A favorite spring flower

Jouluruusu on nimestään huolimatta yksi kevätkukkien kestosuosikeistani. Vaaleanpunaisena se on kiva, mutta valkoisena ihan mahtava! Täällä jouluruusut alkavat kukkia ulkona yleensä jo helmi-maaliskuussa ja kasvavat muutamassa vuodessa aika suureksi puskaksi. Jos minulla olisi oma piha, niin siellä varmasti olisi myös muutama jouluruusu, joita kevään alkaessa ihan malttamattomana odottelisin. Onneksi näitä kuitenkin näkee siellä täällä kukkapenkeissä ja tien varsilla, joten nauttia voi ilman sitä omaa pihaakin. 

Voi, että miten tykkään lauantaipäivistä! Tänään ainoa kunnon suunnitelmani on leipoa pullaa. Mikäs olisi sen parempaa lauantaitekemistä! ;) Myöhemmin on kyllä hiukan muutakin, mutta on kiva kun päivä ei ole sullottu täyteen ohjelmaa.

----

Helleborus is my favorite spring flower. A pink variant is cute, but nothing is more beautiful than the white one! Helleborus begins to bloom here often already in February, but latest in March. It grows in a couple of years into quite a sizeable bush. If I had a garden, I would plant couple of helleborus bushes and wait eagerly every spring for them to bloom... 

Oh, how I love Saturdays! My one and the only plan is to bake some cinnamon rolls today. What would be a better activity for a Saturday! ;) Later there are some other commitments, too, but I'm so happy that the day is not fully programmed.   

Paperwhite carnations (and difficult transitions)

Tänä keväänä olen innostunut neilikoista. Pitkään ajattelin, että ne ovat jotenkin keskivertoa tylsempiä kukkia, heh! Se on vaan niin, että täytyy jonkinlainen loksahdus tapahtua, että yhtäkkiä joku asia alkaakin tuntua ihan luontevalta. Niin kuin nyt nuo neilikat. 

Olen kyllä huomannut elämässäkin, että joskus jotkut asiat vaan jatkuvasti hiukan takkuaa tai vähintäänkin vaan tuntuu, että ei ole itse ihan asian tasalla. Sitten yhtenä päivänä sitä huomaa, että näinhän se sujuu sen suurempia ajattelematta. Joku on joskus näppärästi sanonut "fake it 'til you make it!" Suomentaen suurinpiirtein, että esitä osaavasi siihen saakka kunnes oikeasti osaatkin. Joskus se auttaa pahimpaan ramppikuumeeseen.

Itselläni sellainen ramppikuumemainen tunne on usein tullut silloin, kun on pitänyt yhtäkkiä siirtyä roolista toiseen. Ensin siinä helposti hiukan haahuilee ja ihmettelee, mistä sitä löytäisi tarpeeksi täytettä uusiin kenkiin. Sitten jonakin päivänä ajan kuluessa huomaa ihmetellä, että rooli onkin tullut luontevaksi osaksi omaa tekemistä tai olemista, mistä asiasta sitten onkaan kyse. Sellaisia siirtymiä on kaikilla elämässä epäsäännöllisen säännöllisesti. Osa rooleista, mihin on kasvettava, tulee ihan vain iän mukana, osa taas vanhemmuuden tai työasioiden saattamana. Asiasta riippumatta on vaan parasta koittaa pitää pää kylmänä ja mennä uusia haasteita kohti. Ja malttaa odotella, että tulee se päivä, kun huomaa päässeensä juonesta kiinni. 

  

Suurin vihollisemme taitaa olla itsekritiikki. Minua rohkaisee se, että raamatussa on paljon esimerkkejä ihmisistä, jotka joutuivat yhtäkkiä astumaan suurempiin kenkiin. Vaikka he eivät olleet valmiita niihin, he kuitenkin kasvoivat täyttämään ne ajan kuluessa. Ajattele vaikka Joosefia, Moosesta, Daavidia tai kuningas Salomonia. Tai Jeesuksen opetuslapsia. Kaikki suuria sankareita, jotka kuitenkin aloittivat ihan tavallisista lähtökohdista.

----

This spring I have found a new love for carnations! I thought for a long time that they are somewhat boring flowers, ha! Sometimes it just has to make a click before something seems just natural. Like those carnations.

I have noticed that sometimes that kind of a click is needed also otherwise in life. You know the moments when you are just continuously feeling not quite up to it. And then on one day you suddenly notice that whatever bothered you first seems just fine and natural. Somebody has said: "Fake it 'till you make it!" It's a good principle, because it helps not to feel so overwhelmed!

I have experienced that kind of confusing feeling several times when I have had to move from one role to another. At first I have been kind of wondering what am I supposed to do and how I could ever fill those new shoes... But then after some time and a bit of struggle, there have always come a day when I turned back and wondered how natural the matter has become. That kind of transitions belong to life. Some new roles come from aging, others from parenting tasks or from work-related things. Whatever the matter, it's best to keep one's head up and face the challenges bravely. And meanwhile have patience to wait that the day is coming when you notice that somehow you have found the flow! 

