Synttärikakku numero 2

Lupasinkin jo, että näytän kuvat toisestakin synttärikakusta. Ongelmahan täällä siis on, että ikinä ei selvitä yksillä juhlilla. Tai ei se ongelma ole, koska mitä enemmän juhlia, sitä hauskempaa elämä, heh! Silti kalenteriin kun katsoo, niin tulee kyllä joka vuosi mieleen, että joskus olisi kätevämpää, kun yhdet juhlat per juhlapäivä riittäisivät. En varmaankaan suostuisi moninkertaisiin juhliin, jos lapsia olisi useampi. Yhden lapsen kanssa voi kuitenkin helposti järkkäillä kaikenlaista hauskaa ilman, että arki kuormittuu liikaa. Se on muuten rehellisesti kiva asia yksilapsisuudessa, että on aikaa ja energiaa panostaa tällaisiin juttuihin, vaikka tietysti useampi lapsi voittaa tuollaiset pienet hauskuudet mennen tullen. Mutta minusta on silti parempi iloita siitä, mitä minulla on, kuin surra sitä mitä ei ole. Joka tapauksessa tämä synttärijuttu on ihan käytännössäkin sellainen, että jos kaverit ovat eri kielisiä tai eri yhteyksistä tuttuja, niin lasten kuten myös teinien juhlista uhkaa helposti tulla epämukavat kaikille, jos joutuu jännittämään ettei yhteistä säveltä löydy automaattisesti. Helpointa siis on järkätä parit juhlat ja jakaa kaverit sillä tavalla, että porukka puhuu ensinnäkin samaa kieltä ja toiseksi tuntevat toisensa edes kohtuullisesti jostakin yhteydestä.

Tässä siis kakku juhlaan numero 2. Tyttö halusi koristella tämän itse. Pohjana oli pieni suklaakakku. Se oli sellainen samanlainen, mikä jäi macarons-kakusta yli. Korkeaan kakkuun piti leipoa useampi, joten yksi niistä siirtyi ensihätiin pakastimeen odottamaan. Sulatetun kakun väliin ja päälle laitettiin suklaakuorrutus. Siinä oli 200g tummaa suklaata mikrossa sulatettuna ja sen sekaan vatkattiin purkillinen kuohukermaa. Helppo juttu, mutta todella maistuva ja kuohkea suklainen kuorrutus siitä syntyi. Lehdet/sulat ovat elintarvikeväreillä värjätystä valkosuklaasta pullasudilla leivinpaperin päälle pyyhkäistyjä. Kun ne olivat hiukan jähmettyneet, tyttö nosti leivinpaperin jääkaappiin kovettumaan kunnolla. Sitten hän painoi lehdet/sulat kiinni tahmeaan suklaakuorrutukseen ja laittoi pussillisen minivaahtokarkkeja kakun päälle. Toisen juhlan vieraat tykkäsivät tästä kakusta yhtä paljon kuin ensimmäistenkin juhlien vieraat.   

Liikaa ajatuksia

Töissä huomasin tälläisia mahtavia valkoisia tulppaaneita yhdessä kukkapenkissä! Kaunein tulppaanisortti, minkä olen ikinä nähnyt, vaikka ei nuo kerrotut keltaisetkaan tuossa taustalla huonoja ole, heh! 

Minulla on viime viikkoina ollut pää täynnä niin monenlaisia ajatuksia, että mitään niistä ei meinaa saada purettua tänne blogiin sopivaan muotoon. Yhdellä kurssilla ollaan analysoitu sekulaarin aborttikeskustelun argumenttien rakenteita. Eutanasiaan liittyen on mietitty sekä tietysti varsinaisia eettisiä kysymyksiä, mutta myös tasapainoa elämän varjelemisen ja kärsimysen/kuoleman hyväksymisen välillä. Toisella kurssilla taas on käyty läpi kuuluisien teologien näkemyksiä lapsuudesta ja kasvatuksesta, ja niin edelleen. Muuten taas olen korjaillut toisten opettajien kokeita ja vastaillut sähköposteihin, missä opiskelijat ovat kyselleet esseetehtäviin liittyviä juttuja. Palautuspäivämäärät alkavat selvästi lähestyä. Omien opiskelujen kanssa palautin ohjaajalleni perjantaina yhden korjatun pätkän yhdestä tutkimukseni pääluvusta. Sain tehtyä omasta mielestäni hyviä lisäyksiä siihen. Jossakin välissä valmistelin ylimääräisen, useamman tunnin mittaisen opetussetin uutta matskua, mikä piti saada tässä kohtaa hoidettua. Tänä aamuna heräsin sitten ennen kukonlaulua klo 4 miettimään yhtä siihen liittyvää ppt-diaa. Muistin yhtäkkiä puoliksi herättyäni  kirjoittaneeni siihen niin laajan sisällön niin lyhyesti, että heräsin ihan täysin, kun aloin vahingossa pohtia, miten saisin olennaisen selitettyä viidessä minuutissa. Henkilökohtaisemmalla tasolla taas on viime viikkoina päivittäin pohdittu toimiiko tytön lääkepistokset lopultakin ehkä taas riittävällä teholla, mitkä pääaineet hänen kannattaisi valita viimeiseksi kahdeksi kouluvuodeksi lukiossa, ja miten jatkuvasti voimistuneesta väsymyksestä huolimattaa hän saisi kuitenkin edes kaiken olennaisimman jollakin tyylillä hoidettua. Huolissaan oleminen ei tietysti paranna tilannetta millään tavalla, mutta ei sillekään aina mitään mahda. Muutenkin hiukan stressaantuneena huoltakin kantaa selvästi enemmän ja toisaalta huolikin puolestaan lisää stressiä. Sellaista elämä välillä on. Lupasin muuten etiikan opiskelijoille, että puhutaan ensi viikolla vaikka ympäristöasioista, jottei ihan synkistytä noista syvempiä tunteita herättävistä aiheista. Tähän tarvitaan nyt sitten sellainen silmänvinkkaushymiö koko kappaleen kevennykseksi. Tykkään mun työstä ihan älyttömästi ja elämästäni yleensäkin, joten ei tätä liian vakavasti kannata ottaa. 

Nyt kuitenkin kun näitä viime päivien teemoja aloin listaamaan, en enää itsekään ihmettele, että pää tuntuu yhtä aikaa niin täydeltä ja se kuuluisa 'sanainen arkku' samalla silti tyhjältä... Tarttisin ehkä nyt monta kevyttä keskustelua teekupin ääressä, jotta tämä ajatusten suma alkaisi purkautua. Sitä odotellessa pysytään täysin pintaraapaisuissa. Onneksi on kuitenkin kevät, ja tekee mieli lenkkeillä. Näin hiukan stressaantuneena sitä arvostaa ihan erityisesti, että saa nauttia sekä kauniista säästä että kukkivista maisemista! Taidanpa tältä istumalta nyt heti vetäistä lenkkarit jalkaan. 

