Kuka voi nukkua myrskyisenäkin yönä?

Huh, reilu viikko sitten oli sellainen myrsky, että yöllä herättiin voimakkaaseen tuuleen ja raesateeseen. Meidän makuuhuoneessamme on kattoikkuna, joten tunnelma tavallisella sadesäälläkin on kuin teltassa nukkuisi. Raesade taas kuulostaa siltä, että kohta tulee lapiollinen niskaan... Muistin siinä tuulen ujeltaessa, että parvekkeen pöydällä on lasinen kynttilälyhty. Tuulen nopeus oli 110km/h, joten siinä vauhdissa pikkuesineet saa kyllä jo aika kyytiä, jos vain lentoon sattuvat lähtemään. Näin jo mielessäni parvekkeen lasikaiteet haljenneena, kun lyhty paiskautuisi niitä kohti. Mitään ei tietenkään ollut ehtinyt vielä tapahtua, kun jo hipsin alakertaan ja nappasin lyhdyn oven sisäpuolelle. 

Sänkyyn kömpiessä muistin lauseen: "Minä voin nukkua myrskyisenäkin yönä." Äiti luki meille paljon ja yksi kertomus, mikä minulle jäi erityisesti mieleen, oli satu pojasta, joka työskenteli apulaisena suurella maatilalla. Isäntä ihmetteli pojan hyviä unenlahjoja myrsyisenä yönä. Poika nukkui kaikessa rauhassa suoritettuaan päivän työt huolellisesti. Kaikki portit ja säpit olivat tiukasti kiinni päivän päätteeksi, joten poika ei säikkynyt, vaan nukkui kovasta myrskystä huolimatta. 

Hassuja muistoja tuollaiset sanatarkat lauseet, mitä joskus tulee mieleen. Siinä kertomuksessa oli hyvä opetus. Päivällä jos tekee hommansa kunnolla, niin niistä ei tarvitse öisinkään huolestua. Vaikka aikuisena tietysti tiedän, että kaikki yöheräily ei kyllä perustu hutilointiin, tykkäsin kuitenkin tuollaisista kertomuksista meidän lapsuudessa. Silloin melkeinpä jokaisessa tarinassa tai sadussa oli selkeä opetus. Vaikka maailma ehkä oli yksinkertaisempi silloin 'ennen vanhaan,' ehkä sellaiset yksinkertaiset opetukset tukisivat nykyäänkin lasten kasvua sekavia, ja usein hiukan hallitsemattoman moniulotteisia, nykykertomuksia paremmin. Lapselle on tietyissa kasvuvaiheissa kuitenkin edelleenkin tärkeää että maailma olisi kohtuullisen helposti hahmotettavissa ja jotakuinkin säännönmukaisesti toimiva kokonaisuus. Vaikka se myöhemmin hiukan monimutkaisemmaksi paljastuukin, sopivan turvallinen aloitus auttaa ehkä kohtaamaan sitten senkin.

Tammikuun pelastus on peppermint bark -kakku

Joulun raivauksesta jäi jäljelle muutama mintunmakuinen karkkikeppi. Vieraita oli tulossa, joten leivoin (mahdollisimman) suklaisen kakun. Tein brownies-takininan, mutta lisäsin 2/3tl leivinjauhetta siihen, jotta se kohoaisi kunnolla ja paistoin sen kypsäksi asti. Mutakakkutaikinalle voi tehdä saman, uskoisin onnistuvan ihan yhtä hyvin. Kun kakku oli jäähtynyt leivinpaperin ja liinan alla (kannattaa peittää heti uunista tultua, ettei se kuiva jäähtyessään), sulatin kaksi valkosuklaapatukkaa mikrossa matalalla teholla. Leikkasin kakun paloiksi, mutta jätin palat paikoilleen. Paloittelu etukäteen auttaa, ettei pehmeä suklaa mene sotkuisen näköiseksi tai kovetu myöhemmin niin, että suklaa lohkeaa leikatessa. Kaadoin sulan suklaan pieneen minigrip-pussiin, leikkasin alakulmaan pienen reiän ja pursotin suklaan kakunpalasten päälle ja tyttö ripotteli karkkimurskaa suklaan päälle. Lopputulos oli tällainen kotitekoinen peppermint bark -kakku. Aika herkkua. Syötiin vieraiden kanssa, kun valkosuklaa oli vielä ihanan pehmeää... Ketään ei haitannut yhtään, että joulu jatkui tässä muodossa vielä hetken aikaa. Tammikuussa tarvitaan ehdottomasti jotakin herkkua. Joulukuun piparit ovat sulaneet jo kauan sitten, eikö vaan!?! 

Keittiön liitutaululle kirjoitin, että tämä kuukausi otetaan päivä kerrallaan. Kalenteri näyttää nimittäin heti jo tässä kohtaa sellaiselta, että ei kannata keskittyä mihinkään muuhun kuin mitä on milloinkin juuri tekemässä. Töissä on tässä kohtaa joka vuosi ihan käsittämätön suma. Ehkä helmikuussa helpottaa, kun rutiinit palaavat. Tai sitten ei. Viime kuukausina on tullut väkisinkin mieleen, että ehkä nämä ovat nyt niitä ruuhkavuosia, mistä paljon puhutaan. Oli miten oli, sen verran mindfulnessia kannattaa aina harjoittaa, että pyrkii elämään hetkessä. Ainakin sen verran kuin se milloinkin on mahdollista.    

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Tätä amaryllistä ehdittiinkin odottaa... Eikä se avautunut vielä loppiaiseksikaan, mutta nyt aletaan selvästi jo olla voiton puolella. Uuden vuoden jälkeen leikkasin kukkavarret maljakkoon, kun ajattelin, että se saattaisi hiukan nopeuttaa näitä hitureita. Amaryllis ei tosiaan ole kärsimättömälle sopiva kukka. Täytynee muistaa muistuttaa itseäni sitten siitä taas joulukuussa. En muuten ole juurikaan vielä alkanut raivata joulua pois, mutta nyt varmaan täytyy viikon aikana aloittaa sekin. En pitänyt kiirettä, kun tuntuu että päivät ovat edelleenkin tasaisen harmaita ja pimeitä, joten on kiva, kun on hiukan jouluvaloja vielä ja hämärään aikaan ainakin voi edelleen tunnelmoida hiukan. 

