And then it broke

Aalto-vaasi oli meidän häälahja melkein 20v. sitten. Se on selviytynyt varmaan kymmenestä muuttokuormasta aina ehjänä, mutta nyt sitten onnistuin kolhaisemaan siitä reunan rikki. Oli kyllä onni, että itse tumpeloin, koska muuten olisin varmaan hermostunut vielä enemmän. Siis kuka pölvästi hajottaa maljakoita? Ja varsinkin niin, että yrittää ujuttaa paksun ja painavan savipuollon maljakoiden taakse kaapin päälle kurotellen. Siitähän pitäisi tietää, jo etukäteen, että se on vähän kuin etsisi ongelmia itselleen... Että kyllä harmitti, mutta sitten lohdutin kuitenkin itseäni, että käyttölasiesineeksi se on kuitenkin kestänyt aika kauan. Päätin, että ostan kesällä uuden seuraavaa 20 vuotta varten. 

Muodoltaanhan tuo ei ole mikään maailman paras kukkamaljakko. Rehellisyyden nimissä siihen ei kunnolla asetu mitkään muut kuin tulppaanit, joita sitten tarvitsee heti kolme kimppua kerralla. Mutta sillä on symbolista arvoa. Se kuvastaa itselleni suomalaisuutta, jatkuvuutta ja ehkä myös sitkeyttä säilyttää sopiva määrä omaleimaisuutta missä tahansa ympäristössä. Tuosta maljakosta ei taida olla mitään virallista Alvarin lausuntoa, joten kaikkien tulkinnat lienevät yhtä oikeita. Löysin ainoastaan viittauksen eskimonaisen nahkahousuihin, mutta niitä en kyllä saa mitenkään mielessäni sopimaan noihin maljakoihin. Loppukaneetiksi se vielä, että suomalaisen designin paras vahvuus on käytettävyys. Hinta-laatusuhde on kohdallaan ja turha kikkailu on minimissä. 

---   

We got a large Alvar Aalto vase as a wedding present some 20 years ago. We have managed to keep it intact in spite of having moved houses like at least 10 times with it, but now I hit it by accident with another vase... stupid of me, but it happened faster than I realized. That's how most accidents happen of course. I was bit upset, but then took comfort from the fact that this vase lasted 20 years! That's already quite an achievement. I plan to buy another one this summer to celebrate the next 20 years of marriage.  

Truly important matters

Muutama viikko sitten hiukan naureskelin miehelleni, kun tyttären reilusti yli tuhannen oppilaan kokoisessa yläkoulussa tarvittiin vapaaehtoista johonkin luottamustehtävään. Tehtävä kuulosti sen verran laaja-alaiselta vaikutukseltaan, että kukaan ei näyttänyt olevan kiinnostunut siitä. Kouluilla on vaikeuksia löytää tarpeeksi vapaaehtoisia koulun sisäisiinkin juttuihin, joten mielenkiinto sitoutua sellaisiin asioihin, mitkä eivät suoraan koske omia lapsia, on vielä vähäisempää. 

Lopulta mies ajatteli, että jos sitä tehtävää ei kukaan muu halua, niin hän voisi kokeilla ja lähetti asiaa järjestävälle rehtorille viestiä. Naurunaihe tuli sen jälkeen. Satuin nimittäin ohimennen kysymään, kertoiko hän ehdokkaaksi ilmoittautuessaan, että hänellä on aika paljon työkokemusta ja muista luottamustehtävistä kertyneitä tietoja ja taitoja, jotka olisivat voineet olla olennaisia sen tehtävän hoitamisen kannalta. Alunperin oli kuitenkin mainittu, että ehdokas valitaan ilmoittautuneista äänestämällä. Hän tuumasi, että mitä sitä sen kummempia selittämään. Hän oli kirjoittanut yksinkertaisesti vain, että olen sen nimisen tytön isä siltä ja siltä luokalta. Kuulema, jos vapaaehtoisia kysellään, niin ei siinä mitään vaikutusta tarvitse tehdä. Lopultakaan kukaan muu ei ollut ilmoittautunut, joten mies sitten otti tehtävän vastaan. 

Vaikka minua tuo juttu niin naurattikin, niin totta se on, että isänä oleminen on paras juttu elämässä. Joskus vaan ihmettelen, miten joku voi olla niin pyyteetön, ettei hänelle tule edes mieleen mainita, mitä hän osaa tehdä, ja mistä kaikesta on kokemusta kertynyt. Kuvittelin nimittäin, että sellainen olisi olennaista tietoa, koska koulun koon vuoksi vanhempiahan ei tunneta henkilökohtaisesti ollenkaan. Varmaan siellä pyörtyvät ilosta kun kuulevat ensimmäisessä palaverissaan, minkälaisen tyypin saivat riveihinsä. Tai sitten mies vain esittelee itsensä tytön isänä. Se olisi niin tyypillistä, että en itseasiassa ihmettelisi yhtään, jos tietotaito tulee esiin vasta jotakin asiaa käsitellessä. Mä niin rakastan tuota miestä. Vielä näin melkein kahden kymmenenkin avioliittovuoden jälkeen hän usein edelleen yllättää minut.

----

Couple of weeks ago I had quite a blast. One of the directors of the school which our daughter attends was looking for a volunteer for something. The school is rather large with well over 1 000 pupils. The voluntary task in question seemed to be wider than just something what would improve the school internally. That was quite likely the reason why nobody was interested in doing it. It's hard for schools to find volunteers for internal matters, but it's even worse if the matter at hand does not even touch the school life and that way also one's own child directly. So there was nobody until my husband said that he could volunteer for it. 

The funny part what made me laugh came when I asked him, whether he told in his email to the directors what he does for work and what kind of experience he has about things that relate to the task he was volunteering for. Taken that the task was more than being part of a parents committee or something like that, I would have thought that his expertise would have totally interested them, especially because they wanted to select a candidate by election. He said that he didn't think it was necessary to mention anything else than that he is the father of his daughter who is in the class so and so. While I totally agree that being a Dad is the best thing in the world (after being a Mom of course, ha), I just wondered how he is so oblivious to any merits even when they would totally help him score. 

He got to know few days ago that he was nominated. I think those people might faint out of happiness when they meet him and notice what he can do for them. Quite likely he'll introduce himself as a Dad of our daugther from the class so and so, and they'll find out what else he knows only later when he participates in a discussion. I just love that man. He continues to amaze me even after almost twenty years of marriage.

Morning...

Herätys, suihku, pikainen hiusten kuivaus ja paplarit päähän aamupalan ajaksi... Miksi yksi tunti lisää unta tuntuisi aina maistuvan maanantaiaamuna?

En varmaankaan ole kertonut aikaisemmin, että pahin todellisen elämän aamuun liittyvä painajainen minulle oli jakaa aamulehtiä opiskelijana. Nousta aamupimeässä kello neljä kiertämään saksalaisen pikkukaupungin ylärinteen katuja aamun lehdet kainalossa. Vaikka oli kesä, niin yöt olivat sillä alueella ihan pilkkopimeitä. Sitä, miksi otin sellaisen työn vastaan, ei voi selittää muulla kuin ihan järkyttävällä rahapulalla ja parempien kesätyöpaikkojen puutteella. Kävin muutamana aamuna tekemässä lehtilenkin yksin ja sen jälkeen herätin yleensä mieheni mukaan, koska pelkäsin niin paljon hämäriä katuja, postilaatikoiden etsimistä pusikoista, mihin eivät katuvalot yltäneet, ja tusinaa haukkuvia koiria, jotka onnistuvat säikäyttämään minut uudestaan joka ikinen aamu. Mies oli niin kultainen, että lähti aika usein mukaan. Kyllä minua hiukan säälitti häntä herätellä, kun hänellä oli kuitenkin omakin kesätyö päiväsaikaan, mutta ei tarpeeksi, että olisin uskaltanut lähteä kierrokselleni yksin. Oli aika helpotus meille molemmille, kun se kesätyö lopulta loppui. Sellainen aamumuisto se. Sanomattakin lienee selvää, että sen kesän jälkeen päätimme yhteistuumin, että jos minä joskus tarvitsen lisätuloja, en käytä sekuntiakaan lehtibisneksen harkitsemiseen. Sen työn jälkeen kaikki aamuherätykset ovat olleet täysin inhimillisiä, vaikka maanantaiaamuihin ottaisinkin joka viikko mielelläni sen yhden ylimääräisen tunnin.

----

A shower, curlers and a breakfast... Why does it always feel that one more hour of sleep would be welcome on a Monday morning? 

I don't think I ever told you about the worst real life morning nightmare. I once signed up to distribute morning newspapers as a summer job as a student. I had to get up four o'clock every morning to make my round. It was still totally dark and the area that was assigned to me was up on the hills that surrounded a small German town. The lack of money was certainly the only reason why it even ever occurred to me to take that job. There were couple of mornings that I got up and distributed all newspapers on my own. Besides of course that it was so crazy early, I really had a problem coping with my fear of darkness. I found it totally scary to look for mailboxes that were frequently placed somewhere in a garden far from the reach of street lanterns. And then there were dozen dogs that heard me coming and made me totally freak out every single morning... After couple of mornings I was so afraid that I began to wake my husband up to walk with me. Such a kind person as he is, he actually came with me in most of the mornings before having to go to his own summer job. I remember that we were both quite happy when that job was finally done. We agreed that if I ever need a side job in the future, I'll certainly stay out of the newspaper business. That's my very worst morning memory. Though I could always take that extra hour of sleep on Monday mornings, after that job all mornings in my life have been rather pleasant, or at least what you would call human.     

Moustaches on a cake and what I like about routines

Miehellä oli syntymäpäivä elokuun lopussa. Kakkureseptiä vaihdettiin moneen kertaan ja lopulta päädyttiin ihan simppeliin klassikkoon. Kaakaon ja kahvin yhdistelmä ei koskaan petä. Tavallisiin mokkaneliöresepteihin verrattuna laitan aina kaksi tai kolme kertaa enemmän kaakaota sekä taikinaan että myös kuorrutukseen. Tytön ostamat viikset olivat hauska idea kakunpalojen koristeeksi.

Muuten se synttäripäivä menikin tytön kanssa sairaalassa rampatessa. Aamulla yksi lääkäriaika, iltapäivällä piikitys ja toisen lääkärin tapaaminen. Alkaa tosin olla jo sen verran rutiinia hommassa, että kohta osataan silmätkin kiinni kulkea sairaalan käytävillä. On varmaan hiukan kyseenalaista kehuskella, että osaa sairaalassa suunnistaa paikkaan kuin paikkaan, hmm. Mieluiten tietysti koko paikka olisi täysin vieras, mutta jos ei tilanteelle mahda mitään niin tylsästäkin asiasta on kiva löytää hyvät puolet. Itse asiassa odotin ensimmäisinä viikkoina eniten sitä, että hommaan tulee rutiini. Rutinoitumisessa on nimittäin se hyvä puoli, että silloin ajatus lepää. Nyt ollaan siinä pisteessä, ja se tuntuu todella paljon paremmalta kuin mitä silloin ensimmäisten viikkojen aikana, kun koko juttu oli ihan uusi.

----

My husband had his birthday in the end of August. Cake recipes were changed several times, but finally an old simple classic it was. The combination of cocoa and coffee never disappoint. Anyway I think the moustaches were a great idea. Our daughter had bought them somewhere and wanted to use them for this occasion. 

Otherwise most of that birthday was spent at the hospital as our daughter had several appointments scheduled on the same day. If it didn't sound totally weird, we could boast about finding our way in the hospital eyes closed by now. Honestly, during those first weeks I was totally looking forward to the time we'd feel some routine with that matter. The benefit of a routine namely is that one can do a thing without thinking too much about it. It's almost like letting one's mind rest a little. And yes, I was right about the routine, now it does feel much better than during those few weeks when everything hit us by surprise.  

Summer toes, pancakes and life as it is

Kesäisin on kiva käyttää hiukan säihkyvämpiä värejä varpaiden kynsissä. Jaksaispas vaan hoidella jalkoja säännöllisesti... Ihailen naisia, joilla on aina kynnet viilattuna, jalkapohjat pehmeinä ja hiukset kauniisti taivutettuna. Itse olen kuitenkin niin laiska puunaamaan, että kampaajallekin yleensä sanon, että leikkaa jotakin sellaista, mikä toimii ilman laittamista. Kampaajat yleensä hiukan muljauttaa silmiään siinä kohtaa. Sellaisissa ammateissa on varmaan vaikea ymmärtää, että on oikeasti ihmisiä, joiden aamuihin ei kuulu kovin pitkiä laittautumisrutiineja, vaikka perushuolitellulta useimmiten näyttäisikin.