Vihreä, vihreämpi, vihrein

Nyt on kyllä vuoden paras aika! 

Ulkona vihertää, ja kaikki, mikä ikinä on kukkiakseen, kukkii nyt ihan villisti. Lehtimetsätkin ovat parhaimmillaan villien hyasinttien, valkovuokkojen ja muiden kukkien peittäessä maan. Täällä on nautittu reilusta kahdestakymmenestä asteesta koko loppuviikko. Mahtavaa suorastaan, mutta nyt on ihan hyvä, että seuraavaksi on luvassa muutama sadepäivä väliin. Kevään parhaat päivät nimittäin menevät liian nopeasti, jos ne tulevat kaikki kerralla.

Vihreyttä ihaillessa alkoi tuntua, että nyt voidaan siirtyä vihreään sisälläkin. Ostin talvella Suomessa käydessäni Linumin tyynynpäällisen kevättä odottamaan. Nyt kaivoin sen kaapista ja lisäsin muutaman vanhemman vihräen ja sinisen tyynyn mukaan. Ajattelin ensin, että täytynee ostaa tuohon Linumin tyynyyn sopivia uusia tyynynpäällisiä, mutta taas tuli todettua, että ihan ensimmäiseksi kannattaa shoppailla omissa kaapeissa, heh! Sama tapahtui kesävaatteiden kanssa. Olin jo miettinyt muutaman paidan ostettavaksi. Sitten huomasin, kun mies toi kesävaatelaatikot kellarista, että oho, pari viime kesänä ostettua ovat aika samantyylisiä, mitä olin nyt suunnitellut... Talven jäljiltä ei ollut mitään muistijälkeä niistä paidoista. 

Muistijäljistä puheenollen, meillä on ollut taas vaihteeksi niin työntäyteistä elämä, että on unohdeltu ja sekoiltu täällä vuorotellen... Itse olen etsinyt sitä sun tätä tavaraa, mitkä yleensä ovat aina tallessa samassa paikassa. Eilen viimeksi yliopiston kirjastokorttia koodeineen, kun sähköpostiin tuli muistutus, että jonkun kirjan palautusaika on käsillä. Mies taas meni viime sunnuntaina saaranaamaan yhden lähikaupungin seurakuntaan viikkoa sovittua aiemmin. Pastori ilahtui yllätyksestä ja pyysi miestä puhumaan väärästä päivästä huolimatta, vaikkei sovittua saarnapäivää voinutkaan enää perua... Hetki sitten etsittiin yhtä pankkikorttia, ja päädyttiin lopulta varmuuden vuoksi ilmoittamaan se hävinneeksi... Mitäs muuta, näitä nyt riittää! Selvästikin liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa, mutta aina ei vain mitenkään onnistu optimoimaan kalenteria kovin mahtavasti. Siksi en ole tännekään ehtinyt pitkään aikaan.   

Violetteja tulppaaneita ja hartaushetkiä

Kuten kuvasta näkyy jouluvalot ovat edelleen paikallaan. Ne ovat kivasti piristäneet tähän asti harmaita aamuja ja pimeitä iltoja. Pääsiäiseksi ne kuitenkin varmaan täytyy ottaa alas. Jossakin kai menee joku näkymätön jouluvaloraja, eikö vaan? Kynttilöitäkin tulee edelleen poltettua, vaikka yleensä jo tammikuun loppuun mennessä nekin tuntuvat liian jouluisilta. Ehkä tästä kaikesta voi syyttää takatalvea. Tänä viikonloppuna nimittäin tuli lunta täälläkin, muttei se onneksi enää pysynyt maassa. Saisi jo riittää. Viikon verran ehti olla niin ihanan lämmintä, että uskoin jo kevään tulleen. 

Valkoisten tulppaanien lisäksi violetit ovat yleensä ihan kivoja nekin, vaikka en violettia muuten siedäkään. Mulla ei varmaankaan ole värien ja sävyjen kanssa minkäänlaista joustavaa, harmaata aluetta. Joko tykkään tai en tykkää ollenkaan. Koskaan en mitään siltä väliltä. Tähän voi olla joku viisaampikin analyysi, mutta minä koen, että värit luovat tunnelmia ja jotkut tunnelmat vaan ovat sellaisia, että en niitä kaipaa ollenkaan. Onneksi olen muuten kuitenkin hiukan joustavampi, ettei sentään koko elämä ole ihan niin kireää, heh.

Viime päivinä olen käyttänyt taas vaihteeksi anglikaanien rukouskirjaa. Vaihtelu virkistää hartaushetkiäkin. Raamatun sana kaikissa muodoissaan aina rohkaisee ja innostaa. Siitä tuli mieleen, että lueskelin eilen opiskelujen tiimoilta yhtä antropologian klassikkoa siitä, miten ajan kokemus ja uskonto liittyvät yhteen (Johannes Fabian, Time and the Other). Siinä kirjoittaja kuvasi hienosti, miten esim. erilaisten juhlapäivien välityksellä uskonnollinen ihminen tavallaan elää aina uudelleen menneisyydessä tapahtuneita pyhiksi luokiteltuja asioita. Kuten nyt vaikka pääsiäisenä kristityt muistetelevat Jeesuksen kuolemaa ristillä, ja elävät niitä hetkiä uudelleen jumalanpalveluksen liturgiassa tekstien, laulujen ja ehtoollisen välityksellä. Niissä hetkissä menneisyys koskettaa voimakkaasti nykyhetkeä ja kahden vuosituhannen aikaero ei tunnu missään. Mietin siinä lukiessani, että itseasiassa samaa tapahtuu hartaushetkissäkin, kun raamatun jakeet koskettavat ja sana muuttuu eläväksi. Menneisyys ja nykyhetki nivoutuvat siinäkin samalla tavalla toisiinsa. Tuo kyseinen antropologi ei jäänyt pohtimaan sitä, miten voimaannuttava vaikutus noilla hetkillä on, mutta se onkin enemmän kiinnostava näkökulma teologian kuin antropologian kannalta.      

Kevät tuli

Ai että miten ilahduin, kun lopulta pääsin flunssan jälkeen kävelylenkille ja tällaisia puita tuli muutama vastaan! En tiedä, mikä puu tämä on, mutta kauniit kukat joka tapauksessa. Narsissit tulevat muuten ihan kohta myös. Siellä täällä näkee jo yksittäisiä avautuneita, mutta luulen, että jo ensi viikolla saa niistäkin kuvia, kun isommat kasvustot alkavat kukkia. Narsissin nuput ovat hiukan tylsiä kuvattavia. Kunnon kuvia tulee, kunhan vain kukat avautuvat isommissa ryhmissä.  

