torstai 30. kesäkuuta 2016

Drawing: It's just that expert advice

Tytön kanssa piirreltiin yhtenä päivänä vesivärikynillä huviksemme kortteja. Luin sattumalta jonkin aikaa sitten jossakin tuollaisen hauskan lauseen itsekseen puhumisesta. Lopultakin hyvä selitys sille, miksi joskus kannattaa käydä pitkiäkin keskusteluja itsensä kanssa. Sehän on vaan se asiantuntijan mielipide, mitä sitä itsepuhelulla etsii, heh. No, mutta ihan vakavastikin, joskus oikeastikin auttaa kun selostaa itselleen asiaan liittyvät faktat uudelleen, käy läpi vaikka jonkin työhön liittyvän keskustelun etukäteen itsekseen, tai varmistaa ennen kirjoittamista, että argumentit oikeasti toimivat. Ja voihan sitä joskus tietysti käydä hyvän keskustelun ihan huvikseenkin itsensä kanssa, jos juttuseura sattuu puuttumaan. Tytön yksi kaveri kertoi minulle äskettäin, ettei hän pysty luokassa kertaamaan koejuttuja itsekseen ollenkaan, koska "siellä ei voi opettaa itseään ääneen." Niinhän se vähän on, että ihan joka paikassa ei kannata yksikseen puhella. Sen kun muistaisi aina itsekin.  ;)

----

My daughter and I were drawing cards with pens and watercolour pencils. I had read somewhere a funny saying about speaking to oneself. It explains why it's useful to have long discussions alone. After all self-talk is just about hearing that expert advice, ha. Well, seriously taken, it is sometimes totally helpful to explain facts to oneself, talk through that coming work-related conversation in advance, or make sure that the arguments are solid enough before writing them down. And of course, sometimes one can have a good discussion alone also simpy because there doesn't happen to be anyone else around to give a fitting reply... A good friend of my daughter told me some time ago that she can't prepare for exams at school at all, because she "can't teach herself in the class with all the other kids around." I think she did have a point there. It's not wise to talk to oneself just everywhere. That's certainly something to remember. ;)

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

A book by Rudolf Vrba


peonies



Työn ja opiskelujen vuoksi joudun lukemaan jatkuvasti niin paljon, että arjessa vapaa-ajan lukeminen on jäänyt viime vuosina aika vähälle. Kesän aikana yritän aina lukaista muutaman muunkin kirjan, koska kaunokirjallisuus kyllä aina rentouttaa ja koskettaa ihan eri tavalla kuin tiukasti asiapitoiset kirjat, kunhan siihen vain ehtii uppoutua. Tämä Rudolf Vrba, Ik ontsnapte uit Auschwitz (I escaped from Auschwitz) -kirja tarttui sattumalta käteen kirjakaupasta lähtiessä. Tarkoitus oli säästää se siihen, että loma alkaa, mutta en sitten voinut vastustaa kiusausta ja aloinkin lukea sitä saman tien. Kirja on julkaistu jo 60-luvulla ensimmäistä kertaa ja siitä on otettu kymmeniä painoksia eri kielillä. Se perustuu osittain tositapahtumiin, vaikka kaikkia Vrban näkemyksiä holokaustin suhteen ei pidetäkään täysin totuuden mukaisina. Klassikko kuitenkin ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Tässä on muuten hyvä kirjalista aiheeseen liittyen, jos toiseen maailmansotaan liittyvä kirjallisuus kiinnostaa.

----

Because of my work and study I have to read so much that my leisure reading has totally gone down in the last couple of years. I try to balance it by inserting some relaxing reading to the summer season, because the professional literature does not quite do the trick to carry one into another world or touch one emotionally in the same way as other genres do. This particular book by Rudolf Vrba, Ik ontsnapte uit Auschwitz (enl. I escaped form Auschwitz) caught my attention last time I visited a book store. I had planned to store it until the holiday begins, but then I couldn't resist temptation and began to read it almost immediately. It has been published first time already in the 1960s and reprinted countless of times. It is partly based on real-life events, though some views that Vrba held about the holocaust are not accepted by the historians. In spite of that the book is certainly worth reading. If you are interested in the WWII theme, you can find a great booklist here.   