----

During the summer season it's fun to use more colourful nail polish for toes. I just wish I had more interest in doing foot baths & co. I always admire women who have always pretty nails, soft feet and  no bad hair days. I'd like to be like that too, but mostly at the hairdresser I ask for a cut that needs no work... Usually that's when the hairdressers roll their eyes. In their profession it's probably totally weird to even think that some people don't really have interest in doing their hair in a special way every morning, but looking natural and tidy is just well enough.           

Seuraavaksi letut: Spelttijauhosta tulee muuten hyviä lettuja. Vaikka paistaisi ihan pannullakin vain. Laitan muuten yhden kananmunan jokaista vesidesilitraa kohden. Se on aika paljon enemmän kuin monissa lettutaikinaresepteissä, mutta hyvää tulee. Kesäisin pitää syödä lettuja täytteellä ja ilman. Miten vaan, mutta lettuja on oltava ja parempi vielä jos voi syödä niitä ulkoilmassa.

Ja sitten se elämä-osuus vielä: Meidän tytölle tuli vakavahko ihosairausdiagnoosi kesän puolivälissä. En siitä halua tässä kohtaa sen enempää täällä kirjoittaa, mutta hoidot on aloitettu ja tulevina kuukausina elämä rytmittyy viikoittaisten lääkärikäyntien, pistosten ja veriarvojen tarkkailun mukaan. Siitä syystä tuli myös lomasuunnitelmien uudelleen järjestäminen, jos sitä ihmettelitte muutama viikko sitten. Kaikki tapahtui nopeasti ja täysin odottamatta, joten meni hetken aikaa ennen kuin teki mieli kirjoittaa asiasta yhtään mitään. Kuitenkin moni oikeassakin elämässä tuttu seuraa tätä blogia, joten tuntuu oudolta jättää asia kokonaan mainitsematta. Joskus elämässä tulee aika ikäviä yllätyksiä vastaan, mutta silloin on ihana saada turvautua esirukouksiin. Melkein tulee kyyneleet silmiin jo ajatellessakin, miten monet meistä välittävät. Kiitos! Tässä vielä kaunis laulu, mikä sopii tilanteeseen paremmin kuin hyvin. 

----

Next the pancakes. Spelt flour gives a great flavour. Even when the pancakes are baked on a pan in the kitchen. I use one egg per 100ml water. It makes the dough taste better and keeps the pancakes intact. They belong to summer and they are best when eaten outside.  

Then the life-as-it-is thing. Some of you know already that our daughter was diagnosed with a serious skin disease bit more than a month ago. It came out of the blue. If you wondered couple of weeks ago why our holiday plans were suddenly re-designed, this was the reason for it. At the moment namely our calendar notes start by sketching the doctor's appointments, weekly injections & co.  At least for the time being I'm not planning to write more about it here, but I just want to say that we are thankful for prayers. The song fits perfectly to our situation at the moment. Sometimes bad things happen, but we are not alone, not even when things don't get an instant fix we'd hope for. 

Traditions

Naapurin täti toi tänä aamuna meille perinteisen aprikoositortun. Taikina on hiukan lehtitaikinaa paksumpaa, mutta aika saman tyyppistä. Sisällä on aprikoosimarmeladia. Tänään muuten on Marian taivaaseen ottamispäivä. Se on 1950-luvulla julistettu opinkohdaksi katolilaisessa kirkossa. Aamulla katsottiin ikkunasta, kun patsas- ja lippukulkue saapui kirkkoon torvisoittokunnan säestyksellä. Vapaapäivät ovat aina tervetulleita oli niiden perinne mikä tahansa. ;) 

Olen tainnut aiemminkin kirjoittaa, että meillä on melkein joka paikassa ollut aina kivoja naapureita. Tuo täti, joka tortun toi auttoi viime viikolla selvittämään, minne tytön koulukirjat olivat päätyneet. Koulukirjat piti tilata netin kautta ja postin piti tuoda paketti kotiovelle. Jotakin oli kuitenkin tapahtunut osoitteen kanssa, kun kirjafirma oli antanut tiedot eteenpäin postille. Saimme ilmoituksen sähköposteitse, että paketti on tulossa tiettynä päivänä. Mies jäi odottelemaan sitä, kun me muut lomalaiset lähdimme rannalle. Pakettia ei koskaan tullut, mutta illalla huomasimme, että joku oli allekirjoittanut sen vastaanotetuksi. Sitten selvisi, että talojen numerot olivat menneet sekaisin ja paketti oli ilmeisesti toimitettu nuorisotalolle... Siis täh, kuka ottaa vieraan paketin vastaan, jos ei tunne vastaanottajaa? Ja minkälainen postimies jättää paketin jonnekin, missä ei edes näe missään vastaanottajan nimeä? No, sitten soiteltiin partiolaisten johtajalle, jonka mukaan kenenkään ei olisi pitänyt olla edes nuorisotalolla siihen aikaan, kun paketti oli kuitattu... Soiteltiin muutaman nuorisotalon vieressä olevat ovikellotkin varmuuden vuoksi, josko paketti olisi päätynyt sinne. Ei minkäänlaista havaintoa. Hiukan alkoi huolettaa, koska paketin sisältö nyt kuitenkin oli reilun 200€ arvoinen, joten ottajia sille varmasti olisi löytynyt aika helposti. Sitten tuli mieleen naapurin täti. Hän on elänyt ikänsä näillä kulmilla ja nuorisotalo on kirkon vanha pappila... ja sitten tarvittiinkin vain yksi puhelu ja paketti oli jo kotiovella. Hyvät naapurit on kyllä huippujuttu. Ja vanhat, paikalliset ihmiset ovat varsinaisia tietotoimistoja. Oli hätä melkein mikä tahansa, niin kannattaa aina kysyä.