Etsin muuten tänään kameraan toista objektiiviä. Nyt on alkanut tylsyttää kännykällä kuvaaminen, niin että kaipaan jos tosissani oikeaa kameraa. No, toista objektiivia ei löydy enää mistään. En tiedä, mikä sen kohtalo on ollut, koska meiltä ei yleensä häviä ikinä mikään. Miehen kanssa meillä molemmilla kun yleensä on ihan selkeä ajatus siitä, mihin mitäkin laitetaan talteen. Vaikea siis kuvitella, että objektiiviakaan olisi laitettu kovin ihmeelliseen paikkaan. Loogisinta olisi ollut, että se olisi ollut kamerakassin sivutaskussa, mutta hämärästi muistan, että kerran yritin laukkua keventää jonnekin lähtiessä ja jätin ylimääräisen objektiivin kotiin. Sen jälkeen siitä ei ole mitään muistikuvaa. Meille tyypillistä kyllä olisi, että se löytyisi jostakin järkevästä tallesta. Koko parin kymmenen yhteisen vuoden aikana meiltä on vain muutaman kerran hävinnyt mitään, että ei tämä nyt mikään katastrofi ole. Jouduin nyt kuitenkin käymään kaikki mahdolliset kaapit läpi kotona ja mies tarkisti pikaisesti kellarin... Hm, ei objektiivia missään, mutta molemmat olemme varmoja, että sellainen tuli aikoinaan kameran mukana. Täytyy jatkaa etsimistä huomenna ja toivoa, että jonkinlainen muistijälki palautuisi... 

Syy objektiivin etsimiseen oli, että ajattelin, että hyvällä tuurilla tarkennusvika voisi olla vain objektiivissa, eikä kameran rungossa. Saisin sen itse tarkistettua objektiiviä vaihtamalla. Tulisi halvemmaksi paikallistaa ongelma itse ja viedä kamera sitten vasta huoltoon, jos vika oikeasti on rungossa. Veikaanpa nimittäin, että kukaan ei suostu paikantamaan ongelmaa ilmaiseksi, vaan jo pelkästä tarkistuksesta joudun todennäköisesti maksamaan muutaman kympin. Tylsä maksaa sellaisesta, minkä pystyisi itsekin tarkistamaan. Ja muutenkin, jos hyvällä tuurilla vika olisikin vain objektiivissa, niin se olisi paljon halvempi ostos uusittavaksi kuin koko setti. 

Sellaista se. Näköjään loogisiltakin säilyttäjiltä joskus katoaa jotakin. Ei varmaan auta muuta kuin todeta, että ihan täysin aukoton ei meidänkään systeemi taida olla, vaikka toisiamme aina olalle taputellaankin tavaroiden järkevästä järjestyksestä. 

More long weekends, please!

Miten voikin yksi lisävapaapäivä tehdä ihmiselle niin hyvää! Nopealla päätöksellä suunniteltiin shoppailureissu Kölniin. Kiva, kun ei mikään ole kovin kaukana täältä. Usein ei tosin tule lähdettyä ajelemaan mihinkään suuntaan, mutta sitten kun tulee niin on kiva, että ei tarvitse autossa istua hirmuisen kauaa. Löydettiin sattumalta myös kaupungin paras schnitzel-ravintola. Ensin hiukan epäröitiin, mutta kun saatiin annokset eteen tiedettiin, että nyt kävi paremmin kuin hyvin. Samalla aikaa ravintola alkoi täyttyä paikallisista ja kohta olikin kaikki pöydät varattuja. Se on aina hyvä merkki, jos ravintola on paikallisten suosiossa. 

Sitten olikin vielä tämä bonusvapaapäivä maanantai. Siirsimme munkinpaistoa täksi päiväksi, koska tytön kaveri oli tulossa käymään ja päätettiin, että munkinpaisto ja -syöminen on hauskempaa kaverin kanssa. Paistettiin niitä aika läjä, mutta kohta taitaa olla vain sokerimuruset jäljellä. Sen verran hyviä munkit ovat aina tuoreeltaan... Sima unohtuu joka ikinen vuosi. Siihen pitäisi varmaankin asua Suomessa, jotta se tulisi mieleen ajoissa. Eipä sitä kukaan nyt suuremmin kaivannutkaan, kun Arizona ajoi asian ihan kiitettävästi. 

Että kyllä oli kiva viikonloppu. Tällaisia pidennettyjä viikonloppuja voisin ottaa kalenteriin useimminkin, vaikka tänä keväänä ei kyllä voi valittaa, kun vasta oli pääsiäismaanantai ja helluntaikin on vielä tulossa. Mutta kyllä extra ihmeesti virkistää, vaikka ei ole kuin yhden päivän ero normaaliin viikonloppuun.

----

Happy long weekend! It's incredible how just one extra day can make such a difference to a weekend!

Tea towels and three other things

Keittiöpyyhkeet: 

Ostin talvella Zara Home-kaupan alennusmyynnistä muutaman uuden keittiöpyyhkeen kevään varalle. Väritys oli kivan pastellinen, joten ajattelin, että ne tulevat hyvään käyttöön, kun ilmat paranevat. Keväällä aina kaipaa raikkaita värejä, vaikka tuollaisten kiinalaisten lusikoiden muodossa. 

Kesävaatteet:

Se on jännä juttu, miten valon muuttuminen ja sään lämpeäminen saa samantien aina innostumaan heleämmistä väreistä ja talvivaatteet alkaa yhtäkkiä vaan tuntua liian talvisilta. Eilen pakkailin muutaman talvisemman vaatteen säilytyslaatikkoon ja otin joitakin kesävaatteita esille. Suurin osa vaatteistani on kuitenkin ns. välikausivaatteita, joita voi periaattessa käyttää vuoden ympäri, kun vaan yhdistelee kesävaatteisiin sopivasti. Kesähän voi täällä olla helposti kolmenkymmenen asteen hellettä useamman viikon verran, mutta ihan yhtä hyvin se voi olla viidentoista asteen sadetta kolme kuukautta putkeen... 

Tulppaanit:

Tulppaanit saivat jatkoaikaa pikkumaljakoissa. Nekin hennon vaaleanpunaiset... Olin jo unohtanut omistavani sellaiset, kun yhtenä päivänä huomasin ne allaskaapin takahyllyllä. 