Lehdestä luin viime viikolla, että Brysselissä oli joulukuussa vain kymmenisen tuntia aurinkoista, kun yleensä vastaava tuntimäärä on 45 tuntia. Vuosikymmenien ennätys kuulema tämän vuotinen auringottomuus. Ihmekös tuntui joulukuu niin pimeälle... Jossakin kohtaa sanoinkin miehelle, että en muistanut, että joulukuu olisi aikaisemmin tuntunut näin valottomalta. Ei se sitten ihan pelkkä oma tunne ollutkaan.

Nyt ollaan kuitenkin täälläkin menossa valoisampaa kohti, eikä siihen enää montaa viikkoa kulu, kun eron huomaa jo selvästi. Täällä alkuvuoden aurinko tosin tietää aina talvista ikkunanpesu-urakkaa, jos vain plussan puolella ollaan. Ilmassa on jatkuvasti niin paljon pölyä, että auringon paiste paljastaa likaiset ikkunat, vaikka marraskuun lopussa taisin ne vasta viimeksi pestä. Siinä kohtaa kaipaan aina pohjoisempaan ja puhtaampaan ilmaan. Sitten taas heti kun alan hommiin muistan, miten kamalaa on pestä monikerroksisia ikkunoita ja olen saman tien erittäinen tyytyväinen täällä oloon, koska täällä riittää yhden sisä- ja yhden ulkopinnan pesu. Hassua miten ihminen löytääkin elämästä kaikenlaisia kiitollisuuden aiheita...

Joulun raivaus

Tänä vuonna joulun raivaus jäi näin myöhään, kun yhteistuumin vielä haluttiin nauttia jouluvaloista kuusessa. Mukava oli, mutta nyt on ihan hyvä näinkin, että variseva kuusi seisoo parvekkeella odottamassa sitä, että mies laskee sen köyden avulla kadulle odottamaan roskakuskeja. Siitä olen joka vuosi iloinen, ettei kuusta tarvitse roudata rappukäytävän kautta ulos. Koristeet kellariin ja eilen tehtiin kunnollinen lauantaisiivous. Hassu juttu, miten koristelu on joka vuosi ihan ihanaa, mutta sitten kuitenkin raivaaminenkin on jotenkin vapauttavaa. Siitä tulee raikas ja ilmava tunne, yhtäkkiä on tilaa enemmän ja kaikki on taas hiukan minimaalisempaa, kun tasoilla on vähemmän tavaraa.  

Joulun raivaus on minulle ehkä enemmän siirtymäriitti kuin joulua edeltävä siivous, mistä yleensä selviän nopeasti ja kätevästi, koska en useimmiten lisää tavalliseen siivoukseen siinä kohtaa mitään muuta. Tammikuussa taas tekee mieli tehdä hiukan ekstraa ja hoitaa sellaisia kotitöitä, mitkä arjessa jäävät väliin. Jonkinlainen selkeyden tarve varmaankin näin vuoden alkuun. On mukavampaa ajatella uutta vuotta, kun kaikki 'sälä' on siivottu. Olen kyllä muutenkin sellainen ihminen, että jos ympärillä on liikaa kaaosta, en saa keskityttyä kunnolla. Hallitsemattomalta vaikuttava kaaos tuo sellaisen tunteen, että ei hallitse mitään muutakaan. Se on tietysti liiottelua, mutta tunteet ovat yleensäkin täysin subjektiivisia. Ajatus joka tapauksessa kulkee huomattavasti paremmin ja stressikin tuntuu siedettävämmältä siistissä ympäristössä. 

Pikakelausta ja Belgravia

Onpas onni, että nyt alkaa viikonloppu! Tämä viikko oli niin työntäyteinen, että ihmetyttää itsekin miten selvisin... Valmistelin uutta luentomateriaalia reilun kymmenen tunnin edestä. Ehkä enemmänkin, mutta siinä ajassa sen matskun saisi käytyä läpi kuitenkaan vaivuttamatta opiskelijoita epätoivoon. Tunnustan nyt kuitenkin, että jouduin opettamaan sen kaiken kolmessa tunnissa. Kyllä, yleisön reaktiot olivat juuri sitä mitä sellaisella pikakelauksella voi odottaa. Puolustukseksi sanon, että enempää aikaa ei ollut, materiaali oli pakko sisällyttää mukaan ja se oli sellaista, että vaikka sitä pystyin kyllä tiivistämään, siitä ei pystynyt rakenteeltaan leikkaamaan mitään. Anteeksi ja kiitos. Ei kai sitä mitään muuta voi sellaisten luentojen päälle sanoa. Seuraavalla kerralla on pakko raivata hiukan enemmän tilaa tuolle pätkälle.    

Viime vuosien aikana olen joutunut lukemaan työn ja opiskelujen vuoksi niin paljon, että en ole juurikaan vapaa-ajalla jaksanut tarttua kirjoihin. Muutama rento kirja silloin tällöin, mutta noin niin kuin yleisesti olen lukenut ihan hurjan vähän. Olen aina tykännyt lukemisesta ja kokenut sen mukavan rentouttavana, joten vapaa-ajan lukemisen vähäisyys on välillä hiukan harmittanut. Sillä tavalla hiukan kitkerän suolaisesti, ihan kuin joku olisi tahallaan pilannut mukavan harrastuksen. Asialukemista on kuitenkin jatkuvasti ollut niin paljon, että muut kirjat eivät ole vetäneet puoleensa niin paljon, että olisin oikeasti saanut tartuttua niihin säännöllisesti. 

