lauantai 31. lokakuuta 2009
perjantai 30. lokakuuta 2009
Valkoistakin valkoisempaa
Eilen ärsytti valkoisen suihkuverhon ja valkoisten pyyhkeiden nuojaantunut sävy. Aikani katselin kaupassa kloriittipulloja. Sitten huomasin vieressä Vanish-merkkistä (helpommalla) hyviä tuloksia lupaavaa "valkopyykinkirkastajaa." Kotona käyttöohjetta tarkemmin lukiessani huomasin, että sitä täytyy laittaa maksimiannos tavallisen valkopyykille tarkoitetun pesuaineen kanssa. Eli kaksinkertainen määrä kemiaa ja kaksinkertainen lovi kukkaroon, kun tässä maassa pesuaineet ovat muutenkin ihan kiskurihintaisia. Pesun jälkeen tuloksena oli paperiselta tuntuvat pyyhkeet. Ehkä hiukan valkoisemmat kuin aiemmin. Huuhtelu ei kuitenkaan riittänyt viemään kaikkea pesuainetta mukanaan. Se hiukan innosti, että sain vietyä pyykit parvekkeelle kuivumaan. Aurinko paistaa lämpimästi. Saattaa olla syksyn viimeisiä ulkona kuivatettavia nuo Vanishin mukaan "valkoistakin valkoisemmat" pyyhkeet.
Seuraavaksi ostan kloriittipullon. En vertaillut eilen hintoja, mutta olen varma, että se ei maksa mitään Vanishiin verrattuna.
Miksi pitää keksiä jotakin uutta, jos vanhakin toimii?
torstai 29. lokakuuta 2009
Lapioiva enkeli
Tänään tein syksyistä asetelmaa ja huomasin, että pikkusiskon enkeli on kuin tehty kynttilälyhdyn viereen. Pitkään enkeli muistutti minua siihen liittyvästä elämänjaksosta. Tänään ihmettelin asetellessani enkeliä uudelle paikalleen, että jotenkin se on, jossakin vaiheessa, ihan huomaamatta, alkanut kuvastaa sitä, mitä pikkusisko tarkoitti. Tuli niin kiitollinen olo, että sitä on vaikea kuvailla. Jumala pitää lupauksensa - Hän on voimallinen kääntämään kaiken meidän parhaaksemme. Silloinkin, kun joutuu kyynelsilmin käyttämään ruosteista lapiota.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Laulu opettajalle
Tyttö heräsi aamulla tavallista aikaisemmin. Hän puuhaili huoneessaan itsekseen ja tuli sitten näyttämään isälleen laulua, jonka oli tehnyt opettajalle ihan itse. Ala-asteelaisen ihastus opettajaa kohtaan on aika koskettavaa. Luulen, että open päivä oli pelastettu, niin kauniisti se laulu oli kirjoitettu. Luokassa oli kuulema ollut niin kiire, joten laulaa sitä ei tyttö ollut ehtinyt. Onneksi oli kuitenkin sanat paperilla, joten idea tuli silti selville!
Minä ehdin jo mennä tänä iltana nukkumaan. Ajattelin siinä pää tyynyllä kaikenlaista, kunnes muistin, että olin unohtanut korjata yhden tehtävän, jonka oppilas lähetti sähköposteitse ja johon lupasin palautteen ennen huomista. Pakkohan sitä oli nousta ja käynnistää kone uudestaan. On turha vaatia oppilailta ryhdikkyyttä päivämääristä kiinni pitämiseen, jos itse unohtaa tehdä omat työnsä ajoissa. Eikä auta selittää, että "oli niin hurja kiire" tai "sähköposti takkuili." Molemmat olivat tänään 100% totta, mutta senkaltaisia selityksiä riittää oppilaillakin.
Pari viikkoa sitten kuulin tähän mennessä parhaimman selityksen. Oppilas tuli pahoittelemaan klo 11:30, että myöhästyi klo 8:00 tunnilta, koska ei ehtinyt oikeaan bussiin aamulla. Muistutin tunnin olleen vasta klo 10:00. Siihen oppilas sanoi ihmeissään, ettei muistanut, muttei olisi kuitenkaan ehtinyt siihenkään, koska hän myöhästyi klo 8:00 ja ajatteli, ettei sitten olekaan mitään kiirettä... Silloin tuli väkisinkin mieleen, että voi tätä kulttuurien kirjoa.
