Nimitikut ja parvekeasiaa

Nyt kun yötkin ovat jo kohtuullisen lämpimiä, uskaltaa yrttejäkin jo istuttaa. Katsotaan nyt, miten nämä kaupan versiot alkavat kasvaa. Takuuvarmintahan olisi varmasti kasvattaa pienemmästä taimesta ihan itse, mutta sillä tavalla kestää ihan liian pitkään, että yrttejä voi alkaa napsia käyttöön. Itseasiassa meillä näiden käyttöaste ruoanlaitossa on sen verran korkea, että pitäisi olla moninkertaiset puskat, jotta ne ehtisivät kasvaa sitä myötä, kun niistä leikataan! Mutta kasvavat nyt toivottavasti sen aikaa kuin kasvavat ja sitten vaihdetaan tarvittaessa uusiin. 

Bambugrillitikuista saa helposti luontoystävälliset merkkitikut kukkapurkkeihin, mutta myös kasvimaalle. Täällä iso paketti tikkuja taitaa maksaa noin euron verran, että niistä tosiaan joutaa osa askarteluunkin. Bambusta puheen ollen, nuo rottinkituolit tarvitsisivat uuden lakan pintaansa. Ne on ihan mahtavat rentoon istumiseen, mutta viime kesän sateet eivät tehneet niille hyvää. Meillä on kiva parveketerassi, mutta ärsyttävästi siinä ei ole yhtään katettua tilaa. Kaikki on siis sateen armolla, kun kalusteita ei tosiaankaan jaksa jokaisen kuuron vuoksi peittää muovilla. Kätevimpiä olisi tietysti muoviset kalusteet, mutta en ole vielä löytänyt sellaisia, mitkä kohtuuhintaisena settinä näyttäisivät muulta kuin muovilta. 

Katteen puutteesta sekin vielä, että vaalea laatoitus sateen armoilla on ihan vihoviimeinen idea ison kaupungin vieressä asuttaessa. Ette usko, miten muutamassa kuukaudessa laatat värjääntyvät ja pinttyvät saasteista ja muusta! Kloriittia ja rajua harjausta on harrastettu tähän asti, mutta nyt pesimme lattian vaihteeksi painepesurilla. Meni siinäkin aikaa (ja vettä ties kuinka paljon), mutta lopputulos oli kohtuullisen hyvä ja harjanvarressa hikoilua ei jääty kaipaamaan... Luulen, että tästä lähtien turvaudumme painepesuriin aina, kun pesemisen tarvetta ilmenee. (Todennäköisesti se on jo kuukauden tai puolentoista päästä.) Tummat laatat olisivat niin paljon armollisemmat, huoh.  

Joulukuu 9: Klassinen seppele

En ole vuosikausiin käyttänyt silkkinauhoja joulukoristuksissa ollenkaan, mutta tänä vuonna balettihameen rusetti sai innostumaan niistä uudestaan. Aamulla tuli mieleen, että tuohon lampun jalkaanhan voisi tehdä lopuista eukalyptuksen oksista seppeleen. Tuumasta toimeen jo ennen aamupalaa ja niinpäs vaan nyt on tuossakin kohdassa hiukan joulua jo. Seppeleet taas on sellaisia, että en pysty välttelemään yhtenäkään jouluna. Tämän tein nyt floristiliikkeestä ostettuun valmiiseen metallirenkaaseen, mutta tässä ja tässä on muutamia aikaisempien vuosien eukalyptuksen oksista metalliseen ripustimeen tehtyjä viritelmiä. (Blogin sivupalkista joulu-tagillä löytyy muitakin jouluisia askarteluja ja koristeluja.) 

Pikkuhiljaa hyvä tulee! Sen sijaan, että laittaisin kaikki joulukoristeet esille kerralla, tykkään laitella joka viikko jotakin hiukan lisää. Hitaassa koristelu prosessissa on minusta enemmän tunnelmaa kuin yhdessä rysäyksessä. Vähä vähältä sitten tulee valmista. Tänä vuonna kuusi täytyy kuitenkin laittaa hiukan tavallista aiemmin ja taidanpa joutua leipomishommiakin jo suunnittelemaan tulevalle viikolle. Etukäteisvalmistelut on tänä vuonna mietittävä uuteen uskoon. Joudun nimittäin vielä tekemään pikaisen Suomi-reissun vielä jouluviikolla. Joutua on oikea sana siinä mielessä, että kyseessä ei ole loma, mutta muuten kyllä ilolla odotan pääseväni hiukan talvisempaan tunnelmaan ja perhettä on aina ihana päästä moikkaamaan, vaikka nyt ei montaa hetkeä siihen olekaan tarjolla. Ajoitus on nyt vaan kalentereiden yhteissummana hiukan turhan ankeasti koordinoitu. Joskus vaan käy niin, että koulu- ja työaikataulut ja kaikki muu siinä ympärillä ei ihan helposti asetu helpoimpaan mahdolliseen asentoon. Niiden valossa tämä matkasuunnitelma oli nyt niin optimi kuin mahdollista, joten ajattelin, että vaihdan kyllä heti joulumoodiin, kun vaan lentokentälle pääsen, vaikkei itse matka syy juhlava olekaan. 

Lopputuloksena taitaa olla, että tänä vuonna tuo "pikkuhiljaa-ja-vähä vähältä" alkaa pian nopeutua. Mutta tässähän vuodessa on niitä adventtisunnuntaita ihan liian vähän, siitähän tämä kaikki johtuu, hahah! Hyvä, kun voi nyt syyttää kaikesta kiireestä puuttuvaa sunnuntaita. Kerrankin on pätevä jouluinen tekosyy, millä selittyy ihan kaikki! 

Joulukuu 7: Jouluinen ballerinahame

Tyttö on kavereidensa kanssa valmistellut esitystä joulukonserttiin. Kaverit soittavat pianoa ja kitaraa,  ja tyttö tanssii. Tytön ideana oli tällä kertaa tanssia kärkitossuilla, joten niiden seuraksi piti tietysti kehittää sopivan tyllirikas hamonen. Normaaleilla tanssitossuilla ja modernimpaa juttua esittäessään tyttö tanssii yleensä trikoohousuissa ja t-paidassa/hihattomassa topissa, mutta kärkitossujen kanssa täytyy olla hiukan klassisempi look. Asun yläosana toimiva balettipuku on hiukan kiiltäväpintainen musta. Tyttö valitsi siihen sopivasti hametta varten mustaa tylliä ja viininpunaista silkkinauhaa. Hame on pituudeltaan hiukan yli polven. Se on runsaan näköinen, mutta laskeutuu kuitenkin kivasti. Yksi marraskuinen ilta kului metrikaupalla tylliä ommellessa, mutta lopputulos on kyllä aika makea. 

Harmi vaan, että prinsessajutut ei kiinnosta enää yhtään. Pienten tyttöjen äideille sellainen vinkki, että kannattaa nauttia täysillä hörhelömekkovaiheesta, vaikka silloin ne ikuiset rimpsut hiukan hermoihin saattavat välillä käydäkin. Se aika loppuu kuitenkin ihan yhtäkkiä, eikä siihen sen jälkeen ole paluuta. Niinpä tämä asu tulee varmasti olemaan päällä vain sen pari-kolme minuuttia, mitä esitys kestää. Onneksi on toinenkin esitys tulossa, joten tiedossa on ainakin vielä yksi käyttökerta. (Nimimerkillä äiti, joka suostuu useamman tunnin ompeluhommiin kahdenkin minuutin takia...)

Pienemmille tytöille, jotka oikeasti pitävät tälläisia hörhöjä mielellään, saa tyllistä, trikoisesta vuorikankaan palasta, leveästä vyötärökuminauhasta ja pätkästä leveää silkkinauhaa nopeasti ommeltua juhlavan hamosen ihan oikeaankin käyttöön. Tässä aikuisen kokoisessa versiossa on tylliä kahdessa kerroksessa vyötäröllä ehkä kuusi metriä per kerros, joten rypyttämistä joutui tekemään jo ennen kuminauhan ompelua ja siinä sitten vielä lisäksi. Silkkinauhan kiinnitin viimeisenä muutamasta kohdasta pienillä pistoilla kuminauhaan, niin että siinä säilyi jouston vara pukemista varten, mutta nauha kuitenkin pysyy käytettäessä tarkasti paikallaan. Tämä hörhellys tuli maksamaan n. 14 euroa ja sitä voisi käyttää ihan vakavissaan aikuinenkin, jos vain pokkaa olisi ja tarpeeksi juhlava tilaisuus. Pikkutytölle saisi kuitenkin varmasti tehtyä samanlaisen luomuksen helposti alle kympillä. Lasten vaatteet on nykyään yleisesti ottaen aika halpoja, mutta kovin juhlavaa tylliunelmaa ei sen halvemmalla saa, joten ompelun vaiva maksaa kyllä itsensä takaisin. Yleensä kangaskaupan "vaatetyllilaatu" nimittäin voittaa lastevaatekauppojen halpistyllit mennen tullen.  

Nyt sitten jännätään vielä ihan pikkuisen tulevaa esitystä! Tällä kokoonpanolla ei ole soitettu tai esiinnytty ikinä aikaisemmin. Muutamat opiskelijat auttelevat näitä kaveruksia. Esityksen valmistelusta tuli hauska useamman viikon mittainen projekti. Yhteiset harjoitukset ovat piristäneet kaikkia kaveruksia mukavasti, vaikka juuri nyt yläkoulussa koeviikkojen alkaessa onkin aika kiireistä kouluhommien suhteen. Tytölle treeni on ollut hyödyksi. Hän lopetti tanssitunnit viime kesään ja syksyn aikana on ollut hiukan hankala löytää motivaatiota uudelleen, kun väsymys on painanut päälle. Esityksen valmistelu on kuitenkin ollut hyvä motivaattori tanssia itsekseenkin päivittäin. Ja opiskelijat on tietysti ihan huippuseuraa tälle nuorisolle.       

Joulukuu 5: Adventtikynttilät DIY

Adventtikynttelikkö on kiva perinne, vaikka se viime vuonna unohtuikin ihan täysin. Joka vuosi on aina hauska haaste miettiä, mitä siihen keksisi. Useimmiten jotakin mihin löytyy tarvikkeet helposti. Tänä vuonna kesti idean kehittelyssä niin kauan, että lopulta vasta sunnuntaina iltapäivällä kynttelikkö oli valmis... Itse toteutus hoitui käden käänteessä, kuten mun askartelut yleensäkin, haha! 

Ostin 3m kullan väristä, 3mm levyistä alumiininauhaa floristitarvikkeita myyvästä kukkakaupasta. Kiepautin sen kokonaispituudessaan ensin neljälle löysälle kierrokselle aluslautasen kokoa seuraten ja taittelin nauhan päät solmuksi vastakkaisille reunoille. Sitten vedin muutaman kiepin laajemmaksi, joten joten jäljelle jäi vain kolme eri mittaista kierrosta. Pidin kiepit eukalyptuksen oksien sitomisen ajan vaakatasossa. Sidoin pieniä oksia metallilangalla keskimmäiseen alumiininauharenkaaseen. 

Kun oksien lisäämiskierros oli tehty, totesin, että pelkkä vihreä ei riitä. En kuitenkaan halunnut tähän varsinaisia koristeita, joten käytin samoja kullanvärisiä mitä-lie-siemenkotia, kuten jo aiemmassa postauksessa. Nyt ne piti kuitenkin kiinnittää paikoilleen, joten leikkasin rautalangasta n. 5cm pätkän, pujotin sen kukinnon halki ja käänsin muutaman kierroksen solmuksi alapuolelle. Välillä otin pidemmän pätkän rautalankaa ja kiinnitin samalla tavalla useamman siemenkodan samalla rautalangalla yhteen. Se onnistuu helposti, kunhan vaan aina taittelee solmun jokaisen alapuolelle ennen kuin lisää seuraavan. Kannattaa jättää sen verran loppupätkää, että saa sillä kiinnitettyä siemenkodat kranssiin sopiviin kohtiin. 

Lopuksi vielä hiukan muotoilin alumiininauharenkaan sisintä ja ulointa kieppiä oikealta ja vasemmalta puolelta. Pidin keskimmäisen oksakiepin pyöreänä, jotta kranssin muoto säilyi ympyränä ja sopivan suurena kiertääkseen aluslautasen reunaa. Sitten liutin sisimpää ja uloimpaa kaarta selkeästi suuremman ovaalin muotoon. Lopuksi nostin varovasti sisintä ja ulointa kaarta hiukan ylöspäin ulkoreunoilta, ja muotoilin sormin hiukan kaareen vaihtelua. Koko juttu on koottu suurelle, vanhalle tarjoilulautaselle. Kynttilät vain keskelle ja kranssi niiden ympärille ilman mitään kiinnityksiä tai alustoja. Ai niin, numeroidut kynttilät ostettiin Ikeasta.  

Alumiininauha on muuten todella taipuisaa, joten sen muotoilu onnistuu ihan hyvin sormin, mutta kannattaa vaan katsoa, ettei vahingossa tee siihen taitteita. Taitteet ovat nimittäin hankalampia pyöristää siististi takaisin, vaikka materiaali jonkin verran yritystä ja erehdystä anteeksi antaakin. Työkalua käyttäessä pitäisi varmaankin olla jonkinlaiset leveät, pehmeäkärkiset/kumiset pihdit, ettei  tule äkkinäisiä kulmia ja ettei naarmuta kultaväriä pois. Tämä oli helppo askartelu ja palkkioksi kädet tuoksuivat eukalyptukselta lopun päivää. Varsin raikastavaa siis, haha!

Tässä muutama linkki vielä aiempiin adventtikynttiläaskarteluihi. Joskus oli tällainen kynttelikkö, toisella kertaa tällainen ja joskus myös tällainen tai tällainenkin. Lasipurkeilla on erilaisina versioina näköjään menty useamman kerran viime vuosien aikana, että taisi olla aika nyt jo keksiä jotakin ihan muuta.  

Joulukuu 3: Juokse porosein

Kaurishan tuo taitaakin olla, kun vähän tarkemmin katsoo! Joka tapauksessa löysin jo lokakuussa rasian hauskoja, pienenpieniä ja sieviä joulukuusen koristeita. Vaikkei siinä kohtaa vielä jouluideoita ollut mielessäkään, niin arvelin, että niille löytyy kyllä käyttöä joulukuussa. Koko syksyn olen jo poltellut valkoiseen koristehiekkaan pystytettyjä valkoisia kynttilöitä tässä samassa lasipurkissa. Ilman mitään tilpehöörejä. Nyt joulukussa on kuitenkin kiva hiukan koristella. 

