Those little things

Uutisia on nyt sitten seurattu aamusta iltaan jo muutama päivä. Suoraan sanottuna hiukan harmittaa ulkomaisten medioiden kommentit, kun täälläkin viranomaiset tekevät työtään ympäri vuorokauden. Täällä on hiukan erilainen ajattelutapa julkisuuden suhteen kuin joissakin muissa maissa. Viranomaiset eivät aina heti anna kaikkia tietoja julkisuuteen, jos he olettavat, että tiedot vaikeuttavat tutkimuksia. Se saattaa olla yksi väärinymmärretty elementti tässä keskustelussa. Mutta ihan rehellisesti, jos terrori-iskujen estäminen tosiaan olisi kovin helppoa, niin tuskin niitä olisi tapahtunut viime kuukausina missään muuallakaan.   

Huonoista uutisista huolimatta tässä on muutama juttu, mitkä on ilahduttaneet tällä viikolla.

#1: Ihana ikivanha kippo kirpparilta, jee! Niin ihana, että toinen kirpparinkiertäjäkin kommentoi sitä kassajonossa. Hassua, miten vanhatkin astiat yhdistävät, heh!

#2: Löysin kaupasta hollantilaisia liitulakuja! Ainoastaan karkinsyöjät ymmärtävät, miten paljon hyvä karkkipussi voi ilahduttaa.

#3: Vein tytön kaverinsa synttäreille ja menimme vahingossa väärän talon ovelle (kartan mukaan talo oli oikea, numero mätsäsi, auto talon edessä oli oikean merkkinen, portin takana oli oikean rotuinen koira...) Oven avasi ystävällinen vanha setä, joka kutsui meidät ilahtuneena sisään kysymättä edes ensin, mitä asiaa meillä oli. Meinattiin jo astua kynnyksen yli, mutta sitten mainittiin, että tyttö tuli sen nimisen kaverin synttäreille, ja setä sanoi, että siinä tapauksessa onkin väärä talo... Että voikin olla ystävällisiä ihmisiä! No, onneksi selvisi ennen kuin oltiin kahvipöydässä saakka. Hiukan creepy, sanoi tyttö jälkikäteen. Kaverin talo ei ollut kaukana ja sukunimen perusteella setä tiesi neuvoa sinne reitin.

#4: Flaamin kieli sujuu taas kuin rasvattu. Saan arjessa nykyään todella vähän harjoitusta siihen, joten joskus se tökkii. Jatkuva uutisten seuraaminen näköjään auttaa jo muutamassa päivässä. Täytyy varmaan alkaa harrastaa sitä silloinkin kun mitään erityistä ei tapahdu. No, tämä ei nyt kuitenkaan ihan sopinut tähän hyvien asioiden listaan, kun se johti takaisin huonoihin asioihin. 

----

We have been following the news from mornings to evenings for the last couple of days... It got bit annoying when the foreign media began blaming the Belgian authorities. They do actually work very hard and are professional in what they do. The mentality concerning media is bit different here than in some other countries, because the authorities keep stuff to themselves at times in order not to endanger their projects. That, however, is certainly not a sign of "not-doing-a-thing." I get bit patriotic about it, but honestly, if it was so easy to predict and hinder the terrorist attacks, they would not have happened lately elsewhere either.

In spite of all bad news, here are couple of things that have made me smile this week.

#1: This antique bowl. I found it at a secondhand shop. While waiting for my turn to pay, it led into an interesting discussion with another treasure hunter... It's funny how old pieces connect people.

#2: Liquorice. I happened to find a bag of Dutch liquorice in a shop. Yes, I know, a silly little thing. However, all who love eating such stuff totally understand how a bag of candy can cheer one up.

#3: Friendly people. I brought my daughter to a birthday party to a wrong house. The house number, the brand of the car in front of the house and the dog behind the fence were matching. The elderly gentleman opened the door and friendly invited us in without ever asking why we rang his door bell. When he heard about the birthday party, he noticed that we were at the wrong house. The party was in the neighboring farm and he could tell us how to get there. Bit creepy, said my daughter and I totally agree, but isn't it amazing how friendly some people can be to total strangers.

#4: Flemish language. I don't get a lot of practice on a daily basis, so my Flemish gets bit rusty at times. I'm surprised that in just couple of days of listening to the news non-stop it is now back to normal again. But this is not really the right list to mention that because it leads back to the bad news. Sorry.   

Can butter look so cute?

Viime lauantaista tulikin ihan huippupäivä! Ehdittiin lopulta kirpparillekin ja siellä oli astiaviikko meneillään. Hyllyt täynnä ihania astioita! Löysin ihan ihanan voirasian. Harmi, ettei tätä tulppanikuviota löytynyt enempää. Olisin varmasti ostanut lautasia, kuppeja, kulhoja, tarjoilulautasia, ihan mitä vaan. Mutta nyt on tämä voirasia. Löysin muutakin, mutta siitä lisää toisella kertaa.

Maanantaina tapahtui töissä sellaista, mitä ei ole tapahtunut vielä ikinä... Laittelin tietokonetta paikalleen ennen luentojen alkua ja huomasin, että kun aamulla vilkaisin luentomatskuja, olinkin unohtanut kaikki muistiinpanoni ruokapöydälle kotiin... Parin sekunnin ajan ajattelin, että ei voi olla totta! Tuollasia juttuja tapahtuu yleensä vain painajaisissa, mitä joskus näen elokuussa ennen lukuvuoden alkua! :) Onneksi oli niin aikainen aamu, että mies ei vielä ollut ehtinyt lähteä viemään tyttöä kouluun, joten hän ehti napata matskut mukaansa töihin tullessaan. Alkuun päästiin ihan hyvin pelkkien powerpointien kanssa, mutta aina on kivempi, jos on kaikki tarvittava käsillä. Nyt vaan täytyy toivoa, ettei tämä tuota ensi elokussa lisää painajaisia. ;)   

----

Saturday turned out to be quite a wonderful day! We even managed to stop at the secondhand shop in the afternoon. They had organized a special sale! There were beautiful old cups, plates, etc... all over the place! I found few cute things. Among them was this butter dish. I wish there had been plates with this print! I would have bought anything with a green tulip on it...  

What about my Monday morning then? I arrived in the classroom and set up my computer & co. Then I reached out for my bag and noticed that I had forgotten my lecture file at home. For a few seconds I thought this is just not happening! That seems more like a nightmare material for August before the academic year begins, but I never knew it can happen in real life, too! :) Fortunately it was so early in the morning that my husband had not yet taken our daughter to school, so he could bring the notes when he arrived at work bit later. We got well started with the lectures by using the powerpoint slides, but it always feels better to have everything at hand. Now I just hope that my end of the holiday nightmares don't get worse. ;) 

Traditional flavours

Viime viikolla teki yllättäin mieli tiikerikakkua niin kovasti, että puhti leipomiseen löytyi kesken ruoanlaiton. En löytänyt nopeasti mistään muuta reseptiä, joten päädyin Valion sivuille. Ilmeisesti olen leiponut liikaa brownies-tyyppisiä suklaaherkkuja viime vuosina. Meinasin nimittäin joutua ihan epäuskon valtaan, kun katsoin reseptin mainitsemaa kahta ruokalusikallista kaakaojauhetta. Miten niin vähällä voi muka tulla taikinaan mitään makua? Mutta hyvä kakku siitä tuli. Niin perinteisen makuinen, että tuli heti ensimmäisellä haukkauksella monta muistoa mieleen. Tiikerikakkua kun syötiin minun lapsuudessani melkein jokaisessa kahvipöydässä joka paikassa.. :) Löysin muuten kivoja vanhoja sinivalkoisia kakkulautasia kirpparilta viimeksi käydessäni! Vaikka ne ovatkin ihan erilaisia kuvioltaan, väritykseltään niitä voi hyvin käyttää muiden vanhojen lautasten kanssa yhdessä.

----

Last week I felt like eating some traditional marble cake. So much so that I found energy to make a dough while cooking a dinner! I googled a basic recipe, but was surprised that there was so little cacao in the dough. I must have been baking too many brownie sort of things during the last years. However, it turned out to be a great cake with such traditional flavour that it brought up lots of memories. In my childhood the marble cake was served at almost every coffee break. :) Last time in the secondhand shop I found cute old blue and white cake plates! They are different, but yet mix well with my other blue and white china.    

Outside my comfort zone

Löysin pari viikkoa sitten yhdestä sellaisesta entisajan rautakaupan tyylisestä paikasta (mistä löytyy kaikkea, mitä ei keksisi edes etsiä) pieniä led-valosettejä. Myönnän, että olin hiukan skeptinen. Muutama vuosi takaperin sellainen pieni valosarja imaisi nimittäin monta patteria tyhjäksi vajaassa kahdessa tunnissa. Nyt täytyy kuitenkin sanoa, että jotakin kehitystä on led-valojenkin osalta tapahtunut. Patterit kestävät viikon verran, vaikka kyse on kahden euron valosarjasta!!! Sen verran poikkesin tavanomaisista rutiineistani, että kieputin valosarjan kiemuraiseen oksaan... hah, en tiedä olenko ainoa, joka etsii aina jonkinlaisia symmetrisiä linjoja kiemuraisten sijaan! Ripusteliin siihen sitten vielä kaikenlaista kivaa, mistä mikään ei varsinaisesti mätsää mitenkään toisiinsa. Muuten kuin sen puolesta, että minä tykkään niistä kaikista. Yleensä kyllä erikseen, mutta tuo valojen kiemurakieputus varmaankin vapautti jonkinlaisen sisäisen minän, hahah. 