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Some film tips for this summer

Joskus tuntuu, että hyvät elokuvat ovat nykyään harvassa. Sitten taas joskus yllättyy, kun sattuu useampi loistava vastaan kerralla. Kumpikaan näistä ei ole ihan upouusi, mutta viime vuosilta kuitenkin. Ensimmäinen kuva on the Book Thief-elokuvasta. Olin kuullut tästä filmistä paljon kehuja. Se olikin todella kaunis kuvaus perheestä, ystävyydestä ja rakkaudesta lukemiseen toisen maailman sodan ajalta. Sotagenre kuuluu meidän suosikkeihin, joten aika paljon on niitä jo nähty, mutta täytyy sanoa, että Kirjavaras (kuva: finnkino.fi) kiilasi ihan meidän suosikkilistan kärkeen. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.

----

Sometimes it feels like really good movies are scarce. Then you get surprised, when you suddenly find several good ones in a short period of time! Here are short descriptions of two good ones we have lately seen. Neither of them is totally new, but both are relatively recent. The first picture is from the Book Thief. I had heard about it from several of our friends, but it took us forever to get to it. I must say that it is a really beautiful depiction of family, friendship and love for reading during the WWII. Because the war genre is in general one of our favorites, we have seen quite a variety of movies on the WWII theme. The Book Thief, however, got immediately to the top of our list.

Toinen filmi, mikä teki vaikutuksen on The Good Lie. Se kertoo Sudanin sisällissodan aiheuttamasta pakolaisaallosta Amerikkaan. (Valokuva löytyi googlettamalla, ilmeisesti kuvakaappaus trailerista.) Suurin osa pakolaisista oli nuoria poikia, jotka olivat päässeet pakenemaan sodan kauhuja kävelemällä satoja kilometrejä maasta toiseen ennen kuin he pääsivät turvaan. Vaikka tuosta pakolaisaallosta ei Euroopassa ainakaan enää paljon puhuta, filmin teema on edelleen ajankohtainen nykyisessäkin poliittisessa tilanteessa. Filmissä on hiukan dokumenttimainen sävy, mutta kertomuksen juonen voima säilyy silti voimakkaana loppuun saakka. Vaikuttavaa elokuvassa on se, että sekä sodan kokemukset, että pakolaisuus näytetään sisältä eikä ulkoa päin.

----    

The second film that impressed us lately was The Good Lie. It is about the Sudanese war and its refugees that made it to the US. Most of them were young boys, who had been able to escape by walking hundreds of kilometers from one country to another before finding to safety. Though the Sudanese war has not been a big topic in Europe in the last years, the theme continues to be totally up-to-date in the present political situation. Though The Good Lie resembles at times a documentary, its narrative is powerful. Both the experiences of going through a war and of being a refugee are depicted from the point of view of an insider rather than of an outsider. 

lauantai 25. kesäkuuta 2016

One moment in a photoshopped world


Juhannus menee täällä aina ihan huomaamatta. Iltaisin on yhteentoista asti valoisaa, mutta muuten ei sen kummempaa keskikesän tunnelmaa ole kovin helposti tavoitettavissa. Viime päivinä sää on ollut lämmintä, mutta jokseenkin arvaamatonta. Ehkä sen voi ottaa juhannuksen merkkinä, heh. Yhtenä iltana katselimme, kun taivas muuttui mustaksi ja valo ihan keltaiseksi. Kameran säätöjä oli mahdoton saada kohdalleen, mutta räpsäisin silti muutaman kuvan siinä toivossa, että erikoinen valo tulisi kuviinkin mukaan. Tulihan se. Maailma näytti hetken aikaa ihan fotoshopatulta. 

----

The weather has been warm but quite surprising lately. We were observing what happened a couple of nights ago, when the sky turned suddenly dark and then the light became totally yellow. It was impossible to get the camera settings right, but I took few pictures in a good hope that the odd light might get captured in them. To my amazement, it actually did. For some time the world looked like it had photoshopped itself. 