Pullat: 

 

Vielä viimeinen juttu! Pullat onnistuivat eilen hyvin! Laitoin väliin tahnasekoitusta, mitä tein pehmeästä (ei sulasta) margariiniista, ruskeasta sokerista ja kanelista. Eilen syötiin niitä kilpaa ja vietiin vielä naapureillekin maistiaisia. Parhaita naapureita on herkutteluun valmiiit ihmiset. ;) Saksassa asuessa yksi naapurin ala-asteikäinen tyttö oli ihan loistavin. Hän tuli aina käymään, kun huomasi rappukäytävässä leijuvan leipomisen tuoksua. Kerran tein jonkin suklaakeksitaikinan, mikä levisi paistaessa täysin pellille ja valmiit keksit olivat lautasen kokoisia. Maku niissä oli kohdallaan karmeasta ulkonäöstä huolimatta, joten pieni vieras söi innoissaan monta keksiä ja otti kiitollisena muutaman vielä kotiinkin mukaan. Hauskoja muistoja. 

----

Tea towels: 

 

I bought some tea towels some weeks ago at Zara Home. During Spring I get always a feeling for lighter and brighter colors. It's funny how much the increased amount of light influences color choices!

Summer clothes:

Even with clothing one suddenly realizes that winter clothes just seem too dark and heavy to wear...  I sorted out some winter clothes to storage yesterday and got few summer pieces out. Looking foward to a t-shirt weather!

Tulips: 

 

Tulips got extra time in small vases. I had completely forgotten those vases to the back of the cupboard and found them few days ago as I was cleaning something, but now they came in handy.    

Cinnamon rolls:

One more thing, the cinnamon rolls turned out fine yesterday! I filled them with a mixture made of softened (not melted) margarine, brown sugar and cinnamon. Soooo good!

Green, greener, the greenest

Sillan alla on virrannut paljon vettä. Heh, tuo enkkufraasi kuulostaa huomattavasti paremmalta kuin pahoitella ajan kulkua! Ehdittiin kaksiviikkoisen pääsiäisloman aikana juhlia syntymäpäiviä moneen otteeseen, nauttia talvimaisemasta, syödä käsittämätön määrä irtokarkkeja ja jälkiuunipaloja. Oli niin kiva olla perheen kanssa, että jos omaan kotiin ei olisi aina niin kiva tulla, niin olisi saattanut paluu harmittaa. Huomaan vaan joka kerran Suomessa käydessäni, että mun elämä on täällä, niin mukava kuin lomalla onkin olla. Ehkä siihen vaikuttaa se, että lähdin niin nuorena, että en aikuiselämää ehtinyt ikinä elää siellä. Nyt on täälläkin jo ehditty olla niin pitkään, että täkäläiset tavat, hauskat naapurit ja kaikki sälä tuntuu yksinkertaisesti vain itsestäänselvemmältä. Että ihan hyvä olla nyt taas kotonakin. 

Sain muuten synttärilahjaksi appiukoltani syksyllä lahjakortin yhteen sisustusliikkeeseen. Kävin ennen lomaa hakemassa sillä pari tuollaista bambusta tehtyä suojaruukkua. Hinta hiukan kirpaisi, mutta ajattelin, että kerran sitä vaan täyttää neljäkymmentä ja saa sellaisia lahjakortteja. No, en nyt ihan niin ajatellut, mutta tykästyin niin kovasti noihin ruukkuihin, että niiden jälkeen mikään muu ei näyttänyt hienommalta. Sitten piti hakea jukkapalmu ja banaanipuun alku. Jukka löytyi, banaanipuuta ei. Naureskeltiin miehen kanssa, että täytyy varmaan istuttaa keltainen banaani multaan ja odottaa, että se versoisi. Eiköhän tässä jotakin vähän vähemmän eksoottista keksitä... Meidän olohuoneessa on kyllä ihan optimaalinen valo, joten varmaan melkein kasvi kuin kasvi saattaisi pärjätä, jos se vaan kestää epäsäännöllistä kastelua. 

Kotiin palatessa tuntui hassulta, kun kaikki puut olivat muuttuneet ihan vihreiksi. Täällä tulee kevät aina nopeasti. Narsissit alkavat olla jo entisiä ja koiranputket ja niittyleinikit ovat vallanneet teiden varret. Lenkillä on kiva, kun linnut laulavat kilpaa... Nyt en kyllä taida työpäivän päätteeksi jaksaa enää kirjoittaa tähän enkuksi jatkoa. Sen verran oli tiukka työpäivä, että nyt on parasta lopettaa tähän. 

----

Back at home after the Easter holiday travels with all the green both inside and outside the house... 

My rhubarb cake recipe

On taas raparperiaika, joten leivoin taas vakkarikakkua. Tähän ei ole kunnollista reseptiä, mutta suurinpiirtein näin se onnistuu:

Tarvitaan 4 kanamunaa (ota kahdesta valkuaiset erilleen toiseen astiaan), lisää 2 1/2dl sokeria ja vatkaa vaahdoksi. Sulata 50g margariinia/voita. Sekoita 2dl jauhoja, 2tl leivinjauhetta ja ripaus kanelia yhteen. Lisää jauhoseos ja sulatettu margariini muna-sokerivaahtoon. Kaada vuokaan.

Kuori neljä raparperinvartta ja leikkaa ne pienenpieniksi kuutioiksi, sekoita joukkoon ripaus kanelia ja pari rkl sokeria. Levitä raparperinpalat taikinan päälle. Paista n. 175-200 asteisessa uunissa, kunnes puutikkuun ei tartu taikinaa. Vatkaa sillä aikaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää loppuvaiheessa vaahtoon reilu 1/2dl sokeria. Ota valmis kakku pois uunista ja käännä uuni 225 asteeseen. Levitä valkuaisvaahto kakun päälle ja työnnä kakku takaisin uuniin. Paista ylätasolla muutama minuutti, jotta valkuaisvaahto hiukan ruskistuu. Ota uunista, anna jäähtyä hetki ennen syömistä.

Tässä kakussa ei muuten tule raparperin kitkeryys juurikaan esiin, kiitos sokerin ja kanelin... Pieniksi silputut palat taas mehevöittävät kakun, mutta ehtivät myös kypsyä paistamisen aikana, joten ne eivät tunnun palasina valmiissa kakussa. Sihtikurkulta sihtikurkuille siis tämä viimeinen osio. ;)

----

It's rhubarb time again, so I did what I always do and baked a rhubarb cake. I don't think I ever wrote down a recipe for this one, but now I tried to focus on measurements as I whipped it together. It goes something like this:

You need 4 eggs (separate eggwhites of two of them to another bowl to be used for marengue later) and 180g sugar. Whip the eggs and sugar together until it gets fluffy. Melt 50g butter/margarine. Mix together 130g flour, 2tsp of baking powder and pinch of cinnamon. Add the melted margarine and flour mixture to the egg-sugar foam. Mix well and pour into the baking form. 