Lasipurkit muuten nokeutuvat sisältä aika nopeasti, joten kaadoin ensin koristehiekat toiseen kippoon, pesin ja kuivasin lasipurkin huolella. Sitten ladoin keittokauhalla hiekkamurskeen takaisin. Tässä kohtaa kannattaa useimmiten käyttää jotakin apuvälinettä kaatamisen sijaan, ainakin jos on korkeasta purkista kyse. Usein koristehiekka nimittäin pölyää jonkin verran ja likaa helposti lasin uudestaan. Pudottelin kynttilän ympärille muutaman puisen tähden ja lumihiutaleita eri koossa. Sen jälkeen muutaman kultapalleron, mitä ne lienevätkään. Ilmeisesti jonkin kasvin maalalttuja siemenkotia? Seuraavaksi leikkasin pienilehtisen eukalyptuksen oksasta hentoja oksia, jotka kiinnittin pieneksi seppeleeksi vihreällä metallilangalla. Floristin metallilankaa saa täällä eri väreissä askartelu- ja puutarhaliikkeistä. Siinäpä se pieni jouluinen askartelu.

Hyvää ensimmäistä adventtia! 

Joulukuu 2: Joulukylässä

Täällä tuntuu nämä joulurakennelmat olevan aika suosittuja. Taloja on myynnissä monessa paikassa. Niistä voi koota mieleisensä pienemmän tai isomman kylän tuomaan joulutunnelmaa. Lisäksi myydään erilaisia maisema-alustoja, puita, katuvaloja ja kaikenlaista muutakin rekvisiittaa. Hienoimpia ovat karusellit, luistelukentät ja hissihärpäkkeet, mitkä saa tietysti liikkumaan.   

Laadussa on kyllä aika paljon variaatiota. Jotkut viritelmät näyttävät todella halvalle ja surkealle. Niissä on huonosti maalatut koristelut ja valotkin mitä sattuu. Toiset taas on todella kauniita pienine, sievine, huolellisesti maalattuine yksityiskohtineen. Ne paremmat versiot voivat maksaa lähemmäs sata euroa talolta, mutta jos on yhtään kunnianhimoinen joulukylän suhteen, niin varmaan kannattaa kasvattaa kokoelmaa pikkuhiljaa ostamalla siihen vain laadukkaita osia. Itse tosin tyydyn ihailemaan näitä miniatyyrikaupunkeja kaupoissa, missä niitä on esillä. Jotkut on kieltämättä todella ihanasti koottuja ja niitä voisi katsella pitkän aikaa yksityiskohtia ihaillen nenä lytyssä lasia vasten. 

Joulukylä saattaisi toimia hauskana perheen perinteenä, jos joka vuosi yhdessä valittaisiin uusi osa kokonaisuuteen lisättäväksi. Voisin kuvitella, että varsinkin pienten lasten kanssa sellaisesta voisi muodostua hauska muisto. Jonkin verran tilaa vievä joulukylä kuitenkin on. Jos ideasta innostuu, niin ehkä ensin kannattaa pohtia, mihin ja miten kylän kokoaa. Parhaimmillaan se on levitettynä vaikka sivupöydälle, mutta olen joskus nähnyt kuvia kirjahyllyynkin rakennetuista kylistä. Osia saa varmaankin monista pienoismalleihin erikoistuneista kaupoista ja tietysti netistä tilaamalla.    

Maalaushommia

Meillä on portaikossa yksi monta metriä korkea seinä, mikä on koko ajan kaivannut maalausta. Siis ei maalia pintaan, vaan jonkinlaista taidetta. Aikani mietittyäni tulin siihen tulokseen, että jonkinlainen hillitty moderni väripläjäys sopisi siihen parhaiten. Nuo sanat 'hillitty,' 'moderni' ja 'väripläjäys' eivät kyllä ihan sovi näin kirjoittaessa yhteen, mutta tarkoitan kohtuullisen rajallisen väripaletin käyttöä, mutta silti riittävää kontrastia. Ostin rasiallisen akryylimaaleja, mutta vielä tarvittaisiin tuubi jotakin kivaa struktuuriainetta. 

Kanvaasin koko on 75x115cm, mutta en ole vielä ihan varma riittääkö se. Parasta olisi kaksinkertaiset mitat, mutta eiköhän tämäkin ole riittävän iso aloitukseksi, jos väriä vain tulee tarpeeksi. Kaupan suurimman kanvaasin kuitenkin ostin. Jos sitäkin suurempaa tarvitaan, niin sitten täytynee tekaista kehys ja pingoittaa kangas itse. En ole maalannut akryylimaaleilla mitään moneen vuoteen, joten parasta varmaankin, että teen yhden kokeeksi ja jos päässäni oleva idea on onnistuakseen, mietin koon uudelleen. 

Viikonloppu on muuten ollut ihanan rento, vaikken vielä päässytkään maalaushommien alkuun. Eilen tehtiin pari pikaista kauppareissua ja tänään oli aamukirkko, mutta siinä ne tekemiset olivatkin. Olin onneksi siivonnut jo torstai-iltana, joten ei mennyt viikonlopusta aikaa siihen. Joskus tarvitsee täydellistä off-tilaa. Nyt on vain katsottu pari yhteistä suosikkiohjelmaa ja tehty tytön kanssa tuhannen palan palapeliä Eiffel-tornin kuvalla. Syyslomalla suuntana on nimittäin Pariisi. Palapelin kuvalla kuulema pääsee jo hiukan sopivaan tunnelmaan. Mikäs ettei, sen avulla saa ainakin väsyneet ajatukset nollattua niin totaalisesti, että kovin montaa yhtä tehokasta nollauskeinoa ei taida olla. Uusin voimin uuteen viikkoon.     

Syksyn alkuun mukavia juttuja

Muutama mukava juttu viime päiviltä.

Kurpitsakeitto. Se on aina vaan yhtä hyvää. Kuoritut kurpitsakuutiot voi muuten paahtaa uunissakin pehmeäksi ja soseuttaa kasvisliemen kanssa vasta sitten. Ajattelin nyt kokeilla tehdä niin itsekin, mutta sitten tuona päivänä kun keittoa piti tehdä, olin seissyt ruuhkassa 20min. matkalla ensin reilut puolitoista tuntia ja toiseen suuntaan vielä lähemmäs 40min. Brysselin liikenteessä on monta solmukohtaa, mitä ei varmaan ikinä saada muutettua oikeasti toimiviksi. Lopulta kun selvisin ruoanlaittoon, annokset piti saada nopeasti pöytään. Hyvää tulee perinteiselläkin tyylillä, vaikka uskon, että paahtaminen varmaan lisää makua.

Kynttilät. Niitä poltellaan taas melkein joka ilta. Kynttilänvalo on vaan niin tunnelmallista syksyisin. Täytyy täydentää kynttilävarastoja. Ostan aina valkoisia. Niiden valo on kauneinta mitä tiedän. Ja teetä kuluu ihan mahdottomasti. Mustaa, vihreää, rooibosta ja yrttiteelajeja. Olen kaikkijuomainen teen suhteen. Ostin Suomesta kesällä pussillisen Nordquistin Nippon Green irtoteetä. Se on todella hyvän makuista, kun vaan muistaa antaa kiehuneen veden hiukan jäähtyä ennen kuin kaataa sitä teelehtien päälle.  

Maalaaminen. Olen jo muutaman vuoden odotellut, että tyttö innostuisi taas piirtämään ja maalaamaan. Nyt se sitten tapahtui. Kesällä siskon luona käydessä piirtelin akvarellikynillä jotakin muistikirjaani. Tyttö innostui kokeilemaan niitä myös. Siitä se lähti. Nyt maalaillaan pikkujuttuja välillä yhdessä, välillä erikseen. Akvarellikynät minulla olikin omasta takaa, mutta olin sitten niin innoissani, että marssin kauppaan ostamaan akvarellimaalitkin... Nyt pitää vielä sutivalikoimaan hiukan panostaa, koska normaalit vesivärisudithan eivät mitenkään vedä vertoja oikeille akvarellisudeille, jos maalaamisesta tosissaan innostuu. Täällä on tytön oma blogi, siellä on muutama hänen viime viikkojen aikana maalaamansa kuva ja ihania juttuja muutenkin.   

Opiskelijat. Tällä viikolla on aloiteltu lukuvuotta. Aina tuntuu niin raikkaalta kesän jälkeen, kun opiskelijat palaavat kesälomiltaan ja uudet untuvikot saapuvat paikalle. Hauskoja juttuja, mielenkiintoisia työkokemuksia, iloisia suunnitelmia tulevan vuoden varalle, loputtomasti kuplivaa intoa, ja niin edelleen. Opiskelijoiden energialataus kesän jälkeen on aina sellainen, että ihan vain juttuja kuunnellessakin virkistyy. Nuorten aikuisten kanssa on kyllä kiva tehdä töitä, kun saa hengailla mukana ja aitiopaikalta seurata kasvua ja kypsymistä.

Rannelämmittimet

Tämä otsikointi kuulostaa hiukan hassulta, mutta en nyt tähän hätään keksi parempaakaan nimeä. Meinasin ensin kirjoittaa rannetuubit. Se kuulostaa rehelliseltä, kun on pelkästä suorasta neuleesta kyse, mutta en tiedä löytäisikö sillä hakusanalla kukaan ikinä mitään etsimäänsä. 

Kerroinkin jo, että ostin Lang Yarns Novena lankaa kesällä Kotilaituri-nimisestä kaupasta Liedosta. Suosittelen, hyvä palvelu ja ihanat tuotteet! Tässä langassa on 50% villaa, 30% alpakkaa ja 20% polyamidia ja se on hauskasti tavallaan neuleputkea jo itsessään, eikä siitä lähde hahtuvia ollenkaan. 

Otin 3 1/2-kokoiset sukkapuikot ja loin 48 silmukkaa vihreällä. Siitä sitten puolitoista cm aina oikein vihreällä langalla. Seuraavaksi kierros valkoisella ja sitten aloitin kuvion neulomisen. Kuvioon tuli 3 silmukkaa mustalla, yksi valkoinen, kolme mustaa, yksi valkoinen... koko kierros. Seuraava kierros kaksi mustaa, kaksi valkoista... Ja kolmas kerros yksi musta, kolme valkoista... väliin valkoinen kierros ja taas sama alusta uudelleen. Ja lopuksi taas saman verran vihreää kuin alussakin. Sitten vain päättely ja langanpätkien siistiminen. Tämä ohje sopii aloittelijalle, hahah! 

Nyt voi sitten säät ihan rauhassa hiukan viiletä. Ei vaiskaan, tänä aamuna melkein jäädyin töissä, kun valvoin muutaman tunnin uusintatenttejä. Normaalistihan tähän aikaan pitäisi olla vielä ihan lämmintä ilman lämmitystäkin, joten hiukan yllätyksenä tuli tämä kylmääkin kylmempi syyskuu. Nyt kyllä tarvittaisiin muutama viikko vielä aurinkoista säätä. Belgiassa syksy ja talvi tuntuvat tosi pitkiltä, jos nyt jo alkaa harmaa sateisuus, koska se on sitten sitä samaa säätä maaliskuuhun saakka. Välillä vain vielä hiukan kylmempää ja kosteampaa.

Lankoja ostamassa

Näin loman aikana ihanat rannelämmittimet. Niistä inspiroituneena ajoimme veljeni vaimon kanssa lankakauppaan. Kotilaituria voi kyllä vain suositella. Ihania lankoja ja pieniä sisustustuotteita. Jos siellä suunnalla ajelee, niin ehdottomasti kannattaa pysähtyä tuossa kaupassa. Tilaaminenkin taitaa onnistua.

Tosiasia kuitenkin on, että en ole mikään neulojalahjakkuus. Olen ennenkin maininnut, että en osaa tehdä ohjeiden mukaan yhtään mitään, enkä tiedä mitään muita silmukoita kuin oikein ja nurin. Kovin suuret lankaostokset jätän siis suosiolla niille, joilla on taitoa saada langoista jotakin aikaan. Ne rannelämmittimet, mitkä lomalla näin vaikuttivat kuitenkin olevan täysin yksinkertaista suoraa putkea, joten uskaltauduin yrittämään. Tyylillä yritys-ja-erehdys niistä ei ole tulossa ihan muistikuvaa vastaavia, mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin. Näytän ne kyllä, kunhan ne valmistuvat tässä tulevien viikkojen aikana.

Neulomisideaan tartuin itseasiassa siitä syystä, että huomasin loman aikana mietiskellessäni, että viime vuoden aikana tein aivan liian vähän mitään luovaa. Minulle luovat jutut on niitä, mitkä oikeasti rentouttavat ihan eri tavalla kuin mikään muu tekeminen. Jos on liian väsynyt ja stressaantunut, niin sitä ei tietysti oikein keksikään kovin kummoisia ideoita tehtäväksi. Ja sitten jos sattuukin keksimään, niin toteutus kaatuu helposti jo siihen, että täytyisi ehtiä hakemaan jotakin tarviketta kaupasta ennen kuin voi aloittaa. Tai viimeistään siihen, että lopulta tuntuu, että aikaa ei sittenkään ole tarttua siihen tekemiseen. 

Kesäloman aikana ajattelin, että näin ei tule jatkumaan. Kirjoitin itselleni listan asioista, mitkä minua yleensä rentouttavat, ja päätin, että nyt alan systemaattisesti toteuttamaan niitä pieniä juttuja. Sellaisia niin minimaalisia juttuja, mihin ei kulu kuin muutama minuutti päivässä, mutta mitkä kuitenkin nollaavat ajatukset ja virkistävät. Ajattelin, että jo on kumma, jos ei sellaisiin löydy aikaa.    

Loma-askartelua: Kanin ulkohäkki

Muutama puhelinkuva eilisestä kesäprojektista. Tilasimme amazon.de kautta Nanook-pupuhäkin parvekkeelle. Ohjeet olivat kuin suoraan jostakin kolmenkymmenen vuoden takaisesta kiinalaisesta askartelumallista, mutta niin vaan saatiin naisvoimin häkki koottua. Sen verran tehtiin omaan tyyliin, että lisäiltiin puuliimaa kaikkiin liitoksiin ja vaihdettiin ruuveja, jos paketin mukana tulleet ruuvit näyttivät liian heppoisilta. Lopputulos oli yllättävän tukeva ja kaunis ulkohäkki, vaikka suoraan sanottuna noita ohjeita katsoessani ajattelin, että lieköhän kaikki palat edes sopivat paikoilleen. 