I think our biggest enemy is self-criticism. What encourages me is that there are plenty of examples in the Scriptures of persons who had to step into huge shoes and though they were clearly not ready when they started out, they grew to fill those shoes as time passed. Think about Joseph, Moses, David and even the king Solomon. Or the disciples. They are our big heroes who all started with what we can call just ordinary.  

Flowers, changing seasons and personalities

Harvemmin ihan näin hempeäksi menee, mutta kukkakaupan valikoima oli niin kelta-oranssivoittoinen, että väkisinkin ajauduin haaleiden ja vaaleiden kukkien suuntaan. En tiedä, miten täällä punainen, keltainen ja oranssi voi myydä kaikkina vuodenaikoina niin hyvin, että niitä löytyy kaupasta aina... 

Minulle punainen on melkein aina liian punainen, paitsi juuri joulun alla. Keltainen on pääsiäistä edeltäville viikoille ja oranssi on pelkkää syksyä varten. Olen ehkä kaavoihini kangistunut, vaikka omasta mielestäni olenkin hirmuisen avoin muutokselle. Hahah, ei hätää, en sentään ihan tosissani niin pielessä ole itsearvion suhteen.

En mielestäni ole varsinaisesti muutosvastarintainen ollut ikinä, mutta viime aikoina olen huomannut, että olen aikaisempaa enemmän sen verran turvallisuushakuinen, että odottelen mieluusti sen verran, että muutos selkeytyy ja kaikki sujuu hallitusti, ennen kuin mitään radikaalia tapahtuu. Siis siihen verrattuna, että syöksyisin suin päin kaikkeen uuteen ihan vain muutoksen toivossa. Joskus nuorempana tein niin, mutta nykyään se tuntuu lähinnä typerältä ja ehkä jopa hiukan vastuuttomaltakin, kun tietää, että hyvin suunnittelemalla monta asiaa voi tehdä kerralla kunnollakin. Niin sitä vaan ihminen muuttuu. Ehkä ikä on tuonut kärsivällisyyttä, että se aiemmin tylsältä kuulostanut suunnitteluvaihe tuntuu nykyään järkevämmimmältä osiolta muutosta. Hassua huomata, miten sitä mieli niin muuttuu.

Kukkien suhteen meinaan kyllä pitää linjani. Sitten kun ostan mitä tahansa väriä milloinkin, niin jotakin täytyy olla pahasti pielessä. Tulkaa sitten ihmeessä katsomaan, mikä on vialla! ;)

----

This looks almost like a bridal bouquet, but there were so many red, orange and yellow flowers in the shop on Saturday that I was instantly drewn towards the milder colors. I can't understand how red, yellow and orange sell here throughout the year so well!?! 

In my book red fits for December, yellow for couple of weeks around Easter season and orange only for October. I guess I'm bit stuck to my (flower) principles! But truth to be told, I have always thought I'm totally easy when it comes to changes of any kind. Recently however I have noticed that that used to be me in the past. Nowadays I prefer changes that are well planned in advance and all factors are under control before anything radical happens. That change must have taken place subtly in a couple of last years, and I must admit I never anticipated it to happen. Perhaps to someone else, but not to me. Just kidding about that, but seriously there is one aspect I find good in this change. I have namely noticed that I have nowadays much more patience when it comes to careful planning compared to the time when I was younger. It's funny how a human being develops.

Anyway, when it comes to the flowers I'm not intending to change my personal flower color rules. If I do, it's a sign that I must be feeling very sick or something. At that point, please, come and find out what's wrong with me! ;)

Tulips and letters

Tulppaanit on kivoja näin keväisin! Niitä ei vaan malta olla kuvaamatta, joten pahoittelut jo etukäteen siitä, että tulevien viikkojen aikana tulppaaneita voi näkyä täällä taas aika usein... Ei niistä nyt kuitenkaan sen enempää. Tämän päivän valokuvateema on 'letters.' Luulin ostaneeni joululomalla tussikynän muodossa olevan taululiidun. Ajattelin, että sillä saisi kivasti kirjoitettua keittiön isoon liitutauluun. Onneksi huomasin muutaman jo muutaman kirjaimen jälkeen, että kirjoitusta ei saakaan pyyhkimällä pois! Ne pari kirjainta sain pestyä hankaamalla karkealla sienellä, mutta jos taulu olisi ollut täynnä tai kirjoitus taulussa muutaman viikon, niin siinä olisi varmasti tarvittu jo uutta maalikerrosta! Kokeilin sitten tussia lasipurkkeihin. Siinä se toimikin hyvin. Kirjoitus kestää purkin kyljessä irtoamatta, mutta lähtee kuitenkin kevyesti vedellä ja tiskiaineella. Ihmettelen, etten koskaan aikaisemmin ole tullut ajatelleeksi, että noihin lasipurkkeihin voisi kirjoittaa jotakin!