Sain tänään eräältä toiselta oppilaalta viikonloppumatkalta tuliaisina salmiakkipussin. Ei ihan niin koskettavaa kuin omatekemä laulu, mutta hirmuisen kivasti ajateltu sekin. Harmittaa, etten saanut sitä tytön laulua kirjoitettua aamulla ylös. Se olisi ollut kiva muisto isompana. Nyt illalla hän ei muistanut siitä enää kovin montaa säettä.
Minä ehdin jo mennä tänä iltana nukkumaan. Ajattelin siinä pää tyynyllä kaikenlaista, kunnes muistin, että olin unohtanut korjata yhden tehtävän, jonka oppilas lähetti sähköposteitse ja johon lupasin palautteen ennen huomista. Pakkohan sitä oli nousta ja käynnistää kone uudestaan. On turha vaatia oppilailta ryhdikkyyttä päivämääristä kiinni pitämiseen, jos itse unohtaa tehdä omat työnsä ajoissa. Eikä auta selittää, että "oli niin hurja kiire" tai "sähköposti takkuili." Molemmat olivat tänään 100% totta, mutta senkaltaisia selityksiä riittää oppilaillakin.
Pari viikkoa sitten kuulin tähän mennessä parhaimman selityksen. Oppilas tuli pahoittelemaan klo 11:30, että myöhästyi klo 8:00 tunnilta, koska ei ehtinyt oikeaan bussiin aamulla. Muistutin tunnin olleen vasta klo 10:00. Siihen oppilas sanoi ihmeissään, ettei muistanut, muttei olisi kuitenkaan ehtinyt siihenkään, koska hän myöhästyi klo 8:00 ja ajatteli, ettei sitten olekaan mitään kiirettä... Silloin tuli väkisinkin mieleen, että voi tätä kulttuurien kirjoa.
Sain tänään eräältä toiselta oppilaalta viikonloppumatkalta tuliaisina salmiakkipussin. Ei ihan niin koskettavaa kuin omatekemä laulu, mutta hirmuisen kivasti ajateltu sekin. Harmittaa, etten saanut sitä tytön laulua kirjoitettua aamulla ylös. Se olisi ollut kiva muisto isompana. Nyt illalla hän ei muistanut siitä enää kovin montaa säettä.
tiistai 27. lokakuuta 2009
Seurustelua
Lukukausi alkoi silloin ennen syyskuun alussa. Nyt jos huomaa uusien oppilaiden alkavan seurustella ennen joulua, niin sitä hiukan melkein säikähtää. Ehkä ajan kulu on erilaista kaksi- kuin kolmekymppisenä. Silloin ne lukukauden alkuviikotkin tuntuivat kauhean pitkiltä. Tietysti siinä oli jo sellainen tunnelma, että jotakin mukavaa saattaisi olla tapahtumassa. Ehkä sekin "hidasti" ajan kulua.
Ensimmäisen kerran, kun kävimme kahdestaan jossakin, suunnistimme jäätelökahvilaan. Muistamme vielä, missä pöydässä istuimmekin. En tosin muista enää, mitä tilasimme. Jotakin hyvää sen oli pakko olla, koska vieläkin on elämä niin viihtyisää!
maanantai 26. lokakuuta 2009
Nojatuolimatkalla
Lastenohjelma
Sunnuntai-iltana ajeltiin kotiin hyvillä mielin. Viikonloppu sisälsi mukavia uusia tuttavuuksia, paljon naurua ja keskustelua, villiä letkajenkkaa ja hyviä opetus- ja rukoushetkiä. Nyt on aika taas aloittaa uusi viikko.
torstai 22. lokakuuta 2009
Huhuu!
Palailen asiaan ensi viikolla.
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Illan inspiraatio
Se oli illan inspiraatio. Energia meinaa olla vähissä, joten parasta siirtyä tänä iltana ajoissa vaakatasoon. Tarvitsin kuitenkin pienen luovan hetken. Nyt se oli askartelu pelkästään ajatuksissa. Viikonloppuna saan askarrella ihan oikeasti lasten kanssa sydämeni kyllyydestä, joskin hiukan vähemmän hienostuneita ideoita.