Katsotaan, kuinka hyvin häkki sateessa suojaa ja kauanko se säilyy käyttökelpoisena. Käyttökokemukset olivat kaikissa häkeissä laidasta laitaan, joten lopulta valitsimme yksinkertaisesti sen, mikä näytti hauskimmalta järkevässä hintahaarukassa. Postitus oli todella nopea ja häkki tuli perille litteässä paketissa kolmessa päivässä. Bitymikatto ja portaat haisivat aika vahvasti, kun paketti avattiin. Toivottavasti ulkoilmassa käry kuitenkin haihtuu nopeasti.

Nyt vaan pitäisi pupun oppia kulkemaan portaita ylös ja alas. Porkkana ylhäällä tuntui ensin olevan toimiva houkutin, mutta pupulaiskimus keksi, että sen saa sieltä alas kurottelemallakin. :D

Kalkkimaalin käyttökokemus

Keväällä löysin kirpparilta puisen kaksimetrisen laatikoston. Se oli petsattu tummaksi (väri oli kutakuinkin sama kuin tuon suuren taulun kehyksessä), joten jotakin piti keksiä. Aluksi mietin, että maalaisin sen mustaksi, sitten keksin, että alaosa voisi olla mattabeige ja kansi puupintainen. Joidenkin projektien kohdalla kuitenkin käy niin, että suunnitelman jokainen osa uhkaa johtaa tappioon... 

Aloitin hiomalla kantta käsin varmistaakseni, että puu tumman lakan alla on oikeasti hiomisen arvoista. Jonkin ajan kuluttua totesin iloisesti sen olevan niin ja päätin jatkaa hommaa hiomakoneella. Mies hiukan ihmetteli, että olohuoneessa meinasin saada sen hiottua, mutta koska siirtämiseen olisi tarvittu neljä miestä, päättelin, että kokeilen ainakin, josko pöly laskeutuisi suurimmaksi osaksi kaapin ympärille. Jouduin lopettamaan hiomisen puolen tunnin kuluttua kun olin saanut n. 50cm osan kannesta hiottua. Tyttö tuli yläkerrasta ja huusi portaikosta: "Äiti, mitä ihmettä sä teet, kun täällä ei melkein pysty hengittämään ja ilma on niin harmaata, että mä en melkein edes näe sua..." Se loppui siihen. Turha varmaan edes mainita, että se lauantai menikin sitten verhojen ja ikkunoiden pesussa ja pölyn pyyhkimisessä...

Seuraavaksi hioin jäljelle jääneet pinnat käsin pikaisesti aika karkealla hiomapaperilla nopeuttaakseni hommaa. (Käsinhiomalla pöly ainakin laskeutuu suurimmaksi osaksi lähimaastoon.) Aikani maaleja vertailtuani tulin siihen tulokseen, että kokeilen kalkkityyppistä maalia, koska sen luvattiin olevan ohuenohut ja matta. Maali ei kuitenkaan ollut perinteistä kalkkimaalia, vaan ihan kemiaa, minkä avulla lopptulos muistuttaisi kalkkimaalia. 

Ensimmäinen ongelma oli, että maali oli niin paksua ja nopeasti kuivavaa, että levittäminen ohuesti oli yllättävän hankalaa. Vasten ohjeita päädyin hiomaan sitten kerrostenkin välillä, mistä tietysti tuli jälleen toivoton määrä valkoista hienoa pölyä. Kuivaa pintaa katsottuani en uskonut, että kannattaisi jatkaa toiseen kerrokseen ilman hiomista. 

Seuraava ongelma oli, että maalin värikartta ei vastannut millään tavalla lopputulosta. Tummasta beigestä, väri taisi olla viralliselta nimeltään "juutti," tuli kerman valkoinen. Vertasin lopputulosta värikarttaan ja lopputulos oli kyllä ihan rehellisesti yksi valkoisista sävyistä ylärivillä, kun taas purkin perusteella olisi pitänyt olla ihan tummimpien joukossa kartan alarivillä. Siinä vaiheessa alkoi ärsyttää niin paljon, etten viitsinyt edes lähteä valittamaan ja vaatimaan uutta purkkia. 

Lopputuloksena on nyt tuollainen maalaisromanttinen jykevä kaappi. Ei se pahalta näytä, jos maalaisromanttisesta tyylistä tykkää, mutta ei se vastaa millään tavalla rouheampaa tunnelmaa mihin pyrin. Maalaisromanttisuutta lisää vielä tuo hionta, mutta se oli pakko tehdä viimeisen kerroksenkin jälkeen, koska maali ei mitenkään levittynyt tasaisesti. Hiominen oli ainoa keino saada lopputuloksesta siisti ja ohuen näköinen. 

Lopuksi jätin kalkkimaalille suositellun vahauksen tekemättä kokonaan, koska tästä maalaisromantiikasta on jossakin kohtaa päästävä ehdottomasti eroon. (Kunhan tässä vaan jossakin kohtaa intoa riittää jatkaa tätä projektia, huoh!) Nyt nimittäin ongelmana on se, että kalkkityyppisen maalin pintaan ei taida tarttua ihan mikä vaan, joten parasta on kai jatkaa saman firman tuotteella ja toivoa, että löytyisi tarpeeksi tumma sävy. Täyteen maalinpoistoon ei varmaan riitä kärsivällisyys. Ei värikartat tietysti ikinä vastaa todellisuutta ihan täysin, mutta näin suurta eroa ei ole kyllä ikinä tullut vastaan. 

Maali oli Rust-oleum Chalky Finnish sävyssä Jute. Täytyy sanoa, että en todellakaan suosittele sitä minkäänlaiseen maalaamiseen. Värikartta on täysin pielessä ja maalin rakenne on erittäin huono, ellei sitten nimenomaan hae sellaista tee-se-itse vaikutelmaa, missä siellä täällä on paksuja siveltimen vetoja ja näyttää, että maali on kuin kuorrutuksena huonekalun pinnassa. Ehkä maalia olisi voinut ohentaa hiukan, mutta epäilen, että sen jälkeen tarttuvuus ja peittävyys olisivat olleet entistä huonommat. Purkin kyljessä luvataan, ettei koko projektin aikana tarvitse hioa ollenkaan, mutta ilman hiomista alussa, välissä ja lopussa, lopputulos olisi varmasti vaatinut kaatopaikkakeikkaa. Itse en voi sietää huonosti maalattuja huonekaluja. Maalaaminen on sellainen laji, että se kannattaa mieluummin jättää tekemättä kokonaan, jos sitä ei aio tehdä kunnolla.

Noin niin kuin yleisenä ehdotuksena kaikkien viime vuosien askartelublogeissa yleistyneiden kalkkimaalin käyttöideoiden vastapainoksi sanoisin, että jos teillä on yhtään kunnianhimoa maalausprojekteissanne niin pysykää kaukana "kalkki"-tyyppisistä maaleista ja valitkaa mieluummin mattapintaista akryli- tai alkydimaalia. Ne vaativat enemmän pohja- ja välityötä rehellisine hiomisineen ja maalikerrosten kuivatteluineen, mutta lopputulos on huomattavasti ammattilaisemman näköinen kuin kalkkimaalituhraukset.     