----

Tulips are always nice in the spring. They just magically draw me to take dozens of photos. (I say sorry already ahead of time for a coming tulip overload during the next couple of months...) Another thing that I was going to say was about a pen I bought. Today's photo challenge is about 'letters.' I thought that I was buying a chalk pen, but it turned out after a little test that it could not be wiped away from the chalk board. I'm so glad I noticed it before writing too many letters... I could barely rub of what I had written, but had I left it for a couple of days, the chalk board would have required a new layer of paint! I was then wondering what to do with the pen and decided to write on glass containers. That worked out perfectly. The color stays well, but it is easy to wash off with water and dish washing detergent. I wonder it never occurred me earlier to write anything on those glass containers! 

On my kitchen table

Keittiön pöydällä pitää minun mielestä aina olla jotakin kivaa katseltavaa. Syömme suurimman osan aterioista keittiössä, joten on tärkeää, että pöytä on viihtyisä. Joulun alla koristelukysymys on helposti ratkaistu. Tarvitaan vain kynttilä ja ehkä lisäksi jotakin pientä muuta. 

Tällä kertaa laitoin kirpparilta syksyllä löytyneen koverretun puulautasen asetelman "pohjaksi" rajaamaan sitä. Lautasella tai tarjottimella rajaaminen on siitäkin hyvä, että jos tilaa tarvitaan muuhun, vaikkapa esim. leipomiseen, koristeet saa kerralla siirrettyä muualle. Muutenkin yleisilme selkeytyy, kun koristukset on koottu yhteen pitkin poikin ripottelemisen sijaan. Eli tuikku vanhaan, pieneen lyhtyyn ja hyasinttisipuli multineen sammalen ja jäkälän kanssa paksun lasin sisään. Viereen pullea männynkäpy ja muutama puutähti hyasintin juurelle. Pienellä vaivalla syntyy ihan jouluinen tunnelma.

----

We eat most of our meals in the kitchen. For that reason I feel that it's necessary to make the table look inviting also with some seasonal decoration. The month of December is particularly easy when it comes to decorating, because one can always set up a candle of some kind.

This time I took an old carved wood tray as a basis. Any plate or a tray works perfectly as a background to collect the items together in order to form a focal point. Besides, it makes it easy to remove all decoration at once when more space is needed for example for baking something. A little cup with a tealight, a pine cone and a bulb of hyacint with some moss and wooden stars are enough to make the little table in the kitchen quite Christmassy. By the way, why does nobody say Christmasful? It would sound much nicer, I think. :)   

Barely photogenic

Aika harvoin sattuu niin onnettomasti, että nappaa epähuomiossa huonot kimput kukkia mukaan! Kyllä ärsytti kotona, kun paketteja avasin ja terälehdet putoilivat ennen kuin ehdin edes irroitella varsia toisistaan! Hortensiat onneksi menee useimmiten vielä kuolleenakin, joten veteen vaan... 

Täytyy kuitenkin ehtiä tänä syksynä kyllä vielä löytää muutama kunnollinen oksa, jostakin syystä nyt on enemmät hortensiat jääneet ostamatta. Tässä on ollut niin paljon muuta mietittävää, että ei ole kotona ehtinyt tehdä juurikaan sen kummempaa, kuin leipoa pakastinta täyteen koulueväiksi sopivia makeita ja suolaisia välipaloja. Täällähän siis kouluun viedään tavallisesti kaikki eväät, eli kaksi välipalaa ja päiväruokavoikkarit. Tytöllä on laktoosi-intoleranssi ollut huononemaan päin, joten ostetut keksit, kakut, jne. ei oikein sovi, kun melkein kaikessa on laktoosia jossakin muodossa. Tässä voi tietysti ajatella, että mitäs sitä sokerisia juttuja edes mukaan antaisi, mutta maassa maan tavalla. Aikuisen vinkkelistä se voi olla huono juttu sopeuduttavaksi, mutta itse olen aina ajatellut, että jos lapsi aina on muutenkin jo ulkomaalainen, niin ei sitä kannata erottua joukosta turhanpäiväisten pikkuasioiden takia vielä lisää. Ei meillä tuosta ole taas ollut pitkään aikaan juttua, mutta oma erilaisuus on sellanen asia, mitä ulkomailla asuvat lapset miettivät aina kausittain. Vaikka itse asia on isompi juttu, olen huomannut, että ne on useimmiten pikkujuttuja, mistä suurin harmitus sen teeman suhteen nousee pintaan. Siitä ollaan tietysti montaa mieltä, minkä verran kannattaa tukea lapsen identiteettiä vanhempien kulttuurien taholta ja minkä verran auttaa kuulumaan paikallisten joukkoon. Itse olen sitä mieltä, että mieluummin kuuluu joukkoon, kuin kokisi turhaa irrallisuutta, koska vanhempien kulttuuriin kuulumista ei pysty kuitenkaan mitenkään siirtämään täytenä kokemuksena lapselle, kun ulkomailla asuu. Asia on varmaan hiukan erilainen, jos molemmat vanhemmat ovat samasta kulttuurista, tai asutaan jomman kumman kotimaassa. Meidän tilanteessa kuitenkin tuntuu luontevimmalta panostaa nimenomaan tänne kuulumiseen ja koittaa vahvistaa tytön paikallista identiteettiä. Siinä muuten onkin sitten vanhemmalle omat haasteensa, mutta voin kirjoittaa siitä joskus toisella kertaa.   