   

----

Our neighbour brought us this morning a traditional "abrikozen taart." Talking about traditions, today is Assumption of Mary. It's a celebration that stems from 1950s. This morning we saw a parade marching towards the church carrying flags, a statue, and incence. Whatever the reason, a free day is always welcome. ;) 

I have told you earlier that we have always had a good luck with neighbours everywhere. Last week we had another incident where the neighbourly help solved the situation... Our daughter's school books were ordered via internet and they were supposed to be delivered by post some weeks later. Last week we got an email announcing that our parcel is on its way and will be delivered on a certain day. My husband decided to stay at home to wait for the delivery while we others headed to the beach. The parcel never arrived, but curiously enough in the same evening we could see in internet website that somebody had received it and signed with initials as a recipient. Then we noticed that the mail program had mixed our house number and it seemed that the parcel was delivered to a youth center nearby. We knew that the local scouts meet in that place, so one phone call to the leader of the scouts was a natural first step. No results. My husband tried ringing the doorbells in the houses next to the youth center, because occasionally postmen leave parcels at the neighbors. No results. At that point we got slightly worried, because after all the contents of the parcel was well over 200 euros. Worth of every cent if somebody sees his/her chances. Then we thought of the neighbour. She has lived almost her entire life here and knows everybody. I was almost sure that she would know what we should do. And indeed she did! One more phone call and the parcel was brought to our door. We still don't know who had signed to receive it in the first place, why the postman left it in a place where the recipient didn't have any connection to us, and how it came about that the parcel with our name on it had landed under the counter at the youth house, but all is well now. The books are ready for a new school year. Good neighbours are wonderful! Whatever the matter, help is always near.

Kubb

Tyttö sai nimipäivälahjaksi Kubb-pelin. Vaikka tykkään lautapeleistä kovasti, ulkopelit eivät minua saa ihan helposti innostumaan. Kubb oli kuitenkin huomattavasti mölkkyä hauskempaa, vaikka idea onkin yksinkertainen. Ehdottomasti kannattava valinta vaikka mökkipelien valikoimaan, mutta kyllä sitä täälläkin saa pelattua rannan lisäksi vaikkapa puistossa. Toimii kuulema talvisinkin. Eihän meillä jäätä ja lunta täällä juurikaan ole, mutta ajatus on aika hauska, eikö?

----

We bought for our daughter a Kubb game as a name day present recently. Though I like board games, outdoor games don't get my interest easily. Kubb was an execption to the rule. It's much more fun than some other similar games! It's a great addition to a game selection for a vacation house, but works also in a park, or even on ice and snow. Not that we ever have here so much ice and snow, but the idea is nice to think about.    

Brussels from another point of view

Useimmiten tulee vietyä vieraat katsomaan Brysselin keskustassa museoiden välistä, kuninkaallisen kirjaston vierestä aukeavaa näkymää kaupungin suuntaan. Ei siinä mitään valittamista ole, mutta korkeammalta näkee tietysti enemmän. Otimme metron Louiza-nimiselle asemalle. Oikeustalon vierestä aukenivat tällaiset näkymät. Siitä oli tietysti enemmän kävelemistä keskustaan, mutta meidän porukasta kaikki kävelevät mielellään. Tässä on ehditty jo kaikenlaista muutamassa päivässä. Kesälomaa kun alettiin toteuttaa heti saman tien, kun vieraat saapuivat. Vain nopeat elävät, heh.

----

Usually we take our guests to see Brussels city center from a spot close to the royal library. It's a nice spot, but if you find a place that is located higher you obviously see much more. We decided to take a metro to Louiza. Besides the palace of justice one could see a panorama of the city quite nicely. It was a rather lengthy hike to downtown, but all of us like walking, so there were no restrictions as to how close we would need to get by the public transport. We have been doing quite a bit of different things in the last couple of days. Namely, holiday plans began to evolve immediately when our guests arrived. Only the fast survive, ha!

My husband's home town, changing plans and making memories

Muutama viikko sitten teimme viikonloppureissun anoppilaan. Ennen sunnuntailounasta kävimme pienellä kävelyllä kaupungin keskustassa. Siellä on paljon kauniita vanhoja rakennuksia. Jotkut pikkukujat olivat suosikkejani silloin kun opiskeluaikana vietimme useamman kesän tuossa kaupunissa. Oli mukava reissu ja oli kiva nähdä perhettä.

Sen matkan jälkeen kaikki suunnittelmat onkin menneet ihan eri tavalla kuin mitä osattiin odottaa. Joskus joutuu vaan sopeutumaan olosuhteisiin. Huomenna aloitetaan suunnitelma B, kun mun perhe alkaa saapua tänne. Pari viikkoa on sitten vauhdikasta tekemistä. Joskus tosi hyviä asioita tapahtuu huonojen asioiden ansiosta! Tästä tulee meidän ensimmäinen Belgian kesä. Suunnitelmissa on luoda paljon muistoja, erilaisia kuin kesäisin yleensä, mutta niistä tulee varmasti hyviä.

---- 

Some weeks ago we visited my mother-in-law. Before Sunday lunch with the relatives we made a little walk through the town. There are lots of cute old buildings. Some of the little streets were my favorites when we were still students and spent a couple of summer holidays in that town. We had good time and it was fun to see everybody.

After that trip our summer has been quite different than planned. Sometimes it's best to simply adjust to the circumstances. Tomorrow the plan B is going to begin and my family is going to arrive to keep us busy for the couple of coming weeks. Sometimes really good things happen as a result of bad ones. It will be our very first Belgian summer holiday ever. We'll be making memories, different summer memories as the usual ones, but they will be good ones.     

What a week

Tällä viikolla ehti tapahtua hiukan liikaa kaikenlaista. Onneksi oli muutama mukava juttu, mutta muuten saldo oli sellainen, että piti kyllä ihan keksimällä keksiä iloitsemisen aiheita ja mukavaa mietittävää. Maanantaina meni vielä suunnitelmien mukaan, mutta sen jälkeen olikin sitten kalenteri täynnä kaikkea muuta kuin suunniteltua ohjelmaa. Nyt sitten vaan odotellaan ja koitetaan sillä aikaa olla pyörtymättä. Eh, ei tässä kohtaa nyt paljon naurata, vaikka tilanteessa itsessään olikin muutama koominen elementti. Toivottavasti jossakin kohtaa sillekin tilanteelle voidaan nauraa. Joskus tulee vastaan asioita, minkä yli voisi mielumin hypätä ihan kokonaan. 

Loppukevennys tälle viikolle: Tänään tyttö kutsui kaksoset, parhaat kirkkokaverinsa, iltapäiväksi meille. Tulee ihan mieleen omat teiniajat, kun näiden kolmen loputonta kikatusta kuuntelee. :) Ihanat kaverit on kyllä kullan arvoisia.

            

----

This week was slightly too eventful for all of us. Happily some good things happened, too, but other than that saldo was such that we had to really think hard to find something to laugh at. Monday was still going according to a plan, but since then our calendar notes have been re-written couple of times. Now it's just waiting and trying not to faint meanwhile. No, I'm not laughing, though the situation itself did contain couple of funny elements. Hoping that it was one of those things that turn into a good joke at some point. Sometimes life contains such surprises that one would quite happily just let pass. 