Joululoman alussa päätin, että loman aikana en koske työ- tai opiskelujuttuihin ollenkaan. Niinpä reissuunkin mukaan pääsi pari sisustuslehteä ja englantilaisesta kirjakaupasta Brysselissä ostamani Julian Fellowsin kirjoittama Belgravia. Se olikin hyvä ostos! Kertomus sijoittuu vanhaan aikaan ja on hiukan Downton Abbey -tyylinen, vaikka yhden kirjan mittainen kertomus on tietysti huomattavasti lyhyempi ja vähempisäikeinen, kuin massiivinen monen kauden ajan esitetty tv-sarja. Kirja ei ole todellakaan ole mitään korkeakulttuuria, eikä edes kevyenä romaanina mitenkään poikkeuksellisen hyvin kirjoitettu, mutta tarina on kuitenkin ihan mielenkiintoinen luettavaksi, vaikka hiukan hidastempoinen olikin. 

Kun ei ollut työ- ja opiskelujutuista painetta, niin huomasin, että kyllä rento lukeminen rentouttaa edelleen. Ajattelin, että tänä vuonna voisin koittaa silloin tällöin ottaa kirjan käteen vapaa-ajallakin. Mitään yhtään vaativampaa kuin tuollaista kevyttä hömppää en kyllä tosin jaksa tällä hetkellä edes ajatella vapaa-ajan lukemiseksi. Laadukkaampi kirjallisuus voi siis jäädä odottelemaan tulevaisuutta ja tilannetta, kun analyyttisempi lukutyylikin taas rentouttaa. Sitä hetkeä odotellessa pitää vaan pistää hyviä kirjaideoita korvan taakse odottamaan.     

Kolmen kuninkaan päivä (+ keitto mikä ei liity siihen mitenkään)

Niin ne viisaat miehetkin pääsivät lopulta perille. Belgiassa loppiaisena syödään kakkua, jonka sisälle on piilotettu pieni muovihahmo. Se onnekas, joka sattuu hahmon saamaan, saa käyttää paperikruunua ja olla päivän muiden passattavana. Me ei kyllä itse ikinä olla päästy tähän traditioon sisälle. Perinteinen kakku sisältää aika tavalla laktoosia, joten ostettua ei tee mieli, enkä itse ole ikinä jaksanut joululeipomisten jälkeen perehtyä tässä kohtaa leivontaohjeiden etsimiseen. Leipomisinnostus on lähellä nollaa tässä kohtaa. Eikä se mikään ihme ole, kun pipareita ja muita jouluksi leivottuja keksejä riittää edelleen naposteltavaksi... 

En kuulu siihen ihmisryhmään, jotka liittyvät tammikuussa kuntosalin asiakkaaksi. En nimittäin usko, että mikään uudenvuoden päätös saa kuntosalin vihaajan innostumaan säännöllisestä salilla käymisestä, heheh. Syömisiä tekee kuitenkin mieli keventää melkein aina tammikuussa. Kinkun jälkeen on kiva kokkailla mahdollismman vihannespitoisia aterioita.  

Viime viikolla tein punaista linssikeittoa ja siitä tuli kertaheitolla mun uusi suosikki. Kuumensin tilkan oliiviöljyä kattilassa ja kuullotin siinä valkosipuli- ja punasipulisilppua ja lisäsin ruokalusikallisen curry-maustetahnaa (sellainen valmis, öljyinen maustesekoitus). Kaadoin kaksi tai kolme kupillista vettä päälle, kiehautin ja lisäsin pari desilitraa pieniä, punaisia linssejä. Pieniä linssejä ei tarvitse liottaa, joten ne sai laittaa suoraan pussista kiehumaan. Seuraavaksi kaadoin sekaan purkillinen kookosmaitoa, ja lisäsin hiukan suolaa ja pippuria. Lisäsin vielä yhden porkkanan pieninä suikaleina, yhden punaisen paprikan palasina ja muutaman tomaatin kuutioiksi leikattuna (siemenet poistettuna). Keitin miedolla lämmöllä sen aikaa, että vihannekset ja linssit olivat kypsiä, tarkistin maun ja soseutin keiton sauvasekoittimella. Jos olisi vielä ollut korianterin lehtiä ja korianterin siemenillä maustettua naan-leipää niin tämä olisi ollut täydellinen ilta-ateria, mutta maistui se ilmankin ja jäi varmasti vakkariohjelmistoon. Linsseistä tulee hiukan täyttävämpi keitto kuin pelkistä vihanneksista, jos vaan yleisesti soseutetuista keitoista tykkää. 

Vanhasta vuodesta uuteen

Joulu tuli ja meni, ja vuosikin ehti jo vaihtua! Oli tunnelmallista ja muutenkin mukavaa. Matkustelussa en kuitenkaan ollut parhaimmillani, kun tuntui, että koko syksyn väsymys valui päälle heti lomamoodin saapuessa. Viime päivät ovat jo taas kuluneet töiden merkeissä. Loma loppuu aina liian lyhyeen, siitä ei pääse mihinkään vaikka työstä tykkääkin. Nyt on kuitenkin ainakin hiukan levänneempi olo on kuin mitä oli ennen joulua. Siitä on hyvä lähteä. 

Tänä vuonna aion totta totisesti löytää paremman tasapainon työn, opiskelun ja vapaa-ajan suhteen. Tähän ei ole mitään hihasta vedettävää ässää, mutta ajattelin mennä nukkumaan useimmiten ainakin kohtuullisen aikaisin, lenkkeillä 20km viikossa kävellen tai juosten, vähentää makean syömistä ja tehdä rentouttavia juttuja enemmän. (Valokuva ei nyt ihan paljasta totuutta, mutta otin sen kamalan kylmässä kaatosateessa vuoden toisena päivänä, kun lenkkeilin alkuviikosta etumatkaa viikon kilometrikertymää varten.) Taisin jotakin tällaista balanssijuttua miettiä viimeksikin, mutta viime vuosi meni ihan täysin mönkään tasapainon löytymisen suhteen ja varmasti siitäkin syystä loppuvuosi tuntuikin niin raskaalle. Oli siinä muitakin tekijöitä, mutta tuo elementti riippui suurilta osin vain minusta itsestäni. Olisin voinut varmaan useamminkin valita toisin, mutta sitten kun on tarpeeksi väsynyt ja stressaantunut, niin sitä yrittää vaan keskittyä siihen, mikä on saatava tehtyä ja kaikki muu jää automaattisesti syrjään, vaikka tajuaakin, että nimenomaan kiireiseen aikaan kannattaisi pitää omasta jaksamisesta kunnolla huolta. 

Tähän liittyen päätin myös, että en kanna huolta ja varmistele kaikkea mahdollista kaiken aikaa. Tämä on kontrollifriikkipiirre ja siitä on nyt päästävä eroon. Tarkoitan sellasia juttuja kuin, että soittelisin perään vain varmistaakseni jotakin, kyselen onko joku rutiinijuttu tämänkin kerran taas hoidettu, ja niin edelleen. Rennompi ihminen ei uskokaan, mitä kaikkea voi halutessaan tarkistaa tai varmistaa, haha! Meinaan nyt vaan keskittyä siihen mitä olen itse milloinkin tekemässä, ja jos joku asia menee sen takia myttyyn niin selvitän sen sitten vasta, jos siitä tulee ongelmaa. En itseasiassa edes usko, että tästä on odotettavissa minkäänlaista ongelmaa. Senkin myöntäminen helpotti, eli nyt vaan lopetan sillä tavalla toimimisen.  

Yksi juttu, minkä sain hyvin haltuun viime vuoden aikana, oli 7-10pv aterioiden systemaattinen suunnittelu yhdellä istumalla. Ruokakaupoissa käynti väheni radikaalisti, rahaa säästyi ja ruoanlaitto helpottui. Ainoana miinuksena on se, että nyt teini valittaa aina, jos ruoaksi on minkäänlaista keittoa. Ilmeisesti laitoin melkein joka viikko jonakin päivänä keittoa, mutta vaihtelua oli siltikin niin paljon, että itse en kiinnittänyt siihen mitenkään erityisesti huomiota. Tässä täytyy sitten aina vaan keski-ikäisen kuivasti muistuttaa, että kuules, ei meilläkään lapsuudessa aina ollut mitään herkkuruokaa, hah! 

Nyt tuli ruoka-asioihin liittyen kuitenkin vielä toinen miinus mieleen. En tiedä muistaako kukaan, mutta ostin jossakin kohtaa sellaisen ferrarin punaisen Crock-Pot haudutinkeittimen. Sen totean nyt virallisesti lähestulkoon turhakkeeksi. Lihapadoista tulee sillä hyviä, jos vaan on suurimman osan aikaa kotona, kun ruoka muhii kypsäksi kaikessa rauhassa. (En luota sähkölaitteisiin niin paljon, että jättäisin sen päiväksi päälle kotoa lähtiessäni.) Totuus kuitenkin on että ne harvat kerrat, kun me syödään pitkää haudutusta vaativia lihapatoja, voisin tehdä ne ihan yhtä kätevästi uunissakin. Muut keitokset (suurin osa 'virallisista' crock-pot resepteistäkin) taas valmistuu nopeammin kattilassa. Niissä on mukana enemmän hypetystä kuin mikä on rehellistä. Haudutinkeittimen idea on hidas kypsymisaika ja syytän tästä miinuksesta sitä. En jaksa ikinä odottaa kolmea tuntia, jos voin saada jotakin valmiiksi puolessa tunnissa. Siinä hautuuko ruoka keittimessä tai kattilankannen alla ei minusta ole minkäänlaista eroa työmäärän tai maun suhteen. Joka tapauksessa ruokalistojen suunnittelu on kaiken A ja O. On kiva, kun ei tarvitse enää viikolla keksiä, mitä laittaisi ruoaksi ja hakea puuttuvia tarvikkeita... Ensimmäisinä viikkoina tähän kului hiukan aikaa, mutta sitten se alkoi sujua. Nyt pystyn kymmenessä minuutissa kirjoittamaan 10pv ostoslistan. Pienellä vaivalla säästää huomattavan paljon aikaa. Eli se oli kokonaisuudessaan oikein hyvä muutos, vaikka nuo miinukset nyt tulikin mainittua.

Sain tietysti opiskelujuttujakin etenemään ja töissä olin varsinkin yhteen juttuun kevätpuolella erityisen tyytyväinen ja syksyn aikana muutamaan muuhun työasiaan, mutta ei niistä nyt sen enempää. Ihan hyvä vuosi oli, vaikka loppufiilis olikin aika nuutunut. Nyt kuitenkin uudella energialla kohti uutta vuotta ja uusia suunnitelmia. Tärkeintä taitaa olla priorisoida omat tavoitteet ja pudottaa hyvällä omalla tunnolla pois kaikki sellainen, millä ei ole oikeasti tarpeeksi väliä. 

Hyvää uutta vuotta! 

The incredible

Olen jo ainakin viisi kertaa luullut viimeisen viiden päivän aikana, että flunssa on kääntymässä parempaan, mutta vielä mitä! Siitä tunteesta tunti tai kaksi eteenpäin ja taas lisää särkylääkkeitä, lisää lepäilyä, lisää vitamiineja, lisää teetä ja nenäliinoja... Eilen kyllästytti sairastelu sen verran, että sytytin kynttilän tuomaan tunnelmaa. En sentään paranemisekseni, heh. Ei vaiskaan, mutta vitsit alkaa vaan olla vähissä, kun joutuu perumaan luentoja heti tässä kohtaa talvea. Sain sohvalta käsin kuitenkin muutaman tunnelmallisen valokuvan aikaiseksi. Se oli taas se hetki, kun ajattelin, että nyt alkaa helpottaa. Kerrassaan outo tauti! Näyttäisi siltä, että virukset tosiaankin pahenevat vuosi vuodelta ja muutuvat sitkeämmiksi... 

