Perinteitä kunnioittaen teimme taas pienet keksirasiat muutamille tutuille vanhuksille. Ulkomailla asuessa joskus huomaa, että hiukan korostuu sellainen tarve, että on mukava haalia eri ikäisiä ihmisiä ympärille. Vähän siihen tapaan, jos olisi omia sukulaisia lähempänä. Meidän molempien omat isovanhemmat on jo menneet, mutta sitä kyllä kaipaa välillä, että voisi viedä oikeasti omalle tädille joulukukan tai käydä moikkaamassa ihan omaa isosetää. Se ei tietysti ole mahdollista, mutta arjessa joskus kaipaa, että olisi omia sukulaisia lähempänä. Loma-ajat taas on aina niin rajalliset, että silloin ei meinaa ehtiä sukuloimaan nykyään enää paljonkaan, kun omassakin porukassa on monta kyläpaikkaa. Uskon kuitenkin, että jos voisi olla luonnollisesti tavallisessa arjessa mukana, niin varmasti tulisi tavattua sukulaisia useammin. Sellasta arkista mutkattomuutta ja yhteenkuuluvuutta joskus kaipaan. Onneksi on nytkin kuitenkin paljon ihania ihmisiä, tutuksi tulleita sieltä täältä, jotka ovat tietysti ihan itsenäänkin mahtavia, mutta samalla tietämättään hiukan korvaavat puuttuvia sukulaisia. Tänään vietiin keksipaketit muutamille sellaisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti