The AfterEight cake

Ennen joulua näin jossakin piparminttukakkureseptin. Se kuulosti herkulliselta, joten testasin reseptin ajoissa, jotta joulukakku onnistuisi varmasti. Alkuperäinen resepti löytyy Sweetapolita blogista. Kakku on todella makea Amerikan tyyliin. Siksi tein vain puolikkaan taikinan ja täytteen. Paistoin kakun siis vain yhdessä irtopohjavuoassa, joka oli halkaisijaltaan 22cm. Kakusta tulee todella kuohkea ja kevyt, joten kannattaa uskoa leivinjauheen ja soodan määrää. Ja myös vatkata yhtä pitkään kuin ohjeessa sanotaan.

Täytteen suhteen muutama korjaus. Täältä ei löytynyt piparminttuesanssia, mutta se ei haitannut ollenkaan. Täytteessä saa hurisuttaa ensin voita, ja sittemmin vielä koko seosta, sähkövatkaimella käden melkein kipeäksi, mutta se kannattaa, koska sitten täytteestä tulee ihanan kuohkea. Rapeita piparminttukarkkejakaan en löytänyt kaupasta, joten korvasin ne paketillisella AfterEight-suklaita, jotka pilkoin palasiksi. Jaoin täytteen kahteen osaan. Sekoitin puoleen täytteestä AfterEight-palasia. Laitoin sen sekoituksen kakun väliin. Loput täytteestä levitin kakun päälle ja ripottelin siihen loput AfterEight-suklaat pieninä palasina. Mariannekarkkimurska olisi varmasti myös ollut hyvää, mutta luulen, että koska esanssi puuttui AfterEightien täytemössö oli tarpeeksi vahvasti piparminttuista. (Yksi huomaamisen arvoinen seikka on esanssien suhteen se, että ne ovat aika eri vahvuisia koostumukseltaan eri maissa, joten amerikkalaisia määriä tuskin kannattaa taikinaan kaataa... Purkin kyljestä saanee paremmman "suurinpiirtein tiedon," kuinka monta pisaraa kannattaa taikinamäärään laittaa.) Melkein unohtui mainita, että laitoin täyteseokseen hiukan vihreää karamelliväriä. Apulainen nimittäin tykkää, kun on hiukan muuta kuin valkoista kreemiä.

Lopputulos on ihan erinäköinen kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta ei se haittaa, koska kakku maistuu ihan hurjan herkulliselle...

---

I found a peppermint cake recipe in Sweetapolita blog. I did few things differently, because I could not find all the incredients. I replaced the peppermint extract and the peppermint candies by one package of AfterEight chocolates cut in small pieces. The cake seemed so huge, that I made only half of the dough and frosting, too. I baked it in one spring form (diameter of 22cm). The result is a really delicious and moist cake, but the outlook is so different that one can hardly recognize the original recipe... ;-) 

Siunattua joulua!

Niin se hulina lopulta aina rauhoittuu! Nyt on aika alkaa nautiskella joulutunnelmasta, olla yhdessä ihan rauhassa, rentoutua ja herkutella. Jouluvieraien saapumista vielä odotellaan... 

Siunauttua Joulua!

---

Finally everything is ready! Now it's time to enjoy Christmas atmosphere, spend peaceful time together, relax and eat all delicious goodies... We still wait for our Christmas guests to arrive... 

I wish you a blessed Christmas celebration!

Joulurauhaa hetken kuluttua...

Vielä ei ole kovin joulurauhaista. Aamulla, kun tulin alakertaan aamupalalle, mies sanoi, että kuusen valot saivat oikosulun. Sitten syötiin ja lähdettiin kirkkoon. Oli kyllä hyvä, että istuttiin siellä ihan rauhassa. Iltapäivällä kotiin tullessa alettiin koristella piparkakkutaloa. Se meni hyvin. Tyttö pärjäsi itse, kun vaan sekoitin kuorrutuksen. Sillä aikaa leivoin kakun uuniin. Sitten haetiin lanttusose ja kinkku pakastimesta ja säikähdettiin, että kinkku ei kyllä ehdi sulaa aamuksi. Soitettiin isälle, joka vakuutti, että kyllä se siitä sulaa, ja jos ei sula niin laitetaan mikroon sulamaan. Sillä aikaa mies vaihteli kuusen valoketjuun lamppuja, kunnes totesi, että valoketjussa on muutakin vikaa kuin muutama palanut lamppu. 

Lanttusose ei meinannut sulaa millään, joten sitä sitten mikrossa sulateltiin... Siinä sivussa paisteltiin torttuja ja kuorrutettiin loputkin piparit. Tiskattiin kymmeneen kertaan joka välissä. Ettei vauhti kuitenkaan loppunut liian lyhyeen, laitoin karjalanpaistin uuniin ja soittelin vaihteeksi muutamaan otteeseen äidille varmistaakseni lämpötiloja. Karjalanpaistissa, niin kuin laatikoissakin on tietysti se, että äiti on aina laittanut ne tietyn makuiseksi, joten mielessä on aina se oikea maku, mikä lopputuloksena pitäisi olla. Ongelmana vaan on se, ettei niihin mihinkään ole mitään reseptiä. On minulla muutama resepti, mutta joudun niitä joka kerran soveltamaan, jotta saisin maun täsmäämään ja pikkuhiljaa lisäilemäällä aineita, ei koskaan tiedä jälkikäteen, miten paljon mitäkin lopulta meni, että voisi kirjoittaa määrät ylös. Nauratti, kun äiti sanoi tytölle puhelimessa, että laittakaa viisi pippuria ja tarpeeksi suolaa karjalanpaistiin. Viisi pippuria on helppo juttu, mutta "tarpeeksi" suolaa on hiukan vaikeampi... Laitoin jonkin verran, mutta mitä siitä, nyt on syöty jo tuossa jossakin välissä keitettyä riisipuuroa ja ruisleipää iltaruoaksi. Paisti on edelleen uunissa, kinkku sulamassa, ja laatikot odottavat paistamista. Nyt pellavakangas odottaa joululiinanompelijaa, joten parasta lähteä jatkamaan hommia... 

Aamulla täytyy paistaa se kinkku, tehdä muutama muu pikkujuttu ja saada kuuseen uudet jouluvalot. Tavoitteena on joulurauhanjulistuksen katsominen internetistä. Sitten voi rauhoittua tuon enkelin tyyliin. Paitsi, että minun on varmastikin istuttava hetkeksi tämän hulinan jälkeen. ;-)

---

We had kind of crazy day, starting with the short cut of the Christmas tree lights this morning... IWe have cooked and baked already all kinds of things, and something is still in the oven. The peaceful atmosphere did not quite reach us yet, but we'll get there I am sure. 

Kimallusta

Kiva näkymä olohuoneen sohvalta. Vanhan kirkon pihapuun valot tuo tunnelmaa sisälle asti!
Tänään leivottiin neljä erilaista keksitaikinaa ja tehtiin monta muuta juttua... Valmiina aatonaattoon.
---
We have a pretty sight from the couch in the livingroom. The Christmas lights at the church tree bring sphere! We baked four different Christmas cookies today and did many other things, too... Now ready for the December 23rd.

