinen opiskelijaporukka, että aina tulee jotakin uutta asiaa mietittäväksi. 

Omien opiskelujen suhteen taas pitäisi saada 10-15 sivua hiukan hankalampaa tutkimushistoriaa purkkiin ennen joulua. Peruskauraa sinänsä, mutta kuitenkin hankalampaa sen vuoksi, että siinä kohtaa alkaa hermeneuttiset menetelmät muuttua. Vanhat vielä toimivat, mutta niitä aletaan käyttää huolimattomasti ja uusista taas on vasta aavistus, mutta niitä ei vielä ole selkeästi määritelty. Pitää keksiä, miten sellainen materiaali taipuu edellisten osien jatkoksi. 

Vapaa-ajan tavoitteena on tehdä enemmän käsitöitä. Ainakin alku on lähtenyt hyvin liikkeelle. Ja sain muuten ompelukoneen syntymäpäivälahjaksi, joten nyt on vanhan hajonneen tilalle uusi kone valmiina ispiraatiota odottamassa. Toinen vapaa-ajan tavoite on säännöllinen lenkkeily. Nyt on säät suosineet, mutta kunhan sade ja tuuli kunnolla alkaa, niin sitten joutuu taas hiukan puremaan hampaitaan, että saa väännettyä lenkkarit jalkaan.

Tykkään, kun mielessä on ihan konkreettisia tavoitteita. Se motivoi ja lisää tehoja. Katsotaan vuoden vaihteessa, miten näiden kanssa kävi. 

----         

I like to always set some practical goals for a new season. This fall I had hoped to have some mentoring training, but I missed the course since we were unable to travel during the summer. I was bit disappointed with it, because it would have added an interesting possibility to develop. I hope there will be another chance at some point later.

When I am not teaching I work on improving lectures. I have taught them already before, but it's always good to work on the material again. It makes quite a difference in the classroom if one has re-worked lectures a bit. I also took a tutoring group this semester again. We have quite a good system to get all students to participate in tutoring program. The structure how the group meetings are planned leaves nicely space for testing different methods. I have couple of ideas that I am planning to do with my group this semester. I think it will be lots of fun!

With my own studies is should get at least 10-15 pages of analysis written. The amount does not sound large, but the spot where I am right now with the research is getting a bit tricky. The focus turns to another time period during which the hermeneutic methodology got sort of blurred before the newer methods emerged. Perhaps I should write just that! If I use a finer word such as nebulous, amorphous, or indeterminate, I could begin my first line: Increasingly nebulous use of hermeneutic methodology beclouded also the study of the Gospel of Luke... The word 'beclouded' makes me think of some landscape scenes from the BBC version of Jane Eyre though. 

For leisure time I have two goals. I hope to do more crafts. Doing something with hands helps me to relax. I'm not good at just hanging out doing nothing. Besides creativity sparks energy (which is always welcome). Other than that I hope to exercise regularly. I was totally hopeless last winter season and I want to see some change this time. So far weatherwise it has been easy to get out of the house, but once the rainy period begins, it will be harder to motivate myself. 

Let's see how things develop. Setting some concrete goals is always helpful. They increase easily both motivation and productivity!     

Celebrated

Aika tapahtumarikas viikonloppu takana! Juhlat on taas juhlittu. Valokuvaaminen jäi tänä vuonna niin vähälle huomiolle, että nyt kun katsoin kuvasaldoa, niin nämä kaksi kuvaa olivat parhaimmat... No, eipä ole tällaisia aiemmin tullut otettuakaan, joten mikäs siinä. Täytyy toivoa, että joku muu olisi saanut parempaa laatua talteen. Sää oli kosteahko, siksi tuo absurdi trooppinen tunnelma ylemmässä kuvassa. Sateelta onneksi säästyttiin.

----

We had quite an eventful weekend! All the graduation-related parties have now been celebrated. Photographing did not quite work out this year. When I looked through the pictures this morning, these two totally random shots were the best ones. The weather was rather humid. That explains the absurd tropical atmosphere in the photo above. Inspite of the forecast we did not get any rain though.  