Löysin muuten kirpparilta käsinommellun tyynyn. Alkuperäisessä lookissaan se oli aika järkyttävä näky, mutta ajattelin, että villapesuohjelman ja ompelukoneen kautta siitä saattaisi tulla hieno talvityyny. Likaisuus on kyllä se osuus kirpputoreja, minkä kanssa joudun aina hiukan koetukselle, mutta pesukonehan se pahimman työn tekee, kunhan vain ensin saa pinsettiotteella kannettua hienoudet kotiin asti... Villapesuainetta laitoin vahingossa niin paljon, että tyyny vaahtoaisi varmaan vieläkin, jos se kastuisi uudelleen, mutta tuoksu on nyt mitä mainion ja uusi sisätyyny sen tietysti pitääkin ihan raikkaana. Siitä tulee jotenkin mieleen Anthropologie-tyyli, vaikka ei siinä suorastaan mitään samaa ole. Kuvio ja materiaalikin on joka tapauksessa taas kohtuullisen hyvin tätä päivää. 

----

Some weeks ago I found a set of fairy led-lights. I admit that I was rather sceptic as I realized that the set was powered by batteries... Some years ago such lights exhausted batteries in such a speed that it felt criminal to create such environmental waste! I must say now after couple of weeks of experience that some technical improvement has indeed taken places during the time I have avoided all battery powered Christmas stuff. Though these lights cost only couple of euros, they seem to hold forever! I diverted from my usual desire for symmetry and rhytm and wrapped the set of lights around a large twig with red berries. I guess that freed my inner self or something, because I then proceeded to hang all sorts of Christmas decorations to it as well. The only thing that connects them together is that I like them all. Usually separately though, but hey, who says we have to always think inside the box, ha.

I also found a hand made cushion in a second hand shop. In the original look it was rather awful, but I thought that running a wool wash program and using a sewing machine could probably work wonders. Dust and dirt are always my challenge with the second hand treasures. I don't think I can ever get used to it though I dearly love the stuff I find... For this pillowcase I used so much wool wash detergent that it would probably still begin to bubble if it got wet again, but now it's fresh and smells so good. A new pillow inside is obviously quite an essential part of the project, too. The cushion makes me think of Anthropologie style, though probably there isn't anything 100% similar to it. The pattern and strucutre, however, seem quite up-to-date again.  

Mosaic!!!

Nyt alkoi yksi idea edetä! Löysin kirpparilta "puulastuilla" koristellun pöytälevyn. Hiukan sellainen psykedeeli-laatikkomeri-kuvio, mutta juuri oikeanlainen tarkoitukseeni. 

Kuljetusajatus oli sen verran hankala, että pyysin myyjiä laittamaan sen jo kaupassa palasiksi... Olisin tietysti ostanut vain levyn, mutta myyjät olivat sitä mieltä, että on ostettava kokonainen pöytä, koska he eivät voi maksaa loppuroskan kierrättämisestä. Olen samaa mieltä, koska täällä tosiaan kaatiskeikka maksaa, joten sellainen puolikas bisnes ei ole kannattavaa, vaikka asiakas maksaisikin koko hinnan. Myyjiä hiukan tilanne huvitti, mutta lopulta levy saatiin paikalleen etu- ja takapenkkien väliin ja peräkontti täyteen puusälää. Työpaikalla onkin sopivasti tällä viikolla BBQ- ja nuotioilta, joten siellä palaa nuotiossa nekin palaset samalla...

Kotiin tullessa olikin sitten pieni liimausoperaatio, kun muutama lastu kaipasi hiukan lisäkiinnitystä. Siitä se lähtee, ehkä viikonlopun aikana saadaan tämä DIY-projekti valmiiksi. Lattiatasossa kun levyä liimailin, en voinut olla haaveilematta parkettilattiasta... Ajatella jos olisi joskus sellainen kulunut parketti!

 

----

Now I got a good start for one idea I have been planning for a while! I found a wooden mosaic table top at the local second hand shop. It is just perfect to go along with the idea I have in mind. The mosaic forms a slightly psychedelic sea of cubes, but you'll see what comes out of it!

Transporting the table top seemed to turn bit complicated matter. I hoped to buy only the top and leave the rest of the table to the shop, but the workers said that I have to take it all. Recycling costs here quite a bit, so even if I paid the full price or even something extra, they did not yield, because it did not seem beneficial to their business. Finally, I asked them to break the rest of the table into pieces, so that I could manage to transport it easily... and brought it straight to the fire place at work. It was perfect timing, because there is a BBQ and bonfire scheduled this week and few more pieces of wood will not make any difference to that huge heap that will be needed... 