A happy end for this week: Today our daughter brought twins, her dearest church friends, to visit us after the church. These three girlies giggle non-stop and remind me of my own teenage years. :) Beautiful friendships are so precious.    

Dreaming of a Vespa?

Mun miehellä on sellainen pienpieni Vespa-unelma. Nuorempana hän harrasti moottoripyöräilyä, mutta tällainen ihan pikkuinen menopeli olisi nyt kuulema niin kätevä arjessa, koska sitten voisi jotkut pikkujutut hoitaa ilman autoakin. Minä taas en ajattele ihan niin käytännöllisesti, koska jos vespan hankkisin, niin valitsisin sen kyllä ihan puhtaasti vain ulkonäön perusteella. ;) Näitä nimittäin näkee kaikenvärisinä ja mallisina. Jotkut ovat ihan kuin kauniita koruja, toiset taas ihan vain tylsiä ja mitäänsanomattomia.

En tiedä, uskaltaisinko itse ikinä edes ajaa sellaisella, mutta aika hauska ajatus se on, että pallokypärä kiillotettuna ja hameenhelmat viipottaen ajelisi tuollaisella pitkin poikin mukulakivikatuja. Tosiasiassa on kyllä niin, että ehkä ne mukulakivet on parasta jättää pois siitä mielikuvasta, koska ne on pyörälläkin ajaessa aika ärsyttäviä. Vanha (tietysti italialainen) kaupunki vaan olisi niin täydellinen tausta Vespalla ajelulle, heh! Eilen lenkillä nielaisin jonkin pikkuhyttysen ihan kävelyvauhdissakin. Vespalla siis jos joskus ajelisin, niin huulipunaa olisi tyylin lisäksi käytännöllistä alkaa käyttää siitäkin syystä, että siihen varmaan tarttuisi vastaantulevat ötökät matkan varrella, ettei ihan kaikki menisi tuosta vaan kurkusta alas.

---- 

My husband dreams about getting a Vespa. When he was younger he used to have a motorcycle, so I suppose there's something about the two-wheel-thing that never totally goes away. A logical argument is that such Vespa would be more practical than a car in daily use if one needs to quickly go somewhere, or get something from a shop or bank, etc. I suppose that when it comes to things with engines, the men and the women differ from their argumentation. My only argument would namely be, that these things are totally cute. Well, some are purely practical and ugly, but there are real jewels around, too. 

I don't think I'd ever even dare to drive Vespa myself, but a thought of a polished helm and fluttering hem of a skirt would look great while driving on a cobblestone street. (I must admit though that aforementioned cobblestones go on one's nerves even when driving by a bicycle!) But anyway, it's the picture of some old Italian city that just happens to form a perfect scenery to Vespas, don't you agree? Another thing is that yesterday I swallowed some sort of little bug while taking an evening walk. With Vespa I suppose I'd need to begin using lots of lipstick to catch all insects might meet on my way. Of course it would be necessary for stylish reasons, too, but I don't think I'd want to swallow bugs on a regular basis.  

Adventure fund

Yhtenä päivänä tyttö pyysi, että antaisin hänelle jonkin vanhan kartan askareltavaksi. Kävimme toimistossa olevan karttahyllyn läpi, mutta siellä ei ollut mitään sopivaa. Hetken aikaa tosin puolivakavissamme harkitsimme repäistä karttakirjasta sivun jonkin maan kohdalta, mihin meistä ketään ei kiinnosta matkustaa. Sivunhan ei huomaisi puuttuvan, ellei juuri sinne koskaan olisi menossa.. ;D Kiusaus kuitenkin voitettiin, koska väritys oli kuulema väärä, ja asia ratkesi sillä, että tyttö tulosti puhelimeltaan paremman kartan. Lähdin lenkille ja kotiin tullessani oli tällainen rahankeruupurkki pöydällä odottamassa. Nyt sitten säästetään seikkailuja varten. En tosin tiedä, mihin näiden seikkailujen on tarkoitus viedä, mutta toiveissa lienee Intiaa, New Yorkia ja Afrikkaa... 

----

One day our daughter asked me to give her some old map for a craft project. We looked together through the maps we had in the office, but there was nothing that was ideal to give away. For a short moment we semi-seriously considered to pull out a page from a map book. A page of a place nobody of us has ever thought of going... I mean who would notice a missing page if you never went there anyway... ;D Temptation was finally easily overcome because color schemes were not right and she decided to print out a map from internet. I went for a walk by myself. Once back at home, I found this cute adventure fund pot waiting for me on a dining table. Now you know what we are saving money for. I'm not quite certain where these adventures are supposed to take us though, but I imagine that hopes are up in reference to India, New York or Africa... 

Family traditions: Continental breakfast

Vähän vakkarijuttua välillä aamupalasta. 

Mies haki lauantaiaamuna juoksulenkkinsä jälkeen tutulta leipurilta tuoreet sämpylät ja leivän. Tuo lähileipomo on kiva senkin vuoksi, että heillä vaihtuu valikoima säännöllisesti. Saa siis maistella hiukan erilaisia leipäreseptejä välillä. Manchego-juuston taas saa leikattua kivasti suupaloiksi. Täällä juustojen luvatussa maassa on hurjasti valikoimaa, mutta jos minä pääsen valkkaamaan, niin mukaan lähtee useimmiten juuri manchego. Tykkään sen suolaisesta mausta ja kuivahkosta rakenteesta. Tällä kuvauksella en kyllä taida päästä juustoanalyytikoksi mihinkään. ;P

Salamia on myös kymmeniä erilaisia laatuja läheltä ja kaukaa. Salamisortteja on tarjolla kaupoissa enemmän kuin muita leikkeleitä yhteensä, mutta tuo yksi tietty italialainen on parhaiten meidän kaikkien mieleen. Itseasiassa se on niin kovasti mieleen, että viimeisistä siivuista tulee aina keskustelua. (Ja joskus ne menee jopa varaukseen. Siis täh, varaako kukaan muu ikinä salamia itselleen??? :D) Muuten sitten vain kuumaa teetä, pehmeäksi keitetyt kanamunat ja appelsiinimehua. Hedelmistä saa sopivasti raikkaan vitamiiniannoksen. En ole mitenkään erityisen aamuvirkku edes lauantaisin, joten olipas hyvä, että tuli kuorittua ja paloiteltua hedelmät tupperrasioihin jo edellisenä iltana. Jääkaapista on niin paljon helpompi lusikoida valmiita paloja kippoihin... Välipalaksikin niitä napsii sieltä helpommin, kun ei joka kerran tarvitse ensin ottaa leikkuulautaa ja veistä esiin.