Cantuccini's

Ihmettelin kaupassa, että pussissa myytävä puuroriisi oli kadonnut valikoimista. Lopulta huomasin, että yksi täällä tunnettu merkki on ottanut puuroriisin omaan valikoimaansa ja paketoinut sen pahvirasiaan. Eilen testasin varmuuden vuoksi, että kyse todellakin on samasta riisistä. Kattilallinen hyvää riisipuuroahan siitä tuli. Keittäminen sujui jopa hieman nopeammin kuin siitä muovipussiriisistä, eli tyytyväinen asiakas tässä, vaikka ensin meinasinkin hiukan hätääntyä... Minulle riisipuuroriisin puute olisi pahempi jouludraama kuin se, että kinkusta sattuisi tulemaan kuivahko.

Puuroa keitellessä löysin keittokirjan välistä reseptin, johon sattui manteleita myöten olemaan ainekset valmiina. Sain muutama vuosi sitten anopin naapurilta Cantuccini-keksien ohjeen. Saksassa on tapana leipoa monenlaisia pikkuleipiä jouluksi. Jotkut leipovat kymmentäkin sorttia. On siinä tehtailua. Jotkut myös tapaavat sukulaisten tai ystävien kanssa leipomisen merkeissä, tekevät yhdessä suuret taikinat montaa lajia, joista jokainen saa sitten viedä mukanaan oman osuutensa... Pikkuleipiä sitten myös lahjoitellaan naapureille ja tutuille. Niitä maistellaan ja parhaat reseptit pyydetään mukaan. Niin oli näiden Cantuccini-keksienkin kanssa.

Cantuccini á la Frau Wagner

250 g vehnäjauhoa (250 g wheat flour)
180 g sokeria (180g sugar)
1 tl leivinjauhetta (1 tsp baking powder)
6 tl vaniljasokeria (6 tsp vanilla sugar)
pari pisaraa manteliaromia (few drops of almond aroma)
ripaus suolaa (pinch of salt)
25 g huoneenlämpöistä voita (25 g butter in room temperature)
2 munaa (2 eggs)
175 g kokonaisia manteleita (175g whole almonds)

Sekoita ensin kuivat aineet hyvin sekaisin. Sekoita toisessa kipossa manteliaromi kananmuniin (aromi on niin pisteliään hajuista, että kannattaa olla varma, että se sekoittuu tasaisesti taikinaan). Kaada seos kuivien aineiden joukkoon. Paloittele voi ja lisää sen mukaan. Vaivaa taikina valmiiksi. Lisää mantelit. Ohjeessa käsketään laittamaan taikina 30 minuutiksi jääkaappiin. (Minä leivoin saman tien, koska taikina ei minusta ollut mitenkään hankalaa käsitellä.) Jaa taikina kuuteen osaan ja muotoile niistä n. 25cm pitkiä tankoja leivinpaperin päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 10-15 min. Anna jäähtyä ritilän päällä kymmenisen minuuttia. Leikkaa paksuiksi suikaleiksi hiukan vinottain. Laita palat leikkauspinta ylöspäin uudelleen uuniin 8-10 min. ajaksi. Anna jäähtyä. Säilytä keksit lasi- tai peltirasiassa.

---

I was bit shocked when I could not find dessert rice in its usual packaging in any of the supermarkets nearby. We happen to eat rice porridge during the Christmas time. It's a Finnish thing. Funny enough, while everywhere else one would rather add vanilla sugar to the porridge, we add a pinch of salt into the porridge and sugar and cinnamon on the top. Missing the right kind of rice would definitely be a bad thing for me. Almost as bad as a poorly done turkey for my American friends. Finally, I did find out that the rice was packed differently and sold under another brand. (A happy sigh.) 

Yesterday I was cooking the rice porridge and since it always takes a while, I looked through my cooking book. I found a recipe that I once received from the neighbor of my mother-in-law. In Germany the ladies bake incredible amount of cookies around the Christmas time. I am not exaggerating, but some might even bake ten different kinds of cookies for their family to have a nice selection at the coffee table! Around Christmas time everybody then also gives some of their cookies to the relatives and neighbors. If you taste one that is particularly good, you obviously want to ask for the recipe. Except for some rare family secrets, most ladies are delighted to share their best recipes with anybody who asks for them. This was also how I happened to get the Cantuccini recipe from Mrs. Wagner. 

You can find the incredients in English in the Finnish recipe above. Here the instructions: Mix all dry incredients together in a bowl. Take another bowl and mix the eggs and the aroma together. Add the mixture to the dry incredients. Cut the butter in small cubes and add it to the other incredients. Knead the dough until it is smooth. Add the almonds. Place the dough into the fridge for 30 min. Cut it into six pieces. Form six 25cm long pieces and place them on the non-stick baking parchment sheet. Bake in 200 decrees 10-15 minutes. Let cool for awhile. Then cut into slices. Place the slices on the parchment sheet the cut side upwards. Bake again for 8-10 min.     

Oh Tannenbaum...

Alakertaan ostettiin perinteitä kunnioittaen oikea kuusi. Sain ystävältä ihanan neulelähetyksen (siitä myöhemmin lisää) mukana kauniita virkattuja kupinalusia. Ne olivat niin ihanan lumivalkoisia, että päätin käyttää niitä ensin kuusenkoristeina ja sitten vasta varsinaiseen tarkoitukseensa. Tärkkäsin ne hiukan tukevimmiksi ja ripustin metallilangalla kuusen oksille. Muuten käytin vanhoja kellarista löytyneitä koristeita punavalkoteemalla... Karkkitangot tietysti ostin, koska nehän ei säily vuodesta toiseen. Vaati hieman asennetta saada ne ripustettua ennen kuin ne päätyisivät syötäviksi... Pellavasydämiä ompelin viime jouluna muuhun tarkoitukseen. Olen tänä vuonna ihan hurjan tyytyväinen joulukuuseen ja sen antamaan vanhan ajan tunnelmaan. 

---

We bought a real Christmas tree for the livingroom. Having grown up in the North I prefer the real needles, though they cause much more mess than the artificial trees ever do... I received a beautiful package of knitted goods (more about those later) from a dear friend in Finland. As a surprise, she had also sent me six crocheted coasters! They were so pretty and white that I decided to use them first as Christmas tree ornaments. I ironed them with ironing starch and hanged them to the tree. I just love those huge "snowflakes"! Otherwise I used the decorations from the last few years. Red and white it is! I found the candy cones already in November in a supermarket. Bit of an attitude was needed to get them to their positions before nobody had time to eat them...     

Paperiaskartelua

Tytön joulukalenterissa oli parissa paketissa joulupaperilehtiöt. Toinen lehtiö oli hopea-harmaa-turkoosisävyinen, toinen taas perinteisempi puna-vihreä. Osa papereista oli kimalteisia, osa metallifoliokuviolla. Tiesin, että papereille tulee paljon käyttöä näin joulukuussa. Useampana vuotena olemme koristelleet yhdessä tulitikkuaskeja. Nyt tyttö halusi tehdä niitä itse. Periaattessa rasioihin voisi liimata tarroja, kiiltokuvia, tai muita pieniä koristeita. Ainoa rajoitus on, että mitään ei saa liimata liian lähelle raapaisureunaa.

Ostin "keskikokoisia" tulitikkuaskeja pari paketillista. Eli ei niitä ihan tavallisen kokoisia, mutta ei niitä pitkätikkuisiakaan. (Aika määritelmä...) Tyttö oli valinnut jokaiseen askiin kahta toisiinsa sopivaa paperia. Kivan näköisiä tulikin. Sain valita itselleni yhden. Tyttö vie opettajalleen toisen ja jakaa muut rasiat tuttavaperheille, joita nähdään tässä joulun aikaan.

---

Some of the adventscalendar gifts were blocks of Christmas papers for crafts. An easy Christmas craft is to cover the boxes of matches with pretty papers. We have sometimes done boxes in different sizes together, but this Christmas my daughter wanted to do them all by herself. With good results, the boxes turned out pretty. She had chosen two different but matching papers for each side of the box. If you liked, you could also clue stickers, glitter, etc. on them. Quite limitless possibilities really. Only condition is that you don't place anything too close to the stripe on the side to catch fire...

This time I bought the middle size boxes. I mean not the regular match boxes, but also not the ones with the giant matches, but something in between. I was happy to choose one box for myself. The rest will be given away to the teacher, guests and other people we happen to see around the Christmas time. 

Betlehemiä kohti

Viikonloppuna haettiin jouluseimi kellarista. Tyttö asetteli hahmot paikoilleen. Ainoastaan pieni vasikka on ehtinyt talliin asti. Maria ja Joosef tekevät matkaa. Päivä päivältä he siirtyvät lähemmäs. Viisailla miehillä on pisin matka tallin takaa, mutta kaukaisilta mailta ei ihan nopeasti tultu Betlehemiin. Enkelkuoro ehti jo paikalle odottamaan... Mutta kuten tiedät, niitä ei näe ennen kuin jotakin alkaa tapahtua. ;-)

Viime päivinä mielessä on soinut laulu "Mary did you know?" Siinä tulee koskettavasti esiin, se miten Jumalan pojan syntymä tavalliseen perheeseen on mahtanut olla aika erikoinen tilanne varsinkin äidille. Ehkä oli hyvä, ettei Maria tiennyt yksityiskohtia etukäteen. 

  ----

Every year we set up the Christmas manger. We have a habit of letting the figurines walk day by day their way until they reach the manger. At this time Mary and Joseph are still approaching Bethlehem. The three wise men have the longest way, but they came from the distant land. The angels took their positions already, but as you know, you cannot see them before the action begins. ;-)

Last days I was often thinking about the song "Mary did you know?" The lyrics are quite touching. Perhaps it was good that Mary did not know many of the details beforehand.

Vesisadetta?!?

Viikonloppu alkoi vesisateen merkeissä. Luulisi tähän aikaan vuodesta tulevan mieluummin lunta... Parasta kai vaan sytytellä kynttilät ja vältellä näkemästä villakoiria nurkissa. Vuoden viimeinen kouluviikko on takana. Opiskelijat lähtivät kuka minnekin lomilleen joulunviettoon. Meillä ei vielä lomasta kuitenkaan virallisesti puhuta. Siitä pitävät huolen pino korjattavia kirjoitelmia, uuden lukukauden valmistelu ja omat opiskelujutut. Joka tapauksessa nyt on taas yksi pätkä purkissa ja joulun jälkeen palaillaan totuttuihin työkuvioihin uusin voimin. Syyslukukausi pudottaa joka vuosi energiatason suhteellisen alhaiseksi. 

Nyt on parasta palata vielä hetkeksi kirjaraportin pariin ja sitten niitä kynttilöitä sytyttelemään... 

---

This weekend seems to begin with plenty of rain. One would rather count on bit of snow at this time of the year... Today was the last day of lectures this calendar year. We have quite a bit to do before the holidays in the end of the next week. A nice pile of essays, new lectures for the next semester and my studies, too. Anyway, after the break we'll all return to the business as usual with a new strength. Quite sincerely, the fall semester almost kills me every year. There is no proper break since the beginning of September before Christmas.

Pikkukoristeita ja mökkikuusi

Löysin keraamisia kuusenkoristeita jo marraskuun puolivälissä. Harmitti, ettei tullut ostettua samalla kertaa useampia. Ne nimittäin käyvät kauniisti myös lahjapaketin koristukseksi. 

Tyttö osti itselleen muovisen 120cm korkean joulukuusen omaan huoneeseensa. Autossa kotiin ajaessa tyttö suunnitteli koristelevansa kuusen kaikenlaisilla erilaisilla koristeilla. Se on ihan oma tyylilajinsa. Suomessa kuulema sellaiset, jotka asuvat mökeissä, koristelevat joulukuuset sillä tavalla ripustamalla kuuseen kaikkea mahdollista. En saanut selville, mistä niin yksityiskohtainen tieto on peräisin. En tiedä, että hän tuntisi ketään mökissä asuvaa suomalaista. Hyvä se on kuitenkin tietää kaikenlaisista tavoista... Mikä tahansa tietohan saattaa osoittautua jonakin päivänä hyödylliseksi. ;-)

---    

I found some white Christmas ornaments already in November. I should have bought few more of them, because with some nice ribbon they work as pretty gift tags, too. 

Our daughter bought a plastic Christmas tree for her room. When we drove home, she told me how she's planning to decorate it. She thought to hang all kinds of ornaments on it, because that is how those Finns who live in cottages also do. I could not figure out where that piece of information comes from. (Nor did I know that she'd know anybody who actually lived in a cottage...) But well, I guess it is a good thing to know about the preferences of such people... Any piece of information has a potential to come in handy one day. ;-)

Jouluseepra

Viikonloppuna teimme ensimmäisen piparitaikinan. Siitä saatiin työpaikan pikkujouluihin piparitalo. Lopuksi taikinaa tietysti jäi vielä hiukan pienempiinkin pipareihin. Kun taikina hieman pehmeni, minun tehtäväkseni jäi vain leivinpapereiden leikkaaminen ja paistaminen. :-) Koristeluissakin riitti, että sekoitin tomusokerikuorrutteen ja laitoin sen pursotusvalmiiksi. Viimeisestä hirvestä tuli hihityksen säestyksellä seepra. Joulun taikaa?

----

On Saturday we made our first gingerbreads this year. First of all, we baked a small gingerbread house for the Christmas party at work. With the remaining dough, my daughter baked smaller cookies. She did so well, that I was needed only to cut the parchment sheets and take care of the oven. :-) Even decorating the cookies worked out so well that, when I heard some laughter and looked at what's going on, one elch had turned out zebra... It must have been some Christmas magic.

  

Ovella

Työpaikalla trimmattiin pihapuita, joten sain muutamia oksia pelastettua talteen ennen roskikseen vientiä... Havun oksia, sypressiä ja murattia. Kranssi siitä tuli rautalangan avulla kooten. Kellarista löytyi viime vuotiset kimallelinnut ja äidiltä saamani sydänkoriste. Käytävän ovi on nyt jouluinen. Valotus vaan on ihan toivoton kuvaamiseen... 

----

I got few green branches and made a wreath. It's another Christmas tradition that needs to be done every year. ;-) I found the red glitter birds and a felt heart in the basement. They are from the last Christmas. Now they serve in new capacity...