----

It does not happen often that I'd buy half dead flowers by accident... I was so annoyed once I got home, opened the packages and petals began falling out! Fortunately hydrangeas look normally nice even when they are beyond rescue... I must find some good ones though before it will be too late! Lately I have had too much to do! I have a feeling that most of my free time has been baking this and that for the school lunches and snacks to a freezer. Our daughter has lactose intolerance so there's not so much variety of cookies and cakes in the shops. Home-baked goodies taste better, but at times I think it would be quite nice to just buy ready stuff instead of having to constantly stock up the freezer!

One more miniature bouquet

Vielä toinen pienenpieni kukka-asetelma, vaikka kolmen pienen kukan yhdistämiseksi se kuulostaa ehkä hiukan liioittelulta. Vihreä vaasi löytyi kirpputorilta. Olin toivonut löytäväni hiukan suuremman, mutta niitä ei nyt ollut. Luulin kyllä ensisilmäyksellä yhtä hennosti oranssinsävyistä lasitötteröä ihan mahtavaksi kukkamaljakoksi, mutta hah, tarkemmin katsottuani pohja puuttui... Pienehkö pettymys, mutta ei hätää, minä kyllä keksin itselleni piristystä. Pienenpieni vaasi piti saada samantien käyttöön, joten kukkakaupassa nappasin mukaani ainekset siihenkin.  ;)

Olipas virkistävä viikonloppu! Työjuttuihin liittyviä tapaamisia, mutta niin rentoja ja mukavia, että aloin taas miettiä, että miksi niin mukavien ihmisten piti lähteä taas takaisin Suomeen. Sitten vielä kuitenkin kirsikkana kakunpäälle hauskat synttärijuhlat eilen illalla. Sankari ilahtui lahjoistaan ja tarjoilut olivat herkulliset. Mikäs sen parempi lopetus viikonlopulle voisi olla! 

----

This is yet another flower bouquet, but a miniature version. I'm not even sure whether it is justified to use the word "bouquet" when it is just three different stems of flower combined... The little green vase is from a secondhand shop, my very latest find. I had hoped to find a large vase in coloured glass, but nope. I did see one pretty one in pastel orange and thought already that it would totally fit to what I had imagined. Then I looked at it properly and noticed that it was a lamp cap! That was disappointing, but I do know how to cheer myself up, so at the flowershop I bought few stems for this green miniature vase, too. ;)

On a gray day

Kylläpä tulikin harmaa ja sumuinen aamu heti syyskuun alkuun! Kesän jäljiltä orkideat ovat vielä täydessä kukassa, mutta aloitin kynttiläkauden jo viikko sitten. Sain äskettäin lahjaksi Rituals-tuoksukynttilän. Tuoksu on nimeltään Sweet Sunrise. Siinä on appelsiinia ja seetripuuta. Sopii hyvin syksyn fiilistelyyn. 

Tällä hetkellä tuntuu, että olohuoneen järjestyksessä mättää joku juttu, mutta en tiedä mikä. Olisko se ihan vain vuoden ajan vaihtuminen!?! Eipä olisi ensimmäinen kerta, heh. Se taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että aina kun vuodenaika vaihtuu minun täytyy hiukan pyöräyttää jotakin ylösalaisin. Sitä ennen kuitenkin sohvan päällyset on vielä pestävä. Kesällä valkoinen sohva likaantuu ihan helpoiten. Veikkaan, että se on seurasta yhdistelmästä paljaita jalkoja ja aurinkorasvoja.

----

It's such a gray and foggy day today! My orchids are still blooming with full energy, but I decided that it's time to begin with a candle season. Actually I decided that already a week ago. I was given a Rituals scented candle as a gift recently. The scent is Sweet Sunrise. It smells like orange and cedar tree, a perfect combination for approaching the autumn. I love it! 

Right now it seems to me like something would be "wrong" in the living room decoration, but I can't put my finger on what it exactly is. Perhaps it's just the change of the season!?! That wouldn't be the first time, ha! However, before anything fun happens the covers of the couch must be washed first! The combination of bare feet and sun blocker stains the white material rather quickly.     

Flowers for September

Täällä alkoi eilen koulut. Sää on kyllä edelleen ihan kesäinen, mutta kummasti mieli kuitenkin siirtyy heti syyskuun ensimmäisen koittaessa useamman askeleen kohti syksyä. Harmitti, ettei kukkakaupassa ollut terävälehtisinä noita oransseja kukkia. En nyt muista, mikä niiden nimi on, mutta niistä on olemassa kauniimmankin näköisiä vähemmän pulleroita versioita. No, ei se mitään, haittaa. Muutamalla oksalla (siis parilla eurolla) saa nopeasti ruokapöydälle piristystä. Ja kukkia on sitten aina vaan yhtä kiva valokuvata. 