Outside at work

Yhtenä päivänä pari viikkoa sitten sattui olemaan kamera töissä mukana. Ihanasti kukki muutama puu lammen rannalla. Työpaikan pihamaisemasta ei voi valittaa. Nyt on viimeiset luennot pidetty ja ensimmäiset lukuvuoden lopun juhlallisuudetkin jo juhlittu. Seuraavaksi vuorossa onkin sitten tenttiviikot, tutkielmien ja tenttien arviointia ennen varsinaisia valmistujaisjuhlia. Vakkarirutiinit, mutta tässä vuoden rytmityksessä on se kiva puoli, että tuntuu, että työ tulee aina valmiiksi ja sitten voi syksyllä taas aloittaa puhtaalta pöydältä. Varmaan riippuu luonteesta, mutta mulle sopii tosi hyvin se, että on selkeät alut ja loput. :)    

 

----

I had taken my camera to work some weeks ago. Trees were blooming beautifully at our little pond. I must say we do have a pretty location with old buildings and garden-like surroundings. This week was the last week of lectures. Today we also had our first end of the year celebration already. Next weeks will be all about proctoring exams and marking students' work before we get to the actual graduation ceremonies. All usual things, but I must say there's something wonderful in repeating these yearly routines. It's a nice feeling that our work gets always officially done before anything new begins. For me it works perfectly to have clear beginnings and ends. :)     

Dreaming

Kerroinkin teille jo aiemmin ystävien lähettämästä yllätyspaketista, mistä paljastui useampi levy tummaa suklaata. Tämä Goodion Dreamy on miedosti kookoksen makuista. Nämä kuvat näyttävät nyt kyllä ihan siltä, että olisin syönyt itse koko levyllisen tuon teekupillisen kanssa, heh! Totuus kuitenkin on, että raakasuklaa on sen verran ytyä, että yksi pala per teekuppi on todellisempi kulutusarvio.

Tuosta dreamy-sanasta muistui mieleen, että kristillisen etiikan tunnilla puhuttiin jossakin kohtaa opiskelijoiden kanssa siitä, että eettisten kysymysten pohtiminen vaatii sen, että me ihmiset pystymme ajattelemaan paitsi sitä, mikä tilanne on, että myös sitä, mikä voisi tai pitäisi olla. Voimme todeta, että nyt asiat tehdään näin ja näin, mutta voimme myös ajatella, kuinka ne voitaisiin tehdä toisella tavalla. Että se kuuluisa status quo ei ole missään asiassa automaattisesti se, miten asioiden tulisi oikeasti olla. Esimerkiksi käy hyvin Martin Luther King Juniorin "I have a dream," vaikuttava puhe tasa-arvosta silloin, kun se oli vielä pelkkä unelma toisenlaisesta todellisuudesta. Kristillisen etiikan suhteen ajattelen, että kyky nähdä unelma toisenlaisesta todellisuudesta on tärkeä, jotta pystyy tekemään raamatun periaatteiden mukaisia valintoja ympäristössä, missä vallitseva status quo puhuu muuta. Kaikkeen ei raamatusta löydy yksiselitteisiä vastauksia, mutta isommat periaatteet ovat aina sovellettavissa, kunhan vain ei kadota näköpiiristään unelmaa paremmasta.

----

I told you some weeks ago about the chocolatey surprise I got from the friends. This chocolate called Dreamy had a mild coconut flavor. The photos make it look like I had eaten the entire thing all by myself while drinking one single cup of tea, ha! The truth is that raw chocolate is so rich that one piece is enough per one cup of tea.

The word dreamy reminded me that we recently discussed with the students about the capacity of the human beings to think ethically. One essential aspect is that we are capable of not only thinking what is but also what should be. We can observe that something is done in a certain way, but we can also imagine how it could be done differently. The famous status quo is not always automatically how it should be. Martin Luther King Jr. and his "I have a dream" speech serves as an excellent example. The speech about equal civil rights was namely held at such a moment when a society with equal civil rights was only a dream of one individual. In terms of Christian ethics, it is of importance that one has the ability to vision another kind of reality. Only that vision in mind one is able to make life choices beyond the present status quo. The Scripture is not a handbook with ready or easy answers to all our questions, but it does contain paradigms that one can always seek to apply. The readiness to do so, however, depends on whether one is able to maintain a dream of that other world about which the Scripture speaks.       

Sweet, sweeter, the sweetest

Suklaakakku tuli kyllä tarpeeseen! Nyt on kyllä muuten ollut sen verran tekemistä, että tänään on ollut hyvä parissa välissä napata kakunpala... ;) Ihan mukavia työjuttuja tälläkin viikolla, mutta päivän tunnit eivät vaan ole meinanneet riittää ihan kaikkeen. Nyt onneksi näyttää, että olen kaikkien kurssien matskujen kanssa sopivassa kohdassa lähestyvän pääsiäisloman suhteen. 

Ai niin, mun uutena vuotena päättämä kehitysprojekti on hyvällä mallilla. Varmaan mainitsinkin silloin, että varsinaisen lupauksen sijaan, päätin opetella erästä taitoa, jossa olen mielestäni aika paljon huonompi kuin pitäisi. Nyt muutaman kuukauden jälkeen alan jo oman arvioini mukaan olla kohtuullista keskitasoa. Aika hyvät mahdollisuudet siis saavuttaa tavoite vuoden loppuun menessä. Olen oikeasti aika innoissani tästä jutusta, koska tämän tietyn taidon heikkous on ollut minulle pitkään sellainen lievästi kuormittava asia. Loppujen lopuksi aika vähällä sitä näköjään pystyy vaikuttamaan asioihin, kun vaan konkreettisesti päättää, mitä haluaa ja miten sen aikoo käytännössä toteuttaa. Pienen pohtimisen jälkeen sain arkeen ujutettua useamman harjoitustilanteen viikossa aika helposti. Tein sen vielä niin ovelasti itselleni (heh), että harjoitustilanteet ovat sellaisia, että ne jo palkitsevat luonnostaan. Ei siis tarvitse vain kärvistellä lopputulosta odottaessa. 

----

This week a chocolate cake has been quite essential! There has been so much to do, that today it has been wonderful to be able to get a piece of cake (and another) in between... ;) Working stuff has been fine, but it just seems that I could have used few more extra hours in my days. It makes me happy that I have managed to cover enough material in all courses so far.

By the way, my personal development project I started at the New Year has been successful. I think I mentioned that instead of promising anything, I decided to practice a certain skill, which I felt needed improvement. Now after couple of months I already feel much better about it. I have not reached my goal yet, but I see that I'm progressing faster than I had expected. The chances to reach the goal by the end of the year seem quite good. I'm guite exited about it! I'm also surprised how easy it is to begin improving in something once you have first decided a concrete goal what you hope to reach. The second thing was to figure out a method what makes it possible. Once I was thinking about it in concrete terms I quickly noticed that I can quite naturally include several moments of practice to any regular week. I thought there is a danger that I might loose my courage, so I figured out how the moments of practice might itself be rewarding. That way it's not only the end result that makes me happy, but alredy the process itself feels good.

About learning and teaching

Tytön kanssa tuli sattumalta perjantaina kotimatkalla puhetta vaihtelusta oppitunneilla. Se on kuulema kiva, kun opettaja näyttää joskus jonkun videon, kertoo jotakin vitsikästä opettamisen välissä tai teettää vaikka jonkinlaisen ryhmätyön. Tyttö tosin jatkoi juttua omasta listastaan arvioimalla, että vaikka ne ryhmätyöt on aina kivoja, niitä tehdessä menee aina kaksinkertaisesti aikaa eikä sittenkään voi olla ihan varma, että on oikeasti oppinut kaikkea, mitä oli tarkoitus oppia. 

Tänä aamuna huomasin Ylen sivuilla tämän artikkelin. Se yhdistyi hyvin muutamiin viime aikaisiin keskusteluihin, joita on ollut pinnalla koulutusjuttujen suhteen. Olen samaa mieltä siitä, että on ihan hyvä miettiä, miten oppilaat voidaan kohdata yksilöinä ja kohdistaa sitä kautta opettamista paremmin. Myös opiskelutaidot ovat ehdottomasti tärkeämmät kuin esim. ulkoluku tai turhien yksityiskohtien opiskelu. En ole kuitenkaan varma siitä, kannattaako opiskelutaitoja ja sisältöjä ajatella toistensa vastakohtina, kuten tässä ja vastaavissa keskusteluissa usein tuntuu käyvän. Joka alaan (ja ihan yleissivistykseenkin) ja aineeseen kuuluu jonkinlainen perusrakenne, mikä koostuu tietyistä käsitteistä ja teorioista. Sen sijaan, että nippelitietoa tarvitsisi varsinaisesti päntätä, osa siitä on kuitenkin hyödyllistä käsitteiden ja teorioiden havainnollistamiseksi. Jos käsitteet ja teoriat kattavat "tietosisällöt" ajatellaan lähes tarpeettomaksi, niin lopputuloksena voi olla aika hajanainen kokoelma palasia, jotka eivät välttämättä yhdisty koululaisen/opiskelijan mielessä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ollenkaan, ei vaikka niitä kuuluisia tiedonhakutaitoja olisikin. Monien kokonaisuuksien selvittäminen omin avuin on sen verran työlästä ja aikaa vievää, että en tiedä, voiko sellaista vastuuta sysätä opettajalta oppilaalle.  No, ehkä kukaan nyt ei ihan täysin tietosisältöjen tärkeyttä kiistäkään, eikä tuo artikkelikaan opettajia vastuusta vapauta. Silti ajattelisin, että ehkä keskustelussa ehkä hyödyttäisiin enemmän siitä, että molemmista näkökulmista poimittaisiin parhaat palat sen sijaan, että niitä pidettäisiin toistensa vastakohtina. 