---
PS. Työjutuista vielä sen verran, että sain tänä syksynä uuden tehtävän ohjata/tukea oppilasryhmää, jotka valmistelee lapsille esitettävää musikaalia kouluihin, seurakuntiin, sairaaloihin, jne. Olin tänä iltana mukana ensimmäisessä palaverissa. Huolena oli vapaaehtoisten vähyys, joten tunnelma oli hetkellisesti matalahko. Kesken palaverin sisään käveli eräs uusista oppilaista. Kuultuaan, mistä palaverissa oli kyse, hän lupautui saman tien projektiin mukaan. Olisitpa nähnyt innostuksen, mikä siitä seurasi! Nyt on suunnitelma uuteen mainostuskierrokseen ja koulutusviikonloppuun. Monta kutsuakin ryhmälle on jo odottamassa, mutta ennen kuin niihin voidaan tarttua, on saatava projekti rullaamaan. Muistathan ryhmää rukouksin?
tiistai 20. lokakuuta 2009
Suklaafondue ja paistetut päärynät
Hedelmäkokeeseen kerratessa opin itsekin, että täkäläisittäin sananparsi "myydä sitruuna omenana" (een citroen voor een appel verkopen) tarkoittaa huijaamista ja "puraista happamaan omenaan" (in een zure appel bijten) tarkoittaa joutua tekemään jotakin epämieluisaa. "Istua paistetuissa päärynöissä" (in de gebakken peren zitten) taas tarkoittaa, että on ongelmallisessa tilanteessa. Tyttö totesikin kuivasti aamulla kokeeseen viitaten, että nyt sitten on sellainen päivä, että hän joutuu istumaan paistetuissa päärynöissä. Merkitykseltään hiukan mukavampikin sanaparsi muistui mieleen, koska tyttö sanoi lähtiessään iloisesti: "Marie is mijn oogappel!" "Marie on minun silmäteräni," eli "ihminen, jota näkee mielellään."
On se vaan kiva, että on hyviä ystäviä päärynäpäivänäkin.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Kävelyllä metsässä
Kotiin päästyämme joimme kuumaa kaakaota ja söimme scones-sämpylöitä ja pipareita. Tulipahan kävelemällä menetetyt kalorit takaisin. Ei siis jääty mitenkään miinukselle energian suhteen, vaikka lenkki hiukan venähtikin.
Elokuvissa
Kävin eilen työkavereiden kanssa elokuvissa. Katsoimme filmin Julie and Julia. (Klikkaamalla linkkiä voit katsoa trailerin.) Näyttelijät olivat hyvät ja kertomuksessa oli ideaa. En nyt paljasta kuitenkaan enempää. Alusta loppuun tarina pyörii hyvän ruoan ympärillä, joten nälkäisenä ei kannata mennä sitä katsomaan.
Heti kotiin tullessa tarkistin kenen kirjoittama minun "Ranskalaisen keittiön salaisuudet"- keittokirjani on. Kuten arvelin kirjoittaja on kuin onkin Julia Child. Kaikki, mitä siitä kirjasta olen ikinä kokeillut, on onnistunut oikein hyvin. Tuon filmin jälkeen se ei kyllä ihmetytä ollenkaan.
Julie and Julia kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.
Heti kotiin tullessa tarkistin kenen kirjoittama minun "Ranskalaisen keittiön salaisuudet"- keittokirjani on. Kuten arvelin kirjoittaja on kuin onkin Julia Child. Kaikki, mitä siitä kirjasta olen ikinä kokeillut, on onnistunut oikein hyvin. Tuon filmin jälkeen se ei kyllä ihmetytä ollenkaan.
Julie and Julia kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.
lauantai 17. lokakuuta 2009
Linnassa
Kukaan ei voi kuitenkaan estää minua ajattelemasta, minkälaista siellä linnassa voisi olla sisällä. Huolitellun puutarhan ja siistin ulkoseinän takaa voi löytyä vaikka minkälainen sisustus.
Ehkä se siinä linnassa eniten kiehtookin, että en tule ikinä tietämään, mitä se pitää sisällään. Voin kuvitella sinne ihan minkälaisia sisustuksia vain. Voin kuvitella myös onnellisen perheen, hiljaisen lauantaiaamun, utuisen sumun puutarhaan, laventelin tuoksuiset lakanat ja vastapaistetun leivän tuoksun. Eläköön mielikuvituksen vapaus!
(Lehtikuvat: Ariadne at Home.)
perjantai 16. lokakuuta 2009
Aikaisemmin tässä maailmassa
Kaikenlaisia harmeja sitä elämään mahtuukin.
torstai 15. lokakuuta 2009
Ihmeellisiä ihmisiä ja kylmiä öitä
Kiitos, kun kävitte, ystävät!
Tulkaa pian uudelleen!
tiistai 13. lokakuuta 2009
Kaappi
maanantai 12. lokakuuta 2009
tEkologista
Luulen, että olen silti enemmän tekologinen kuin ekologinen. Ei näillä muutamilla poikkeuksilla voi kruunua kiillottaa. Yritän kuitenkin pikkuhiljaa muuttua luontoystävällisemmäksi edes jossakin määrin. Sen verran ovat pikkusiskon jutut varmasti jääneet itämään. On se hyvä, että edes hän on niin sitoutunut luontoasiaan, että jaksaa meitä muita muistuttaa.
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Isoisoäidin nimikirjaimet
Keittiössä
Tänään oli lukuvuoden hikoilusunnuntai.
Olimme ruoanlaittovuorossa. Selvisimme, vaikka itsestä tuntui, ettei mikään maistunut ihan siltä, miltä oli tarkoitus. Syötävää tuli kuitenkin. Eikä kukaan muutenkaan tiennyt, miltä sen oikeasti olisi kuulunut maistua. Muutama vastoinkäyminen sattui siinä tohinassa. Iso osa paistetuista herkkusienistä kaatui lattialle (>roskiin), tytön uudet talvisaappaat saivat aimoannoksen kuumaa paistinrasvaa siinä samalla (>suuret tahrat), jälkiruokaa tehdessä puuttui mittakippo, joten piti määrät arvioida näppituntumalla (>liikaa sokeria), ruokakermat oli hävinneet jääkaapista parempiin suihin jo edellisenä päivänä (>ylimääräinen kauppareissu kiireessä)... Kyllä me vastatuulestakin huolimatta silti ollaan kolmestaan aika tiimi! Pokkana otettiin kohteliaat kehutkin vastaan. (Vaikka teki kieltämättä mieli sanoa, että älkääs nyt päin naamaa valehdelko!) ;-)
Vastoinkäymisistä huolimatta meillä oli kiva aamu. Joskin oli kiva lähteä tarjoilun jälkeen kotiin ja ajatella, että seuraava vuoro on vasta 6kk päästä. Keksin sitten jotakin parempaa. Toivottavasti. Muistan ainakin, että kaikkea mikä onnistuu kotona, ei kannata yrittää tehdä muualla. Ei ainakaan sellaisille määrille, eikä varsinkaan eri aineksista kuin mitä kotona käyttää.
Toivon vain, että saan ne talvisaappaat puhtaaksi. Ehkä ensi kerralla komennan pukemaan kumisaappaat ja varmuuden vuoksi vielä kurahousutkin. Koskaan ei näköjään voi etukäteen tietää, mikä lentää minnekin...
Olimme ruoanlaittovuorossa. Selvisimme, vaikka itsestä tuntui, ettei mikään maistunut ihan siltä, miltä oli tarkoitus. Syötävää tuli kuitenkin. Eikä kukaan muutenkaan tiennyt, miltä sen oikeasti olisi kuulunut maistua. Muutama vastoinkäyminen sattui siinä tohinassa. Iso osa paistetuista herkkusienistä kaatui lattialle (>roskiin), tytön uudet talvisaappaat saivat aimoannoksen kuumaa paistinrasvaa siinä samalla (>suuret tahrat), jälkiruokaa tehdessä puuttui mittakippo, joten piti määrät arvioida näppituntumalla (>liikaa sokeria), ruokakermat oli hävinneet jääkaapista parempiin suihin jo edellisenä päivänä (>ylimääräinen kauppareissu kiireessä)... Kyllä me vastatuulestakin huolimatta silti ollaan kolmestaan aika tiimi! Pokkana otettiin kohteliaat kehutkin vastaan. (Vaikka teki kieltämättä mieli sanoa, että älkääs nyt päin naamaa valehdelko!) ;-)
Vastoinkäymisistä huolimatta meillä oli kiva aamu. Joskin oli kiva lähteä tarjoilun jälkeen kotiin ja ajatella, että seuraava vuoro on vasta 6kk päästä. Keksin sitten jotakin parempaa. Toivottavasti. Muistan ainakin, että kaikkea mikä onnistuu kotona, ei kannata yrittää tehdä muualla. Ei ainakaan sellaisille määrille, eikä varsinkaan eri aineksista kuin mitä kotona käyttää.