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Adventure fund

adventure fund
Yhtenä päivänä tyttö pyysi, että antaisin hänelle jonkin vanhan kartan askareltavaksi. Kävimme toimistossa olevan karttahyllyn läpi, mutta siellä ei ollut mitään sopivaa. Hetken aikaa tosin puolivakavissamme harkitsimme repäistä karttakirjasta sivun jonkin maan kohdalta, mihin meistä ketään ei kiinnosta matkustaa. Sivunhan ei huomaisi puuttuvan, ellei juuri sinne koskaan olisi menossa.. ;D Kiusaus kuitenkin voitettiin, koska väritys oli kuulema väärä, ja asia ratkesi sillä, että tyttö tulosti puhelimeltaan paremman kartan. Lähdin lenkille ja kotiin tullessani oli tällainen rahankeruupurkki pöydällä odottamassa. Nyt sitten säästetään seikkailuja varten. En tosin tiedä, mihin näiden seikkailujen on tarkoitus viedä, mutta toiveissa lienee Intiaa, New Yorkia ja Afrikkaa... 

----

One day our daughter asked me to give her some old map for a craft project. We looked together through the maps we had in the office, but there was nothing that was ideal to give away. For a short moment we semi-seriously considered to pull out a page from a map book. A page of a place nobody of us has ever thought of going... I mean who would notice a missing page if you never went there anyway... ;D Temptation was finally easily overcome because color schemes were not right and she decided to print out a map from internet. I went for a walk by myself. Once back at home, I found this cute adventure fund pot waiting for me on a dining table. Now you know what we are saving money for. I'm not quite certain where these adventures are supposed to take us though, but I imagine that hopes are up in reference to India, New York or Africa... 

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Rattan chairs at last...

rattan chairs, secondhand

peonies


Lopultakin sain rottinkituolien istuintyynyt kuntoon. Niissä olikin enemmän hommaa, mitä suunnittelin. Kävi nimittäin niin, että valmiiksi leikatut superlonit olis tullut ihan järkyn kalliiksi. Ne ehdittiin jo valita, mutta onneksi myyjä tarjoutui soittamaan hintatarjouksen ennen kuin tilasi palat... Kaksi superlonista leikattua istuintyynyä yht. 140€! Uskomatonta. Peruutin tilauksen ja marssin Ikeaan ostamaan 10cm korkuisen peruspatjan, mistä leikkasin sopivat palat itse. Projekti oli hiukan odotettua työläämpi, kun päätin lisäillä muutaman kuitukangaskerroksen väliin, mutta nyt on tyynyt valmiina. Olisi pitänyt viitsiä valokuvata ommellessa, mutta joskus ei vaan huvita dokumentoida kameran kanssa yhtään mitään... Kunhan tässä ehtii, niin rungot voisin vielä hioa ja lakata. Nyt on kuitenkin ihan siistit istuimet siinä jo noinkin. Ne tuovat hauskaa kontrastia tänne olohuoneeseen. 

Ja pionit. Niitä riittää edelleen, ihan kauneimpia kukkia!  

----

Finally I got cushions ready for the rattan chairs! They turned out to be a bigger project than I had planned. Ready-cut foam surprised with its price! I had already chosen to order two pieces, but luckily the shopkeeper promised to call to tell the prices before submitting the final order. I was shocked that two seat cushions would have made 140€! Unbelievable, isn't it!?! I cancelled the order and went to buy a basic foam matress in Ikea and cut it myself. It took quite a bit of hand sewing to add extra padding, but now the cushions are ready. Once I have more time I could still sand and varnish the rattan frames. Other than that the chairs look already nice with their new cushions. They create a great contrast to the living room.

And those peonies. Their season just goes on and on. I love it!   

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Family traditions: Continental breakfast



Vähän vakkarijuttua välillä aamupalasta. 

Mies haki lauantaiaamuna juoksulenkkinsä jälkeen tutulta leipurilta tuoreet sämpylät ja leivän. Tuo lähileipomo on kiva senkin vuoksi, että heillä vaihtuu valikoima säännöllisesti. Saa siis maistella hiukan erilaisia leipäreseptejä välillä. Manchego-juuston taas saa leikattua kivasti suupaloiksi. Täällä juustojen luvatussa maassa on hurjasti valikoimaa, mutta jos minä pääsen valkkaamaan, niin mukaan lähtee useimmiten juuri manchego. Tykkään sen suolaisesta mausta ja kuivahkosta rakenteesta. Tällä kuvauksella en kyllä taida päästä juustoanalyytikoksi mihinkään. ;P