-----

Little bit about breakfast again for a change. ;)

Like usual, my husband went jogging on Saturday morning and stopped afterwards at the bakery around the corner. We just love that little bakery! Everything is totally fresh and because their selection changes regularly, we get to taste different kinds of breads. The shops have a wonderful selection of cheese in Belgium offering both local and international varieties. If I get to choose it's almost always Manchego though. Since I ate it first time some years ago, I keep going back to it. I love the way it tastes salty and dry, but I'm afraid such a description will not make me famous as a cheese expert. ;P

Salami can be found in countless variations, too. Sometimes it seems like there are more different kinds of salami than any other lunchmeats counted alltogether! Anyway, this particular one is our family favorite. We almost fight about who gets to eat the last slices. Never heard about reserving salami slices!?! Other than bread, cheese and meat, one just needs a good cup of tea, some orange juice, soft-boiled egg and some fruit. Speaking about which, I was happy I did all the peeling and cutting already the night before. It's so much easier to fill breakfast bowls directly from tupperware boxes in the fridge... (Even Saturdays don't have a power to make me a morning person.)        

Romance

Tällä viikolla meillä on hääpäivä. Avioliitto on siitä ihmeellinen juttu, että vaikka aika kuluu, tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut vasta eilen. Jos elämä ei aina taaksepäin katsottaessa rytmittyisi selkeissä kalenterivuosissa laskettaviin kausiin perheen vaiheiden, asuinpaikkojen ja työkuvioiden mukaan, niin voisin ihan vakavissani väittää, että yhdessäoloaika on ollut ainakin puolta lyhyempi. Löysin pinterestistä kuvassa olevan lauseen. Siinä kiteytyy toimiva avioliittofilosofia -  rakastaa, olla läsnä ja tukea toinen toistaan tuli vastaan mitä vaan. Siinä on todellista romanssia.

----

We have our wedding anniversary this week. A marriage is a strange thing, because though time is passing, it always feels like everything happened just yesterday. If life did not automatically organize itself along countable calendar years according to family events, places and work-related matters, I could swear blind that only half of the time we have been together has passed. I found in Pinterest the phrase which I pasted on the photo above. That's a good philosophy for a relationship - to love and hold each other whatever comes. That's the true romance.

Old frames, old pictures, old times

Vanhoissa kehyksissä on jotakin vastutamatonta, joten niitä sitten kertyy, kun kirppareita kiertää. Tämän kehyksen nappasin mukaani sillä ajatuksella, että sen pronssinen väri sopi täysin vanhojen peilien sekaan. Sitten kotona huomasin, että tuo vanha orvokkikuva on kyllä sen verran ihana, että taidan antaa sen olla paikallaan ainakin hetken aikaa. Jotenkin ihanan kesäinen, vaikka onkin hiukan kitsch-tyylinen. Täällä orvokit ovat ihan vain kevätkukkia, mutta Suomen kesä niistä tulee mieleen. Varsinkin eräs isotätini miehineen, ihania, sydämellisiä ihmisiä Pohjanmaalla. Heillä oli etupihalla kesäisin pitkät rivit orvokkeja somasti järjestyksessä. Se oli meidän lapsien ehdoton suosikkikyläpaikka sillä reunalla Suomea. Taitaa vaan olla paras lopettaa tämä juttu tähän, kun tässähän tulee ihan kamalan haikea mieli, kun sitä pariskuntaa ja niitä ihania tunnelmia heidän talossaan muistelee.

----

There's something irresistable in the old picture frames! I keep collecting them like you already know by now... I thought this frame would make a great addition to the antique mirrow wall, because its bronze color fits so perfectly to the other frames. At home I noticed that actually that old, slightly kitschy flower print is quite cute. I think I'll keep it as it is at least for some time. It reminds me of summers in Finland. More precisely it made me think about my grandaunt and her husband in Western Finland. I have such sweet memories from visiting in their place as a child and teenager. They had always these flowers growing in tidy lines in front of their house. This elderly couple and their cute house was our favorite sleepover destination in that part of the country. Now I better stop this story here or I'll have to soon reach out for some tissues, because I just noticed that writing this makes me miss them too much.

Ballet shoes

Tytön jalat kasvavat sitä vauhtia, että kärkitossut jäivät pieniksi puolessa vuodessa. Vanhat näyttävät melkein uusilta vieläkin... No, ei auttanut kuin hakea uudet ja ommella kumilenksut ja silkkinauhat paikalleen. Se onkin sitten ainoa asia, mitä tanssimisen suhteen osaan tehdä, heh. Hyvä, että neula pysyy kädessä, vaikka kropan koordinaatiokykyä musiikin tahdissa en ole ikinä itse löytänyt. Inhosin jopa aerobicsia, kun se oli muotia omassa nuoruudessani. Putosin aina kärryiltä, jos liikkeeseen piti liittää enemmän kuin yksi moovi. Sitä muistellessa olen kyllä enemmän kuin iloinen, että tuli vietyä tyttö tanssitunneille jo pienenä.

Täällä on aika paljon erilaisia tanssikouluja tarjolla, mutta myös musiikkiopistot järjestävät soitto- ja laulutuntien lisäksi myös tanssitunteja. Systeemi on samanlainen kuin musiikkitunneissakin, joten jokainen lukukausi päättyy aina useamman opettajan arvioimiin tanssikokeisiin ja eri osa-alueet arvioidaan tarkasti. Tasolta toiselle siirtymiseen täytyy läpäistä tietty oppimäärä lukuvuoden aikana. Viikossa tytöllä on yksi tunti jazz-tanssia ja toinen tunti klassista balettia. Tänä vuonna klassisen baletin opettaja tarjosi tytöille, että halukkaat voivat jäädä vielä isompien "kärkitossutunnillekin" oman tuntinsa jälkeen. Ihan hyvä systeemi siis kolmella erilaisella tanssitunilla viikossa, eikä tunnit maksa kuitenkaan maltaita, koska musiikkiopistot saavat valtion tukea toimintaansa. Niiden tasoa myös kontrolloidaan, joten tunnit ovat yleensä ihan hyviä. 

