Toimistossa

Uuden vuoden aatto meni mukavasti. Sumusta ei ollut puolelta öin enää tietoakaan. Kävelimme pimeässä läheiselle kukkulalle, josta näimme Brysselin keskustaan saakka. Mies ja tyttö olivat ajellessaan päivällä jo valinneet paikan valmiiksi. Aika hyvä näköala oli, kun edessä levittäytyvän kaupungin eri osissa ammuttiin ilotulitusraketteja.

Tässä muutama kuva toimistosta, jotta ei jää viime vuoden lupaukset asuntovalokuvista täyttämättä... Toimisto on n. kahdeksan neliön suuruinen. Ovesta oikealla on työpöytä, jonka ostin Ikeasta. Tarkoitus oli etsiä pöytä kirpputorilta. Muuttoviikolla kiersin isän kanssa kaikki kirpputorit ja osto- ja myyntiliikkeet, jotka tässä lähellä tiesin, mutta mitään ei tietenkään kiireessä löytynyt... Vanhaan asuntoon en olisi voinut ostaa ylimääräistä pöytää odottamaan, kun siellä oli tupaten täyttä jo muutenkin. Pian muuton jälkeen oli kuitenkin päästävä takaisin työrytmiin, joten pöytä oli saatava heti paikalleen... Löysin Ikeasta halpaakin halvemman version, johon nyt lopulta olen tyytyväinen vain siksi, että se uppoaa tuohon kohtaan neutraalisti. Edelleenkin ärsyttää se, että piti madaltaa ajatusta työpöydästä. Olin kuvitellut löytäväni vielä Ikeaakin halvemmalla massiivipuisen vanhan pöydän, jossa on laatikot ja jonka olisin maalannut harmaaksi.

Kadun puoleiselle seinälle mahtuu vieraspatjat. Peitin ne vanhalla verholla ja muutama tyyny hiukan pehmentää kokonaisuutta. Oven taakse vasemmalle jää kirjahylly. Mies kuului jollekin kommentoivan, ettei kirjahyllyä ole vielä järjestetty. (Pyysin häntä heti järjestelemästä sitä sen enempää, koska siinä on nyt ensimmäistä kertaa meidän yhteisen elämän aikana minun järjestykseni. Se järjestys ei tietenkään ole "järjestys," jos on tottunut järjestämään kirjat aakkosten, teemojen tai jonkun muun systeemin mukaan.) Joka tapauksessa minä löydän omat kirjani ja muut paperini nyt ihan loistavasti. Järjestyksessä on selvä logiikka, vaikkei se aukeaisi kenellekään muulle. Tiedän myös, mitkä kirjat ovat takarivissä, koska muistan, mistä syystä valitsin laittaa ne sinne. Extrasyvä kirjahylly ostettiin aikoinaan siksi, että valokuva-albumit uppoaisivat siihen kokonaan. Sen jälkeen huomattiin, että se vetää kaksinkertaisen määrän kirjoja hyllymetreihin nähden, koska näkyvien kirjojen taakse saa toisen rivin piiloon ja hätätilassa vaakatasoon vielä toisen pinon eturivin kirjojen päälle. Minusta takarivi-idea on aivan huippujuttu, mutta mies toivoisi kaikkien kirjanselkämysten näkyvän. Me olemme suurimmassa osassa asioita käsittämättömän samanlaisia, mutta sitten on nämä järjestelykysymykset, missä molempien on parasta huolehtia sekä omista papereistaan, että kirjoistaan. ;-P (Yhdessä asiassa oli äskettäin pakko tehdä myönnytys. Juhlallisesti luovutin kesällä kaikki koulutodistukseni varmuuden vuoksi miehen säilytettäväksi, koska kesällä hakupapereita kootessani olin melkein saada sydänkohtauksen, kun mies sanoi, ettei tiedä yhtään, missä koulutodistukseni ovat. Olin kuulema pari vuotta sitten sanonut hänelle huolehtivani niistä itse.)

Se toimistosta. Muiden huoneiden kanssa odottelen vielä, että muutama hylly ja taulu saadaan seinille, jotta on hiukan hauskempaa valokuvatakin, kun tavarat ovat kunnolla paikoillaan ja seinät eivät ihan loista tyhjyyttään.