Silloin tällöin otan kirjani luettavaksi. Usein välissä ehtii kulua useampi vuosi, joten joka kerta kertomus tuntuu uudelta, koska en enää muista, mitä siinä tapahtui. Teksti on vanhanaikaista ja tarina on menneestä maailmasta. Siinä on sellaista syvyyttä, mitä nykyaikainen teksti ei aina onnistu ilmaisemaan yhtä kauniisti.
---
PS. Viikonlopusta tuli lopulta ihan mukava. Kuten arvata jo saattaa, käytin osan ajasta lukemiseen. Epävarma suunnitelmakin toteutui ja muutenkin saatiin tässä neljän seinän sisällä yksi jos toinenkin pikkuhomma hoidettua. Pyyhkeet ovat taas vitivalkoisia, pesukoneessa ei ole enää kalkkikuorrutusta, pyykit on suurimmaksi osaksi silitetty, pakastimessa on valmista ruokaa ensiviikon varalle, pianoläksyt on harjoiteltu...