Yksityisiä tanssikouluja on eri tasoisia ja ne hinnoittelevat tuntinsa eri systeemeillä, joten lukukausimaksut ovat lähes poikkeuksetta kalliimpia. Niissä on myös yleensä kaikenlaisia rahankeruuseen liittyviä tapahtumia ja kilpailemista myös, joten esiintymisasuihin uppoaa silloin enemmän rahaa ja viikonloppuisin saattaa olla aika paljon tekemistä harrastuksen parissa. Musiikkikoulun tanssitunnit ovat sopineet meidän elämänrytmiin paremmin. Harrastus on tytölle rakas, mutta ei kuitenkaan niin tärkeä, että muista mukavista jutuista haluaisi sen vuoksi luopua.

----

Our daughter wore her ballet shoes just for half a year before they got too small! She needed new ones, so I was privileged to sew elastic bands and silk ribbons on them. That's about all I can do when it comes to dancing, ha! I'm glad a needle stays well in my fingers, because my body coordination is close to zero when it comes to moving with music. As a teenager I totally disliked aerobics lessons, a great fashion at the time ;), because those series of moves were all so confusing to me. Remembering that I'm so happy that we brought our daughter to the dance lessons when she was little.

There are plenty of private dance schools in Belgium, but also music academies organize dance lessons alongside their typical music curriculums. The system is the same for dance as it is for playing instruments and singing. Every semester finishes with exams and different aspects of skills are carefully evaluated. To pass from one level to another, one needs to master certain set of new skills for each year. The program requires two dance lessons per week, one for classic ballet and another one for jazz. This year the teacher of the classic ballet offered the girls that they would be welcome to participate in her pointes lessons as well. Three hours a week is a great deal! The music academies are quality controlled, and also subsidised by the state. That means that they can keep their fees very reasonable and one does not need to engage in money raising events and competitions at all. They do that in the private dance schools, where the fees are higher and show costumes raise the costs further. 

The lessons at the music academy have turned out to be a right fit for our family. Our daughter loves her hobby. Taken the long school days and other activities she participates in, however, I don't think she misses extra weekend commitments which a private dance lessons would mean.

Cute ones

Lauantaina juhlittiin kaverisynttäreitä, niin, että äitiäkin pyydettiin kunniatehtävään, nimittäin valokuvaajaksi. Tytöillä oli monta ideaa hienoista BFF-valokuvista, joten yritin tehdä työtä käskettyä. Muutama hauska ryhmäkuva tulikin, mutta itse tykkäsin eniten kasvokuvista, joita nappasin varsinaisten kaverikuvien välissä odotellessani seuraavaa ideaa. Niistä tuli ihan laatukuvia, kun taas nämä ryhmäkuvat ovat aika keskinkertaisia. Jännitän jostakin syystä ryhmäkuvien ottoa aika tavalla. Mitä useammat kasvot pitäisi saada kerralla taltioitua, sitä vaikeammaksi homma menee. Tytöt itse olivat onneksi enemmän kuin tyytyväisiä. Illalla otettiin kuvat. Ehdin editoida niistä muutaman, mutta nyt aamulla oli jo tullut tekstiviestiä, joko kuvat olisi kännykällä katseltavissa. Odottelu ei kuulu tuossa iässä ihan parhaimpiin vahvuuksiin, mutta täytyy sanoa, näillä tytöillä on muita mahtavia piirteitä! Olen monesti ollut ihmeissäni, miten tämä porukka pitää yhtä. Ryhmä toimii joustavasti ja kivasti toiset huomioon ottaen, vaikka luonteissa on hauskasti ihan päinvastaisiakin piirteitä. Jokainen on selvästi omanlaisensa, mutta silti heissä on jotakin samaa, mikä tuntuu tutulle. Tyttö itse sanoo, että kaikkien vanhemmat ovat samanlaisia. :) 

----   

Our daughter was celebrating her birthday with schoolmates on this Saturday evening. I was honoured to be asked to photograph some BFF pics. Girls had lots of ideas of different poses. Couple of shots turned out great, but I felt myself happier about individual portraits I shot while waiting for their next ideas. Those were qualitatively far better than the actual group shots, but happily the girls themselves were completely satisfied with everything. (The group photos make me always nervous, because the more faces you need to manage at once, the more difficult it gets.) I had a moment to edit few pictures in the evening and now this morning there was already a text message asking whether the pictures are ready to be viewed... Patience may not be the strongest trait at this age, but I must say that these girls have many superb qualities that keep amazing me! They hold together in a very special way. Besides of being flexible, they take good care of each other, too. For such a tight-knit group one would expect that the personalities were a "perfect match," but these girls are all distinct, some seem even complete opposites. Yet, they belong together in a very obvious way! Inspite of their differences, they all have something in them that makes them feel alike. It's something familiar, which I am not able pinpoint more exactly. Our daughter's explanation is that all parents are somehow similar. :)   

Easter breakfast

Muutama valokuva pääsiäisaamupalalta keittiön pöydän äärestä. Tuoreita sämpylöitä, värjättyjä kananmunia, leikkeleitä, graavilohta, juustoa ja hedelmäsalaattia... Äiti toi tullessan ihania Pip Studion lautasliinoja. Niiden runsaisiin värisävyihin oli hyvä kattaa aamiaista. Mies missasi melkein koko pääsiäisen, mutta oli tyytyväinen työmatkaansa. Nyt jälkikäteen huomattiin, että puhelinlaskusta tuli kyllä kaksinkertainen, kun sen verran sattui ja tapahtui matkan aikana täällä päässä, että tuli soiteltua enemmän kuin tavallisesti. Pääsiäisen jälkeen on ehditty olla menossa ja tehty vaikka mitä. Myös aprillipäivän synttärisankaria juhlittiin eilen lahjoilla, "macbook-säästöjen" kartuttamisella, mansikkakakulla ja kiinalaisella takeaway-ruoalla...

----

Just couple of photos from our Easter breakfast table at the kitchen. Fresh rolls, coloured eggs, different kinds of lunch meat and cheese, gravad lax, and fruit salad... My mother brought me cute colorful napkins by Pip Studio. They were perfectly colourful to complete our breakfast table setting. My husband missed almost the entire Easter, but he was content about the success during his working trip... Afterwards we did notice that our phone bill had creeped up and doubled. That's excusable though when you think about what kind of week we had at home alone, isn't it? After Easter we have been quite active driving here and there and doing this and that. We also celebrated the birthday lady on April 1 with presents, "macbook-money," strawberry cake and chinese take away...     