Peel 4 stems of rhubarb and dice them really small. Add a pinch of cinnamon and 2tbs sugar. Spread the rhubarb pieces on the dough. Bake in 175-200 Celsius degree until the stick comes out clean. Meanwhile whip the eggwhites until the foam gets hard and add 40g sugar towards the end. When the cake is ready take it out of the oven and set the heat to 225 Celsius degrees. Spread the eggwhite mixture on the cake and put it back to the oven for couple of minutes until margengue gets some colour. Take the cake out, let it cool for a moment before eating it.

Just wanted to add that in this cake rhubarb does not taste sour, thanks to sugar and cinnamon... Also when rhubarb is diced into really tiny pieces it also has enough time to soften properly while baking, meaning that the texture is rather smooth in the end. This was a remark for those who dislike biting that odd rhubarb texture... ;)    

Finally!

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Eivät ihan ehtineet nämä narsissit pääsiäiseksi, mutta alkoivat nyt lopulta kuitenkin kukkimaan. Sinä päivänä, kun otin nämä kuvat viime viikolla, oli niin lämmintä, että kevyt neuletakki riitti mekon kanssa... ja sunnuntaina, siis eilen, tulikin sitten lunta ja sää vaihtui kertaheitolla. Aamulla kirkkoon mennessä kesätakki oli ihan sopiva, sieltä rännän sekaan lähtiessä olisi päällä saanut olla untuvatakki. Mutta ei se mitään, on taas maanantai ja näyttäisi siltä, että ollaan onneksi taas menossa parempaan suuntaan, joten sieltä se kesä tulee. Pienestä hikottelusta huolimatta.

----

Better late than never! These daffodils at our terrace did not make it for Easter, but finally they began to bloom. On that day when I took the photos it was so warm that wearing a thin cardigan with a dress was just fine... Yesterday we were surprised by some snow (!!!) and the weather changed in a second. At least that was how it felt like, because when we went to church in the morning a summer jacket was just perfect, but once we wanted to go home, I wished I had my warmest winter coat. Anyway, now it's Monday and it seems that we are heading toward warmer temperatures again. The summer is coming. With couple of hickups on the way, but it's coming. 

Rainbows in my socks

Tämän talven nuorisomuoti aiheutti minulle useamman vilunväristyksen: takki auki ja nilkat paljaana...  Jouduin useamman kerran muistuttamaan itseäni, että mekään ei jossakin vaiheessa yläasteella ei voitu millään käyttää talvella pipoa. (Eikä aina aamuisin ehtinyt hiuksia kuivaamaan, joten useammin kuin kerran tukka jäätyä kovettui päähän koulumatkalla...) Se oli niillä leveysasteilla yhtä kylmä (ja typerä, sanoo aikuinen minäni) juttu kuin täällä tuo takki auki ja nilkat paljaana - teinityyli. 

Mutta nyt kevään koitettua, kun aikuinenkin jo pystyy kulkemaan nilkat paljaana, otin käyttöön nämä sateenkaarivillatossut, jotka ystäväni lähetti minulle talvella. Varpaat pysyy lämpimänä laattalattiasta huolimatta, mutta ulkonäkö ei ole yhtään talvinen. En tiedä miten, mutta tuo ystävä onnistuu aina saamaan kaikesta neulomastaan tismalleen sopivan kokoista. Koskaan ei ole sukat olleet vielä liian tiukat, eikä koskaan liian löysät! Niin kuin nyt nämäkin. Ihan täydelliset jalkaan!

----

The current teeny fashion made me shiver couple of times during this winter. Whatever the weather the coat must be open and ankles seen... I had to remind myself several times, that at some point during the secondary school we "could not" wear any hats during the winter. Sometimes there was not enough time to blow dry hair properly after showering in the morning. When arriving at school, the wet hair had got frozen stiff... I think in those nordic winter temperatures it probably was comparable (stupidity, adds the adult me) to the teeny style here in the central European winter weather. 

Anyway, now that warmer temperatures have come to stay, I began using these short rainbow wool socks I got from a friend some time ago. They keep my toes warm without looking too wintery. One thing that makes me always wonder is how this friend of mine can manage to always knit everything so that it fits perfectly. All socks she has given me has always been exactly right size! Like these rainbow ones, too. Such a perfecct fit!  

Delicious dessert and a little thought of summer

Vielä yksi keltasävyinen pääsiäispostaus ja sitten antaa keltaisen olla... Mangorahka syntyi ihan kotitekoisesti surauttamalla kypsän mangon hedelmäliha ja ripaus sokeria sauvasekoittimella soseeksi, vatkaamalla purkki kermaa vaahdoksi ja lisäämällä siihen puolitoista purkkia maitorahkaa ja hiukan sokeria ja vaniljasokeria. Kaadoin mangososeen rahkan päälle ja sekoitin muutamall lusikan vedolla kevyesti. 

Sain jonkin aikaa sitten ystävältäni ihania "Downton Abbey" kristallimaljoja. Nyt niille oli käyttöä. Olen itse sen verran huono syömään jälkiruokia, että niitä ei tule usein tehtyä. Leipominen on enemmän mun juttu, mutta tätä jälkkäriä tulee varmaan tehtyä toistenkin, sen verran nopeasti sai näyttävät annokset. Paitsi, että nyt turvauduttiin Suomesta tuotuun laktoosittomaan maitorahkaan. Sitä ei täältä saa laktoosittomana, joten se hiukan estänee herkuttelua. Vaikka nyt kun tässä alkaa pikkuhiljaa ajatella aurinkoa, uikkareita ja rantaa, niin ehkä on hyvä pääsiäisherkkujen jälkeen palata siihen tavalliseen jälkiruoattomuuteen, heh!

----

This is my final Easter post this year and then I move on from the yellow tones... Mango quark was easy but tasty dessert. I made mango puree from one ripe mango and some sugar. Then I whipped 200ml cream, added to it 300g of quark (Dutch: verse kaas) and some sugar and vanilla sugar. I added the mango puree on the top and mixed a little.

I got cute "Downton Abbey" chrystal bowls from a dear friend some time ago. They were perfect for this dessert. I'm myself a non-dessert kind of person, and therefore, I hardly ever make any pudding like stuff. Baking is more my thing, but this dessert was better than I thought. Only problem is that they don't sell lactose free quark here at all. I was lucky to have my mother bring some from Finland this time. Thinking about sunshine, bikinis and beach though I better return to my non-dessert habit now that the Easter season is done, ha!