Ai niin, siellä koulussa on mennyt ihan kivasti, vaikka taas oli luokkaryhmät sekoitettu. Täällä vaihtuu kaikki opettajatkin joka vuosi, joten olisi kiva, jos kaverit saisivat pysyä yhdessä, ainakin silloin kun kaikki valitsevat saman linjan. Keväällä kysyin viimeisessä opettajan tapaamisessa, että miten uuden luokkajaon kanssa menee. Opettaja sanoi, että aakkosjärjestyksen mukaan laitetaan porukka puoliksi, mutta eihän se tuolla teidän tytöllä mitään haittaa, kun se tulee niin helposti kaikkien kanssa toimeen... No, sellaista sitä vanhempana kuulee mielellään, mutta teki hiukan mieli sanoa, että on se silti kivempi, jos saisi jatkaa parhaiden kavereiden kanssa. Maassa maan tavalla. Nyt kahden päivän jälkeen uusi luokka vaikuttaa onneksi ihan kivalle.

----   

The schools started yesterday. The weatherwise it's still summer, but strangely enough my mind always takes two steps towards autumn immediately at September 1. Clearly it was time for some autumn flowers. Couple of stems are a perfect transition rite to mark a new season, aren't they?

Yes, our daughter has had good two days at school inspite of groups having been divided again in a new way for this academic year. I totally appreciate the school system here, but sometimes I do wonder why so little attention is paid to keeping friends together even when they choose identical pathway of study. Last spring I carefully asked the teachers whether there might be any chances that the girl could continue in the same class with her two best friends. No, most probably not, because those who choose that particular pathway are listed alphabetically and the class division is made right in the middle, but don't worry, because your daughter gets easily along with everybody, so she won't have any problem with it, they said. Well, glad to hear that, I said. And swallowed the rest, namely, that it's still nicer if one is not separated from one's best friends. They were right of course, the new class is totally fine after the two days, but I still think that friendships should count at least a little, because to me following alphabets is just too random a method to be a rule for group formation.     

Too much rain, bad luck and tea

Alkukesästä täällä satoi niin kamalasti, että parvekekukilla oli aika huonot oltavat. Laventelin kukinnalle kävi kehnosti, vaikka se edelleen elossa onkin. Hortensia taas muutti lehtien väriä jo kesän puolivälissä. Kukat onneksi suostuivat kukkimaan kaikesta huolimatta. Huonoa tuuria siis parvekeistutusten kanssa tänä vuonna. Aika huono tuuri on kyllä ollut parvekekalustuksenkin suhteen. Olemme jo muutaman vuoden suunnitelleet ostaa uuden kalustuksen parvekkeelle, kun vanhat huonekalut alkavat hajota alle, mutta toistaiseksi ainakaan mitään kivaa ei ole tullut vastaan. Mikään ei silti voita kupillista teetä parvekkeella silloin, kun aurinko paistaa.

----

It was raining so much in the beginning of the summer that the balcony plants had it quite tough. Lavender didn't bloom properly, but survived somehow. Hydrangea changed the colour of the leaves already in the middle of the summer. I was happy to see that it finally decided to bloom in spite of the contiuous rain. Besides the plants we have also had rather bad luck with the balcony furniture. The old ones are slowly but surely breaking apart, but we have not found anything we'd like to buy to replace the old pieces. Yet, nothing is better than a cup of tea at the balcony when the sun is shining.

Peonies at breakfast

Pionit saavat kyllä aina tarttumaan kameraan! Eikä haittaa, vaikka olisi kuinka mones kerta, että tuli ostettua niitä "vielä yhden kerran." Sen verran kausiluontoisia kukkia ne ovat, että sitä on lopulta ihan jo ihan varma, että viimeisiä viedään... En selvästikään ajatellut olla se, jolta jäi kesän viimeinen pionikimppu ostamatta. ;)

Jätin nyt sen varsinaisen aamiaisen kuvien taustalle, mutta siitä sen verran, että jos marmeladi maistuu niin tätä juttua kannattaa kokeilla. Mun miehellä on nimittäin sellainen herkkuleipä, missä levitetään leivälle ensin reilu ruokalusikallinen kreikkalaista jogurttia ja siihen päälle vielä teelusikallinen jotakin marjahilloa. Kanamunat muuten oli tällä aamiaisella ihan huippuherkkua! Tytön kaveri toi viimeksi käydessään paketillisen heidän omien kanojensa munia. En tiedä, mitä gourmet-ruokaa niille kanoille syötetään, mutta en ole ikinä saanut parempia kananmunia kuin mitä ne olivat! Maku oli ihan kermainen, en tiedä millä sanalla sitä paremmin kuvaisi.  