Toivon vain, että saan ne talvisaappaat puhtaaksi. Ehkä ensi kerralla komennan pukemaan kumisaappaat ja varmuuden vuoksi vielä kurahousutkin. Koskaan ei näköjään voi etukäteen tietää, mikä lentää minnekin...
lauantai 10. lokakuuta 2009
Kransseja & ÖTÖKÖITÄ & pipareita
Niin kului lauantai.
perjantai 9. lokakuuta 2009
Syksyn ensimmäiset vitamiinit
torstai 8. lokakuuta 2009
Nöyryytys
Liekö oli mitään hyötyä harjoituksesta. Jos huomenna menee mönkään, niin luulen, että syyllinen löytyy helposti. Ainakin epäonnistumisen aiheuttaja "ulkoistuu," joten tytön ei tarvitse ainakaan kokea olevansa huono oppilas. Äiti kun on vielä huonompi. Ja pilasi sen, minkä hän jo osasi. Luulen tekeväni palveluksen, jos jätän harjoittelun oman onnensa nojaan ensi kerralla. Tulkoon sanelusta mitä hyvänsä.
Joskus elämä vieraassa maassa on vähintäänkin koomista.
Kävelylenkki
Pieni talo preerialla
Muutaman viime viikon ajan olen opetellut kuuntelun kultaista taitoa. Jokseenkin puheliaana ja avoimena ihmisenä sitä joskus (lue: usein) huomaa puhuvansa vähän turhankin paljon. Muistan joskus murrosikäisenä surkutelleeni, etten keksi joillekin ihmisille yhtään mitään sanottavaa. Tuskin olisin surkutellut, jos olisin arvannut, että joskus tulen opettelemaan hiljaa olemista.
Tässä maailmassa taitaa olla enemmän kuuntelemisen kuin puhumisen tarvetta. Monille tulee täysi annos puhetta kohtisuoraan päivittäin, mutta vain harvoilla näyttää olevan liian montaa kuuntelijaa. Läksystä se käy. Varsinkin, jos on tottunut siihen, että aina on jotakin ääntä ilmassa ja itse on mukana sitä ylläpitämässä. Silti jos vaivautumatta kestää hetken hiljaisuutta, niin keskustelu voi jatkua aivan yllättävään suuntaan.
Minusta tuntuu, että tästä ajatuksesta aukenee jotakin. Ei ehkä yhtä avaraa näkymää kuin tuo taivas kuvassa, mutta jotakin joka sitä ehkä hiukan heijastaa. Ainakin toivon niin.
tiistai 6. lokakuuta 2009
Syksyistä tunnelmaa
maanantai 5. lokakuuta 2009
Lukujärjestys
Aloitin viikon luomalla lukujärjestyksen. Piirsin monta versiota ennenkuin onnistuin. Nyt lopputulosta katsellessani huomaan, että useammassa kohdassa on vieläkin monta asia päällekäin, vaikka se oli juuri lähtökohtana, että kaikelle löytyisi oma aikansa ja tilansa. Taitaa olla parasta tulostaa tietokoneelta taulukkoja, joihin voi joka perjantai-iltapäivänä tai maanantaiaamuna luoda uuden viikon suunnitelman! Sama se, mutta nyt on rytmin löydyttävä. Tekemättömät työt, lukemattomat kirjat, kirjoittamattomat tehtävät ja muut sen kaltaiset stressaavat enemmän kuin tiukka ohjelma. Ne saattavat jopa lisätä joka paikkaan ryntäilyä aiheuttamalla rauhattoman olon.
Organisoitua viikkoa sinullekin! Ei huidota enää enempää!