Once at home, I had to clue few wood pieces properly. A great start for a great DIY project! As I was clueing the pieces, I just couldn't help dreaming about such a wooden floor... How wonderful would that look like!!!        

A new painting, a new order, and a new magazine

Kävin viikolla nopeasti kirpparilla ja päätin lopulta ostaa taulun, mitä olin katsellut jo useamman kerran. Olisin varmaan ostanut sen jo muutama viikko sitten, mutta se oli nostettu niin korkealle hallin katon rajaan, ettei siitä oikein saanut kunnolla katsottua onko se aarre vai roskaa! Aarrehan se oli, kun se lopulta saatiin alas. Puukehyksetkin olivat loistokunnossa, vaikka alhaalta käsin hieman epäilin niitäkin. Luulen, että taulu säilyi kaupassa muutaman viikon ainoastaan siitä syystä, että sieltä yläilmoista oli hankala kuvitella, miltä se katsekorkeudella näyttää.

Toin taulun kotiin. Imuroin kanvaasin puhtaaksi ja pyyhin kehykset pari kertaa kostealla liinalla. Sitten alkoikin jatkotoimenpiteet. Jäin sopivasti illaksi yksin, kun mies lähti viemään tyttöä yhteen seurakunnan juttuun. Olin matkasta vielä hiukan väsyksissä, joten en jaksanut päivän töiden jälkeen enää käyttää iltaa tehokkaasti opiskeluihin, joten aloin siivota ja järkkäillä olkkaria uuteen uskoon. Ei kai tuollaista 90x90cm taulua viitsi kovin kauaa lattian rajassa säilyttää! :D Aina sitä selityksiä keksii, mutta niin vaan tuli viikkosiivous hoidettua sutjakkaasti. On se hyvä, kun on joku idea, niin ihmeesti tulee siistiä ihan siinä sivussa.

Ostin muuten muutaman lehden lentokentältä, kun sattui juuri olemaan monessa tarjouksia yhtä aikaa. Kotivinkki oli täynnä siivousideoita, plaah! Suoraan sanottuna lehdistä luen kyllä muita asioita mieluummin. Miten jakaa kotityöt, millä rätillä tai ihmesienellä saa mitäkin puhtaaksi ja minkälaisia uusia kauniita tiskirättejä joku on keksinyt tehdä... Sellainen sisältö ei oikein vastaa ajatustani rentoutumisesta sohvalla istumisesta teekuppi ja aikakauslehti kädessä. ;) 

----

I made quickly a trip to the second hand store this week. I finally decided to buy a painting I have been keeping eye on for quite a while now. I thought of buying it some weeks ago already, but it was hanged so high up close to the ceiling that one could really not get an idea whether it is complete junk or a treasure! Immediately as I saw it closer, I just loved it: it certainly was a treasure! Even the wooden frame I had been suspicious about looked better once the picture was down. I assume that it was only that crazy height that kept anyone else from buying it! 

I brought the painting home, hoovered the canvas and wiped the frame clean. Then the action began. I was home alone that evening, because my husband took our daughter to a church youth event. I felt bit tired from traveling and after working all day, I did not really have much energy to use the evening effectively for studying. Thus, I began cleaning. Hoovering, washing floors, wiping dust and moving the furniture around in the living room. Trying to find a place for my new painting... It's amazing what such a motivation can do. ;) 

That reminds me that I bought few Finnish magazines at the airport before walking to a gate. I should have had a better look into contents before buying one of them, because its theme was spring cleaning... I don't mind cleaning really, but hey, are there really ladies who find it relaxing to READ about how to divide household chores better, which sponge to use for which sort of stain, or what color of bamboo dish clothes some shop sells??? Perhaps there are women who totally look forward to such an issue, but that's definitely not me! When sitting on the couch with a tea cup in a hand I definitely feel better to read about something else than about cleaning!  

Seinälautasia? - Plates on the wall?

Olen ostellut muutamia sinivalkoisia antiikkiseinälautasia ihan muuhun tarkoitukseen, mutta nyt kun niitä valokuvailin, aloin ihan vakavissani pohtia pitäisikö ne vaan laittaa seinälle. Yllätyin hiukan, kun huomasin sopivaa valokuvauspaikkaa etsiessäni, että itseasiassa ne sopisivat useampaankin kohtaan tässä asunnossa! Kaksi lintulautasta ovat halkaisijaltaan n. 30cm, mutta kaksi suurta - tämä tuulimyllystä ja toinen villisian metsästyksestä - ovat halkaisijaltaan 40cm. Aika vaikuttavia siis luonnossa, vaikka valokuvassa koko hiukan katoaakin. Kaikki ovat delft-maalauksia leimoineen. Suurissa lautasissa kuvio on todella tumman sininen, pienemmissä ehkä hiukan turkoosiin vivahtava. Täytyy vielä miettiä ennen kuin alan koputella nauloja seiniin. Inspiraatiota naulanlyöntiin kyllä saisi vaikka tästä ja tästä Pinterest-linkistä.

----  

I have bought few antique, blue and white plates for quite another purpose, but now that I had to photograph them I began seriously to think that perhaps I should just hang them on the wall. I was taken by surprise when I looked for a good wall to photograph them and realized that they'd actually fit in several places in this apartment! Two bird plates are about 30cm diameter, but the two big ones - the one with the windmill in the picture and another of a same with a hunting motif - are about 40cm diameter. Quite impressive actually in real life, though the sizes seem to 'shrink' in the photos. All are delft- paintings with all appropriate stamps on the back. The large ones have really dark blue tint, the smaller ones are bit lighter.  I am still thinking whether I should get a hammer and some nails from the basement... This and this picture I saved on my Pinterest file some weeks ago turned out to create bit of a temptation.      

Sinivalkoiset purkit ja kardemummasuunnitelmat

Vuosi sitten näin kirpputorilla pari sinivalkokuvioista posliinipurkkia. Silloin jätin purkit ostamatta jostakin syystä. Joskus aina mietin jälkikäteen, että ne olisi pitänyt ostaa. Kirpparijutuissa ei paljon kannata aikailla, koska jos ei päätöstä tee nopeasti, niin joku muu tekee sen ihan varmasti ja kaunis esine on mennyt ennen kuin sille ehtii kääntää selkänsä... Torstaina hain tytön koulusta ja jouduimme jonkin tietyön vuoksi kiertämään muutenkin jonkin matkan päästä, joten kirpparikierros tuli hiukan kuin kaupan päälle. Nyt samanlaisia purkkeja oli tarjolla kolme ja jokaiseen oli kansikin mukana. Ostin saman tien kaksi. Kolmannen jätin ostamatta, koska siinä kansi oli pilattu sumeapintaiseksi. En muutenkaan ole keräilijätyyppiä, joten kaksi on sellainen sopiva välimuoto, mikä ei vielä ole oikeaa keräilyä, mutta purkit näyttävät yhdessä paremmilta kuin yksi yksinään. 

Aamulla ajattelin, että kohtahan näihin saa alkaa leipoa jouluisia pikkuleipiä. Ensin tosin pitää täydentää kaneli- ja kardemummavarastoa. Kaneli on helppo juttu. Sen kun käy kaupasta hakemassa purkillisen. Kardemumma taas on monimutkaisempaa. Sitä ei myydä missä vain, eikä varsinkaan jauhettuna. Kerran olin ikikiitollinen, kun löysin sentään kardemumman "siemenkotia," joista sain morttelilla murskattua pienen määrän... Se vaati hiukan tarkkuutta, että sai kuoren palaset eroteltua muusta murskasta. Mutta tänä vuonna ei ole mitään hätää. Tuleva viikko on kiireinen, koska tavallisten työasioiden lisäksi yksi opiskelujuttu on palautettava muille luettavaksi. Siitä sitten muutama viikko ja pääsen parin päivän keikalle alkujoulukuun Suomeen. Kardemumma on ostoslistalla ykkösenä. Ja lanttusose joulua odottamaan. Ja sitten voi vaan toivoa, ettei jälkimmäinen poksahda matkalaukkuun. Aika karmea ajatus, eikö?

---

Perhaps a year ago, I saw this kind of jars in the second hand shop. For some reason I decided not to buy them. I regretted my decision later in several occassions. But as you well know, you need to make up your mind quickly when it comes to pretty bargains in the second hand shops... Then for my surprise last week I found these two beauties for just couple of euros piece. They make perfect cookie jars for Christmas, don't you think?

Kirpputori, kukkakauppa ja häkkilinnut

Olen etsinyt jo pitkään kauniin muotoista valkoista kastikekulhoa. Lopulta tärppäsi 1,50€ hintaan. Lasituksen alle on muutamaan kohtaan tullut hieman värjäymää, mutta se menee pelkästä patinasta, koska kastiketta en edes ole aikonut kulhoon laittaa. Tarkoitus oli istuttaa siihen joku pienikokoinen kasvi. Alkuperäinen idea oli kukkiva kasvi, mutta niitä ei sitten kukkakaupassa ollutkaan minijoulutähtiä lukuun ottamatta. On vasta marraskuun ensimmäinen viikko, joten joulutähti tuntui hiukan kiirehtimiseltä.