----

I have thought at least five times during the last five days that the flu is finally going away, but forget it! Just an hour or two later I have needed more pain killers, more rest, more vitamins, more tea and tissues... Yesterday I was getting so fed up with having to cancel lectures and not be able to be up and about that I lightened a candle to cheer myself up a bit as I was laying on the coach in my pyjamas. I got couple of cute photos done. In that little moment I really thought I was getting better. What an incredible and persistent bug this is! It certainly seems to me that viruses have got tougher lately...  

More hydrangeas and cold weather

Hortensiat vetävät minua aina puoleensa. Kameran kanssa kun kulkee, niin ei mahda mitään, pitää vaan käydä katsomassa löytyykö mitään kuvattavaa. Kuvat ovat viime viikonlopun lenkiltä. Kivasti täälläkin talvitunnelma kuitenkin jatkui koko viikon. Sisällä tosin on välillä aika koleaa. Meillä on kaksilasiset ikkunat ja hyvä lämmitys, mutta sen verran kuitenkin veto käy, että täytyy pitää paksua villatakkia koko ajan. Villasukathan minulla on kotona jalassa muutenkin lokakuusta huhtikuuhun. :) Kylmemmissäkin taloissa on asuttu, joten täällä on niihin verrattuna huippulämmin. Eristykset vaan ei ole Suomen luokkaa, kun miinusasteille mennään. En kuitenkaan valita, koska on niin kiva, että tuli "talvi" edes hetkeksi.

----

Hydrangeas always attract me. If I happen to carry a camera I just have to go closer to see whether I could find something to photograph... These photos are still from our walk last weekend. It's incredible, but it has stayed wintery for the entire week! It's slighly cold inside though. We have double glass windows and a good heating system though, but once it gets below 0 Celsius degrees, one just realises that the houses are not made for proper winter. Anyway, I have loved having coupld of wintery days and just keep wearing a long and thick cardigan on the top of my normal clothes.

A hydrangea that blooms inspite of snow

Pitkällä kävelylenkillä löysin hortensian kukinnon. Ennen näitä parin päivän pakkasia talvi on ollut täällä niin lämmin, että olemme nähneet muutamia kukkivia kirsikkapuita ja atsaleapensaita. Ja niin vain monissa noissa hortensian oksissakin oli jo uusien lehtien nuppuja. Sitten huomasin tuon kukkivan oksan. Se oli varmaankin syksyn jäljiltä, mutta silti erikoinen näky lumen alta. Niin hennot terälehdet haalean vaaleanpunaisen ja vaaleanvihreän sävyissä pakkasesta huolimatta. Hyvä esimerkki sitkeästä asenteesta.

----

On our long winterwalk I found a blooming hydrangea. (Except for these last couple of freezing days, the winter has been so warm that we have lately even seen couple of cherry trees and rhododendrons in full bloom.) This blooming branch must have been a leftover from the fall though, but still what an example it is of an attitude of not getting discouraged or giving up easily! So beautiful light pink and green shades of color enveloped by frost.   

Dancing in the rain

Sillä aikaa kun pohjoisessa pakastaa, täällä tulee vettä... Ei sentään taivaan täydeltä, mutta ihan kiitettävästi kuitenkin. Tykkään kyllä huomattavasti enemmän auringon paisteesta, mutta sadepäivissä on se hyvä puoli, että maisema näyttää ihanan utuiselta. Harvoin muutenkaan kovin synkältä sateisenakan hetkenä, koska hallitsevana värinä on kuitenkin aina vihreä eri sävyissään...  Ei siis syytä ankeuteen, mutta tarpeeksi syitä keittää kupillinen teetä, ja sen jälkeen toinen, kolmas ja neljäskin. 

Sen verran vauhdilla alkoi arki, että joululoma alkaa jo olla pelkkä muisto, mutta tässä vielä filmivinkki vapaailtaa/viikonloppua ajatellen. Jos toisen maailman sodan teemat yhtään kiinnostavat, niin Woman in Gold on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.

----

The weather in the Northern part of Europe seems to be rather chilly at the moment, but we keep having rain... Not too heavy, but enough to keep everything moist. I admit that I prefer sunny weather. There's however one big plus point to gray days. Namely this one: everything is covered in a grayish fog which makes the landscape look as mysterious as in children's story book! And we do always have it rather green, too, so no reason to despair on that account either. But it gives plenty of reasons to make a cup of tea, another cup of tea, and still one or two more.   

Although daily life made the holiday mode disappear already some days ago, I'd like to share with you a film trailor in case you might be wondering what to watch in your next free evening or the coming weekend. If you have any interest in themes relating to the WWII Woman in Gold is definitely worthy to check out!

Some snow and one roasted chicken

Aamulla satoi taas lunta! Oli kyllä ihana näky hetken aikaa, kun hiutaleet olivat ihan jättimäisen kokoisia, vaikka ei ne sitten pysyneet maassa ollenkaan. Ilman lunta elämä sujuu täällä kyllä helpommin, joten ehkä ei kannata liikaa harmitella. 

Sunnuntailounaaksi paistoin kanan. Nyt taisi löytyä se parhain resepti! Kirjoitin ohjeen tuohon kuvaan. Taidettiin olla aika nälkäisiä. Kun lopulta päästiin pöytään, ei valokuvaaminen käynyt mielessäkään ennen kuin vasta ruoan jälkeen, heh. Se joulun alla työkavereilta saatu aito kanadalainen vaahterasiirappi on kyllä hyvää tavaraa! Sitä riittää edelleen, purkki oli nimittäin sen verran suuri, joten kokeilut jatkuvat. Tällä kertaa tein vain suuren salaatin kanan seuraksi. Jossakin kohtaa pitää hiukan keventää. Ei vaiskaan, hyvä kun on syöty viikonloppuna kunnolla. Ensi viikko on kalenterissa sen näköinen, että voi olla, että tulee olemaan aika vähän mitään hitaampitekoista tarjolla. ;) 

Mukavaa sunnuntaita lumella tai ilman!

----

We got some snow in the morning! It looked so beautiful for few short moments! The snow did not stay though and everything melted immediately. The life is easier here without snow, so there is no point in getting too melancholic about it. 

We had roasted chicken for the Sunday lunch. I think THE recipe has now been found! I suppose we were all really hungry, because I remembered to get my camera out only after the meal. ;) The maple syrup that we got from our Canadian colleagues is real stuff! There's still some more left, so I keep experimenting. This time I made only some salad to go with the chicken. Somewhere one needs to think bit lighter, I guess. Well, that's a joke! It's good to take time to cook recipes that demand more time during the weekend. The coming week namely looks in my calendar such that our weekday dinners will be whipped up quickly. ;) 

Have a great Sunday with or without snow!

Keittiössä - In the kitchen

Tulppaanit ovat kyllä joka talvi aina yhtä ihania! Vuoden ensimmäinen kimppu oli sohvapöydällä ja tämä niitä seurannut värikkäämpi kimppu on ollut keittiössä. Helppoa napata mukaan ruokakaupasta ja iloa on kokonaiseksi viikoksi. Jos siis ainakin kerran tai kaksi muistaa vaihtaa veden ja leikata uudet imupinnat. 

Viime yönä satoi muutaman sentin verran lunta, joten nyt ollaan motissa aamupäivä. Täältä on turha lähteä liukastelemaan mihinkään ennen kuin lumi sulaa pois. Iltapäiväksi on luvattu vesisadetta, joten nyt on vain parasta nauttia, kun hetken verran näyttää tosi ihanan talviselta täälläkin. Vaikka asumme sellaisessa paikassa, että liikenteen melu ei ikinä häiritse, sitä on varmaan taustalla jonkin verran, koska nyt tuntuu ihan erikoisen hiljaiselta.

----

Tulips are beautiful during the winter season! This second bunch of the year has been in the kitchen. It's bit more colorful than the first one in the living room. The tulips last mostly for one entire week if one remembers to change the water and cut the stems couple of times.

It was snowing last night, and now everything looks beautiful and white! We never have any trouble from hearing much traffic, but I guess there is bit of a background noise always because today it is strangely silent for a Saturday morning... The weather forecast promises rain for this afternoon already, so things will be back to normal in couple of hours. When it comes to snow in Belgium, the rule is that you have to enjoy it when you can.

A lamb wool pillow

Siskoni antoi meille joululahjaksi itse ompelemansa lampaantaljasta tehdyn tyynyn! Se on superihanan lämmin ja pörröinen! Hänellä on muuten suuri lammastila, josta saa huippuhyvän karitsanlihan lisäksi myös lampaantaljoja. Vinkvink, laitan tähän kotisivuille linkin, niin löytyy siitä helposti, jos Suomen puolella luette tätä blogia.

----

My sister gave us a beautiful handmade lamb skin cushion as a Christmas gift! I have told earlier already that she has a huge sheep farm in Finland. She sells mostly delicious lamb meat, but also lamb/sheep skins and at times even wool. I just love this cushion of mine! It's so warm and wintery!  

Holiday pics and plans

Joululoma kuluikin hiukan pohjoisemmissa maisemissa! Välillä oli oikeasti kylmä, sitten taas oikeasti lämmintä ja lumetkin sulivat muutamaan otteeseen. Oli kuitenkin valkoinen joulu ja uusivuosikin, joten kaikki hyvin! Loma koostui parhaista aineksista. Perhe pääosassa, rentoilua, kiireettömyyttä, ihan vain olemista. Lopuksi oli hiukan opiskeluihin liittyviä juttuja näissä kuvien maisemissa Turussa. Teologinen on nimittäin ihan loistopaikalla tuossa ison kirkon kupeessa. Ohjaajani toimiston ikkunat aukeavat suoraan kohti kirkkoa. Olisin itse varmaan ihan innoissani, jos mun toimistosta olisi sellaiset näköalat!

Pitkäkin loma kuluu aina hujauksessa. Kotiin tullessa hiukan mietiskelin, mitä vuosi voisi pitää sisällään. Käytännölliset työhön ja opiskeluun liittyvät tavoitteet ovat paperilla luonnostaan,  mutta lähinnä ajattelin, mitä asettaisin muuten tavoitteeksi, toiveeksi tai jotakin sinne päin itseäni ajatellen. Viime vuoden tavoitteeni ei kirjaimellisestikaan ollut kovin korkealentoinen. Opettelin nimittäin paistamaan kokonaisia kananpoikia, heheh. Olin niin väsynyt viime vuonna tähän aikaan, etten jaksanut edes ajatella mitään henkevämpää. Nyt on onneksi hiukan enemmän ajatuksia päässä. Sen huomaaminen on jo itsessään hyvä aloitus uudelle vuodelle!

----

We spent our Christmas break in the North. Some days were really freezing, freezing cold and other days so warm that the snow melted away couple of times. In the middle of suprisingly erratic weather swings we were so thankful that Christmas was white! Our plans did not include much else than family and relaxing. Hanging out, talking together, and simply just being there. Those are always the best holiday recipe. After all, the one and only thing we miss in living abroad is the family. In the very end of the holiday, I still had couple of study-related appointments pretty much here where the pictures were taken. The department of theology is located just beside the old church in Turku, Finland. The windows from the my supervisor's office face the church. I think I'd go crazy for exitement if I ever had such a view from my office!  

Even a long holiday passes quickly. On the way home I was thinking about what this new year could contain. The practical aspects are covered, the plans for work and studies are laid out already, but I mean my personal goals, hopes or something like that. My last year's goal was not very elevated. It was simply learning to roast a whole chicken, hah. I was so tired then, that it did not even occur to me to think of anything deeper. I count it a blessing that this year I have quite a bit more energy to ponder about goals. Recognizing that is itself already a good start for a new year! 