Hyasintit ja joulukonsertti

Hyasintit ovat sellaiset joulukukat, joita joka joulu kuuluu hetken aikaa kasvatella... Niistä tulee joulutunnelmaa, vaikka joudunkin aina siirtämään ne ulkoilmaan heti, kun kukkiminen alkaa. Itse tuoksusta pidän kyllä kovasti, mutta se saa kurkun kipeäksi ja nenän polttelemaan. Kastelen hyasintteja vain kevyesti, jotta ne eivät kasva ja aukea liian nopeasti.

Tällä kertaa kietaisin kaupan purkin ruskeaan voimapaperiin. Solmin sen kiinni punavalkoisella nauhalla ja sujautin pienen oksan rusetin taakse. Voimapaperi toimii hyvin muutaman viikon ajan, kunhan ei vain kastele kukkaa liikaa. Edellytyksenä tietysti, että paperipaketin alla on kuitenkin varmuuden vuoksi lautanen eikä pelkkä pöydän pinta.

Eilen pidimme joulukonsertin koululla. Se meni hyvin ja väkeäkin oli liikkeellä ihan mukavasti. Yöllä tuli kivasti lunta. Tänään olisi vuorossa koko koulun jouluillallinen. Liput ehdittiin jo ostaa, mutta juniori tuli flunssaan, joten mies joutuukin menemään sinne yksinään. Tauteja ei voi tilata sopivampaa päivää kalenterista etsimällä... 

---

A hyacinth is quite a must during the Christmas season, isn't it? I give it very little water in order to extend the growing time a little before it begins to bloom... When the flowers open up, it is time to move the plant outside. I love the fragrance, but it makes my throat and nose hurt badly. This time I simply wrapped the pot into a brown paper, tied it with a ribbon and attached a little twig with two cones to it. 

We had our traditional Christmas concert at the school yesterday. The performances were beautiful. Quite many people came to listen the Christmas music. The festive season has now really began...

Adventtikynttilät ja Suomi-esitys

Pääsinpä taas tietokoneen ääreen. Lähdin sunnuntai-iltana käymään Suomessa. Tulin perille puolilta öin ja lähdin takaisin aikaisin keskiviikkoaamuna. Sattui hurjan kylmät säät. Ajattelin jo, että palaan varmaan takaisin keuhkokuumeessa vähintäänkin, kun eihän täkäläiset talvivarustukset lähempänä kahtakymmentä pakkasastetta oikein toimi. Ei onneksi kuitenkaan tainnut käydä mitenkään, vaikka takaisin tullessa lentokoneessakin oli niin kylmä, että melkein leuat kalisivat... Se taisi olla aamun ensimmäinen lento sille koneelle.

Ehdimme sunnuntaina kuitenkin juhlia ensimmäistä adventtia. Tänä vuonna kynttelikön totetus oli hyvin yksinkertainen. Leikkasin porosta jääneestä, valkoiseksi maalatusta pahvista neljä sydäntä. Liimasin kiiltokuvat päälle ja solmin sydämet lasipurkkien ympärille. Ajatella, että parin päivän kuluttua saa sytyttää jo toisenkin kynttilän!

Tytöllä on tänään itsenäisyyspäivään sopien esitelmä Suomesta koulussa. Mukana on sinivalkoisen lipun lisäksi Muumi-filmin pätkä, kuvakirjoja, kuvia ilveksestä ja saimaannorpasta, maisemista ja Niinistöstäkin. Tarjottavaksi on Marianne- ja Dumle-karkkeja ja loppuun arvottavaksi Lauantai-pussi. Ai niin, päähän hän halusi ylioppilaslakin, joten kaivettiin se sitten kellarin kätköistä. Sen lippiksenhän saa Suomessa koulun päätteeksi. ;-) En auttanut ideoinnissa muuten kuin ilveksen ja saimaannorpan kohdalla, kun joitakin eksoottisia eläimiä tarvittiin, joten esitelmä olisi sisällöltään aika hauska ulkosuomalaisen lapsen näkemys Suomesta analysoitavaksi. Eilen illalla ehdin onneksi vielä kuulemaan kenraaliharjoituksen ja tuomaan sen Lauantai-pussin.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Suomi-fiiliksissä mennään täälläkin... 

---

Here are our advent candles. This time very simple combination of marmalade glasses, white candles and cardboard hearts with little angels... 

Today is the Finnish Independence Day. I just came back from Finland yesterday, so I missed all the festivities. It was chilly there, -18 celcius degrees!  

Sumussa

Ulkona on utuinen sumu. Sopiva loppu marraskuulle. Suomessa näkyy uutisten mukaan tulleen ihan todellinen lumitalvi. Toivottavasti teillä on kaikilla kotona lämmintä, sähköt päällä ja muutenkin hyvä mieli kinoksien keskellä...

---

It is quite a foggy weather today. Very fitting end to the month of November indeed. The news tell that it is snowing heavily in Finland. Hope everybody is safe, warm and happy there.  

Hiutaleita?

Kiinnitin jo muutama viikko sitten ruokapöydän yläpuolella olevaan lamppuun pari suurta valkoiseksi maalattua oksaa. Nämä pitsi- ja muovihiutaleet ovat kulkeneet jouluissa mukana jo useamman vuoden. Ne ovat aina ensimmäiset koristeet ripustettavaksi. 

Eilen tyttö kertoi, että tänne luvataan viikonlopuksi lunta. Iltapäivällä, kun olimme vieneet balettikaverin ja ajelimme kotia kohti, taivas oli paksun tumman pilven peitossa. Tyttö toivoi tietysti, että se tietäisi lumisadetta. Sanoin, ettei nyt ole tarpeeksi kylmä ilman lumen tuloon. Siihen tyttö muistutti: "Äiti, sun ei kannattaisi aina ajatella niin loogisesti, mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta, kun Jumala voi kyllä lähettää lunta missä säässä vaan." Hyvä muistutus muutenkin kuin vain lumiasioissa.

---

There are some white branches and snowflakes above our dining table. The flakes are every year the first Christmas decorations I set up. Coming from the North, the snow belongs to my idea of the winter season. However, I have lived in central Europe long enough to know that a winter may be nice even without it. Yesterday a dark cloud covered the sky as we drove home from the ballet lesson. My daughter hoped the cloud would turn out to be a snowy kind. I told her that the weather is not cold enough for snow. She reminded me that it is not worthy to think always so logically, because God is able to send snow whether is warm or cold... A relevant reminder, I thought.  

Joulukalenteri 2012

Joulukuun ensimmäinen on jo muutaman päivän kuluttua. Kalenteri on onneksi jo valmiina odottamassa. Melkein joka vuosi olen vielä viime tingassa keräillyt kalenteria kokoon, mutta nyt olin kerrankin oikein ajoissa. Ja hyvä niin, sillä tällä viikolla onkin ollut taas sen verran tekemistä muutenkin, että en olisi kaivannut ylimääräistä kaupoissa kiertelyä... 