Keeping up with traditions

Tämä talli on meidän perheen joulutraditio. Olen useampana jouluna yrittänyt ideoida jotakin muuta, mutta tämä vaan kaivetaan esiin suojamuovista joka vuosi, koska neuvottelut eivät tuota tulosta. Talli askarreltiin varmaan kymmenen vuotta sitten yhdessä ja taidettiin käyttää niin paljon voimaliimaa, että se ei edes hajoa, vaikka viettääkin vuodesta suurimman osan jätesäkin sisällä kellarissa. 

Ehkä olen tähän joskus rakennusohjeetkin antanut, mutta tulkoot tässä taas uudelleen siltä varalta jos joku vielä miettii seimitallin tekoa. Ensin teimme lasten askarteluun myytävästä savesta "tiiliä" leikkasimme savipalan ensin veitsellä pieniksi, suurin piirtein tasakokoisiksi paloiksi, joita sitten muotoilimme sormin hiukan luonnollisemman näköisiksi. Niitä muistaakseni kuivateltiin muutama päivä. Sitten otettiin puinen hyllylevy, mihin porattiin pohjaan reiät pystytolppien kohdalle. Ne sahattiin sopivan pituisiksi ja ruuvattiin alakautta paikalleen. Muut puuosat kiinnitettiin liimaamalla kontaktiliimalla. Sen jälkeen lakkasin puuosat hiukan tummemmaksi ja sitten liimattiin tiiliseinät paikalleen kerros kerrokselta. Lopuksi liimattiin katoksi kaarnasuikaleita. Tallin katoksi solmin pieniä "lyhteitä" risuista rautalangalla kiinnittäen.  

----

This manger is a fixed part of our family's Christmas traditions. It's a non-negotiable matter and therefore, we end up getting it out every December. We made it ourselves years ago and probably used a huge amount of power clue because though it's stored in a large trash bag in the basement for the most of the year, it always comes out intact. 

I think I have given building instructions for this one earlier, but let's repeat them in case somebody is still looking for ideas to construct a manger. We started by molding loads of "tiles." We bought gray craft clay and cut it first with a knife into pieces that were approximately the same size. Then we smoothened them by hand so that they started to look old and natural. Then we took a piece of a wood shelf and drilled holes to it at the places where the vertical beams are attached. The beams were attached from underneath by using screws. The rest of the wood pieces were just cut to right size and attached with powerclue. I treated the wood so that it got bit darker before we clued the tiles a layer by layer. Finally we attached pieces of bark to make a roof. (Lots of power clue thus in this one, but choose a transparent clue, not the one that dries up yellowish.)    

Big plans for a small craft

En saanut kesäloman aikana tehtyä yhtään kunnollista askarteluprojektia. Muutama juttu oli mietinnässä, mutta niitä ei sitten tullut kuitenkaan toteutettua. Yksi juttu meni aika läheltä, mutta lopulta ihan sivu suun. Olin nimittäin tytön ja hänen kaverinsa kanssa kaupassa, josta ostimme jokaiselle maalattavaksi kanvaasit. Siinä kävi kuitenkin niin, että tytöt olivat sen verran tuotteliaita taiteilijoita, että kaikki taulut valmistuivat ilman, että itse ehdin edes pensseliä ottaa käteeni. Ei se mitään, se on hyvä, kun on materiaalia valmiina, kun inspiraatio iskee. Tuon ikäisenä vietin itse paljon aikaa kellarissa. Silloin asuimme suuressa talossa, missä oli mieletön kellaritila. Siellä oli varaston lisäksi isän puutyötarvikkeet, maalit ja vaikka mitä muuta, joten aina jos inspiraatio iski, niin sieltä kyllä löysi jotakin, mistä pystyi toteuttamaan omia ideoitaan. Meillä oli kotona myös aina mahdollisuus ommella mitä vaan. En muista, että isä tai äiti olisivat ikinä sanoneet, ettei väkertelyt kannata, vaikka osa ideoista menikin pilalle ja varmaan kolme lapsen projekteista tuli sotkua ihan kiitettävästi. Tärkeintä oli kuitenkin itse keksiminen ja tekeminen. Nyt muuten muistui mieleen sekin, että pikkuveljeni perusti kaverinsa kanssa yhteen kellarihuoneeseen oman laboratorion. Vanhemmat antoivat rahaa, että pojat saivat hakea apteekista aineita, millä pystyi tekemään jonkinlaisia oikeita laboratoriokokeita. Aika luovaa sekin, eikö?  

Nyt aikuisenakin vielä huomaan, että jossakin kohtaa tulee aina lopulta sellainen tunne, että nyt en enää kestä hetkeäkään, ellen pian keksi jotakin näperrettävää. Vähän niinkuin koko elämä alkaisi tylsyttää, heh, jos ei saa käsilleen mitään tekemistä. Mieheni, joka ei ole itse yhtään askartelijatyyppiä, aina hiukan pyöräyttää silmiään tässä kohtaa ja toivoo mielessään, että keksisin nopeasti jotakin tekemistä, mihin luova energia sopivasti uppoaa. (Mieluiten tietysti sellaista tekemistä, mihin hän ei joudu osallistumaan, heh.) Tylsistyminen on kuitenkin aina hyvä juttu, koska silloin tulee useimmiten hyviä ideoita mieleen. Kerron tästä ompeluporjektista enemmän, kun saan ensin muutaman palan paikalleen, että on jotakin kunnollista näytettävää, mutta ajattelin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa English paper piecing -tilkkutäkkitekniikkaa syksyiseksi tyynyksi. Kankaiksi hain kirpparilta sinapinkeltaisen puuvillapaidan, ruosteenpunaisen lautasliinan ja palan valkoista kangasta. Olisin tietysti voinut ostaa uutenakin, mutta hiukan kulahtaneet värit ja valmiiksi pehmeneet kangaat tuntuivat nyt tähän juttuun parhailta.  Leikkasin vasta osan materiaaleista, mutta luulenpa, että tuo tilkkuläjä riittää muutamaksi päiväksi.

----

I did not manage to do any crafts during this summer. I had some vague ideas, but finally never got to actually execute them. One thing was close though. I went with my daughter and her friend to a shop and we chose three canvases for painting one for each. The girls however were so inspired that they painted mine, too, before I even had time to pick up a paint brush! It was fine of course, I'm always happy to see that kids/teenies get creative. When I was myself at that age I spend lot of time in the basement doing crafts. We lived in a large house and had a huge basement with Dad's wood working tools and all sorts of exiting materials. When I was bored I used to go to the basement to see if I could find something to do. Mostly I did, because there was always material available for crafts. Another nice thing was that Mom's sewing machine and a pile of sewing material were always available, too. Whenever inspiration came one could easily find something fun to do. My parents were always positive about us kids doing crafts, inventing and trying things out. Thinking about it now many years later, I think it must have been quite a messy business having all three kids doing their little crafts here and there... That reminds me that my brother and his friend chose one room in the basement to be their laboratory. Those two were totally into doing experiments, so my parents gave them some money to go and buy some products from the farmacy in order to do some real laboratory tests. I'm not quite sure what they exactly did in that laboratory, but it did sound like a rather creative idea, too.

Funny enough, even as an adult I still feel the same about doing crafts. At some point I just have to have something to do for my hands. If I don't I feel like life gets nearly untolerable. My husband might say that I get a little untolerable, which I admit is sometimes somewhat true, too. It's just some kind of restlessness that needs to be usefully channelled somewhere. My husband is always happy if my project plan does not involve him, ha! (He is so NOT into crafts.) But often that bored feeling actually produces the best ideas. 

