Tänä vuonna vanhat, kirpputorilta löytämäni värilliset hahmot pääsivät joulutalliin. Viime vuonna käytin valkoisia kipsihahmoja. Siinä postauksessa oli ohjeetkin tallin tekoon siltä varalta, jos joku innostuisi askartelemaan. Talli kaivetaan esiin joka vuosi. Hiukan heinää vaan pohjalle ja hahmot pystyyn. Viisaat miehet joutuvat aina odottelemaan hetken aika ulkopuolella, mutta sieltä nekin sitten tulevat perille, kuhan nyt ensin tähteä seurailevat.
Joskus olisi kyllä niin kiva olla rakentamassa suurta seimiasetelmaa. Täällä ne vaan ovat hiukan tyhjän oloisia kun päähenkilö puuttuu jouluun saakka. Jeesus-vauva laitetaan nimittäin paikalleen vasta jouluyönä sillä aikaa kun väki on jouluyön messussa. Tosin ennen vanhaan kun ihmiset olivat täällä uskonnollisempia ja lapsetkin vietiin jouluyönä jumalanpalvelukseen, se oli varmaan aika upea hetki tulla ulos kirkosta ja löytää Jeesus seimestä.
Lueskelin äskettäin, että katolilaisten mukaan joulun ajan liturgiaan voidaan lisätä joulutallin tai Jeesus-lapsen siunaaminen. Perheessä voidaan myös rukoilla yhteinen rukous joulutallin edessä. Protestanttisesta taustasta tulevalle ajatus esineiden pyhittämisestä on aika vieras, mutta sopii kyllä aika saumattomasti katolilaisen teologian historiaan. Lutherilla ja kumppaneilla kuitenkin oli hyvä, kriittinen pointti siinä, että monenlaiset uskon harjoittamiseen liitetyt "lisäosat" kyllä helposti korvaavat sen mikä oikeasti on olennaista. Joulutalli jo kuitenkin itsessään muistuttaa ihan pelkkänä koristeenakin joulun sanomasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti