Ulkona on hurjan kylmä. Viima puhaltaa takin läpi ja tuntuu jotenkin kostealta, vaikkei sadakaan. Luvassa on huomisesta alkaen pakkasasteita. Ensin ajattelin, että kunhan puhuvat, mutta nyt alan uskoa. Ilmassa on ihan selvästi talven tuntu.
Kävimme merimieskirkon perinteisillä joulumarkkinoilla. Menimme sinne jo melkein heti, kun ovet avautuivat. Joinakin vuosina siellä illan tullen on tuntunut, että meno muuttuu turhankin suomalaiseksi. Maistiaisia nimittäin tarjoillaan muustakin kuin juustosta ja suklaasta. Nyt oli ajoitus kohdallaan ja siellä oli ihanan rauhallista. Kaksi ystävällistä mieshenkilöä oli ovella toivottamassa ihmisiä tervetulleeksi ulkomaalaisittain murretulla suomenkielellä. Ehdotin miehelle, että hänkin voisi tarjoutua vapaaehtoiseksi ensi jouluna. Hän alkoi listata tilanteeseen sopivia sanoja - tervetuloa, hyvää joulua, juusto, kinkku, raha... Kyllä niillä jo aika pitkälle pääsisi, varsinkin näin joulun aikaan. ;-) Ostimme vain ruisleipää, karkkia, pienen lanttulaatikon ja "monstersoep" eli hirviökeittoa, kuten tyttö kutsuu purkkihernekeittoa. Kun tietää, että pääsee jouluksi kotiin, ei tarvitse hamstrata kaikkea mahdollista.
Tässä vielä toinen tyynyversio "W"-xingtontyyliin. Ei nyt ihan samaa luokkaa kuin niissä kuvissa, mutta olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Näyttää siltä, miltä mielessäni visioinkin. Se riittää.
Nyt on lähdettävä pikkujoulujuhlaan. On oikein hyvä lauantai - sopivassa suhteessa siivousta, ruokakauppaa ja juhlan tuntua. Olisipas kaikki lauantait aina samalla tavalla tasapainossa!
Kävimme merimieskirkon perinteisillä joulumarkkinoilla. Menimme sinne jo melkein heti, kun ovet avautuivat. Joinakin vuosina siellä illan tullen on tuntunut, että meno muuttuu turhankin suomalaiseksi. Maistiaisia nimittäin tarjoillaan muustakin kuin juustosta ja suklaasta. Nyt oli ajoitus kohdallaan ja siellä oli ihanan rauhallista. Kaksi ystävällistä mieshenkilöä oli ovella toivottamassa ihmisiä tervetulleeksi ulkomaalaisittain murretulla suomenkielellä. Ehdotin miehelle, että hänkin voisi tarjoutua vapaaehtoiseksi ensi jouluna. Hän alkoi listata tilanteeseen sopivia sanoja - tervetuloa, hyvää joulua, juusto, kinkku, raha... Kyllä niillä jo aika pitkälle pääsisi, varsinkin näin joulun aikaan. ;-) Ostimme vain ruisleipää, karkkia, pienen lanttulaatikon ja "monstersoep" eli hirviökeittoa, kuten tyttö kutsuu purkkihernekeittoa. Kun tietää, että pääsee jouluksi kotiin, ei tarvitse hamstrata kaikkea mahdollista.
Tässä vielä toinen tyynyversio "W"-xingtontyyliin. Ei nyt ihan samaa luokkaa kuin niissä kuvissa, mutta olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Näyttää siltä, miltä mielessäni visioinkin. Se riittää.
Nyt on lähdettävä pikkujoulujuhlaan. On oikein hyvä lauantai - sopivassa suhteessa siivousta, ruokakauppaa ja juhlan tuntua. Olisipas kaikki lauantait aina samalla tavalla tasapainossa!
Tosi kauniit tyynyt olet ommellut! Ja teillä ollut mukava joulumyyjäisreissu sinne Merimieskirkolle - voi mikä ilmaisu hernekeitolle tytöllä;) Ja kiitos tosi ihanasta joulukortista!
VastaaPoista- Nina-