Mielestäni ideaali tilanne olisi, että sopiva määrä tietosisältöä tukisi opiskelutaitojen kehitystä ja samalla opiskelutaidot auttaisivat lisäämään syvempien tietosisältöjen löytämistä ja hallintaa. Vaikka tiedon maailma on nykyään aiempaa pirstaloituneempi, niin tiedon puute tuskin tässäkään yhteiskunnassa on kenenkään eduksi, ei vaikka googlaamalla voikin periaatteessa ainakin löytää mitä tahansa.

----  

When I picked up our daughter from school on Friday, she told me on the way home that she really enjoys it when a teacher shows a film clip or tells something funny at some point of the lesson. She also said that e.g. group projects are fun. Then she took a deep breath and continued that such things do take two times more time to complete than if the teacher taught the material himself/herself. Besides, she said, I can never be sure whether my group has actually covered all the material correctly. 

This morning I read an article in the Finnish website about new developments in the public schools. There was obviously more to the content, but the point was that the plan is to treat pupils as individuals by matching their learning to the levels of individual progress. This requires teachers to spend more time teaching smaller groups and provide appropriate challenges from a child to child. I agree that there's certainly a point to all that. What frustrates me though is that the discussion seems to be largely based on the idea that content and learning skills are defined as opposites. This is reflected by sayings like "there is no need to learn details because it is more important to develop learning skills," etc. When I think about different subjects on my field, I am aware of that each subject has its particular structure and a certain set of concepts that must be mastered in order to operate meaningfully in that subject area. While I'm all about promoting good learning skills, I can't see a way around providing some foundational content. Though I agree that e.g. memorizing random details is unnecessary, some of the structures and concepts are best understood when some details are provided as examples. Besides, trying to figure out structures of the subject on one's own can take lot of time and demand extraordinary efforts on the part of the student until they begin to form a coherent picture. I'm not convinced it would be entirely beneficial to anybody. 

Therefore, rather than juxtaposing contents and learning skills, a better balance could perhaps be found somewhere in a combination of beneficial aspects of both elements. I believe that in an ideal situation appropriate amount of content can support the development of learning skills, and in turn, the learning skills can help to increase the amount of content that will be masterered. Though admittedly the world of information has become rather fragmented, I'm still not sure we should leave it entirely up to google&co. to fill in all the gaps.     

Tea breaks

Siinäpä se joululoma hujahti mennä ja tämän vuoden ensimmäinen työpäivä koitti tänä aamuna! Tarvittiin muutama kupillinen teetä aamutuimaan ja kolmas kupillinen puoleltapäivin, mutta aamupäivä meni kuitenkin yllättäin niin sutjakkaasti, että sain heti sopivasti etumatkaa tälle viikolle. Voitin puolikkaan päivän. Samanlaisia voittopäiviä voisin tilata lisää vuoden jokaiselle maanantaille, heh! Nyt on parasta kiivetä takaisin yläkertaan toimistoon, etten menetä etumatkaani. ;) Toivottavasti teidänkin ensimmäinen työviikko alkoi yhtä mukavasti!

----

Christmas holidays are over and today is my first working day of this new year. I needed two cups of tea in the morning to get going and a third cup around the noon, but then I noticed that I had got so much done so quickly that I already was some hours ahead of my schedule for this week. Winning half a day is just about the best thing that can happen on Monday! (Could I just please make request to have such Mondays for the entire year...) Now I better get back to the office in order not to loose this wonderful momentum. ;) Hope that your first working week of 2016 had a wonderful start, too!