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Villeroy & Boch
Näistä V&B-postauksista saa sellaisen kuvan, että sieltä tehtaanmyymälästä saa kaiken lähes ilmaiseksi. Se on kuitenkin harhaa, koska suurin osa tavarasta on mielestäni kallista alennettunakin. Minä en vain osta mitään liian tyyristä (HalvanShoppailijan -kunnianimeä ylpeydellä kantaen). Jos osaa yhdistellä erilaisia astioita keskenään, niin kyllä sieltä laatua löytää kohtuuhintaan ja joskus tosiaan halvallakin. Yleisesti ottaen brandistä joutuu kuitenkin maksamaan. Jos kokonaisen astiaston haluaa mukaansa, niin silloin voi kuvitella ostoskärryn hinnaksi sarjasta riippuen mitä tahansa 250€ ylöspäin. Ylärajaa ei siinäkään kaupassa tunneta, joten sielläkin näkee ihmisiä ostoskärryt täynnä tavaraa.
Laskosverho
Kangas oli samaa, mistä olin tehnyt olohuoneeseen pikkutyynyjä (kirpparituolilla oli yksi niistä) jo aiemmin. Nyt otin rohkeasti väriksi turkoosi-pinkin yhdistelmän. Seesteisempiäkin versioita samasta kankaasta oli, mutta tuo turkoosi on alkanut ihastuttamaan.
Joskus joku väri alkaa yksinkertaisesti vallata tilaa mielessä ja pikkuhiljaa sitä sitten puolihuomaamatta suuntautuu sen puoleen. Hiukan samaan tapaan kuin, jos ostaa vaikka Opelin, niin tuntuu että kaikki muutkin ajavat juuri Opelilla. Muistelen, että aloitin aikoinaan tummasta vihreästä. Siitä siirryin utuiseen siniseen. Sen jälkeen taisi tulla tummansininen/oranssi vastavärivaihe, josta siirryin suosimaan mahdollisimman vaaleaa ja neutraalia. Omenanvihreä ja maitokahvinruskea pitävät vieläkin pintansa aika hyvin, mutta nyt tuo turkoosi tuntuu jämähtäneen. Koskaan ei voi tietää kauanko väri säilyttää suosionsa. Siksi on järkevintä valita kuosi joka yhdistyy tarvittaessa muihinkin väreihin. Tämä verhokuosi on sellainen. Lisäksi laskosverho on niin rasittava ommeltava, että sitä miettii kaksi kertaa ennenkuin alkaa ommella uutta. Hyöty sekin.
Täällä ei onneksi ole muutenkaan tapana vaihtaa verhoja vuoden ajan mukaan. Joskus tuntuu, ettei täällä kaikki edes vaihda vaatteitakaan vuodenajan mukaan. Eilen matkalla kangaskauppaan näimme pyöräilijän, jolla oli vain lyhyet shortsit ja heijastinliivi. Meitä palelsi autossa sisälläkin, vaikka jokaisella oli päällä sentään farkut, pitkähihaiset paidat ja takitkin.
lauantai 3. lokakuuta 2009
Ikkunoita
Saimme eilen lastenhoitajan, joten pääsimme kahdestaan syntymäpäiväillalliselle. Emme valinneet mitään hienoa paikkaa, vaan paikan, jossa ruoka on meidän mielestä kaupungin parasta. (Kiitos N&F!) Libanonilainen ravintola viimeisen kuvan ikkunaa vastapäätä. Se on paikka, joka näyttää siltä, että sitä ei kukaan valitse pelkän ulkonäön perusteella. Heti ovelta alkaa ruokatiski, käytävä tiskin edessä on tupaten täynnä, eikä takahuoneen ja yläkerran pöytiä ulko-ovelta edes näe. Lisäksi paikan aukioloajat ovat sellaiset, että jos niitä ei tiedä, niin todennäköisesti paikka on kiinni, kun sinne aikoo mennä. Suljettuna koko puljun edessä on metalliset kaihtimet, joten n. kahden metrin levyistä etuseinää ei edes huomaa. Jokainen, jolle olen paikkaa suositellut, on kävellyt vahingossa sen ohi löytämättä sitä ollenkaan. Olkoon tuo viimeinen kuva maamerkkinä. Kuvan ravintolan löytää helpommin.
En ottanut yhtään kuvaa libanonilaisesta yksinkertaisesti siksi, että siellä ei ole mitään kuvattavaa. Ruoka on kuitenkin niin hyvää, että se vie kaiken huomion ulkonaisista puitteista. Ja kun seurakin vielä on parasta mahdollista, niin ilta kuluu nopeasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)