Kukkakauppaan oli kuitenkin tullut hyllykaupalla joulukoristeita, joten ihan pelkällä viherkasvilla en kierroksestani selvinnyt. Etsin hopeanväristä lintua, mutta lopulta päädyin punaiseen. Olkoon se nyt sitten joulunodotuksen alkua... Lintu kiinnittyy klipsillä.

Mietin hetken aikaa, ostaisinko muutaman samanlaisen linnun joulukuuseenkin, mutta sitten ajattelin, että niistä tulee varmasti vain harmia. On minulla ollut joskus ennenkin sellaisia enemmän undulaatin näköisiä koristelintuja. Mutta tämä pieni peipponen muistuttaa minusta liikaa sitä kuuluisaa joululaulua Etnan juurelta. Se on ihan järkyttävä tunnelmanpilaaja kauniiksi lauluksi, jos viettää joulua ulkomailla. Olkoonkin vaikka oikeasti kotona ja oikeasti tyytyväisenä, mutta kaukana silti. Se on saanut minulle niin monessa paikassa palan kurkkuun joka kerran kesken muuten hyvän tunnelman, että minun on parasta jättää loput pikkulinnut muiden ostettavaksi. Että ihan häkissä ulkomailla! Sillä runoilijalla on täytynyt olla jotakin muutakin harmia, kuin pelkkä jouluinen koti-ikävä.

Makeaa

Ystäväni lähetti miehensä mukana tuliaisia, joiden mukana oli mm. kaunis vihreä kynttilä. Mies taas sai jo hyvissä ajoin postin tuomasta syntymäpäiväpaketistaan rocks-karkkeja. Minä taas löysin kirpputorilta tällä viikolla kaksi lautasta. Pienen jalallisen, pitsireunaisen ja toisen ovaalinmuotoisen yksinkertaisen valkoisen.

Nyt lähden ruoanlaittoon. Ihanaa, että on taas perjantai. (Tällä viikolla oli ihan tarpeeksi actionia.)

Hyvää viikonloppua!

Kesälukemista

Löysin kirpparilta kesälukemista muutamalla kymmenellä sentillä. Brontën Wuthering Heights päällimmäisenä. Katsoin sen jo filminä ja nyt on kiva lukea kirjana. Yleensä en tykkää, jos kirja ja filmi sekoittuu, kun toteutukset eivät yleensä ole samanlaiset, kuin itse lukiessa kuvittee, mutta filmistä on jo niin kauan, etten muista kuin muutaman kohdan kertomuksesta. Vihreä kirja on tytöstä, joka myydään vaimoksi. Kaksi alempaa ovat kirjallisuusklassikkosarjaa, toinen Hemingway ja toinen joku muu, jota en tuntenut ennestään. Kaikki kirjat ovat täysin eri tyyppisiä kirjoitustyyliltään ja sisällöltään, joten luvassa on matkoja erilaisiin maailmoihin.

Hyvin kävi kirpparilöytöjen kanssa, kun ajattelinkin loman aikana lukea lähinnä paikallisella kielellä. En tiedä miksi, mutta lukuvuoden aikana se sekoittaa jostakin syystä liikaa, vaikka lukeminen sujuukin ihan normaalisti.

PS. Onko teistä muuten kukaan lukenut tätä? Kannattaako? Näin sen tavallisessa kaupassa jonkin aikaa sitten ja jätin ostamatta, kun ajattelin, että sen löytää varmasti kirjastostakin.

Korurasiaksi

Minulla on eteisessä pienenpieni naulakko vaatimattomalle korukokoelmalleni. En ole kovin suuri korujenkäyttäjä muutenkaan, mutta välillä tarvitaan jotakin piristykseksi. Naulakon päällä oli pitkään pieni neliönmuotoinen lautanen korvakoruille.

Muutama kuukausi sitten löysin kirpputorilta pienen sydänrasian. Se on jotakin portugalilaista posliinia, jonka sen tarkemmasta alkuperästä minulla ei ole mitään tietoa. Muodoltaan se oli kaunis, ja koska keksin sille heti hyötykäyttöä, ostin sen eurolla tai kahdella. Lopultakin epämääränen tilpehööri on pölyä keräämättömässä tallessa.

Seinälle

Toinen äskettäinen kirpputorilöytö on valettu peurataulu. Ihastuin ja ostin, kun hintakaan ei ollut kuin muutaman euron. Taulussa on jotakin syksyisen jouluista. Ensimmäisenä tulee mieleen metsästysmaja alpeilla. Peura on varmasti ollut vuosikymmeniä kotonaan jossakin vanhassa rakennuksessa, missä on paljon tummaa puuta seinä- ja kattopalkeissa. En tietenkään voi tietää mitään varmaa sen alkuperästä, mutta taulu sen tyylinen, ett.ä sellainen talo sopisi sen alkuperäiseksi ympäristöksi.