Paketoin yllätykset Ikeasta ostettuihin mini-lahjapusseihin. Niitä oli samassa paketissa kolmea erilaista kuviota. Osa yllätyksistä ei kokonsa/muotonsa puolesta mahtunut pikkupusseihin, joten voimapaperi, nauhat ja pitsit tulivat sopivasti apuun. Kiinnitin maalaustelineeseen kanvaasin sijaan punotun tarjottimen, johon ohuella paperinauhalla kiinnitin lahjoja roikkumaan. Osa tietysti pysyy kiinnittämättäkin tarjottimen reunalla pussien takana. Ne, mitkä eivät mahtuneet tarjottimelle, roikkuvat hakasiin kiinnitettyinä maalaustelineen jaloissa. Maalaustelineissähän on monenlaisia säätömahdollisuuksia, joten kaikki siipiruuvit tulivat nyt hyvään käyttöön. Sarvet ovat sen elävän (epätoivoisen) kokoisen pahviporon perintöä. Pakettien ripustamisen aloitin viimeisestä ja järjestelin ne niin, että kalenteri purkautuessaan säilyy loppuun saakka tasapainoisen näköisenä. Se on minimiehto isolle joulukalenterille. :-)

---

Finally a photo of the finished advent calendar! This week is quite busy, so I was happy to get the calendar ready already last week. I packed most of the surprises into Ikea gift bags. They came in three different patterns. Some surprises were of different size or shape. Those got wrapped into simple brown paper with some matching ribbons and lace. I attached the packages to an easel. The horn comes from the sizeable reindeer that did not work out...        

Arvonnan voittaja on... / The winner of the draw is...

Arvonta suoritettu. Kirjoitin nimet lappusille, taittelin, sekoittelin ja nappasin yhden lappusen... Tyynyliina lähtee Ninalle! Onneksi olkoon! Sulla taitaa olla aikamoinen arpaonni, kun muistan, että voitit joskus jotakin muutakin! :-) Laitan paketin huomenna tulemaan! 

Kiitos kaikille osallistujille.

---

The winner of the draw is Nina! Congratulations!!! I'll bring the package to the post office tomorrow. Thanks for all the participants! 

Juokse porosein

 Kyllä siitä pahvista poron sai, kun kokoa vain pienensi huomattavasti. Tämä kuvassa oleva on n. 12cm korkea ja pysyy tukevasti pystyssä. Osina on siis vain vartalo, kaksi jalkapalaa, häntäpyörylä ja symmetrinen sarvipala. Paloihin leikkasin pienet lovet, yhdistin ne toisiinsa ja solmin nauhan kaulaan. Yksinkertaista ja toimivaa. Alemmassa kuvassa näkyy palojen muodot. Molemmin puolin maalattu pahvi on tosin hiukan haasteellista lapsen leikattavaksi saksilla, terävästä mattoveitsestä puhumattakaan... Eli hieman isommille sopiva jouluaskartelu. 

----

There is a tiny little reindeer baby on my table today. It is perhaps 12cm tall. I used scissors and simply cut out the body, two leg pieces, one round tail and a symmetric horn piece. I made a little cut into each piece and the body, at the places where the parts come together, assembled them and tied a Christmassy ribbon on the neck. The second picture shows the shapes of the parts. Easy peasy, but not really for too small kids. The painted cardboard is rather hard to cut into exact shapes with scissors and the carpet knife is not a safe tool for children. A Christmas craft for bigger ones, thus.      

Joulukalenteri osa 1

Nyt on joulukalenteri kasassa. On vaan niin synkkä ilma, että ennen ja jälkeen työtuntien ei paljon sisätiloissa valokuvailla... Jatkoa seuraa. Pakettimateriaalit ostin kekseliäästi suoraan Ikeasta. Voimapaperia ja puna-valkoisia pikkupusseja. Nauhat ovat sisustusliikkeestä. Numerolaput on tulostettu valkoiselle pahville ja leikattu eri muotoisiksi. Yllätykset ovat... hmm, yllätyksiä, joten en paljasta niitä. Sen verran vaan, että suurin osa on jotakin askarteluun liittyvää tai jotakin, mitä joutuisin ostamaan muutenkin. Kuulostaa hiukan oudolle varmasti, mutta uskon niiden oikeasti tarpeellistenkin juttujen olevan mieluisia. Joskus on tietysti jotakin karkkia/suklaatakin välissä. 

Kalenterin kokoaminen oli hauskaa. Kaikki askartelut eivät kuitenkaan aina onnistu... Blogeissa on aina kaikenlaisia supersuorituksia, eikä juuri kukaan kerro kaikenlaisia tumpelointeja, joita jokaisella askartelijalla tulee aina niiden onnistuneiden toteutusten väliin. Tehdäänpä siihen epäkohtaan korjaus, ja raportoidaan vaihteeksi jostakin muustakin kuin onnistuneesta ideasta. 

Näimme tytön kanssa ihania isoja pahvista tehtyjä poroja yhden vaatekaupan ikkunassa. Kotona sattui olemaan muutama suuri pakkauspahvi, joten tuumasta toimeen. Tunnin verran mattoveitsellä leikeltiin ja lopulta saatiin puolitoistametriä korkea poro aikaiseksi hännäntupsuineen, kuten kuvasta näkyy. Se pysyi hetken pystyssä ja sitten etujalat nitkahtivat. Sitkeitä kun olemme, keksimme siihen ongelmaan toimivan ratkaisun ja jatkoimme ideaamme uskomista. Aloimme maalata poroa valkoisella askartelumaalilla. Pahvi alkoi velttoilla ensin suuntaan, sitten toiseen, niin, että suuret sarvet eivät enää pysyneet pystyssä. Sitten piti antaa periksi. Tietysti maalattu ja kuivanut pahvi on vahvempaa, mutta ei siltikään tarpeeksi vahvaa kyseiseen kokoluokkaan. Jalat ovat jo roskiksessa, sarvet on käytetty parempaan tarkoitukseen ja valkoinen vartalo vielä odottaa kokeilua, josko sama poroidea pienempänä ja valmiiksi maalatusta pahvista onnistuisi paremmin. Sellaista se on, ideat ovat joskus mahdollistakin mahtavampia.

---

I got the advent calendar ready! I cannot show you the finished result, because the weather is so gray that the photos don't turn out well. Hopefully the weekend will be just a bit brighter! The calendar was fun to make, but not all ideas turn out that well... The bloggers tend to record only their successful craft ideas, but realistically everybody, who ever makes anything, knows that all great ideas don't turn out perfectly.

We saw somewhere in a shop window cute cardboard reindeers. We came home and decided to make some with small tail and all. The details well thought I would say... But oh my, almost a life-size reindeer seemed to work out perfectly until the front legs gave up. We don't have a habit of giving up easily here, so we figured out a rescue solution. Obviously only to see that finally the white craft paint crushed our master idea completely. The painted reindeer was not able to hold its horns up... Sometimes ideas are much greater than the realistic possibilities. Yes, the painted and dried cardboard is stronger, but it was not strong enough for that size... thin plywood would have been a perfect thing, but that's another craft category. Anyway, spending time together is worth of even sometimes trying out something crazy. The horns are already used elsewhere, the legs are disposed, but the painted body waits for a new try. Perhaps some reindeers again, but in slightly smaller scale... ;-) 

Jouluinen tyynynpäällinen: ARVONTA / A DRAW

Eilen istuskelin hetken aikaa ompelukoneen ääressä. Kankaat ja nauhat olivat odottaneet kaapissa jo useamman viikon... Viime jouluna huomasin, että tähän asuntoon tulee valo sillä tavalla, että punainen toimii jouluvärinä oikein hyvin. Tänä vuonna ajattelin jatkaa samalla värilinjalla. 

Ompeluhetken tuloksena oli luonnonvalkoisesta pellavasta ja puna-valkoisesta koristenauhasta koottu jouluinen tyynynpäällinen. Kooltaan se on 40x60cm. (Ikea myy sopivan kokoisia sisätyynyjä). Viimeisestä arvonnasta on niin kauan aikaa, etten edes itse muista milloin se oli. Korjataanpas asia hetimiten ja laitetaan arvonta pystyyn, että ehditään ennen kuin postit ruuhkaantuvat joulukorteista. Aikaa osallistua on maanantai-iltaan 26.11. asti. Osallistua voi jättämällä kommentin tähän postaukseen. 

---

Last year I figured out that red goes well with the light that we get into the living room. That's the color for this Christmas, too. That was an easy decision. :-)

I can't even recall when I announced a draw in the blog. Let's change that immediately! I made a Christmas cushion cover (40x60cm, Ikea sells fitting cushions for this size). The material is rough linen with a Christmassy ribbon. If you like to participate in a draw, leave a comment to this posting before 26.11. That way I'll hopefully get the cushion cover mailed to a lucky winner, before the postmen are diving deep in the stacks of Christmas cards...   

Uusi sydän

Viime viikolla etsin yhdestä halpiskaupasta pieniä joulukalenteriyllätyksiä. Yllätyin, että siellä oli muutamia ihan aikuisenkin makuun sopivia koristeita. Siispä päädyin ostamaan yllätysten lisäksi itselleni puolentoista euron metalisydämen. Se on melkein 20cm korkeudeltaan, vaikka kuvakulma hiukan pienentää. Nyt olen iltaisin paketoinut joulukalenterilahjoja, joten se joulunodotuksen välttäminen ei kestänyt kovin pitkään. No, ei kai se haittaa. Monissa suomalaisissa sisustusblogeissa näyttää joulukoristelut jo alkaneen. Oletteko tekin jo aloittaneet ripustelemaan valoja ja muuta kaunista? 

--- 

Last week I was shopping some goodies for the advent calendar. I was surprised that there were some little Christmas things in a cheap-cheaper-cheapest shop that fit to the adult taste as well! Beside the surprises for the calendar, I found this 20cm tall metallic heart for myself. I wanted actually to wait awhile with all the Christmas stuff, but now I have been packing the advent calendar surprises in the evenings and I am very much again waiting for the festive season to begin... I guess it is not so big of a problem. Many Finnish bloggers seem to have began with the decorating already. Did you get started already or do you prefer to wait?  

Mandariinit

Tähän aikaan vuodesta mandariinit ovat parhaimmillaan. Isoja puurasiallisia makeita mandariineja myydään muutamalla eurolla. Valo vähenee täälläkin, vaikkei samalla tavalla kuin Suomessa. Aamut ovat kuitenkin jo pimeitä, ja iltakin tulee nopeasti. C-vitamiinitankkaus ei siis ole yhtään hullumpi idea täälläkään. 

Eilen oli sellainen satukirjamainen utuinen sumu. Tämäkin päivä näyttää alkavan samanlaisissa merkeissä. Tykkään sumusta kovasti, vaikka sen mukana tuleekin aina myös kylmä ja kostea ilma. Maisema saa ihanat pehmeät värit, ja tuntuu hiukan yllätykselliseltä, kun ei näe kovin kauas. Sumuverhon taakse voi kuvitella mitä tahansa. Mukavaa ja vitamiinirikasta alkuviikkoa!  

---

Mandarins are at their best at this time of the year. The mornings are longer dark and the evening comes very early. It is necessary to get some extra C-vitamine in order to feel fresh in these winter months. 

There was a fairytale fog yesterday. It covered everything and made the landscape look so different. Fog is my favourite winter weather here. Even though it always brings cold humidity along, I love the subtle colors and the feeling of surprise, when you cannot see very far ahead. Have a nice beginning of the week!

Kakkua tasapainoksi

Viikon saldo oli sellainen, että piti perjantai-iltana ruokaa laittaessa leipoa kakkutaikina. Sain silmätulehduksen maanantaina. Tiistaina hain siihen apteeksista voidetta, joka pahensi tulehdusta entisestään. Keskiviikkona sain parkkisakon. Auto oli vain 10 sekuntia väärässä paikassa ja tulin paikalle poliisin kanssa samaan aikaan. Torstaina olin kirjastomatkalla ja kotiin tullessa otin junan, joka aseman aikataululistasta huolimatta kulkikin vain lentokentälle asti, käänsi siellä suuntaansa ja palasi takaisin kirjastokaupunkiin. Luin matkalla papereitani, mutta silti on hiukan erikoista, etten huomannut suunnan vaihtuvan tai mitään tuttua reitissä paluumatkalla. Onneksi ehdin seuraavaan junaan, joka toi sitten kaupunkiin asti ja metrokin oli sopivasti, joten loppumatkaan ei enää kulunut suhteettomasti aikaa. Perjantaiaamuna kello seitsemän jälkeen kävin silmän vuoksi lääkärillä, joka käski tilata ajan silmälääkärille. Sain silmälääkäriajan puolelta päivin ja ehdin kuin ehdinkin saada luennoitua päivän materiaalit. Silmälääkäri kirjoitti reseptin ja hain sen apteekista. Sain parkkisakon, kun tulin takaisin autolle. Olin parkkeerannut paikalle, jossa sai pysäköidä 12:30 asti. Tulin paikalle juuri viime tingassa, mutta kiukkuinen virkamies halusi kuitenkin huomauttaa asiasta ja jutteli ja tarkisti henkilöllisyystodistusta sen aikaa, että sain sitten sakon, koska olin myöhässä, mitä en olisi ollut, jos olisin voinut lähteä paikalta heti. En tiedä heitättikö jonkun kello, omani tai muiden, mutta oikeudentaju meinasi joutua lievästi koetukselle. Kakku oli kyllä ansaittu näiden vastoinkäymisten jälkeen. 

Kun olin lapsi, äiti leipoi usein pappilan piparkakkua. En tiedä, mistä ohje on ihan alun perin, mutta itse kirjoitin sen joskus ylös äidin kansiosta. Paistoin kakun pitkulaisessa vuoassa. Mantelilastuja sattui olemaan kaapissa, joten kokeilimme niitä kakun päälle. Herkullinen yhdistelmä.

Pappilan piparkakku

200g margariinia/voita

4 munaa

4 1/4dl sokeria

3dl kermaviiliä (käytin laktoositonta jogurttia)

5dl vehnäjauhoa

4tl leivinjauhetta

2 1/2tl inkivääriä

2 1/2tl neilikkaa

2 1/2tl kanelia

mantelilastuja

Sulata rasva, vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kermaviili, rasva ja kuivat aineet taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun pitkulaiseen vuokaan. Ripottele päälle paljon mantelilastuja. Paista 175 asteessa 50-60 min. 