I'll show you more about this new project when it begins to take some shape, but I decided to try out English paper piecing technique for the first time in my life. The goal is to make a cushion cover with it. I was thinking about buying new materials, but decided then I just go to the second hand shop and see what I can find there. I figured that for this one I'd prefer material that is already looking bit worned out.  I ended up buying a mustard yellow cotton shirt, a red napkin and a piece of white cotton. After washing and ironing they were ready for being cut. I still have lots of material, but I think these pieces will keep me busy for couple of days.      

Drawing: It's just that expert advice

Tytön kanssa piirreltiin yhtenä päivänä vesivärikynillä huviksemme kortteja. Luin sattumalta jonkin aikaa sitten jossakin tuollaisen hauskan lauseen itsekseen puhumisesta. Lopultakin hyvä selitys sille, miksi joskus kannattaa käydä pitkiäkin keskusteluja itsensä kanssa. Sehän on vaan se asiantuntijan mielipide, mitä sitä itsepuhelulla etsii, heh. No, mutta ihan vakavastikin, joskus oikeastikin auttaa kun selostaa itselleen asiaan liittyvät faktat uudelleen, käy läpi vaikka jonkin työhön liittyvän keskustelun etukäteen itsekseen, tai varmistaa ennen kirjoittamista, että argumentit oikeasti toimivat. Ja voihan sitä joskus tietysti käydä hyvän keskustelun ihan huvikseenkin itsensä kanssa, jos juttuseura sattuu puuttumaan. Tytön yksi kaveri kertoi minulle äskettäin, ettei hän pysty luokassa kertaamaan koejuttuja itsekseen ollenkaan, koska "siellä ei voi opettaa itseään ääneen." Niinhän se vähän on, että ihan joka paikassa ei kannata yksikseen puhella. Sen kun muistaisi aina itsekin.  ;)

----

My daughter and I were drawing cards with pens and watercolour pencils. I had read somewhere a funny saying about speaking to oneself. It explains why it's useful to have long discussions alone. After all self-talk is just about hearing that expert advice, ha. Well, seriously taken, it is sometimes totally helpful to explain facts to oneself, talk through that coming work-related conversation in advance, or make sure that the arguments are solid enough before writing them down. And of course, sometimes one can have a good discussion alone also simpy because there doesn't happen to be anyone else around to give a fitting reply... A good friend of my daughter told me some time ago that she can't prepare for exams at school at all, because she "can't teach herself in the class with all the other kids around." I think she did have a point there. It's not wise to talk to oneself just everywhere. That's certainly something to remember. ;)

Adventure fund

Yhtenä päivänä tyttö pyysi, että antaisin hänelle jonkin vanhan kartan askareltavaksi. Kävimme toimistossa olevan karttahyllyn läpi, mutta siellä ei ollut mitään sopivaa. Hetken aikaa tosin puolivakavissamme harkitsimme repäistä karttakirjasta sivun jonkin maan kohdalta, mihin meistä ketään ei kiinnosta matkustaa. Sivunhan ei huomaisi puuttuvan, ellei juuri sinne koskaan olisi menossa.. ;D Kiusaus kuitenkin voitettiin, koska väritys oli kuulema väärä, ja asia ratkesi sillä, että tyttö tulosti puhelimeltaan paremman kartan. Lähdin lenkille ja kotiin tullessani oli tällainen rahankeruupurkki pöydällä odottamassa. Nyt sitten säästetään seikkailuja varten. En tosin tiedä, mihin näiden seikkailujen on tarkoitus viedä, mutta toiveissa lienee Intiaa, New Yorkia ja Afrikkaa... 

----

One day our daughter asked me to give her some old map for a craft project. We looked together through the maps we had in the office, but there was nothing that was ideal to give away. For a short moment we semi-seriously considered to pull out a page from a map book. A page of a place nobody of us has ever thought of going... I mean who would notice a missing page if you never went there anyway... ;D Temptation was finally easily overcome because color schemes were not right and she decided to print out a map from internet. I went for a walk by myself. Once back at home, I found this cute adventure fund pot waiting for me on a dining table. Now you know what we are saving money for. I'm not quite certain where these adventures are supposed to take us though, but I imagine that hopes are up in reference to India, New York or Africa... 

In between

Hiukan turhan kiireinen viikko takana ja viikonloppu ei näytä yhtään paremmalta. Suunnitelma on nyt vain koittaa priorisoida, delegoida ja keskittyä. Yhtenä iltana oli kuitenkin pakko tehdä jotakin luovaa välissä, jotta ajatukset hiukan nollautuisivat. Lopputuloksena oli pieni maalaus, joka muistuttaa siitä, että hyvä päivä on juuri tänään eikä tulevaisuudessa. Mitään ei kannata odotella niin, että sen vuoksi eläisi tämän päivän vain puolella teholla. En nyt kuitenkaan tarkoita siis sitä, että aina pitäisi paiskia töitä ja muuta täysillä, vaan sitä, että jokaisessa päivässä on se oma juttunsa. Kannattaa pyrkiä olemaan siinä läsnä.

----

This week was bit too busy and the weekend is not looking any better. My plan is to try to prioritize, delegate and concentrate. One night I had to do something creative in order to relax a bit. The result was this little painting which reminds that a good day is today, not in the future. It's not worthy to expect anything so much that one forgets to live fully in the present. I don't mean that one should always be living busy and effective but simply that each day has something special in it. It's worthy to attempt to be present in the moment.   

Wallpaper in oatmeal

Keittiön hyllyn takaseinän tapetista tuli lopulta ihan ammattilaistasoinen projekti, joten DIY-ohjeistus jää nyt antamatta. Onneksi en aloittanut tapetoimaan sitä itse, vaan odotin maltillisesti, että isäni tulee auttamaan. Homma oli aika hankala, koska tapetilla on tapana venyä ja kuitenkin sekä kuvio, että reunat pitäisi saada täysin kohdalleen. Isän ehdottama takaseinän irroitus olisi ollut tietysti paras vaihtoehto, mutta sen miljoona naulaa, mitä hyllyn tekijä oli siihen upottanut tuntui hiukan turhan työläältä ja pelkäsin, että jos haluan joskus tapetin poistaa, niin en ikinä saa takalevyä omin nokkineni uudestaan irti. (Se oli tietysti täysi virhearviointi minulta. Huomasin aika nopeasti, että olisi kannattanut vaan seurata isän ohjeita.) Toiveestani kuitenkin päädyimme liimaamaan tapetin puuliimalla suoraan hyllyn takaseinään. Kuvion kohdistukset ja reunojen leikkaamiset vaativatkin sitten useamman tunnin työn, mutta isäni on tunnetusti kärsivällinen ja tarkkaakin tarkempi, joten lopputulos on oikein hyvä. Kiitos vaan, isä! 

Raivailin hiukan keittiötä ja ladoin hyllyille enimmäkseen vanhoja sinivalkoisia ja valkoisia astioita. Nyt on taas hiukan vaihtelua. Hassua, miten paljon tumma takaseina pimensi koko keittiötä. Täältä löytyy ennen-kuvia, jos muutos kiinnostaa. Keittiö-tagin alta blogin oikeasta reunasta löytyy enemmänkin keittiöön liittyviä postauksia.