Eating eggs and deciding what is truly important

Täältä on joskus vaikea löytää valkoisia munia. Nyt pari päivää ennen pääsiäistä sattui kaupassa iso paketti eteen ilman suurempia kaupoissa kiertelemisiä, jee! Pääsiäispäivinä aamiaisella ja muutenkin syötiin sitten kananmunia ihan urakalla. Värjättyihin muniin saa kiiltoa, kun kostuttaa talouspaperista kulman ruokaöljyllä ja hankaa sitä munien pintaan. Nyt tehtiin kuitenkin ihan mattapintaisia, kun sattui tulemaan niin ihania värisävyjä. Että tässä nyt siten vielä aamiaispostauksen jälkeen toisenkin värinen setti kananmunia. Tuosta Hollanti-printtisestä "munakellosta" kerroinkin aikaisemmin. Se heitetään kattilaan mukaan ja se soittaa melodioita, joista tietää, milloin kypsyysaste on mitäkin. Se on yksi hyödyllisimmistä (hassuista) keittiökeksinnöistä, mitä on tullut vastaan.

Mun vanhemmat lähtivät aikaisin aamulla ajamaan takaisin kotiin. Aika matka heillä, mutta tekstareista päätellen ovat varmasti perillä Tukholmassa ihan ennätysajassa. Oli ihana loma yhdessä! Tänään on nautittu kahdestakymmenestä asteesta, työkavereiden kanssa juttelusta ja pitkästä kävelylenkistä auringossa. Piti oikein takki ottaa pois ja kääriä hiukan farkkujen lahkeitakin. Heh, silloin on tosiaan lämmin, kun tämä vilukissa vaivautuu vähentämään vaatetusta! Miehen kanssa kävellessä paranneltiin maailmaa ja puheeksi ehti pitkän lenkin aikana tulla miljoona isompaa ja pienempää asiaa. Kävelylenkit kahdestaan on ihan parhaita. Jossakin kohtaa nousi esille sekin, miten tärkeää olisi aina välillä pysähtyä miettimään, mitkä asiat on itselle oikeasti tärkeitä. Siitä olen täällä ennenkin kirjoittanut, mutta ei se varmaan haittaa, jos uudestaankin mainitsee, että se auttaa niin monessa, että tietää, mitä itse oikeasti elämältään haluaa. 

Viimeksi taisin kirjoittaa siitä, miten tärkeimpien asioiden määritteleminen vähentää vertailun tarvetta. Kun tietää itse, mitkä omat prioriteetit on, voi toteuttaa niitä miettimättä liikaa, mitä muut sillä aikaa tekevät. Lisäksi se lisää minulla ainakin ihan suorassa linjassa myös yleistä tyytyväisyyden tunnetta. Se tulee siitä, että tunnen olevani tasapainoisempi omissa pyrkimyksissäni, kun pystyn priorisoimaan tekemiseni loogisesti ja perustelemaan itselleni helposti, miksi teen/lupaan mitäkin. Kolmas juttu, mikä tulee mieleen, on se, että on huomattavasti helpompaa kieltäytyäkin asioista, jotka eivät ole tärkeysjärjestyksen alkupäässä, kun tietää mihin suuntaan oikeasti pyrkii. Neljäs juttu taas on, että jos on varma siitä, mitä itse on tekemässä, sitä pystyy arvostamaan toisten tekemisiä ja iloitsemaan niistäkin vapautuneemmin. Siinä on muutama lisäsyy, miksi joskus kannattaa pysähtyä miettimään, mitkä 3-5 perusarvoa on itselle kaikista tärkeimpiä, ja miten ne saisi näkymään omassa arjessa.

----

Sometimes it's difficult to find white eggs. To my surprise, however, I found a large package in my usual supermarket shop just few days before this Easter! We ended up eating more eggs than ever for the last couple of days... ;) All dyed in several colour ways. This was our second set after the Easter breakfast posting. The matte tones were so cute that we decided not to polish them at all. I have told you earlier about that Holland egg watch. It's the best (silly) kitchen gadget I have come across for a long time. You simply cook it with the eggs and it plays different melodies to indicate how soft or hard the eggs are. 

My parents left home this morning. They have quite a long ride, but estimating the progress on the basis of text messages, they seem to reach Stockholm to catch their ferry well in time. We had lovely time together! Today we have enjoyed +20 Celsius degrees, funny talks with colleagues and an extra long walk in the sunshine. It was so warm that I even folded my jeans up a bit and took off a jacket... If you know me personally, you know that I feel always cold and do such outrageous things only when it's really really warm. That's a serious testimonial for a warm spring day, ha! 

When my husband and I take a walk we both talk non-stop. I mean we listen to each other, but both have thousands of ideas what to speak about. Today we had time to cover many topics and one of them was how important it is to be content with one's personal priorities. I wrote something about how it helps for not feeling the urge to compare to others some weeks ago. When one's own priorities are clear, one can concentrate on doing one's own thing without thinking about what the others are busy with meanwhile. Another thing is that I at least feel much more content in general, when my personal priorities are clear in my mind. I think that feeling comes from being more balanced, because I'm able to be more logical and less insecure in my practical daily choices. The third thing that comes to my mind is that it's so much easier to say no to those things that contradict the priorities when one knows what direction one is actually going. The fourth thing is that when one knows what one wants to do and why it's so valuable, one can also better appreciate and value others and what they are doing. There might be even more benefits, but I think these make already a good case for taking a moment to consider oneself on what 3-5 basic values one really wants to hold up.    

Easter breakfast

Muutama valokuva pääsiäisaamupalalta keittiön pöydän äärestä. Tuoreita sämpylöitä, värjättyjä kananmunia, leikkeleitä, graavilohta, juustoa ja hedelmäsalaattia... Äiti toi tullessan ihania Pip Studion lautasliinoja. Niiden runsaisiin värisävyihin oli hyvä kattaa aamiaista. Mies missasi melkein koko pääsiäisen, mutta oli tyytyväinen työmatkaansa. Nyt jälkikäteen huomattiin, että puhelinlaskusta tuli kyllä kaksinkertainen, kun sen verran sattui ja tapahtui matkan aikana täällä päässä, että tuli soiteltua enemmän kuin tavallisesti. Pääsiäisen jälkeen on ehditty olla menossa ja tehty vaikka mitä. Myös aprillipäivän synttärisankaria juhlittiin eilen lahjoilla, "macbook-säästöjen" kartuttamisella, mansikkakakulla ja kiinalaisella takeaway-ruoalla...

----

Just couple of photos from our Easter breakfast table at the kitchen. Fresh rolls, coloured eggs, different kinds of lunch meat and cheese, gravad lax, and fruit salad... My mother brought me cute colorful napkins by Pip Studio. They were perfectly colourful to complete our breakfast table setting. My husband missed almost the entire Easter, but he was content about the success during his working trip... Afterwards we did notice that our phone bill had creeped up and doubled. That's excusable though when you think about what kind of week we had at home alone, isn't it? After Easter we have been quite active driving here and there and doing this and that. We also celebrated the birthday lady on April 1 with presents, "macbook-money," strawberry cake and chinese take away...     

Happy Easter!

Tämä viikko on ollut hiukan liian tapahtumarikas. Huomasin eilen hiukan viiveellä, että sen verran nuo kaupungin tapahtumat kuitenkin tulevat lähelle, että hetki menee tästä toipuessa, vaikkei tässä paniikkia missään kohtaa ole ollutkaan. Tyttö sanoi yhtenä iltana, että kaikki on pahempaa, kun papa ei ole paikalla. (Mies on ollut tämän viikon työmatkalla.) Olen niin samaa mieltä. Onneksi en tiennyt etukäteen, että tälläinen viikko oli tulossa, kun olemme kahdestaan kotona. Arki toimii nyt jo onneksi normaalisti, mutta ihmiset ovat kaikkialla tavallista hiljaisempia ja vakavia. En ole peloissani, mutta sen verran tässä kuitenkin miettii ihan arkisiakin touhuja uudelleen, että kävin aamulla jo ruokaostoksilla, koska perjantai-illan tungos ei nyt oikein tuntunut hyvältä idealta. Huomenna odotellaan mun vanhempia saapuvaksi. Lennot peruttiin, joten reippaat hyppasivät autoon! Kaikesta huolimatta siis mukava pääsiäinen tulossa, vaikka nyt menikin matkasuunnitelmien lisäksi kaikki turistisuunnitelmatkin uusiksi. Tällaisen viikon jälkeen on kaikkein parasta vain olla yhdessä. Kaikki on elossa ja terveitä, se on ainoa asia, millä on nyt merkitystä.

Hyvää pääsiäistä!

     

----

This week has been slightly too eventful. I noticed yesterday with bit of a delay that it will take a while to recover from these awful happenings. My daughter said one evening that all things feel worse when Dad is not at home. (My husband has been traveling for work this week.) I so agree. I'm happy I didn't know that our week alone would turn out like this one. Daily life is back to normal, but of course people are more serious and silent everywhere. I don't feel scared, but yet decided to do my weekend grocery shopping already this morning. It did not feel like a good idea to wait until the evening when the shops are fuller... My parents will arrive tomorrow. Their flights were cancelled, but they decided to come anyway and drive now all the way down with a car! So inspite of everything it seems like a good Easter coming. The best thing after this kind of a week is just to be able to be together. Everyone is safe and sound. That's all what counts.

   

Happy Easter everyone!

Colors, china, and football

Toistaiseksi ainakin vierastan edelleen vuoden trendivärien Rose Quartz and Serenity yhdistelmää. Haalea sininen on kuitenkin hiukan murrettuun keltaiseen yhdistettynä aika keväinen juttu. Hassua sinänsä, että keväisin kuljen hetken aikaa aina kohti keltaista, vaikka muuten en voi sietää sitä esim. vaatetuksessa ollekaan. Toin yläkerrasta sinivalkoisen Delft-maljakon vaihteeksi alakertaan. Hain jopa kellarista yhden sinivalkoisen seinälautasenkin taas olohuoneeseen roikkumaan. Joskus on hyvä, ettei ihan kaikkea tarpeetonta vie heti kirpputorille. Ainakin jotkut klassiset asiat tulevat sopivin väliajoin takaisin.

Eilen olin elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa ammattitason jalkapallo-ottelua! Tunnemme yhden pelaajista, ja hän oli varannut meille ja yhdelle kaveripariskunnalle liput Belgian ykkösliigan matsiin. Istuttiinkin ihan sitten parhaassa katsomossa ja melkein eturivillä. Hurrattiin ihan villisti ja laulettiin joukkueen maalitunnaria mukana, kun tämä meidän fanittama pelaaja Bostock (15) potkaisi kaksi hienoa maalia. Oli hienoa nähdä peli livenä ihan läheltä. Itse asiassa ottelu oli niin virkistävä kokemus, että ajattelin, että kyllä sitä pitäisi useammin kokeilla tehdä sellaisia asioita, mitä ei normaalisti tule tehtyä. Meidän kannattama joukkue voitti, joten tunnelma oli katsomossa korkealla. Yllätin itseni ihan täysin olemalla niin innokas fani alusta loppuun. Oli hienoa nähdä tuttu tyyppi kentällä. Hän on ihan yleisön suosikki, eikä ihme! Jopa minäkin huomasin, että hän on teknisesti todella taitava, mutta olin ihan vaikuttunut siitäkin, miten hienosti hän pelasi yhteen tiimin kanssa. Olin ihan ylpeä fanittaja! ;)

----

I have not yet warmed up to the combination of the trend colors Rose Quartz and Serenity. Combining the blue with some yellow is more my thing at the moment. It's funny, but yellow gets me always at this time of the year. I brought my Delft vase downstairs to add an accent on the little table. I also hanged one of the large Delft wall plates. Luckily I had not given them away after I got tired with them last time. Once in a while I'm sensible and (instead of immediately throwing away all items I feel I might no longer need) I bring something to the basement to wait for new inspiration. 

Yesterday we did something I had never done myself before. We got tickets to Belgian first league football match from a player we know personally. I was not quite sure what to expect because I have never really understood what's fun about watching anything that has to do with sports. However, I thought that knowing a player makes the whole game different, because it's gets more personal. That was true! Once the game started I was so into it shouting, standing up and singing... ;)  Our guy Bostock (15) shot two of the goals and it was obvious that everybody in the home audience loves him so much! I was totally impressed by his technical skills, even a non-sport person like me could see that he's really good at what he does. Another thing that I observed was that he played really nicely with his team members encouraging them and cheering them up. All that made me really proud to be his fan!   

It's all blue!

Nyt on metsät sinisenä! Halusin vain näyttää nämä valokuvat! :) Mukavaa viikonloppua!

----

Now the forests are blue! I just wanted to show you the pictures! :) Have a great weekend!

A weekday dinner at the balcony

Nyt on näköjään tämä blogi muuttunut hiukan turhan ruokapainotteiseksi. Te varmaankin jo ihmettelette, että eikö me tehdä mitään muuta kuin syödä... :) Täytynee koittaa keksiä jotakin muuta sisältöä vaihteeksi. Viime viikkoina sää on ollut ihan mahtava. Melkein joka päivä on ollut yli 20 astetta, joten kevät on varsin hyvällä mallilla. Itse asiassa sipulikukat alkavat olla jo mennyttä ja kohta varmasti kukkivat puutkin ovat tätä menoa entisiä, mutta just nyt on ihanan näköistä! Meillä on muuten aika onni, että talon takana olevalta terassilta aukeaa siistit näkymät, täällä kun takapihojen puolelta voi löytää melkein mitä vain. 