Salamia on myös kymmeniä erilaisia laatuja läheltä ja kaukaa. Salamisortteja on tarjolla kaupoissa enemmän kuin muita leikkeleitä yhteensä, mutta tuo yksi tietty italialainen on parhaiten meidän kaikkien mieleen. Itseasiassa se on niin kovasti mieleen, että viimeisistä siivuista tulee aina keskustelua. (Ja joskus ne menee jopa varaukseen. Siis täh, varaako kukaan muu ikinä salamia itselleen??? :D) Muuten sitten vain kuumaa teetä, pehmeäksi keitetyt kanamunat ja appelsiinimehua. Hedelmistä saa sopivasti raikkaan vitamiiniannoksen. En ole mitenkään erityisen aamuvirkku edes lauantaisin, joten olipas hyvä, että tuli kuorittua ja paloiteltua hedelmät tupperrasioihin jo edellisenä iltana. Jääkaapista on niin paljon helpompi lusikoida valmiita paloja kippoihin... Välipalaksikin niitä napsii sieltä helpommin, kun ei joka kerran tarvitse ensin ottaa leikkuulautaa ja veistä esiin.

-----

Little bit about breakfast again for a change. ;)

Like usual, my husband went jogging on Saturday morning and stopped afterwards at the bakery around the corner. We just love that little bakery! Everything is totally fresh and because their selection changes regularly, we get to taste different kinds of breads. The shops have a wonderful selection of cheese in Belgium offering both local and international varieties. If I get to choose it's almost always Manchego though. Since I ate it first time some years ago, I keep going back to it. I love the way it tastes salty and dry, but I'm afraid such a description will not make me famous as a cheese expert. ;P

Salami can be found in countless variations, too. Sometimes it seems like there are more different kinds of salami than any other lunchmeats counted alltogether! Anyway, this particular one is our family favorite. We almost fight about who gets to eat the last slices. Never heard about reserving salami slices!?! Other than bread, cheese and meat, one just needs a good cup of tea, some orange juice, soft-boiled egg and some fruit. Speaking about which, I was happy I did all the peeling and cutting already the night before. It's so much easier to fill breakfast bowls directly from tupperware boxes in the fridge... (Even Saturdays don't have a power to make me a morning person.)        

lauantai 18. kesäkuuta 2016

The very unprofessional method for bookkeeping at home

money
Vuosien aikana olen miettinyt pääni puhki, miten keksisin itselleni sopivan tavan pitää kirjaa ruoka- ja muista talouskuluista. Mies huolehtii meillä kaikista pankkiasioista, mutta minun vastuulle on jäänyt pienempien ostoskulujen miettiminen. Olen testannut monenlaista metodia exeltaulukoista perinteiseen kirjanpitovihkoon ja välillä vain luottanut pidempiä aikojakin vain siihen, että jos elää yleisestikin kohtuullisen säästäväisesti niin arkikulut pysyvät itsestäänkin hallinnassa. Viimeisessä vaihtoehdossa kuitenkin helposti alkaa jossakin kohtaa ärsyttää, että hetken kuluttua alkaa tuntua, että ei kuitenkaan ihan täysin hahmota kulutuksen eri osa-alueita.

Tähän alkuun heti sellainen tunnustus, että minulla ei siis ole minkäänlaisia kaupallisia taitoja tai edes luontaista kiinnostusta marttailuun, joten toimiakseen kotoisen kirjanpitosysteemin täytyy olla niin yksinkertainen, että kuittien kerääminen ja niiden kirjaaminen sujuu melkein itsestään. En kestä ajatusta, että loppukuusta pitäisi kiertää taloa, kaivella laukkujen pohjia ja kukkaroita kuitteja keräten. Exel taas saa minut hermostumaan heti kun ruudukko avautuu. Siinä on varmasti etunsa, mutta se ei ole minulle. Jatkuva numeroiden kirjoittelu ei nappaa myöskään. Nyt kannattaa lopettaa lukeminen tähän, jos olet alan ammattilainen tai muuten vain luontaisesti tarkka kulujen kirjaamisesta. ;)