Saksassa on vielä paljon perinneruokaravintoloita, joiden sisustus on peuratauluun täysin sopiva. Yleensä sellaisissa paikoissa ruoka on todella hyvää ja annokset suuria. Miehen mummo vei meidät silloin tällöin sunnuntailounaalle sen tyyppisiin ravintoloihin. Ne ovatkin yleensä vanhemman väen suosiossa. Yleensä valitsin listalta Sauerbraten. Se on naudanpaisti, jota marinoidaan ennen kypsyttämistä pari päivää jääkaapissa etikkamausteliemeen upotettuna. Nälkä tulee pelkästä ajatuksestakin.

Peurataulun ripustaminen tulee vaatimaan kunnollista ruuvin kiinnitystä, painoa komeudella nimittäin on kiitettävästi. Kokoa sillä on n. 40x30 cm.

Keksipurkki

Muutama viikko sitten löysin kirpputorilta keksipurkin. Kantta siinä ei ollut, mutta vanhan Pentikin maljakon korkki sopi täydellisesti. Melkein kaikki astiani ovat yksivärisiä, joten joku väripilkku sopii joukkoon hyvin. Monenkirjava kuvio yhdistyy hauskasti Koko-kuppien, -kippojen ja -pikkulautasten värien joukkoon. Ihan kuin tehty keksipurkiksi iltapäiväteetä varten.

Säästin kodikasta valokuvaa varten kaunista suklaakaurakeksipakettia kaapissa muutaman päivän odottaen sopivaa auringonvaloa ja hetkeä valokuvausta varten. Yhtenä iltapäivänä sitten huomasin, että paketista oli kadonnut kaksi kolmasosaa. Laitoin jäljelle jääneet keksit purkkini pohjalle, mutta ei niistä sitten enää kaunista kuvaa saanut. Annoin idealle periksi ja tyydyin sopivaan valotukseen. Keksipurkki siis ilman keksejä. Onneksi posliini on kärsivällistä.

Hieno nainen

Ihan nopeasti pieni esittely. Ehdin eilen kirpparille juuri ennen sulkemisaikaa. Epämääräisen rojun täyttämällä pöydällä oli tämä lasitettu savityö. En tiedä, miksi tälläisia virallisemmin kutsutaan. En usko, että se on kipsiä, koska painoa on sen verran enemmän, kuin mitä kuvittelisin saman kokoisessa kipsivalussa olevan.

Tässä ostoksessa yhdistyi kaksi hyvää asiaa.
1) Naisella oli vaatteet päällä, mikä ei ole tämän tyyppisille hahmoille aina itsestään selvää. (Vierastan alastomia, olkoon ne kuinka klassisia tahansa.)
2) Hintalapussa luki perinteisesti 2€.

Voiko enempää toivoa? Ei tarvinnut edes harkita kahta kertaa ostaako vai eikö.

Nyt on kiire, joten hyvää työpäivää teillekin...

Äitienpäivän aattona

Eilen löysin kirpputorilta peilin. Olinkin jo ehtinyt etsiä, mutta aiemmin ei ollut tullut vastaan oikeanlaista ja oikean kokoista. Eilen näin samaa sarjaa olevan suurien, puisen vaatekaapin (harmitti, ettei asuntomme ole suurempi), lipaston ja peilin. Lipastokin jäi hiukan harmittamaan, mutta ei sillekään olisi ollut täällä nyt tilaa. Onneksi kaikki oli hinnoiteltu erikseen, joten sain niistä ainakin tämän peilin.

Oikeastaan peilin piti alunperin tulla takanreunukselle, sitten pianon yläpuolelle. Se on niin painava, että se vaatii jonkinlaisen voimaripustuksen. Siksi laitoin sen väliaikaissäilytykseen keittiön ruokapöydälle. Hetken mallailtuani huomasin, että sehän sopii siihen täydellisesti, joten iskuporakone saa odottaa seuraavaa vaihteluntarvetta.

Olen hiukan niinkuin evakossa. Toisesta huoneesta kuuluu välillä hiljaista puhetta, paperinrapinaa ja teippirullan vingahtelua. Kohta alkaa kuulema leipominen. Pysyttelen tietysti pois tieltä parhaani mukaan. Sain tällä kertaa valita itse kukan. Peilin edessä oleva hortensian oli tällä kertaa mieleen. Yleensä olen juhlapäivinä leikkokukkien kannalla, enkä muutenkaan joudu itse kukkiani valitsemaan. Nyt kuitenkin tarvitsin jotakin sopivaa peilin eteen, joten mies arveli, että jos valitsisin itse niin valinta osuisi varmasti kohdalleen.

