Äidin vaikutusta

Palasimme eilen lomalta. Oli ihana reissu. Loppui vain niin lyhyeen. Viikko hurahtaa aina niin nopeasti. Ehdimme kaikenlaista, vaikka loma tuntuikin rauhalliselta. Kun mitään ei ollut pakko ehtiä, niin sitä saatiinkin yllättäin tehtyä kaikenlaista mukavaa. Kiitos, isä ja äiti!

Nyt ihmettelet varmasti keittiön alakaapista otettua valokuvaa. Se liittyy tähän lomaltapaluuasiaan ihan täysin. Äitini on nimittäin todella siisti ihminen. Kaikki paikat ovat aina järjestyksessä. Aina, kun palataan lomalta, minulle iskee järjestysvimma. Heti. Haluaisin äkkiä kaikki paikat äidin siisteystasolle, koska se on paljon viihtyisämpää. Puhtaassa ja siistissä viihdyn paremmin kuin sotkussa, sen huomaan aina siellä käydessä, mutta en ikinä saa omassa kodissani tasoa ylläpidettyä, vaikkei meillä yleisesti ottaen varsinaista likaa olekaan. Tai no, suurimman osan aikaa ei ole, jos ei ala tutkia liian tarkasti. Joka tapauksessa iloitsen lisäspurtista, jonka aina saan kotiin palattuani.

Tänään haimme Ikeasta ruokakauppamatkalla läpinäkyviä säilytyslaatikoita viemärikaapin tavaroille. Se on ollut niin järkyttävässä sotkussa, että olisi melkein pitänyt ottaa ennen-ja-jälkeen-valokuva. Taitaa kuitenkin olla hyvä, etten ottanut. Kukaan ei olisi huomannut jälkeen-valokuvaa, koska sen ennen-valokuvan voimasta olisi taatusti mennyt ihan tajuttomaksi. Toinen projekti, jonka sain tänään hoidettua oli kenkäkaappi. Nyt sekin on järjestetty ja sieltä on kaikki DVD:t laitettu toiseen kaappiin omaan Ikea-laatikkoonsa. Uusi vuosi alkakoon järjestyksen merkeissä. Kiitos, äiti, tästäkin hyvästä vaikutuksesta, vaikkei järjestyksestä tainnut edes olla puhetta.

Jäätie - Ice road

Mökille saareen pääsimme autolla jäätietä pitkin. Jää oli noin 25-30 cm paksuista. Tuntui hassulta ajaa autolla ja kävellä samaa reittiä, mitä kesäisin ajelemme moottoriveneellä. Saaressa oli lunta niinkuin muuallakin. Mökin ikkunat olivat jäässä. Ihmekös se, kun ulkonakin oli -10 astetta ja hurjan kylmä tuuli. Pilkkiminen ei tuottanut tulosta tällä kertaa.

---

We drove by car to the cottage on the island. The ice was 25-30 cm thick. It was a funny feeling to drive and walk right there where one travels by a motor boat during the summer months. There was plenty of snow on the island. The cottage windows were frozen. No wonder really with -10 degrees and cold wind outside. Ice fishing was not successful this time.

Mökillä - At the cottage

Oli kylmää. Todella kylmää. Mies sanoi, että se oli tähän saakka kaikista arktisin suomikokemus. Se kertoo säästä jotakin.

---

It was cold. I mean really cold. My husband called it his most arctic experience so far. I think that says something about the weather.

Joulukirkko - Christmas mass

Aamuhämärissä kävelimme joulukirkkoon kirkonkellojen soiton saattelemana. Jouluisia virsiä, jouluisia raamatuntekstejä ja jouluinen saarna. Oli hiljainen ja juhlava jumalanpalvelus. Puitteet vanhassa kirkossa ovat upeat ja naispastori puhui todella hyvin.

Ihmiset lähtivät kirkosta yhtä hiljaa kuin olivat saapuneetkin. Vakavuutta hiukan ihmettelin, ja sitä, että kukaan ei toivottanut kenellekään edes hyvää joulua. Kaikki vain lähtivät hiljaisina ja vakavina kotiin. Täällä päin Suomea ei vieraille paljon puhuta. Mietin mitäköhän tapahtuisi, jos joku murtautuisi ulos totutusta tavasta. Niin hyvän jumalanpalveluksen jälkeen hiukkanen iloa olisi ollut paikallaan. Silti kuljimme itsekin ulos hiljaisina ja vakavina. Eipähän ainakaan häiritty kenenkään joulurauhaa... Luulen, että olemme niin vakavaa kansaa, että meille kunnioitus tarkoittaa hiljaisuutta. Muualla päin maailmaa se on vieras yhtälö. Usein ihmiset alkavat puhua yhteen ääneen heti, kun viimeinen aamen on kajahtanut.

---

Before the sunrise we walked to the traditional Christmas mass as the church bells were ringing. Christmas hymns, Christmassy bible texts and a sermon. It was peaceful and fine service. The old church was full of special atmosphere and the female pastor preached very well.

In the end everybody left from the church as silently as they had come in. I was surprised about the seriousness - nobody even wished to anyone merry Christmas. Everybody just literally walked out. In this part of Finland one does not talk to the strangers. I was wondering what would happen if somebody just once broke out of that behavioural pattern. After such a blessed mass a little bit of joy would have been only appropriate. We followed the crowd silently and looking serious like everyone else. At least we did not disturb anyone's Christmas peace... I think this serious nation that we are shows their reverence via silence. In other parts of the world that's a really odd thing.

Merry Christmas!

Isoäiti ja isoisä treenasivat lasten kanssa kaksi päivää jouluohjelmia jouluaatoksi. Oli juontaja, joulunäytelmää, raamatun tekstien lukemista, laulua ja piirileikkiä. Lapset esittivät antaumuksella. Pieninkin "luki" oman joulukertomuksensa ylösalaisin käännetystä taskuraamatusta. Siinä kertomuksessa oli hiukan erilainen juoni, mutta jokaisen on saatava vuoro, jos jotakin esitetään. Oli ihanan jouluista! Lapset odottivat koko päivän lahjojaan kärsimättömästi, mutta sitten esitykset innostivat niin, että lahjat unohtuivat hetkeksi. Isovanhemmille voi nostaa hattua - mistä ne keksiivätkin kaikki ideansa?

Hyvää joulua!

---

The grandmother and the grandfather practiced with the kids Christmas presentations for two days. We had a moderator, a nativity play, Bible text reading, music and dance. The kids enjoyed themselves. Even the littlest one "read" her Christmas story her pocket Bible upside down. Her narrative introduced very original Christmas ideas, but it was important to give an opportunity to everbody. We really had enjoyable Christmas Eve! The kids were unpatiently waiting for the presents during the day, but once they got started with their presentations, they forgot everything else. These grandparents are special - I wonder where they get all their ideas?

Merry Christmas!

Jouluista - Christmassy

Äitini rakastaa sisustamista. Vielä enemmän kuin minä. Niinpä jouluna on kaunista katsottavaa joka suunnassa. Tyyli on sellaista hienostunutta rentoutta, jopa kimallettakin, muttei ikinä mautonta.

---

My mother loves decorating. Even more than I. That means that during the Christmas season there are many pretty things to look at all over the place. Her style is sophisticated, but relaxed. Sometimes she also loves glitter, but always with a good taste.

Uutta lunta - New snow

Melkein koko päivän on pyryttänyt uutta lunta. Kävimme uimahallissa. Ulkoallas kiinnosti, mutta vesi oli sittenkin liian kylmää. Tyttö oli rohkea ja kokeili vettä jaloillaan. Lyhyen lumisodan jälkeen oli hyvä palata sisäaltaisiin.

Paksut talvivaatteet taitavat hiukan ärsyttää niihin tottumatonta. On kuulema hyvä, että on joulu ja ollaan täällä, mutta hiukan kesäisempi tunnelma olisi kivempi... Onneksi ylhäällä tiedetään, millaista säätä meille annetaan. Näillä toivomuksilla olisi varmasti maailmanlopun tunnelmat, kun kunnollisesta pakkassäästä pitäisi hetkessä siirtyä kesähelteisiin...

---

It has been snowing a lot today. We went swimming. The outdoor pool seemed interesting but the water was a little too cold (9 degrees). The girl had courage to dip her feet into the water and throw some snowballs before returning inside to the warmer pools.

Warm winter clothes nerve the girl who's obviously not used to wear such amount of warm layers. Today she told me that it's good to be here and it's great that it's Christmas. However, some summer atmosphere would be better than winter and snow! I am happy that the weather is determined from above. With all these wishes it would soon look like the end times, when we zigzagged rapidly from freezing temperatures to hot summer weather...

Valoa - Light

Tänään oli yllättävän kirkas päivä. Oikeastaan hiukan ihmettelin, että valoisaa oli niinkin pitkään. Tietysti olemme etelässä, mutta silti muistin pimeän pimeämmäksi. Iloinen yllätys siis!

---

Today we had a surprisingly bright day. I was a little amazed. Obviously we are "in the South," but I remembered the darkness to be darker than this at this time of the year. A kind of positive surprise I would say!

Perillä - Arrived

Hiukan oli viivästyksiä matkan varrella talvisen sään vuoksi, mutta pääsimme kuin pääsimmekin perille ilman suurempia vaikeuksia! Täällä on lumista, kylmää ja jouluista, kuten kuuluukin. Laitan valokuvia myöhemmin. Tyttö nukkuu matkaväsymystään pois vierashuoneessa, joten en saa haettua kameran johtoa. Iltapäivällä tulee serkut käymään ja meidän on käytävä viimeisillä joululahja/ulkoiluvaateostoksilla.

---

After quite some delays due to the wintery weather, we did arrive well yesterday! There is lots of snow, it's cold and christmassy. Everything as it should be. I'll post couple of photos later. Right now the girl is sleeping in the guest room and I cannot get the cable for the camera. Her cousins come in the afternoon. We must still shop some last Christmas presents and find some outdoor clothes in order to fit to the chilly environment. The winter IS different here.

Lahjoja ja kakkua

Oli jännitystä ja odotusta, ihan kuten oikeanakin jouluaattona. Jotkut toiveet täyttyivät, joistakin paketeista tuli yllätyksiä ja jotkut toiveet jäivät odottamaan oikeaa joulua. Pelasimme uutta peliä monta kierrosta ja söimme pappilan piparkakkua.
Minun paketeistani tuli aarteita. Olen vuosikausia toivonut itselleni synopsista, mikä se suomeksi lieneekään, ja nyt sen sain ihan yllätyksenä. En olisi ikinä osannut odottaa lahjaksi, mutta vielä vähemmän olisin sitä ikinä raaskinut itselleni ostaa. Sama ala on kyllä hyödyllinen kirjaostosten suhteen. Muuten ns. ammattikirjallisuuden osto olisikin varmasti hakuammuntaa. Sain myös hienon muistikirjan ja upean kynänkin. Tytöllä on hyvä maku. Sain pari DVD:täkin. Ne mies oli käynyt valitsemassa amazonin ostoskoristani, jota täytin muutama viikko sitten ajatuksena, että tilaisimme ne jossakin vaiheessa. :-)
Vielä resepti ns. Pappilan Piparkakkuun. En tiedä, mistä resepti on alunperin kotoisin. Sain sen monta vuotta sitten äidiltä. Jotkut asiat ovat vain vuodesta toiseen hyviä. Tämä kakku on sellainen. Se pitää sitkeästi pintansa uusia reseptejä vastaan. Maku paranee, jos malttaa odottaa muutaman päivän ennen syömistä. Meiltä sellainen ei kuitenkaan onnistu. Hyvä, jos jaksamme odottaa jäähtymistä!

4 munaa
4 1/2 dl sokeria
5 dl jauhoja
4 tl leivinjauhetta
2 1/2 tl neilikkaa
2 1/2 tl kanelia
2 1/2 tl inkivääriä
200 g sulatettua margariinia
2-3 dl kermaa/maitoa/kermaviiliä
(oikeassa ohjeessa on kermaviiliä, mutta onnistuu se ilmankin, hätätapauksessa maidolla tai luonnonjugurtillakin)

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne muna-sokerivaahtoon. Lisää margariini ja kermaviili (tai muuta). Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista 180 asteessa n. tunnin verran.

Enemmän kuin tarpeeksi

Lunta pyryttää lisää. Eilisellä iltakävelyllä/pulkkamäessä oli -11 astetta. Ilma ei kuitenkaan tuntunut kovin kylmältä, koska oli ihan tyyntä. Tänään tuulee ja pyryttää, mutta on vain -3 astetta pakkasta. Juhlistamme tänään neljättä adventtia ja "pikkujoulua" herkuttelemalla jo hiukan etukäteen ja avaamalla lahjat. Teen maustekakun uuniin, että saadaan hiukan joulun tuoksuakin. Tänään en aio tehdä oikeita jouluherkkuja. Odotamme maltilla jouluaattoa. Eilen ruokakaupassa päädyimme yhteistuumin pippuripihveihin ja perunasuikaleisiin... Ne olkoot juhlaruokaa tänään.

Lumi alkaisi nyt riittää. Toivomuksemme toteutui jo. ;-) Nyt lunta akuutimpi toive on selvitä lentokentälle huomenna. Toivomme myös koneen nousevan ilmaan... Täällä koko maa joutuu kaaoksen valtaan, kun lunta alkaa sataa. Eilen uutisissakin pyydettiin ihmisiä pysymään tänään kotonaan lumisateen takia. Se on totta, ettei täällä talvivarustelut ole kummoisia.

Monilla matkailijoilla on sama ongelma. Joidenkin oppilaiden lennot kotiin joulunviettoon myöhästyivät, muutamalta peruuntuivat, Englantiin johtava tunneli reistailee, junat myöhästelevät tai niitä perutaan, ja teillä on paljon ruuhkaa. Luulen, että jokainen arvostaa perille pääsyä sitä enemmän, kun on ensin jännityksellä odottanut pääseekö edes lähtemään. Meiltä jäi taas kerran matkavakuutus ottamatta. En kyllä usko, että se tällaisia sääolosuhteita olisi edes kattanut. Jonkinlainen force majeure - kuka sille mitään mahtaa? Tänään on vuorossa vain matkalaukkujen pakkaaminen, siihen lumi ei vaikuta mihinkään suuntaan...

Lunta!!!

Lopultakin sitä alkoi sataa. Aamulla huomasin toimiston ikkunasta muutamia kevyesti leijailevia hiutaleita. Muutaman tunnin kuluttua pyrytti jo reilusti. Jotkut eteläisemmistä maista kotoisin olevat uudet oppilaat näkivät tänään lunta ensimmäistä kertaa elämässään. He seisoivat talvivaatteissaan ulkona ja vain katselivat lumen leijailua. Sitten joku tietysti keksi aloittaa lumisodan. Pohjoisen pallonpuoliskon yläreunassa kasvaneelle lumi kuuluu talveen. Ilmankin toki pärjää, mutta kummasti se piristää mieltä, kun ilma täyttyy valkoisista hiutaleista.

Liikenne tietysti muuttui heti kaaokseksi, koska suurin osa autoilijoista käyttää pelkkiä kesärenkaita ympäri vuoden. Meillä on uudet jokasäänrenkaat, joten niillä kelpasi tänään ajella. Ehdimme pulkkamäkeenkin, mikä on tietysti pienehkö kotimaisittain, mutta täkäläisen standardin mukaan sekin oli aika riemukasta. Tyttö teki laskujen välillä muutaman lumienkelin, joista tosin tuli vihreäsiipisiä. Lunta oli siis vain maan peitoksi sen verran, että alta tuli heti ruoho näkyviin.

Yöksi on luvassa kunnon pakkasta. Suola-autot ovat jo ajelleet ympäriinsä. Saa nähdä, missä kunnossa kadut ovat huomisaamun hämärässä. Täällä lumen tullessa suolataan reilusti, tuli lumen jälkeen mitä säätä tahansa. Tyttö selitti tietävänsä, että suola on huonoa luonnolle ja lapsille, jotka haluaisivat leikkiä lumella...

Luonnosta puheenollen uutisissa kerrottiin, että Brysselin jätevedenpuhdistamo on sulkenut toimintansa ja päästänyt jo useamman viikon ajan koko kaupungin kaiken suodattamattoman likaveden suoraan jokeen, josta se matkaa eteenpäin rannikkoa kohti. Hiukan käsittämätöntä. Joku joenviereisen kaupungin pormestari kuului valittavan, että vessapapereitakin näkyy virtaavan ohi. Onneksi emme asu sen joen varressa. Toivottavasti nyt negatiivisella julkisuudella saavat painostettua puhdistamon käynnistämään taas systeeminsä. Likavesijuttu nyt oli ihan lumiasian vierestä, mutta tuli mieleen Köpenhaminan ilmastokonferenssin suhteen, koska ilmaston lämpenemisen myötä lumesta taitaa aikaa myöten tulla katoava luonnonvara.

Piano

Tyttö esitti ensimmäistä kertaa pari pianotunneilla oppimaansa kappaletta. Yleisönä oli muut musiikkitunneilla kävijät. Pienin sai vuoron ensimmäisenä. Hyvin meni. Opettaja istui vieressä, se oli hyvä tuki.

Joulujuhlassa

...oli hyvää ruokaa, lapsille nimikoidut paketit ja aikuisille pakettileikki.

Aikuisten pakettileikin idea oli hauska ja toteuttamisen arvoinen toisenkin kerran. Jokainen osallistuja toi mukanaan pienen (n. 5€) joulupaketin kuusen juurelle. Ajatuksena oli, että paketit sisältävät kauniita, vitsikkäitä, hyödyllisiä ja hyödyttömiä lahjoja. Leikin aluksi jokaiselle arvottiin numerolappu. Numerojärjestyksessä osallistujat saivat hakea paketin kuusen alta. Vaihtoehtoisesti, jos jonkun muun jo avattu lahja kiinnosti enemmän, sen sai lunastaa itselleen. (Lahjalla oli maksimissaan kolme lunastuskertaa, joiden jälkeen se meni "lukkoon" eikä sitä enää voinut lunastaa.) Se, joka joutui luopumaan jo avatusta lahjastaan sai joko lunastaa jotakin muuta itselleen tai hakea uuden paketin avattavaksi. Osallistujia oli 30. Leikissä kului lähes kaksi tuntia ja tunnelma oli korkealla.

Leikki tosin sopii vain oikeasti aikuisille, jotka eivät ota lahjojaan liian vakavasti. (Ja jotka eivät ota itse antamiensa lahjojen leikin tuoksinassa saamia kommentteja todesta.) Tyttö ehti nähdä minun paketista löytyneen Minni-joulupallon eikä uskaltanut lähteä enää edes leikkimään silkasta menetyksen pelosta. Lopulta hän melkein purskahti itkuun, kun se kuitenkin vietiin. Lunastusidea oli hyvä, koska saimme kuin saimmekin sen hetken kuluttua taas takaisin... Vastaavasta sinisestä Mikki-pallosta tuli myös tiukka kilpailu. ;-)

(Jouduimme kotiin palattuamme käymään periaatteellisen keskustelun siitä, että leikki on leikkiä, eikä siinä aina voi voittaa ja sekin on hyväksyttävä. Silti luulen, että tällä pelillä saattaa aiheutua joulumielen menetyksiä, jos osallistujat eivät pelaa tarpeeksi leikillään. Kannattaa siis arvioida seura oikein ennen aloittamista. Leikistä ei tule mitään, jos joku osoittaa "sääliä," on liian kohtelias tai tosikko.)

Ps. Posti toi Suomesta muutaman yllätyspaketin viime viikolla. Pallon takana näkyvät suklaat kuoriutuivat toisesta niistä. Ihanan jouluiset kääreet ja maku vie kielen mennessään.

Nyt taitaa tulla talvi

Ulkona on hurjan kylmä. Viima puhaltaa takin läpi ja tuntuu jotenkin kostealta, vaikkei sadakaan. Luvassa on huomisesta alkaen pakkasasteita. Ensin ajattelin, että kunhan puhuvat, mutta nyt alan uskoa. Ilmassa on ihan selvästi talven tuntu.

Kävimme merimieskirkon perinteisillä joulumarkkinoilla. Menimme sinne jo melkein heti, kun ovet avautuivat. Joinakin vuosina siellä illan tullen on tuntunut, että meno muuttuu turhankin suomalaiseksi. Maistiaisia nimittäin tarjoillaan muustakin kuin juustosta ja suklaasta. Nyt oli ajoitus kohdallaan ja siellä oli ihanan rauhallista. Kaksi ystävällistä mieshenkilöä oli ovella toivottamassa ihmisiä tervetulleeksi ulkomaalaisittain murretulla suomenkielellä. Ehdotin miehelle, että hänkin voisi tarjoutua vapaaehtoiseksi ensi jouluna. Hän alkoi listata tilanteeseen sopivia sanoja - tervetuloa, hyvää joulua, juusto, kinkku, raha... Kyllä niillä jo aika pitkälle pääsisi, varsinkin näin joulun aikaan. ;-) Ostimme vain ruisleipää, karkkia, pienen lanttulaatikon ja "monstersoep" eli hirviökeittoa, kuten tyttö kutsuu purkkihernekeittoa. Kun tietää, että pääsee jouluksi kotiin, ei tarvitse hamstrata kaikkea mahdollista.
Tässä vielä toinen tyynyversio "W"-xingtontyyliin. Ei nyt ihan samaa luokkaa kuin niissä kuvissa, mutta olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Näyttää siltä, miltä mielessäni visioinkin. Se riittää.

Nyt on lähdettävä pikkujoulujuhlaan. On oikein hyvä lauantai - sopivassa suhteessa siivousta, ruokakauppaa ja juhlan tuntua. Olisipas kaikki lauantait aina samalla tavalla tasapainossa!

Joulutyynyt

Ettei tässä ihan tarvitse nolostua, ompelin tänään alkuillan iloksi kaksi jouluista tyynyä! Ikeassa oli muutama kuosi, jotka olivat sopivasti jouluisia olematta kuitenkaan liian yliampuvia. Tätä kangasta hiukan ajattelin, kun liitin muutama viikko sitten yhteen kirjoitukseen Lexington-linkin.

Taas säästyin vetoketjulta (hurraa!!!), kun ompelin solmimisnauhat. Luulen, että vetoketjujen välttelyssä olisin jo aikalailla ammattilainen, jos sellainen ammattinimike olisi keksitty. En tosin tiedä, mitä sellainen ammattilainen voisi tehdä työkseen, kun ainoa meriitti on osata vältellä. Sillä ei ehkä tienaisi edes leipää suuhunsa, leivän päällysistä puhumattakaan.

Ikean puuvillakankaat ovat yllättäneet ennenkin. Laatuhintasuhde on sen verran asiakkaan puolelle vinksalleen, että jos sattuisi oikein Rockefeller-tuulelle, tiheästi ja kuvioon kudotusta kankaasta voisi maksaa hiukan enemmänkin kuin vain 4€/metri. Eipä silti, ei mistään yleensä kannata sen enempää maksaa kuin pyydetään, ellei sitten tarkoitus ole jotenkin erityisen hyvä. Ikean osinkoja hamuavat eivät kuulu siihen ryhmään.

Hammaslääkärillä

Koululaiselta putosi kulmamaitohammas alhaalta muutama kuukausi sitten samalla kuin yksi alaetuhampaistakin. Oma hammaslääkäri kirjoitti lähetteen erikoishammaslääkärille, koska näytti, ettei uudelle kulmahampaalle ole enää tilaa ollenkaan. Tiistai-iltapäivänä hain tytön koulusta viimeisen välitunnin aikaan, jotta ehtisimme sinne ajoissa. Hammaslääkäri tarkisti suun ja vaikutti siistiltä, huolelliselta ja asialliselta. Kaikki hyvin siihen asti, ja ihmettelin, että mistä syystä tytön koulukaverin äiti oli mahtanut sanoa, että hänellä oli huonoja kokemuksia siitä lääkäristä.

Seuraavaksi hammaslääkäri pyysi hoitajaa ottamaan röntgenkuvat ja alkoi selittämään minulle, että hampaiden pois vetäminen on tietysti aina mahdollista. "Ainoat ongelmat" siinä vain ovat, ensiksi että jos alhaalta ottaa yhden niin tasapainon vuoksi pitää ylhäältäkin ottaa yksi pois, toisekseen, että jos pysyvän hampaan ottaa pois, se on peruuttamaton toimenpide. Aloin kieltämättä hiukan huolestua ja selitin kovasti, että ei me nyt missään tapauksessa niin huolissamme oltu, että tässä hampaita pitäisi alkaa poistamaan, halusimme vain tarkistuttaa, että tiedämme missä mennään... Onneksi hetken kuluttua lääkäri sentään itse sanoi, että ei suosittele nyt vielä yhdenkään hampaan poistoa, vaan odottelee mieluummin ensin muutaman vuoden, että nähdään mihin se kulmahammas alkaa nousta. Hiukan huokaisin helpotuksesta, vaikka lääkäri lisäsi siihenkin vielä, että poistaminen on aina mahdollista, mutta se voi odottaa... Taidan tietää, miksi se kaverin äiti vaihtoi lasten oikaisuhoitoja tekevää hammaslääkäriä.

Mielipiteeni vahvistuu entisestään: Täällä on potilaalla oltava itsellään tajua siitä, mitä aikoo lääkärin antaa tehdä. Jos yhtään minusta riippuu, niin tytöltä ei poisteta ainoatakaan hammasta, ei parin vuodenkaan päästä. Joskus tulee sellanen tunne, että voisi paeta paikalta. Vähän niinkuin lähteä vain juoksemaan, vaikka olisi roiskesuojapaperi kaulassa roikkumassa ja pari instrumenttiäkin suussa... Pinkaista vaakatasosta vaan juoksuun niin nopeasti kuin jaloistaan pääsee!!! Toisaalta taas usein täällä on hoito nopeaa ja joskus oikein hyvääkin. Ensin pitää vaan löytää ammattilainen, joka tietää mitä tekee. Täällä onneksi voi lääkäriä vaihtaa, vaikka kuinka monta kertaa, jos ei onnista kunnolla. Joka tapauksessa on parasta käyttää omaa järkeään ja pyytää useampi mielipide, jos tuntuu, että homma lähtee käsistä... Ja pitää tiukasti kiinni niistä lääkäreistä, joiden tietää oikeasti olevan kovan tason ammattilaisia. (Ja perua puhelimitse, kohteliaasti, uusi ajanvaraus sellaiselle lääkärille, johon ei voi luottaa.)

Onneksi kaikki hampaat ovat tallella. Kaikesta sitä saakin olla kiitollinen.

Lisää vanhoja ideoita

Sydämet ja sukat ompelin viime jouluna niin viime tingassa, että en ehtinyt niistä kovin pitkään nauttia. Nyt ne tuntuvat lähes uudelle. Odotin kovasti, että saan ne ripustettua. Ruskeat tuolit vaatisivat uuden maalikerroksen. Kylmässä ja kosteassa säässä parveke ei houkuta hiomaan yhtään mitään. Sisätiloissa hiominen taas on mitä on. Viikkokaupalla laskeutuva hienojakoinen pöly ei innosta.

Kävin tänään tytön ja hänen ystävänsä kanssa kolleegaperheen luona katsomassa kissanpentuja. Tytöt jaksoivat kaksi tuntia pitää kissoja sylissään... Uskomatonta kärsivällisyyttä jokaiselta osapuolelta. Itse en muista, että olisin jaksanut ikinä rapsuttaa mitään eläintä viittä minuuttia kauempaa. Reissu oli ensimmäinen omakohtainen kokemukseni TomTomista. Allekirjoitan väitteen, että gps on hyödyllinen väline. En usko, että olisin löytänyt kovin helposti perille ilman sitä.

Nyt ovat viimeiset juustosarvet uunissa. En ole saanut juurikaan leivottua jouluisia herkkuja tänä syksynä. Muutamat tortut ja pari pientä piparitaikinaa on tehty ja syöty saman tien. Anopilta tuli tänään paketillinen itse leivottuja joulukeksejä. Olivat hyviä, mutta silti into iski joulukeksien sijasta juustosarvien leipomiseen. Viime viikolla tosin leivoin suomalaisen opettajakaverin kanssa kolminkertaisen piparitaikinan ja lähes 60 torttua, joten olihan siinä yhdeksi jouluksi... Ei niillä kuitenkaan kotiin joulu tullut, kun koulun keittiöllä urakoimme. Iskeeköhän inspiraatio viikonloppuna? Se on sentään jo kolmas adventti! Ajattelin ainakin tehdä porkkanalaatikkoa ja karjalanpaistia.

Lopuksi: Toivon totisesti, että ne lentokentän laukunkäsittelijät alkavat saada pakaasit ojennukseen. Ottaisin mielelläni lomalle mukaan muutakin kuin yhden vaatekerran ja hammasharjan.

Samat vanhat ideat

Tänä vuonna totesin, että olen varsin perinteinen joulukoristeiden suhteen. En ole ostanut vielä yhtään ainoaa uutta koristetta tänä syksynä. Toisaalta en ole juuri ehtinyt kauppohin hypistelemään niitä, toisaalta en ole tarvinnutkaan mitään uutta. Viikonlopun aikana ripustelimme siis vanhoja koristeita. Valkoinen väri on pitänyt pintansa, joten lasipallot ja lumihiutaleet ripustettiin jälleen laskosverhon, eteen riippumaan. Yritin keksiä niille jotakin uutta paikkaa, mutta sitten totesin vanhan idean olevan sittenkin paras. Alunperin, useampi vuosi sitten, minun oli tarkoitus alkaa keräämään käsinpuhallettuja valkoisella koristeltuja lasipalloja ja lumihiutaleita. Saattaa olla, että joskus aloitankin keräämisen, vaikka oikeastaan kaikki minussa on mitä tahansa tilpehöörin keräilyharrastusta vastaan. (En vain ole sen tyyppinen ihminen, että systemaattisesti keräisin mitään muuta kuin opiskelumateriaalia. Onneksi pitkäjännitteisyys kuitenkin osuu siinä kohdalleen. Jos pitkäjännitteisyys ei riittäisi siihen, pitäisi varmasti miettiä alan vaihtoa.)

Eilinen päivä oli sateinen ja harmaa. Kävimme kirkossa joulukonsertissa, polttelimme kynttilöitä, askartelimme yhdessä, söimme pullaa ja joimme teetä. Illalla mies ja tyttö lähtivät videovuokraamoon. Katsoimme yhdessä lasten elokuvan. Kun tyttö meni nukkumaan, katsoimme kahdestaan toisen DVD:n. Filmissä yhdellä roolihenkilöllä oli melkein hevosen kokoinen koira. Yöllä heräsin kauheaan painajaiseen siitä, että se roolihenkilö oli kuollut ja jättänyt meille sen koirakörilään. Eläydyin elokuvaan ilmeisesti hiukan liikaa.

Itsenäisyyspäivä

Löysin mielenkiintoisen linkin Suomen itsenäistymiseen johtaneisiin taisteluihin liittyen. Kuvasarja on mielenkiintoinen. Joitakin kuvia oli Pohjanmaaltakin kylistä, joista isovanhempani olivat kotoisin. Ehkä niissä tilanteissa oli mukana isoisovanhempia tai muita sukulaisia.

Itsenäisyys tuntuu niin itsestäänselvältä nykyaikana, mutta se ei todellakaan ollut itsestään selvää niille, jotka joutuivat taistelemaan sen puolesta.

Hyvää juhlapäivää!

Sinterklaas

Sinterklaas on sellainen punaiseen "piispan pukuun" pukeutunut joulupukin näköinen pyhimys, joka seilaa joulukuussa laivallaan Espanjasta flaaminkieliseen Belgiaan ja Hollantiin tuomaan lahjoja ja makeaa kilteille lapsille. Tuhmat saavat risua ja pahimmassa tapauksessa Sinterklaasin apulainen Zwarte Piet ottaa lapsen mukaansa tyhjässä lahjasäkissä. Yksi villi luokkakaveri kuulema melkein joutui säkkiin perjantaina. (Se on kuulema sellaista pelottelua, että lapset muistaisivat olla kiltisti.) Sinterklaasin syntymäpäivän lähestyessä lapset laittavat kenkänsä esille ja täyttävät ne porkkanoilla ja sokeripaloilla (herkkua Sinterklaas:n valkoiselle hevoselle). Lisäksi kenkien viereen voi laittaa lasin maitoa Sinterklaasille. Herkut häviävät ja kengät täyttyvät paketeista, suklaasta, kirjainkekseistä ja suklaarahoista.

Meillä ei ollut yhtään porkkanaa eilen jääkaapissa, mutta raaka perunakin kuulema ajaisi saman asian. Onnistui hyvin - perunat katosivat ja hetken kuluttua oli säkillinen paketteja odottamassa ja kengissä oli suklainen Sinterklaas ja kirjainkarkkeja. Outoa oli, että meidän aikuistenkin kenkiin oli ilmestynyt tytön itse valmistamat pienet tarrapaketit. ;-) Illalla tyttö silti kysyi, että onko se ihan varmaa, että Sinterklaasia ei ole oikeasti olemassa. Olemme aina kertoneet, että ihmiset vain pukeutuvat ja esittävät vanhaa tarinaa. Tänä vuonna ei näytä selitys riittämään kumoamaan uskomuksia... Luulen, että se liittyy siihen kesällä kalastelemassa nähtyyn joulupukkiin. Niistä joulupukeistakin muut ovat kuulema pukeutuneita, mutta se yksi oikea on jossakin siellä joukossa. Se, joka vietti kesänsä todennäköisesti isoäidin ja isoisän mökkinaapurissa.

Nukenvaatekaappi onnistui lopulta hyvin. Tyttö oli oikein tyytyväinen ja halusi järjestää kaiken uusiin ripustimiin. Kaappi on kuulema ihan yhtä hyvä kuin kaupasta ostettu. Ja oviverhossa lukee isoilla kirjaimilla "BABY," joten kaikki on hyvin.

James

Muutama viikko sitten James vaikutti kipeältä, mutta viime päivinä se tuli vielä usein pesästään juomaan ja syömään. Edellispäivänä se oli käynyt haistelemassa juustoa, mutta ei hakenut sitä mökkiinsä. Tänään se makasi liikkumattomana pesässään. Viimeisinä päivinä se oli ihan rauhallinen ja nukkui vain enemmän kuin tavallisesti. Ilmeisesti siihen ei siis koskenut ainakaan.

James oli kiva hamsteri. Huomenna se haudataan. (Iso harmituksen aihe.) Tyttö maalaa juuri "kaappiaan" ja pyytää kirjoittamaan, että tämä on eka kerta, kun hänen hamsterinsa kuolee. (Onneksi James kuitenkin kuoli nyt, eikä joululoman aikana toisten hoidossa...)

Lippunauha

Yhtenä päivänä iski lippunauhainspiraatio. Näin idean eräässä blogissa ja päätin kokeilla. En mielelläni käytä viivotinta tai yleensäkään piirtele viivoja leikkaamista varten. Yleensä tekeleet menevät vain pilalle, jos yritän pyrkiä liian täydelliseen lopputulokseen. Ehkä sitä vain on tarkempi lopputuloksen suhteen, jos tulee mitanneeksi ja olettaa, että kaikki on millilleen!?!

Selvisin ilman viivotinta ja lyijykynää leikkaamalla ensimmäisen reunan toivomallani tavalla vinoon ja käytin ylijäämäpalaa "viivottimena." Onnistui ihan hyvin, eikä paperikaan mennyt hukkaan sen enempää kuin suikaleen alku- ja loppupäästä jäisi muutenkin. Palat ompelin ompelukoneella yhteen. Kiinnitin komeuden keittiön hyllyn reunaan. Se oli juuri oikean mittainen. Pituutta tuli yllättävän paljon, varsinkin kun tarkoituksena oli vain testata idea.

Lippunauhasta olisi tullut jouluinen, jos olisin käyttänyt jouluisempaa pahvia. Ripustin sen silti. En ikinä ennen ollut koristellut keittiön hyllyn reunaa, joten ajatus siitä, että siinä on koriste oli jo sinänsä juhlava.