----

What was meant to be a nice little DIY project turned out to be quite a professional job... No DIY instructions this time, sorry! When I saw how complicated wallpapering the old shelf was, I was quite happy I had patiently waited for my father to come to help me with it. One problem was that the wallpaper tends to stretch when clue is spread on it. Another one related to the first problem was to get the print match exactly. The best option my father said would have been to take the back wall off, wallpaper it and attach it again. It seemed to me like a lot of work counting the crazy amount of nails the builder of the shelf had once used. My father was right of course in thinking about professional techiques to complete such a project efficiently and guaranteed perfectly, but I insisted that it would be easier not to (which of course was a mistake, but I'm always looking for shortcuts in crafts, which the professionals like my dad obviously would never do). Anyway, my dad being so patient and careful as he is managed to clue the wallpaper well. In that I was right that I knew he could accomplish the task with a shortcut, too, but it took us a couple of hours more and that did make me feel bit sorry. However, the end result is wonderful, thanks Dad! 

I was tidying up in the kitchen and loaded the shelves with some white and mostly old blue-and-white dishes. It's funny to see how much the black wall of the shelf darkened the entire kitchen which is now totally light and cozy. Here you can find some before pictures, but by clicking a kitchen tag on the right column, you can find even more kitchen posts if you like.    

Exams, colouring books and great friends

Tytöllä on koeviikko meneillään. Kaksi kahden tunnin koetta joka aamupäivä. Jos ehtii valmiiksi ennen kuin aika on lopussa, niin olisi kuulema kiva värittää aikuisten värityskirjaa rentoutukseksi. Minua ei tietysti kovin kauaa tarvitse innostaa ostamaan mitään askartelutarvikkeihin liittyvää... Ostinkin siten saman tien kaksi. Osittain siitä syystä, että en ollut varma kumpi olisi kivempi, osittain siksi, että voisin itsekin hiukan väritellä. ;) Toisessa oli kuvia, joiden tausta oli musta, toisessa taas hauskoja sanontoja erilaisilla kuviotaustoilla. Molemmat olivat kuulema hyviä ja kaverikin oli heti whatsappissä pyytänyt, että saisi värittää jotakin maanantaina. :) Olikin hyvä, että satuin ostamaan kaksi kirjaa, kun eihän kokeen jälkeen saa liikkua omalta paikalta mihinkään, joten yhden kirjan värittäminen yhdessä ei olisi onnistunutkaan. Värittely on kyllä hauskaa ja rentouttavaa. Kiva, että tyttö innostui siitä. Olin jo monta kertaa katsellut erilaisia värityskirjoja kaupoissa, mutta en ollut viitsinyt ostaa niitä nurkkiin pyörimään, kun aiemmin ei tuntunut olevan kiinnostusta niihin ollenkaan. Hauskaa hommaa yhdessä tehtäväksi. 

----

Our daughter has an exam week at school again with two two-hour tests each morning. If one gets ready before time is finished, one can do something what does not distract others, like reading a book, drawing or something like that. Last week she told me that an adult colouring book would be a great way to relax after taking an exam. Well, I must admit I don't need a lot of encouragement for buying anything craft-related... I bought immediately two books. Partly because I was not sure which one she'd like better, partly because I thought that I could colour some pictures, too. ;) One book has pictures with black backgrounds, the other one has aphorisms. She liked both and immediately whatsapped to her friends about it. One of them replied asking whether she may also colour one page on Monday. Of course she may! I was happy that I ended up buying two books. The kids must namely remain seated after taking the exam, so sharing one book would not have worked out at all. I'm glad our daughter rediscovered her interest to colouring. I had seen many cute adult coloring books since they have been sold in the shops, but never bought one because she just never seemed interested in them and there's always enough stuff lingering around at home anyway... But now, colouring it is. What a fun way of spending time together!

DIY a pillow with dots

Ehkä reilu viikko sitten näin jossakin blogissa Elloksen kevään uusia sisustustyynyjä. Tänne asti sellaisia ei ole mitään järkeä tilata, joten ajattelin, että hiukan samanlaisen pystyy varmaankin tekemään itsekin. Tyypillisesti itselleni, en sitten jaksanut kuitenkaan sen tarkemmin ideaa seurata, kun en heti ensi näkemältä siitä nähnyt, miten kuvion rytmin saisi onnistumaan. Aina kun näyttää liian hankalalta kannattaa keksiä oma ratkaisu. Se on hyvä periaate askarteluhommissa ainakin.

Sopiva tyynyliina löytyi kaapista, valkoista tekstiilimaalia oli edelleen purkissa ja tupsuttimeksi löytyi lyijykynä, jossa oli pyyhkäri toisessa päässä. Tyynynpäällisen sisään laitoin pari kerrosta paperia, jotta maali ei tulisi läpi tyynyn takapuolelle. Sitten katsoin päälisestä suurinpiirtein keskikohdan ja laitoin siihen ruokalautasen väärinpäin ja tupsutin tekstiilimaalilla pisteitä lautasen ympärille. Seuraavaksi tein ympyrän reunasta vaaka- ja pystysuorat viivat keskeltä tyynyn ulkoreunoja kohti ylä- ja alareunoihin. Sitten nuo klo 10, 2, 4 ja 8 suuntaiset viivat kohti tyynyn päällisen kulmia, jne. Näihin suoriin viivoihin käytin avuksi jotakin paperiarkkia, mikä sattui käden ulottuvilla olemaan. Pitkähköt viivat on nimittäin vaikea pitää suorina, ellei ole jotakin apuvälinettä. Välillä kuivattelin maalia, jotta ei tulisi vahingossa töhrimisjälkiä. Ensimmäisten linjojen kuivuttua käytin pikkulautasta noihin pienempiin kaariin ja sen jälkeen tein lisäviivoja ristiin rastiin ja tupsuttelin jotkin osiot täyteen pisteitä. Logiikkaa ei ollut sen enempää kuin, että tein aina yhden viivan/osion kerralla jokaisen neljään kulmaan, ennenkuin mietin seuraavaa viivaa/pisteosiota, koska silloin on helpointa katsoa, että lopputuloksesta tulee symmetrinen, vaikkei viitsisikään piirrellä, mitään suunnitelmaa kankaalle ennen aloittamista. Pikkuhiljaa siinä tila täyttyi. Sitten vain maalin kuivatus ja silitys. Hauska ja helppo askartelu! 

----

Some time ago I saw a picture of this pillow case in someone's blog. I was inspired to try making similar one by myself. It turned out to be a fun little craft project.

I found a suitable pillow case in my closet and had still some white textile paint left. As a tool I used a simple pencil with an eraser on it. It was necessary to put some paper into the pillow case in order not to stain the other side, too. Then I measured approximately where the middle was and placed a plate upside down on it to mark a circle for the first dots. After than I made the long lines from the circle to the edges both horizontally and vertically, then also from the circle to each edge and so on. For the long lines I used a piece of paper to help me to keep a straight line. After that I let the paint dry so that wet dots wouldn't stain the clean parts by accident. Once those main lines were dry I used a smaller plate to make the little rounded lines. After those I decided to fill few areas with spots and added many smaller lines here and there. It was good to add lines/areas one by one and repeat exactly the same thing in each four corners immediately. That way I could keep track of symmetry though I had not drawn any sketch on the material in advance. Little by little the space got filled. It took couple of hours again for the paint to dry, but then just ironing, and voilá! If you were looking for a craft for a weekend, this is a good one, easy, fun and slightly meditative with all the dots, ha!