Jonkin aikaa sitten keksin itselleni lopulta niin helpon systeemin, että homma sujuu kuin rasvattu. Otan kaksi eriväristä kirjekuorta ja kirjoitan molempien päälle kuukauden aloituspäivämäärän. Toiseen kuoreen sana "ruoka" ja toiseen sana "muut." Sitten vain työnnän kuitit kaupasta tullessani oikeisin kuoriin. "Muita menoja" en siis jaa tässä kohtaa mitenkään, ne menevät kaikki ensi alkuun sopivaan kuoreen sillä periaatteella, että jos suurin osa kuitin ostoksista on vaikka ruokaa, niin kuitti menee ruokakuoreen, jos taas suurin osa jotakin muuta, niin se menee "muut"-kuoreen. Kuun lopussa avaan kuoren kerrallaan ja kirjoitan kymmenessä minuutissa summat ylös vihkoon eri otsakkeiden alle: ruoka, auto, koti, vaatteet & kengät, muut menot, ja lasken lopputuloksen. Tarkkuus ei ole mikään huippu, mutta saan kuitenkin selvän käsityksen siitä, mihin rahat suurinpiirtein kuluvat. Senttien laskemisen jätän suosiolla tästä pois, pyöristän nimittäin kirjoittaessani kuittien summat täysiin euroihin ja loppulaskelmatkin kympin tarkkuudelle. Se riittää minulle. 

Ole tyytyväinen tähän simppeliin keksintööni. Kuitteja ei tarvitse etsiä mistään, summia ei tarvitse kirjoitella kuin kerran kuussa ja kuitenkin hommassa pysyy ryhti. Yhtenä kuukautena kiristin ruokamenot testaamisen vuoksi täysin minimiin. Silloin kirjoitin ruokakauppasummat aina kuoren reunaan, jotta pystyin seuraamaan kulutusta pelkällä vilkaisulla. Siitä sai motivaatiota miettiä ruokalistat niin, että pysyi viikon kokonaissumma aina kerrallaan sopivan pienenä. Huomasimme kuitenkin, että sellaisia superminimiviikkoja ei voi tehdä montaa peräkkäin, koska ainoa asia, missä niin paljon voi säästää (jos siis muutenkin kuluttaa vain kohtuudella) on lakata syömästä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä ja karsia laktoosittomat tuotteet kokonaan pois. Sellaisiin muutoksiin emme ole valmiita. Paras säästökeino siis, mikä toimii on suunnitella ruokalistat niin, että kaikki ostettu tulee syötyä loppuun asti ja kaupassakäyntien määrä pysyy mahdollisimman pienenä. Usein nimttäin käy niin, että kun lähtee hakemaan jotakin puuttuvaa ainesta, niin tulee takaisin muutaman muunkin kanssa... Toisessa kuussa taas sovimme, että emme osta yhtään vaatteisiin tai muihin käyttötavaraan liittyvää. Se säästöspurtti oli myös hyvä testi ja näkyi tietysti heti kuun loppusummissa. Arkikulujen kirjanpidosta on siis todellakin hyötyä. Sen avulla on esim. helpompi suunnitella tarpeen mukaan pieniä säästöspurtteja ja nähdä niiden tulokset nopeasti. Sellainen aina motivoi. Kirjanpito kannattaa kuitenkin järkeistää sellaiseksi, että siitä jaksaa huolehtia. Parempi siis suunnilleen kuin ei ollenkaan.

----

This is the most unprofessional advice I have ever given, but I have finally figured out how to keep track of shop tickets & co. My husband takes care of all banking stuff, but I'm responsible for daily little things. During the years I have tried out everything from exel sheets to old fashioned handwritten bookkeeping booklets. Most of them have driven me crazy sooner or later, because I just don't have any natural inclination to anything linked to money matters. Thus, I admit that there have been periods that I have simply trusted that if one doesn't waste, one stays on the top of it. That has worked fine because our lifestyle is not wasteful in general, but I dislike the feeling that comes from the lack of control.

Some time ago I figured out a system that works for me. I take too envelopes in different colors. One is for "food" and the other one for "other costs." I just divide the tickets into those two categories with minimal exactness. Namely, if a bill contains mostly food, it goes to the food envelope, if mainly other items then it goes to the other one. In the end of the month I open the envelopes and writen things down under couple of headlines in a booklet. At that point I get bit more exact with the "other costs," but even then I'm not going into too much detail: Food, car, clothing, home, eating out, and very general "others" for those things that don't fit under those few simple headlines. I round up the sums to full euros. Finally when I count the sums, I round up to tens. If you are used to exact systems, this is likely to feel far too inaccurate. My logic however is that it's better that it's done somehow than not at all. Even with this (lack of) exactness, I can easily stay on the top of costs, do the necessary planning and manage saving projects where necessary.  

torstai 16. kesäkuuta 2016

Relaxing?