Äitienpäivä on aika ihmeellinen keksintö. Sukupolvien ketju jotenkin selkiytyy. Olen oman äitini tytär ja samalla oman tyttäreni äiti. Olen linkki siinä välissä ja pidän molemmista tiukasti kiinni, etten menettäisi hetkeäkään kummankaan elämästä. Muistutan äitiäni vuosi vuodelta enemmän ja näen paljon samoja luonteenpiirteitä myös tyttäressäni. Äidin viimeksi käydessä täällä näin heidän ottavan yhdessä muutaman juoksuaskeleen jalkakäytävällä. Ryhti ja askeleet olivat niin samanlaiset, että hetken aikaa kuvittelin äidin juosseen samalla tavalla kotikadullaan tyttäreni ikäisenä. Meitä, kolmen naisen ketjua, yhdistävät sekä geenit, että rakkaus.

Onnea, Äiti, olet ihana! Kiitos kaikesta!

Kaksi ostajan kultaista sääntöä

Samalla kirpputorikierroksella, miltä äiti löysi kultaisen linturasian, minä löysin turkoosisävyisen kukkarasian. Myyjä oli ilmeisesti jo väsynyt kaupantekoon, koska kaikki peltirasiat, joita hänellä oli tarjolla olivat vain pari euroa kappale. Rahastaessaan myyjä kysyi ostaisinko toisenkin. Kieltäydyin, koska en oikeastaan tarvinnut kuin yhden rasian, eikä tapoihini kuulu ostaa sellaista, mille en heti keksi käyttöä. Ostofilosofiaani kuuluu pari kultaista sääntöä, joista se on ensimmäinen. Toinen kultainen sääntö kuuluu: Jos et ole varma kannattaako jotakin ostaa, voit olla varma, ettei kannata. Myyjä katsoi minua hiukan ihmeissään. Ihmiset kai yleensä ostavat mitä vain, jos hinta on niin mitätön. Kun olin lähdössä eteenpäin rasiani kanssa, myyjä työnsi käteeni kaupanpäällisiksi toisen rasian ilmaiseksi. Päättelin, että myyjää alkoi kyllästyttää koko kirpputoritouhu ja se, että joutuu viemään mukanaan kaiken, mikä ei ole käynyt kaupan...

Peltilaatikko

Äiti löysi jo loman alussa ensimmäiseltä kirpputorilta hienon peltirasian. Ompelulaatikoksi, kirjerasiaksi, koristeeksi... Varsinainen monitoimirasia, sanoo äiti. Osaan jo kuvitella rasian äidin keittiöön tai olohuoneen sivupöydälle. Ympärille saa hienoja asetelmia melkein, mistä vain, koska linturasiassa on kaikki mahdolliset värit, vaikka kokonaisilme onkin rauhallinen. Täydellinen sisustusesine siis!

Vanhan ajan kylpyhuone

Tein mahtavan löydön! Kirpputorikierros kannatti, löysin parempaa, kuin mitä olen löytänyt pitkään, pitkään aikaan. Sohvapöydän jälkeen en ole löytänyt kirjaimellisesti yhtään mitään. Ei sen puoleen, että olisin kovin usein kirpparilla ehtinyt viime viikkoina käymäänkään. Nyt kuitenkin kannatti. Ihana pesuvati, saippuakulho ja kannellinen rasia.

Itse asiassa tämä on äitienpäiväjuttu. Ostin setin äidille ja olen hurjan iloinen, että saan antaa sen jo tänään. Olen niin innoissani, etten saisi pidettyä sitä salassa enää hetkeäkään. Lentokoneessa en usko äidin ja isän pääsevän internetiin, joten tästä ei salaisuus varmastikaan paljastu ennen kuin lahja on jo annettu.

Pääsiäismaljakko

Kävin muutaman viikon tauon jälkeen taas kirpputorilla. Tavaraa oli paljon, mutta mitään kovin kaunista ei sattunut silmään. Vasta kun katsoin astiahyllyt toiseen kertaan, huomasin tämän maljakon. En voinut jättää ostamatta. Kahdella eurolla tietysti, perinteitä kunnioittaen. Tuli pääsiäisolo, kun kuvittelin hiukan koristehiekkaa ja kynttilän maljakon sisään. Luulen, että kynttilää vasten filigraanikuviot (vai miksi niitä sanotaankaan) korostuvat vielä paremmin. Edellinen omistaja tuntuu käyttäneen maljakkoa varsinaissa tarkoituksessaan, joten joudun liottamaan siitä kalkkitahroja vielä muutaman kerran etikkavedellä. Eiköhän se pääsiäiseksi ehdi kuitenkin kirkastua!?!