Exams, colouring books and great friends

Tytöllä on koeviikko meneillään. Kaksi kahden tunnin koetta joka aamupäivä. Jos ehtii valmiiksi ennen kuin aika on lopussa, niin olisi kuulema kiva värittää aikuisten värityskirjaa rentoutukseksi. Minua ei tietysti kovin kauaa tarvitse innostaa ostamaan mitään askartelutarvikkeihin liittyvää... Ostinkin siten saman tien kaksi. Osittain siitä syystä, että en ollut varma kumpi olisi kivempi, osittain siksi, että voisin itsekin hiukan väritellä. ;) Toisessa oli kuvia, joiden tausta oli musta, toisessa taas hauskoja sanontoja erilaisilla kuviotaustoilla. Molemmat olivat kuulema hyviä ja kaverikin oli heti whatsappissä pyytänyt, että saisi värittää jotakin maanantaina. :) Olikin hyvä, että satuin ostamaan kaksi kirjaa, kun eihän kokeen jälkeen saa liikkua omalta paikalta mihinkään, joten yhden kirjan värittäminen yhdessä ei olisi onnistunutkaan. Värittely on kyllä hauskaa ja rentouttavaa. Kiva, että tyttö innostui siitä. Olin jo monta kertaa katsellut erilaisia värityskirjoja kaupoissa, mutta en ollut viitsinyt ostaa niitä nurkkiin pyörimään, kun aiemmin ei tuntunut olevan kiinnostusta niihin ollenkaan. Hauskaa hommaa yhdessä tehtäväksi. 

----

Our daughter has an exam week at school again with two two-hour tests each morning. If one gets ready before time is finished, one can do something what does not distract others, like reading a book, drawing or something like that. Last week she told me that an adult colouring book would be a great way to relax after taking an exam. Well, I must admit I don't need a lot of encouragement for buying anything craft-related... I bought immediately two books. Partly because I was not sure which one she'd like better, partly because I thought that I could colour some pictures, too. ;) One book has pictures with black backgrounds, the other one has aphorisms. She liked both and immediately whatsapped to her friends about it. One of them replied asking whether she may also colour one page on Monday. Of course she may! I was happy that I ended up buying two books. The kids must namely remain seated after taking the exam, so sharing one book would not have worked out at all. I'm glad our daughter rediscovered her interest to colouring. I had seen many cute adult coloring books since they have been sold in the shops, but never bought one because she just never seemed interested in them and there's always enough stuff lingering around at home anyway... But now, colouring it is. What a fun way of spending time together!

A weekend: Tulips, socks and art

En olisi osannut kuvitella, että näistä tulppaaneista tulikin tällaisia! Uskomattomat sävyt! Aamulla löytyi yksi terälehti matolta ja pakkohan siinä oli sitten kaivaa kamera esiin...

----

I could not have imagined that these tulips could turn out like this! Incredible colours! One petal had fallen off and I had to reach out for my camera this morning...

 

Ihana ystävä lähetti minulle tammikuussa paketin, mikä kiersi varmaankin puoli Eurooppaa ennen kuin saapui perille... Ehdittiin viestitellä monta kertaa sitä odotellessa ja usko paketin perille tulemiseen meinasi jo mennä. Koitin kyllä olla antamasta periksi, koska tiesin, että sisältö olisi ihan mahtava. Harmitti jo ajatuskin, että jotakin olisi sattunut sille matkalla. Lopulta se kuitenkin tuli perille. Sisältä löytyi nämä ihanat sukat! Ne istuvat jalkaan ihan täydellisesti ja kuvio on todella kaunis. (Kiitos ja halaus!)

----

A lovely friend sent me a parcel in January. Apparently it travelled all across the continent (quite likely several times) because it took weeks to arrive in our mailbox... Meanwhile we emailed several times and both almost lost our faith in its arrival. Finally, however, it showed up intact and tidy. Inside I found these socks! They fit perfectly and look so beautiful! (Thank you and a BIG hug!)  

 

Tyttö oli tänä viikonloppuna nuorten leirillä, joten me saatiin suunnitella itsellemme ihan mitä tahansa. Suunnistimme kaupungille taidemuseoon. Viimeisestä museoreissusta onkin aikaa, kun tyttö on nykyään niin vastahakoinen lähtemään sellaisiin juttuihin mukaan... täytyy toivoa, että hän innostuu myöhemmin uudestaan. (Aika klassista varmaan, ettei teinit ryntäile museoihin ihan vapaaehtoisesti. Kun hän oli pieni, museot meni sujuvasti, kun antoi vain kynän ja vihon käteen ja käski piirrellä hienoimmat taideteokset talteen, laskea montako eläintä jossakin kuvassa on, kuka on kiivennyt korkeimmalle... mitä asiaa teoksista milloinkin tuli mieleen. Siinä ehti itse katsoa kaiken rauhassa, kun tyttö etsi jotakin tiettyä asiaa samasta kuvasta.) Tänä viikonloppuna huomattiin siis tilaisuutemme tulleen ja päätettiin jo etukäteen, että suunnaksi otetaan taidemuseo. Kiva kierros se olikin. Tuo "old masters" osio on meidän suosikki, mutta on siellä paljon muutakin, jos tykkää enemmän muunlaisesta taiteesta. Pysyvän näyttelyn lisäksi oli muutama muukin juttu. Kevään kohokohta oli piirrustuskokoelma "From Floris to Rubens." Ne olivat yksityishenkilön lainaamia, eikä niitä ole aiemmin näytetty yleisölle. Yhdessä huoneessa taas oli mielenkiintoinen näyttely Gao Xingjian musteella tehdyistä teoksista. Niistä muutama oli aika vaikuttava. 

----

Our daughter went to a youth camp this weekend, so we could plan for ourselves whatever we liked to. Lately she has not been interested in any museums. (I don't know any other teens either who would voluntarily plan museum visits... When our daughter was younger we used to give her a notice book and pen and ask her to sketch her favorite pictures, count animals, find the person who has climbed highest... whatever came to our mind about the pictures. While she was busy drawing, counting and searching whatever we asked, we had plenty of time to study the paintings. Those days are obvioulsy gone by now, but we hope she rediscovers her interest in museums later again.) This weekend we noticed that our chance had come and decided to head towards the art museum in the city. We chose our favorite part of the museum, namely the Old Masters. Besides the permanent collection there were couple of temporary exhibitions as well. One highlight of the season is the exhibition "From Floris to Rubens." The drawings come from a private collection and have not been displayed publicly before now. In one room there was also an interesting exhibition of the ink paintings by Gao Xinjian. I was quite impressed by two of his paintings.