----

Pionies make me always pick up my camera! I have for some weeks already bought peonies "for the very last time." Sadly they are only seasonal flowers. One bouquet may really be the final one. As for me I certainly don't want to be a lady who failed to buy the last peonies of the summer... ;) 

I left the breakfast to the background this time, but here's a delicious idea for all marmalade lovers. My husband makes sometimes a special breakfast sandwich for himself. He spreads one large table spoon of Greek yoghurt on his bread and then adds one tea spoon of some berry marmalade. Almost forgot, but the eggs were quite special at this particular breakfast. A friend of our daughters namely brought us some eggs from the chicken her family keeps. I have no idea what gourmet food they serve to their birds, but I have never eaten better eggs in my life! They tasted very creamy.     

Summer plants at the balcony

En ole kovin innostunut kokeiluihin, mitä tulee kesäkukkiin parvekkeella... Joskus aikaisemmin testailin erilaisia kesäkukkia, mutta tämän tasoisella viherpeukalolla mikä minulla on, on parasta vaan tyytyä niihin kasveihin, minkä tietää selviytyvän kukkivina kesän alusta loppuun. Kasteluvälit ovat mitä ovat ja lannoituksia en muista ikinä, joten ainoastaan tarpeeksi sitkeät kestävät menossa mukana minimaalisella huomiolla... Hortensia selvisi talvesta autotallissa ja nyt sekin on jo täynnä uusia lehtiä. Ainoana uutena juttuna on kirjavalehtinen heinäpuska. Sen pitäisi kasvaa puolentoista metrin korkeuteen ja jopa talvehtia ruukussaan, mutta katsotaan miten sille kesän aikana käy. 

----

I'm not very experimental when it comes to blooming summer plants at the balcony... Earlier I was bit more creative, but to be honest, with my green thumb I have noticed that it's best to stick to those varieties which have been successful in the past. My flowers have to be able to cope with irregular watering, and lack of extra nutrition. That is with minimal amount of attention... The hydrangea I bought last year survived the winter in the garage and is now as green as ever. The only new thing this year is a grass bush with colorful leaves. It's supposed to grow 1,5m tall and even survive the frost in its pot, but we'll see during the summer whether it can cope with my gardening or not. 

Lilies and a reality check

Ihanasti tuoksuu koko alakerta... Ja valokuvien ottaminen on niin mukavaa, kun saa rajattua kaiken ylimääräisen kuvien ulkopuolelle. Että onko meillä kaikki paikat aina tiptop? Ei todellakaan, mutta hyviä kuvia täällä silti saa ylensä otettua, heheh. Useimmiten esim. olohuoneen ruokapöydällä on aika kasat paperia arkipäivinä, kun siinä on niin kätevä tehdä milloin mitäkin. Nyt sattui mätsäävästi vaan mustavalkoista paperia tuohon kukkamaljakon ympärille, mutta uskokaa vaan, että vähän matkan päässä kuvan reunasta voi olla ihan sellainen perinteinen pino mainoksia ja muuta roinaa, mitä kertyy täällä ihan samaan tahtiin kuin kaikissa kodeissa... Itse en vaan jaksa katsella kovin todellisen tuntuisia valokuvia kenenkään kodeista, joten siksi mieluummin postaan itsekin tietoisesti hyvin rajattuja otoksia. Tällaista satunnaista reality checkiä lukuunottamatta katselkoon jokainen omia sotkujaan, ei niitä varten blogia tarvita. ;)

----

It smells so wonderful when the lilies are blooming... And taking photos is wonderful when you are able to focus them so that all the mess stays outside the picture! Do we always have our home perfectly tidied up? No, certainly not, but by focusing well enough it's almost always possible to make some good photos, ha! Quite frequently there are piles and piles of paper on the dining table downstairs, because that just happens to be the best spot to work. These black-and-white papers sort of "match," but believe me when I say that just an inch outside the edge of the photo you may very find a heap of colorful advertisements and other miscellaneous junk that keeps universally collecting on dining tables around the world... Because I do not myself enjoy watching too truthful pictures of other homes, I prefer to post cropped photos in my blog. Inspite of an occasional reality check like this, it does not make sense to me to blog about mess. ;) 

Chocolate cake upside down

Tässä on nyt hiukan liioiteltua puhua tarjoiluehdotuksesta, mutta suklaakakun paloja voisi tarjota kesäjuhlissa näinkin päin. Kakku on leivottu litteäksi browies-vuokaan, tomusokeria ripoteltu päälle. Leikkasin ensin neliön muotoisia paloja ja puolitin ne. Tuollaisia sopivan kokoisia reiluja suupaloja. Orvokin kukkien kanssa isompi määrä näyttäisi aika hauskalta tarjottimellakin. Orvokkikimppu muuten päätyivät keittiöön kun vaihdoin kevätkukat parvekkeella kesäkukkiin. Osa orvokeista kukki vielä täysillä, joten en hennonnut heittää niitä suoraan roskiin. 

----

It might be a bit exaggerated to talk about a serving suggestion, but small pieces of chocolate cake could be served in a summer party also like this with little flowers on the top. I could imagine pieces like this would look quite cute on a platter. These flowers are not really the best kind of cut flowers, but they do look summery in a little glas pot. It seemed like a waste to dump them while they were still blooming as I planted the summer flowers to the terrace.

Elsewhere

Pitkän tauon jälkeen ei enää oikein tiedäkään, miten tässä pääsisi taas jutun juureen! Kolmisen viikkoa kului kuin siivillä. Osan aikaa oli hyvä ystävä käymässä, välillä taas oli paiskittava töitä ihan täydellä teholla. Hetkiä ystävän kanssa ei raaski hukata mihinkään tarpeettomaan, kun on tavallisesti tuhansia kilometrejä välimatkaa. 

Tulevat viikot näyttävät myös kohtuullisen työntäyteisiltä, mutta katsotaan, joskos tässä nyt kuitenkin löytyisi jonkin verran aikaa tänne blogiinkin. Tässä nyt ensi alkuun vähän äitienpäiväkukkia viime viikonlopulta. Pionit ovat taas kaupoissa, jee! Ja tänään on lauantai, jee! Lauantaiaamuna on melkein aina sellainen tunne, että kaikki on mahdollista, kun on kokonainen päivä aikaa tehdä mitä vaan. Pelkkä illuusiohan se on, kun kuitenkin normilauantai yleensä sisältää vaihtelevissa määrin siivousta, pyykkirumbaa, tanssituneille kuljettamista ja ruokaostoksia, mutta kiva tunne kuitenkin. ;) Ja aina välillähän sitä voi rikkoa rutiineja, tai vähintäänkin hoitaa ne nopeasti alta pois, jotta aikaa säästyisi johonkin mukavampaan. Se on varmaan vain vapauden tunne, mikä aina niin ilahduttaa.

----

After a long break it's difficult to know how to start again! Three weeks passed in no time. We had a good friend visiting us for part of it, and for the other part I worked as much as I could to be able to spend as much time as possible with my dear friend. One shouldn't waste a moment when there is usually couple of thousand kilometers distance in between.

The next weeks look rather busy, too, but let's see if I manage to find some time for blogging, too. But anyway, these are photos of my Mother's Day flowers from the last weekend. Peonies are back again! And today is Saturday again! I just love Saturday mornings! They give me a feeling that everything is possible. Having an entire free day... I know that's just an illusion, because a normal Saturday contains in varied amounts cleaning, washing and grocery shopping to start with. But even so, it's a good kind of illusion. ;) Sometimes routines can be skipped though, or at least hurried through, so that there's bit more time for something else whatever that might be. I guess it's that thought of liberty that makes me always so happy. 

Blueberry chocolate

Kevät on ollut töiden puolesta sen verran kiireinen, että opiskeluille on ollut todella hankala löytää kunnollista (lue: energistä) aikaa. Alkuvuoden suunnitelma kyllä piti ja kahden kuukauden tauon jälkeen, aloin maaliskuun alusta lueskella uutta kokonaisuutta varten, mutta kirjoitusvauhti on ollut hitaanlaista. Hommaan kuuluu tietysti molemmat vaiheet, joten ei se mitään, jos välillä on niinkin, mutta pidempi tauko kirjoittamisessa alkaa aina nostamaan stressipisteitä, koska ainoastaan kirjoittamalla näkee etenemisen konkreettisesti. 

Perjantain olin raivannut pelkästään opiskeluille kiirehtimällä alkuviikosta hullun vauhdilla kaiken muun pois alta. Ja sitten postilaatikkoon oli ilmestynyt yllätyspaketti. Ystävät olivat laittaneet ihanan suklaalähetyksen postiin, ja se tuli kyllä niin sopivana päivänä perille. Avasin paketin, laitoin kauniit suklaalevyt pöydälle, luin kortista terveiset ja jatkoin hommia ihan uusin voimin. Suklaat säästin yhdessä syötäviksi, mutta paketin ajatus lämmitti niin paljon, että loppupäivä kului hyvällä tapaa flow-hujauksessa. Kiitos, kovasti, kaverit! Tuli mieleen, että, pitäisi itsekin keksiä enemmän yllätyksiä. Koskaan ei tiedä, miten paljon sellainen saattaa saajaa piristää.

----

The spring has been so busy at work that it has been quite difficult to find sufficient amount of time for studies. I mean time when I would still feel energetic enough to concentrate fully. Like I planned I started reading again in the beginning of March, but writing speed has been rather low. The amount of reading I have covered is all just fine, but finally writing is a concrete way to see real progress.

I had worked like crazy until Thursday evening, so that I could use the entire Friday for studies without interruption. Then I found a parcel in the mailbox. Some friends had send me chocolate as a surprise! The timing was perfect, I opend the package, took out the chocoates wrapped in the cutest papers, smiled when I read the greetings written on the card and continued working with a new energy. I kept the chocolate for savoring it together as a family, but the thought cheered me up so much that the rest of the day was really effective. Thanks, dear friends! I was reminded that I should also plan surprises more often. One never knows how much joy it might bring to someone!