---

Last night when cooking the dinner, I decided that I deserved something sweet. My week was slightly extraordinary. On Monday I got an eye infection. On Tuesday I bought some medicine in the pharmacy only to make it worse. On Wednesday I got a parking ticket. On Thursday I visited a unversity library in another town. On the way back I took a train that against the printed list of destinations only drove until the airport and just turned there around to go back. I read my papers in the train and probably focused slightly too much on the content, because I missed the turning bit completely and ended up back in the town I had taken the train from. Happily I made it immediately to the next train. On Friday I went to the doctor who told me to go to the specialist. The specialist gave me appointment for the same day and prescribed something. After I got that prescription from the pharmacy, I went back to my car which was parked according to rules beside the other cars. I made it just in time though, so I thought, but a policeman, who was nearby checking the parking matters, wanted to remind me about the parking regulations. When he was finished I was late to drive out of the place and got a ticket. All this on the top of a normal working week. The moist ginger-cinnamon bread was in this case a well-deserved Friday night treat.    

Ensimmäiset

Ensimmäiset joulutortut on syöty! Ei olla ikinä taidettu olla niin aikaisessa. Paitsi kerran, kun eräs muun maalainen opiskelija pyysi joulutorttuja jälkiruoaksi yhtenä keväänä. Olisikohan se ollut maalis-huhtikuussa?

Täältä saa kaupasta valmista lehtitaikinaa. Siinä on hyvänä puolena se, että se on leivottu kasvisrasvoilla, joten laktoosittomuudesta ei tule ongelmaa. Hilloiksi olen jo monena vuonna käyttänyt ihan tavallista luumumarmeladia. Se toimii ihan hyvin, vaikka helposti hieman leviääkin paistettaessa. Maku on tietysti makeampi, mutta se on vain plussaa. Tällä kertaa käytin anopin tekemää luumumarmeladia, koska sitä sattui olemaan jääkaapissa. 

Tänään kyllä paistaa aurinko niin kirkkaasti, että tuntuu ihan nurinkuriselta kirjoittaa joulutortuista. Taitaa olla parasta lähteä hiukan haukkaamaan raitista ilmaa ja nauttia syksystä ennen kuin se on liian myöhäistä... Joulua kyllä kovasti odottelen, mutta on siihen vielä sen verran aikaa, että taitaa olla parempi keksiä tässä välissä vielä jotakin muuta. :-)

---

This year we are really early with Christmas things. The pastries in the photos are very traditional Finnish Christmas goodies. The sun is shining from the clear blue sky today, so it seems a bit odd to write about Christmas... It is still few more weeks of fall, I think I should rather think of something else than Christmas for the rest of November.   

Juhlallisuuksia

Olipas aikamoiset juhlatarjoilut! Mies halusi laittaa perinneruokaa, joten sitä sitten syötiin. No, minä keitin tuon papukastikkeen anopin ohjeilla, joten ei sentään juhlan sankari ihan itse joutunut kaikkea tekemään, vaikka tarjoutuikin ruoan laittamaan. Ruoka-ainekset olivat jo odottaneet jääkaapissa hetken aikaa, ja sekä mies, että tyttö olivat jo vesikielellä odottaneet nimenomaan tätä kohtaa menneen viikon ruokalistalla. Kuten kuvasta näkyy perinneruoka ei taaskaan vakuuttanut ulkonäöllään... Suorastaan karmaiseva lautasellinen, mutta ei siinä maun puolesta mitään valittamista ole. Mutta, että oikein isänpäivänä lounaaksi? Ihan rehellisesti, tarjosin kyllä hiukan paremmalta näyttäviä vaihtoehtojakin aiheesta keskusteltaessa, mutta tämä annos vei voiton. 

Monesti kuulen aamuisin yläkertaan, kun aamupalapöydässä katsotaan uutisia ja jutustellaan niitä näitä siinä samalla. Välillä taas ulko-ovi käy ja käytävästä kuuluu miehen ja tytön keskustelevan vielä jotakin juttuaan loppuun ennen kotioven aukaisemista. Sellaisina hetkinä muistelen pikkujuttuja, mitä itsekin juttelin isän kanssa puuportailla istuen hänen rakennellessaan kotona milloin mitäkin. Juttujen aiheita en enää muista, mutta arvokkaat muistot yhdessäolosta jäivät syvälle mieleeni. Hyvää isänpäivän iltaa!

---

We celebrated the Fathers' Day today according to the Finnish calendar. The Belgian Fathers' day follows the Mothers' Day in the beginning of the summer, but we decided to go for the Finnish variant. The food was, oh my, not very fitting to a special day, except for the fact, that my husband chose it himself... I did propose some other options with slightly better looks. ;-)

In the mornings I often hear my husband and our daughter discussing different things while they eat their breakfast and watch some morning news. Sometimes I hear them still talking to each other when they come home from somewhere. In those moments, I recall the countless little talks I had with my own Dad as a child. He was often fixing something at home and I was sitting somewhere close by talking with him while he worked. I cannot recall much what we discussed, but I remember how special those moments felt. Happy Fathers' Day evening!      

Sinivalkoiset purkit ja kardemummasuunnitelmat

Vuosi sitten näin kirpputorilla pari sinivalkokuvioista posliinipurkkia. Silloin jätin purkit ostamatta jostakin syystä. Joskus aina mietin jälkikäteen, että ne olisi pitänyt ostaa. Kirpparijutuissa ei paljon kannata aikailla, koska jos ei päätöstä tee nopeasti, niin joku muu tekee sen ihan varmasti ja kaunis esine on mennyt ennen kuin sille ehtii kääntää selkänsä... Torstaina hain tytön koulusta ja jouduimme jonkin tietyön vuoksi kiertämään muutenkin jonkin matkan päästä, joten kirpparikierros tuli hiukan kuin kaupan päälle. Nyt samanlaisia purkkeja oli tarjolla kolme ja jokaiseen oli kansikin mukana. Ostin saman tien kaksi. Kolmannen jätin ostamatta, koska siinä kansi oli pilattu sumeapintaiseksi. En muutenkaan ole keräilijätyyppiä, joten kaksi on sellainen sopiva välimuoto, mikä ei vielä ole oikeaa keräilyä, mutta purkit näyttävät yhdessä paremmilta kuin yksi yksinään. 

Aamulla ajattelin, että kohtahan näihin saa alkaa leipoa jouluisia pikkuleipiä. Ensin tosin pitää täydentää kaneli- ja kardemummavarastoa. Kaneli on helppo juttu. Sen kun käy kaupasta hakemassa purkillisen. Kardemumma taas on monimutkaisempaa. Sitä ei myydä missä vain, eikä varsinkaan jauhettuna. Kerran olin ikikiitollinen, kun löysin sentään kardemumman "siemenkotia," joista sain morttelilla murskattua pienen määrän... Se vaati hiukan tarkkuutta, että sai kuoren palaset eroteltua muusta murskasta. Mutta tänä vuonna ei ole mitään hätää. Tuleva viikko on kiireinen, koska tavallisten työasioiden lisäksi yksi opiskelujuttu on palautettava muille luettavaksi. Siitä sitten muutama viikko ja pääsen parin päivän keikalle alkujoulukuun Suomeen. Kardemumma on ostoslistalla ykkösenä. Ja lanttusose joulua odottamaan. Ja sitten voi vaan toivoa, ettei jälkimmäinen poksahda matkalaukkuun. Aika karmea ajatus, eikö?