Mukavaa - Having good time

Ette usko, minkä paketin äskettäin sain! Taas on tälläiset uudet, kauniit pitsisukat jalassa. Jos pitäisi valita, mistä on talvisaikaa eniten iloa, niin villasukat olisivat minulla ainakin ihan listan alkupäässä. Inhoan sitä, kun jalat palelevat ja laattalattiat ilman lattialämmitystä ovat todella vilpoisat. Kesällä se on tietysti mukava juttu, mutta talvisin tuntuu, että ilman villasukkia jalkapohjien kylmyys tuntuu polvissa asti... eli villasukkia tulee käytettyä tosi paljon! Nämä ihanat vaalean turkoosinvihreät on nyt parhaillaan vuorossa. Uskomaton kuvio ja tuo yläreunakin tuollainen pitsimäinen! Ihanaa mukavaa luksusta. 

Muutenkin elämä on mukavaa. Koululle oli viritelty joulukoristukset, joten kiva oli aamuhämärässä saapua  töihin, kun jouluvalot loistivat jo sisääntuloaulassa. Opiskelijoiden kanssa taas saatiin muutamat hyvät naurut kesken luentojen. Tänä vuonna varsinkin kolmosvuoden kurssi on hauska sekoitus erilaisia persoonallisuuksia, joten ajatustenvaihto tunneilla on aina vilkasta. Aamun saarnakin oli todella hyvä, joten viikon puolivälissä on aivan mainio balanssi. Nautin siitäkin, että pääsin viime viikolla opiskelujutuissa yhden osion loppuun ja seuraavan, mitä nyt aloittelen, saan tehdä ihan eri tyylillä. Melkein tulee kylmänväreitä, kun ajattelee, että sillä tyylillä, millä sen yhden osion jouduin tekemään voidaan tehdä kokonainen väitöskirjakin. Muutaman sellaisen olen vilkaissut joskus läpi ja kiitän onneani, että en itse valinnut sitä tapaa koko työtä varten, sen verran puudutti parissa kohtaa... Eli elämä on mukavaa kaikinpuolin!

----

You can't believe what kind of a gift I recevied lately! Look at the socks I am wearing! If I would need to count the most wonderful winter delights, a pair of wool socks would definitely be on thet op of my list. I can't stand it when my feet feel cold! The tiled floors are wonderful during the warm summer months, but in the winter and without a floor heating system, they are chilly. Without wool socks, it feels like the cold keeps creeping up until the knees... Therefore, I just love wearing wool socks all the time in winter! Right now the cute, lacy green ones. I love the pattern, these socks are a total piece of luxury and comfort to me!

Besides getting to wear pretty wool socks, I am having good time also otherwise. When I arrived to work today morning before the dawn, I found Christmas lights set up already at the entrance! With students we got couple of good moments of laughter in between our serious stuff. This semester my third year class is quite a bit of fun. The group is such a combination of different personalities, that exchange of thoughts is always lively. The sermon this morning was great, too. I'd say a mid-week balance is looking great! I am even enjoying the fact that I finished last week on part of my thesis and can do the next part with a completely different methodology. I almost shiver when I think that one could do the entire thing with the methodology I had to use for the previous section. I have read couple of such dissertations and feel so utterly happy for not having had chosen such an approach for my thing! So, I am having good time on all accounts.

DIY: Ensimmäinen oikea neulomus - DIY: My first real knit

Hei, ennen kuin talvi ihan virallisesti on ohi, saanen esitellä ensimmäisen 'oikean' neulomukseni. Aloitin tämän visio villaliivistä mielessäni, mutta ajattelin kuitenkin varmuuden vuoksi, että tulkoon siitä tyyny, jos huonosti käy. Aina on hyvä pitää joku varasuunnitelma B mielessä, jos tekee jotakin, mitä ei varmasti tiedä osaavansa. ;-) 

Mutta kyllä siitä sitten tulikin lopulta ihan sellainen kuin oli tarkoituskin. Käytin tumman harmaata Seitsemän Veljestä- lankaa ja puikot olivat paikalliset 4 1/2.  En tiedä onko niissä kokoeroja eri maiden suhteen. Joka tapauksessa neulos on ihan kevyttä. Neuloin vain edes takaisin aina oikein. Kainaloiden kohdalta kavensin ensin pari kierrosta puikon molemmista päistä kaksi yhteen. Niiden parin kierroksen jälkeen, kun huomasin, että ups tämähän alkaa kaveta liiankin nopeasti, kavensin vain joka kierroksella puikon alusta. Etuosan tein aavistuksen verran matalammaksi. Eli lopetin sen vain hiukan aiemmin, muuten ihan sama kuin takaosassa. Hihat olivat parhaat, koska ne olivat niin nopeat... ;-) Ensin kolme kierrosta noin vain, ja sitten kaksi yhteen aina puikon alussa. Sitten vain yhdistelin palat ompelemalla. Kaula-aukko muodostuu siis kaikista neljästä palasta. :-) Luulen, että tämä idea toimii millä tahansa silmukkamäärällä. Ja varmasti muullakin langalla tai puikoilla, kunhan vain laskee leveyden sopivaksi. Ja projekti sopii tosiaan ihan aloittelijalle ilman, että täytyy ymmärtää oikeista ohjeista yhtään mitään. Ai niin, sitä Seitsemää Veljestä kului puolitoista kerää. Eli ei paljon mitään. Viimeisessä kuvassa näkyy palojen muodot, siitä voi olla enemmän apua kuin näistä selityksistä. :-)

Mutta oli tässä liivissä aika kova homma meikäläiselle, aika itsensä-ylitys-projekti, kun en ikinä ole saanut mitään erityistä ajoiksi neulomalla enkä ymmärrä ohjeista mitään. Kuvaavaa ehkä on, että kesällä neuloin miehelle villasukat siitä Seitsemän Veljestä kääreen ohjeella ja onnistuin tekemään kaksi erilaista sukkaa. :-P Mutta ilman mitään kommervenkkejä näköjään onnistuu paremmin. Ja ihan vielä ei ole kesä, joten ehdin kuin ehdinkin valmiiksi ennen helteiden tuloa... ensi talvena tämä tuskin enää olisi tytölle mahtunutkaan.