The very last yellow tulips (sorry for breaking my promise)

Viime postauksessa tulin luvanneeksi, että keltainen saa nyt tältä keväältä jäädä. Sitten muistin, että nämä tulppaanikuvathan on vielä kansiossa odottamassa! Keltaisista kukista ei nyt kuitenkaan enää riitä jutun juurta, mutta tykkään kontrastista, minkä vanhat taulut luovat kukkien taakse. Siitä tuli mieleen, että joskus voisi kirjoittaa pelkistä tauluistakin. Nykyään sisustuksessa monet suosivat musta-valkoprinttejä neutraaleissa kehyksissä. Siihen muotiin en taida ehtiä mukaan ollenkaan. Eikä se ole ainoa muoti, mikä minulta lipuu ohi, saattaisi teini lisätä tähän ja pyöräyttäisi silmiään, jos lukisi näitä postauksia. ;) Mutta ei se mitään, minä vain rakastan antiikkisia puukehyksiä, vanhoja kanvaaseja, kevyesti lohkeilleita maaleja ja niin edelleen.

----

When I promised that I'm done with yellow, I didn't remember that I have still these pictures lined up! I think "tulips" topics have been exhausted for this spring, but I like the contrast old paintings make for the flowers... These pictures made me think that I should once write a post about the paintings. I just love them. I know that it's quite fashionable nowadays to have black-and-white prints in neutral frames. But they are not for me. So, when it comes to prints I admit I'm totally out of fashion. And it's not the only thing I am out of fashion with would my teenage daughter quite likely say and roll her eyes. ;) I can't help it, I just love antique frames, old canvases, subtly crackled paint & co. 

Daffodils

Pääsiäistä odotellessa muutama narsissi on kohdallaan. Nämä kukat ovatkin tuoksuvia! Muuten ei pääsiäiskoristeluita ole edes aloitettu. Täytyy alkaa pian varmaankin keksimään jotakin, ettei jää ihan viime tippaan. Pääsiäinen on minusta jotenkin hankala koristeltava. Joinakin vuosina tulee joku idea ihan helposti mieleen, joskus taas joutuu oikein miettimään. Tänä vuonna kuitenkin meille tulee pääsiäisvieraita, joten he tuovat tunnelmaa ihan parhaiten oli niitä koristeita tai ei. :) 

----   

I bought couple of daffodils because they belong to the Easter season. I was quite surprised that they have such a strong fragrance! Otherwise we have not yet decorated for Easter at all. I think we better begin soon or otherwise we'll miss the whole thing. I always find it bit difficult to decorate for Easter. However, this time it's nothing to worry. We'll namely have a house full of wonderful guests! They'll bring so much joy that the decoration will be totally a secondary thing anyway. :)

A spring basket

Kori löytyi helposti ja kukat myös! Kassalla tosin sanoivat, että olisin saanut vielä neljä orvokintaimea lisää samaan hintaan. Joskus on hintalaput niin, että ei ihan tieto kulje asiakkalle asti... Tarjouslaput nimittäin olivat toisella hyllyllä, jossa orvokit eivät olleet talven kestäviä. Ei tässä varmaan enää kovin kylmä ehdi tulla, mutta kyllä täälläkin vielä maaliskuussa ja oikeastaan huhtikuun puoliväliin asti voi öisin olla aika viileää. Viime viikollakin oli pari kylmää yötä... No, kassalla lopulta sanoivat, että kaikki orvokit olisivat olleet tarjouksessa. En siinä viitsinyt sitten enää lähteä juoksemaan. Kassalla on noloa olla se ärsyttävä tyyppi, joka hidastuttaa jonoa. Samalla kun istutin kukat, siirsin parvekehuonekalutkin toiseen asentoon, niin että kukat pääsevät vähän paremmin näkyviin. Lakaisin lattiankin, mutta se tarvitsee taas kloriittipesua... Kostean talven ja ilmansaasteiden vuoksi en kyllä ikinä itse valitsisi täällä vaaleita laattoja ulkotilaan. Nyt on kuitenkin ainakin kukkia katseltavana keittiön ikkunasta.

Laitoin kukkien mukaan edellisvuonna koristelemiani munia. Etsin vanhaa postausta niistä ja olin ihan varma, että olin tehnyt ne viime pääsiäiseksi. Viime vuosi oli opiskelujen kanssa niin kiireinen, että tuntuu, että se vain katosi muistista. Minun täytyy varmaan lukea kaikki postaukset läpi niin palautuu mieleen, mitä tapahtui. ;)

----

The basket was easy to find and so were flowers, too! They told me when we were paying that I could have got 10 violets for the price of six. Sometimes the price signs are not helping the customers. Anyway, I decided not to go back to get more and just paid what I had chosen, because I find it embarrassing to be the one who slows down others... After planting the flowers I moved the terrace furniture around to be able to better see the flowers from the kitchen window. I even swept the floor, but it really needs bleaching... With these humid winters and polluted air I would rather go for darker tiles outside. Well, now I can forget the dirty tiles and just focus on the flowers right in front of the kitchen window. :)

I added some of the painted easter eggs from two years ago to the flower basket. It took awhile to find the post where I had made them, because I was sure it was just last spring! I guess the 2015 was just so busy that many things seem to have been wiped out of my memory. I should probably go and read all the blog posts I wrote to refresh the memories. ;)