Viime viikolla yhtenä päivänä oli niin helteistä, ettei tehnyt mieli edes laittaa lämmintä ruokaa. Kannettiin eväät terassille ja syötiin kylmiä lohiwrappejä. Ainekset olivat muutamassa minuutissa valmiina, joten ihan kirjaimellisesti fastfoodista meni tämä tarjoilu. Kylmäsavustetun graavilohen päälle ripoteltiin reilusti tillisilppua, kurkku leikattiin juustohöylällä ihan ohuiksi siivuiksi ja jäävuorisalaatti kevyeksi silpuksi. Wrapit voideltiin ensin sulatejuustolla (sitä saa nyt täältäkin laktoosittomana, jee!) ja sinapilla, missä on siemenet mukana. Sitten vain kalaa, kurkkua ja salaattia... Ai niin, tuo valkoinen kastike on jogurtista tehtyä salaattikastiketta, koska arvelin, että kurkkua ja salaattia jää syötäväksi enemmän kuin wrappien sisään mahtuu. (Se on helppotekoista ja maistuu raikkaalta salaatin kanssa. Aineksina on siis vain jogurttia, öljyä, etiikkaa, suolaa, sokeria ja yrttiseosta.)

Nyt on parasta jatkaa lukemisia... kirjakaupalla narratologiaa tällä hetkellä. Osa on suoraan hyödyllistä raamatun tulkintaan. Osa taas, hmm, hiukan vähemmän hyödyllistä, mutta mielenkiintoista kuitenkin.

----

The blog has become bit of a meal journal lately... You have probably began thinking that eating must be all we do. :) I'll have to think about some improvement soon. During the last weeks the weather has been gorgeous! For most of the days the temperatures have been up to 20 Celsius degrees and even beyond! I think it's safe to say that summer is on its way. Flowering trees might soon be only a memory, because the warm weather definitely speeds up everything. By the way, we are quite lucky with our terrace behind the house. Here you might find almost anything on people's backyards, but we actually have a rather pretty view to look at. 

One day last week the weather was so warm that I did not feel like cooking something warm. Thus, we decided to go for a homemade fastfood, gravad lax wraps, at the terrace. It was quick to prepare. I added quite some dill on the fish and sliced the cucumber and shred iceberg salad. We spread some fresh cheese (it made me lately so happy to find it lactose free, too!!!) and grainy mustard on the wraps and then filled them. The white sauce is a yoghurt salad dressing because I thought we had more salad and cucumber than would fit into the wraps. It's made with yoghurt, oil, vinegar, salt, sugar and herbs.

Now I better get back to reading... Loads of material about narrative theory. Some of it is directly useful for interpreting the Scripture, too. Some of it less so, but it's interesting anyway.   

A forest, an idea, a sermon and a movie make together a weekend

Lähdimme katsomaan joko englanninsinililjat (fl. boshyacint) kukkivat. No, ne eivät vielä kukkineet, muutamaa yksittäistä etuajassa kukkivaa yksilöä lukuunottamatta, mutta valkovuokkoja sen sijaan oli metsä täynnä. Se on luonnonpuistoaluetta, joten kerätä sieltä ei saa mitään, mutta oli kyllä ihanat näkymät! Tämä on taas yksi niistä jutuista, miksi tykkään Belgiasta. Ensin on valkovuokoista lehtimetsä valkoisena ja seuraavaksi se on niiden sinililjojen vuoksi ihan sinisenä niin kauas kuin silmä kantaa. Muutenkin sellaiset kumpuilevat lehtimetsät, ne on ihan parhaita!

Viikonloppukuulumiset muutenkin on reilusti plussan puolella. Ollaan syöty taas ihan kylliksi. Siitä juttua varmaankin seuraavaksi. Aamulla kirkonpenkille istahtaessani tajusin yhden väittärijutun, joten nyt on hyvä idea mielessä tulevaa viikkoa varten. Selostin miehelle metsässä kävellessä sen jutun juonen. Se on hyvä, kun on kriitikko omasta takaa. Jos se onnistuu niin kuin ajattelen, niin siinä tulee ehkä hiukan uutta näkökulmaa esille. Luukkaan evankeliumissa on nimittäin sellainen ongelma, että sen alkuperäisestä lukijayleisöstä ei olla vieläkään samaa mieltä. Se on hyvä muurahaispesä sohittavaksi. :) Uusi pastori piti kirkossa hurjan hyvän saarnan. Siinä oli sellainen made-to-measure sisältö mulle tämän viikon päätteeksi. 

Ai niin, yksi juttu kyllä tälle viikonlopulle antoi miinusta. Menimme lauantai-iltana katsomaan Still Alice, uuden alzheimer-aiheisen elokuvan. Mietin muutaman päivän etukäteen uskallanko mennä vai enkö. Sitten kuitenkin ajattelin, että ehkä siitä on hyötyä, jos kohtaa pelkonsa. Ei tainnut olla mitään hyötyä, mutta hyvin se oli näytelty ja arvot oli kohdallaan, vaikka tarina olikin itsessään juuri niin järkyttävä, kuin ajattelinkin. Ajattelin, että ehkä se on hyödyllistä, että sairaus tavallaan saa kasvot. Ehkä se auttaa murtamaan ennakkoluuloja ja sen sellaista. Mutta itse kyllä jouduin ihan tosissani useamman kerran lohduttamaan itseäni ajatuksella, että hei tuo vaan esittää sairasta... Ei todellakaan ihan paras filmi kenellekään tällaiselle kovin herkälle...

-----

We went to see whether there are already some bluebells in the forest. No, they did not bloom yet, except for few early individuals. There were plenty of wood anemones instead! This is one of those things I love in Belgium. First the ground is white because it is covered with anemones, then it turns blue because of the bluebells...  

Our weekend has been great. We have eaten quite a bit. That's another story though. This morning when I sat down in the church I suddenly understood one important connection for my research. I explained it to my husband as we walked through the forest. I am really lucky to have a professional critic right beside me. If the idea works out like I think it will, it might set things into another perspective. The thing is that the scholars do still not quite agree on the original readership of the Gospel of Luke. That's a good ants' nest to poke. :) Our new pastor preached very well this morning. The sermon had a made-to-measure content for me. 

One thing was not so great though. We went yesterday to a cinema to watch Still Alice, the new alzheimer movie. I had to think for few days whether I really dare to watch such a thing or not, but then I thought that perhaps it helps to face one's worst fear. I don't think it helped at all though, it was almost even worse than I had thought. But the actors did a good job and the values were great. I guess all in all, it is good to give a face to such sickness. Perhaps it helps to reduce prejudice. I had to comfort myself couple of times by thinking that hey, fortunately she's just acting as if she was sick. It's definitely not a film to propose for anybody sensitive like me...