 

---- 

Hey, before the winter is officially over, I have a privilege to introduce to you my first real knit. I began this project with a vision of a shirt like you see in the pictures, but thought that in case things go really badly, it will at least make a good cushion cover. It's always good to have a plan B in mind, if you do something you are not sure whether you really know what you are doing or not. ;-)

But finally, my first knit turned out exactly as I expected. I used dark gray sock wool (!!!) simply because it is rather multifunctional, but also the cheapest as there was no guarantee of success. I used the needles in size 4 1/2. (The needles seem to have been French, so I don't know if the sizes are same everywhere.) I was simply knitting back and forth, always the same... Once I got to the arm pits, I made few rounds so that I knit two loops together in both ends of a round. Soon I thought, OH NO, it's going to get narrow far too fast... and then I decided to knit two loops together only in the beginning of each round. I made the front piece bit shorter, just by finishing it few rounds earlier than the back piece. The sleeves were easy to make. Just first few rounds normally back and forth, and then always two loops together in the beginning of a new round. When all pieces were ready, I just attached them together. I think this "patternless pattern" must work for any size, just adjust your amount of loops to the wool, size of the needles and your figure... I am sure you are able to do the math. And this project fits to the beginners like me, because you don't need to understand any complex instructions... In the last photo you can see the shapes of the pieces. That might be more helpful than my explanations... :-)

I am sorry, but I just realized that my English vocabulary is rather poor for giving knitting instructions. A simple explanation for that is that I never read any instructions, because I don't even understand them in Finnish... (Last summer I knitted a pair of socks for my husband by trying to follow instructions and ended up with two slightly different pieces of socks... ;-P) Anyway, this was quite a bit of work for a beginner like me, but as you see it did work out well. And it is not officially summer yet and I got it ready. Happily so, because I think it would have been too small for my daughter next year.

Vitamiinin tarpeessa - Needing vitamins

Sain just kirjoitettua tämän postauksen ja sitten se muuttui ihan ihmeelliseksi koodikieleksi... Äh, olkoot, en jaksa kirjoittaa koko juttua uudelleen. Joka tapauksessa täällä ollaan tytön kanssa mahataudissa ja tavallisessa flunssassa... Huono viikko sairastelulle, mutta eipä se ajoitus ikinä taida olla sen sopivampi, joten parasta olla valittamatta ja vaan napsia vitamiineja hedelmistä, vihanneksista ja purkista.

----

I just finished this post and then when I uploaded it, it turned out to some kind of coded language... Rewriting everything, nope. Anyway, my daughter and I are bit in need of vitamins as we seem to have got some stomach flu combined with the usual one... This is bad week for being sick, but I suppose the timing is never right, is it? In order to get well asap it's best to keep eating fruit and vegetables...

Pitsiä - Some lace

Sain joulun alla ihanan paketin Seijalta. Tälläiset violetit kämmekkäät, missä on pitsineulosta! Lanka on ihanan pehmeää! Kiitos kovasti! Tämä talvi on ollut niin ihmeellisen lämmin, että muunlaisia käsineitä ei paljon ole tarvinnut. Silloin tällöin lapaset, mutta yhden käden sormilla saa ne päivät laskettua... Langan väri on suurin piirtein näiden valokuvien välistä. Jostakin syystä kumpikaan kuva ei ihan vastaa todellista sävyä! 

Tässä vielä kaksi muutakin linkkiä Seijan tekemiin ihanuuksiin: sukkia, ja vaaleat kämmekkäät. Vanhoista posteista selaamalla löytyy muitakin. En ikinä lakkaa ihmettelemästä, miten joku voi osata neuloa sellaisia monimutkaisia pitsi- ja palmikkokuvioita! 

   

----

Before Christmas Seija sent me a wonderful parcel. As I opened it I found these cute wristers (I had to do bit of surfing to find out that how they are called in English!) with some lace! Thank you so much! This winter has been exceptionally warm, so I have almost not needed any other kinds of hand gloves... The actual color is somewhere between these two pictures. For some strange reason neither picture depicts the exact shade! 

Just few more links to other cute things Seija has made: these socks and these wristers, too. These are just the latest, but you can find more by browsing through older entries. I am always amazed how somebody can knit such complicated patterns!

Sydänkynttilät - Candles with hearts

Jonkin aikaa sitten kävi ystäviä kylässä. He toivat minulle kivan kynttiläsetin. Värit mätsäsi ihan täydellisesti meidän olohuoneeseen... miten sattuikin niin nappiin! Koska niitä on neljä, tyttö keksi, että voitaisiin käyttää niitä ensi jouluna adventtikynttilöinä. Hyvä idea, mutta katsotaan syksymmällä uudelleen, mitä ideoita sitten on mielessä... Alkuvuodesta tuntuu hiukan kaukaiselta suunnitella jo seuraavaa joulua. En silti raaskinut vielä raivata sydänkynttilöitä jouluteloille, vaikka joku ihmeellinen juttu se on, että kun uusi vuosi menee ohi, niin kynttilöitä tulee enää sytytettyä harvakseen, vaikka tammikuun ja vielä helmikuunkin illat ovat edelleen aika pimeitä! 

----

We had some friends visiting us lately. They brought us cute little candles with wooden heats and a tray. It could not have been a better match to the colors in the living room! As there are four of them our daughter suggested that we'd use them as advent candles this year. A good idea, but let's see what we come up with in December... December feels bit far away in January, does it not? However, I did not feel like tidying up these cute candles quite yet with most of the other Christmas gear. But something strange happens with me always almost immediately after the New Year celebrations. I just somehow stop lightning candles almost completely, though the evenings in January and even February are still rather dark!