---

Perhaps a year ago, I saw this kind of jars in the second hand shop. For some reason I decided not to buy them. I regretted my decision later in several occassions. But as you well know, you need to make up your mind quickly when it comes to pretty bargains in the second hand shops... Then for my surprise last week I found these two beauties for just couple of euros piece. They make perfect cookie jars for Christmas, don't you think?

Ranskalaisia askarteluja

Lentokentältä Ranskan puolelta löysin lehden, jota askartelublogeissa joskus kovasti kehutaan - MarieClaire Ideés. Olin ihan innoissani, mutta siinä olikin niin erilaisia askartelutyylejä ja -teemoja, että vain muutama sivu sattui olemaan minun makuuni... Yleensä selaan lehden nopeasti ennen ostamista, mutta tämä oli pakattu muoviin, joten selailu ei tullut kysymykseen. Katseltiin sitä jo koneessa yhdessä tytön kanssa, ja kun tultiin meidän näköisille sivuille, joissa oli pellavaa, pitsejä, jne, tyttö totesi heti innostuneena: "Äiti, nyt tässä on meidän tyylisiä juttuja." Tietysti eri tyylisistäkin ideoista voi poimia tekniikoita ja inspiraatiota, jota sitten toteuttaa omalla tavalla. Siinä vaan vaaditaan enemmän mielikuvitusta. Paras pala kuitenkin oli ehdottomasti tämä aukeama pitsi-ideoista. Lehdellä on myös kotisivut, joista voi löytää lisää inspiraatiota jouluideoihin. 

---    

I bought a magazine called MarieClaire Ideés at the airport in France. I was quite exited to look it through. Some of it turned out not to be quite my thing, but fortunately couple of pages, like the ones above, were totally cute. From those, that are not directly matching to one's taste, one can just pick a technique or an idea, and give the craft another touch by choosing different material, color, pattern, etc. The magazine has a good home page. If you are looking for inspiration for Christmas crafts, it might be worthy to check it out. 

Villakankaasta

Kävin jo syyskuussa kangaskaupassa ostamassa kahvinruskeaa villakangasta. Sitten tuli vielä helleaalto ja muutenkin aurinkoisia päiviä, joten kangas jäi muovipussiin odottamaan sopivampaa ompelusäätä. Lokakuun puolivälissä sain tyynynpäälliset ommeltua, mutta silloinkin vielä aurinko paistoi niin kirkkaasti, että kangas tuntui liian talviselta. Vasta nyt villakankaiset tyynynpäälliset tuntuivat ajankohtaiselta. Aika pitkä projekti siis... Tarkoituksena oli vaihtaa jalkalamppuun ruskea samettinen kupu mätsäämään näihin, mutta se oli ilmeisesti hiukan vinksahtanut muutossa vuosi sitten, koska minkäänlainen asettelu ei saanut sitä suoristumaan. Katselin sitä vinoutta viikon verran ja vein sen takaisin kellariin odottamaan roskiskeikkaa. Se siitä, mutta valkoisesta kuvusta kuultaa muutenkin valo kauniimmin läpi, joten mitään ei menetetty... :-) Ai niin, sen verran pitää kehaista, että ylitin itseni ompelemalla tyynynpäällisiin vetoketjut. Harvinaista herkkua sellainen ahkerointi, mutta ajattelin, että villakangasnauhoja on hankala solmia, eikä ne edes asettuisi nätiksi rusetiksi. Varsinainen vetoketjupakkotilanne siis. 

 

---

I bought some brown wool already in September. Then the weather changed almost into summer temperatures. The material clearly had to wait for more suitable circumstances... In the middle of October I finally got to sew the cushion covers, but the weather seemed still too sunny to actually use them. Now the perfect moment finally came. I love the coffee brown tone and the texture of the material. 

Pari matkakuvaa vielä ja ompelujuttuja

 

Vielä muutama matkakuva Marseillen kaupungista. Lentokentältä majapaikkaa kohti ajaessa pysähdyimme hiukan kaupungille. Veneitä niitä oli sielläkin, joten vielä yksi kuva Marseillenkin satamasta. Muutama kuvasarja vielä odottaa, mutta taidan jättää ne jotakin harmaata päivää varten, että on sittenkin vielä jotakin aurinkoisempaa ajateltavaa... 

Tänään sain tehtyä vaikka mitä. Aamu- ja iltapäivä menivät lukiessa ja kirjoittaessa. Sitten hain tytön ja luokkakaverin koulusta ja jatkoin powerpointin valmistamisella luentoa varten yläkerrassa, kun lapset tekivät läksyjään. Kuuden maissa tytöt keksivät vielä alkaa ompelemaan, joten sitten mentiin yhdessä kellariin etsimään kankaita. Kaveri ei ollut ikinä käyttänyt ompelukonetta, eikä meillä tietysti oikeita kaavojakaan ollut, mutta pienen askartelukirjojen selailun jälkeen molemmat olivat valinneet itselleen laukkumallit, joihin pyrittiin. Aikamme siinä ommeltiin, tai no, minä lähinnä leikkasin kaavat ja neuvoin nuppineulojen kiinnityksen, koneen käytön ja silittämisen... Tytöt tekivät melkein kaiken ihan itse, joten osaamisen ilo loisti kasvoilla, kun omat käsilaukut olivat valmiit. Iltaruokaa en siinä samalla kuitenkaan ehtinyt laittamaan, joten mies haki nopeasti kioskilta ranskalaisia, kanaa ja jotakin muuta yhtä rasvaista, koska olin sopinut kaverin äidin kanssa, että tyttö syö meillä ennen kotiin vientiä. Epäterveellisin eväin meni siis tämä päivä, mutta yhdessä tekeminen oli sen verran hauskaa, että ajankäyttövalinta oli mielestäni silti tänä iltana oikein päin.

--- 

The city of Marseille was on our way from the airport to the conference. What a good reason to stop for couple of hours sightseeing, we thought. I have few more sets of photos from the trip, but I think I will rather show them once on a rainy and cold day in order to remind myself that the sun will shine again...

Today I had a great working day. Morning and evening for reading and writing. Then I picked up my daughter and her classmate from school and continued preparing power point slides for the lecture, while the kids did they homework downstairs. Around six o'clock the girls got an idea to sew something. We went together to the basement to look for material. The girls looked at couple of craft books and chose each what kind of bag they would like to make. We did not have any patterns, so I just drew something similar on baking paper and gave advices how to cut the material, etc... The girls were able to do most of the work by themselves. You should have seen their exitement once their bags were ready! At some point I realised that I won't get the dinner cooked while instructing the girls. (Two kids, each doing a different thing, and the how-to plans only in my head... I am good at multitasking, but running between the sewing machine, scissors, extra hot iron, and the stove, did not seem like a good option.) However, I had promised that the friend can stay over for dinner, so I had to ask my husband to get some take-away fries & co. Quite an unhealthy option really, but the quality time with the kids was definitely a priority well placed.