Viimeiset pari viikkoa olisin voinut lekotella tällä tavalla... Joka vuosi lukuvuoden loppuminen vie lopulta kevään viimeisetkin energiat ja tulee tunne, että voisi kadota jonnekin palmujen katveeseen hetkeksi aikaa. Putoilevia kookospähkinöitä miettiessä voi tarkkailla kääpiöluppiksen touhuja. Se osaa tosiaan ottaa rennosti!. ;)

----

For the two last weeks I felt like taking it easy like this one... Every time the end of academic year deprives me of the very last bit of energy and gives me a feeling that the only right thing to do would be to lie under a palm tree in a sun for some time. While dreaming of falling coconuts one can observe what this floppy ear dwerg bunny is doing. It certainly knows how to relax properly! ;)  

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Romance

Tällä viikolla meillä on hääpäivä. Avioliitto on siitä ihmeellinen juttu, että vaikka aika kuluu, tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut vasta eilen. Jos elämä ei aina taaksepäin katsottaessa rytmittyisi selkeissä kalenterivuosissa laskettaviin kausiin perheen vaiheiden, asuinpaikkojen ja työkuvioiden mukaan, niin voisin ihan vakavissani väittää, että yhdessäoloaika on ollut ainakin puolta lyhyempi. Löysin pinterestistä kuvassa olevan lauseen. Siinä kiteytyy toimiva avioliittofilosofia -  rakastaa, olla läsnä ja tukea toinen toistaan tuli vastaan mitä vaan. Siinä on todellista romanssia.

----

We have our wedding anniversary this week. A marriage is a strange thing, because though time is passing, it always feels like everything happened just yesterday. If life did not automatically organize itself along countable calendar years according to family events, places and work-related matters, I could swear blind that only half of the time we have been together has passed. I found in Pinterest the phrase which I pasted on the photo above. That's a good philosophy for a relationship - to love and hold each other whatever comes. That's the true romance.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Celebrated


Aika tapahtumarikas viikonloppu takana! Juhlat on taas juhlittu. Valokuvaaminen jäi tänä vuonna niin vähälle huomiolle, että nyt kun katsoin kuvasaldoa, niin nämä kaksi kuvaa olivat parhaimmat... No, eipä ole tällaisia aiemmin tullut otettuakaan, joten mikäs siinä. Täytyy toivoa, että joku muu olisi saanut parempaa laatua talteen. Sää oli kosteahko, siksi tuo absurdi trooppinen tunnelma ylemmässä kuvassa. Sateelta onneksi säästyttiin.

----

We had quite an eventful weekend! All the graduation-related parties have now been celebrated. Photographing did not quite work out this year. When I looked through the pictures this morning, these two totally random shots were the best ones. The weather was rather humid. That explains the absurd tropical atmosphere in the photo above. Inspite of the forecast we did not get any rain though.  

torstai 2. kesäkuuta 2016

Summer plants at the balcony


En ole kovin innostunut kokeiluihin, mitä tulee kesäkukkiin parvekkeella... Joskus aikaisemmin testailin erilaisia kesäkukkia, mutta tämän tasoisella viherpeukalolla mikä minulla on, on parasta vaan tyytyä niihin kasveihin, minkä tietää selviytyvän kukkivina kesän alusta loppuun. Kasteluvälit ovat mitä ovat ja lannoituksia en muista ikinä, joten ainoastaan tarpeeksi sitkeät kestävät menossa mukana minimaalisella huomiolla... Hortensia selvisi talvesta autotallissa ja nyt sekin on jo täynnä uusia lehtiä. Ainoana uutena juttuna on kirjavalehtinen heinäpuska. Sen pitäisi kasvaa puolentoista metrin korkeuteen ja jopa talvehtia ruukussaan, mutta katsotaan miten sille kesän aikana käy. 

----

I'm not very experimental when it comes to blooming summer plants at the balcony... Earlier I was bit more creative, but to be honest, with my green thumb I have noticed that it's best to stick to those varieties which have been successful in the past. My flowers have to be able to cope with irregular watering, and lack of extra nutrition. That is with minimal amount of attention... The hydrangea I bought last year survived the winter in the garage and is now as green as ever. The only new thing this year is a grass bush with colorful leaves. It's supposed to grow 1,5m tall and even survive the frost in its pot, but we'll see during the summer whether it can cope with my gardening or not.