Hiutaleita?

Kiinnitin jo muutama viikko sitten ruokapöydän yläpuolella olevaan lamppuun pari suurta valkoiseksi maalattua oksaa. Nämä pitsi- ja muovihiutaleet ovat kulkeneet jouluissa mukana jo useamman vuoden. Ne ovat aina ensimmäiset koristeet ripustettavaksi. 

Eilen tyttö kertoi, että tänne luvataan viikonlopuksi lunta. Iltapäivällä, kun olimme vieneet balettikaverin ja ajelimme kotia kohti, taivas oli paksun tumman pilven peitossa. Tyttö toivoi tietysti, että se tietäisi lumisadetta. Sanoin, ettei nyt ole tarpeeksi kylmä ilman lumen tuloon. Siihen tyttö muistutti: "Äiti, sun ei kannattaisi aina ajatella niin loogisesti, mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta, kun Jumala voi kyllä lähettää lunta missä säässä vaan." Hyvä muistutus muutenkin kuin vain lumiasioissa.

---

There are some white branches and snowflakes above our dining table. The flakes are every year the first Christmas decorations I set up. Coming from the North, the snow belongs to my idea of the winter season. However, I have lived in central Europe long enough to know that a winter may be nice even without it. Yesterday a dark cloud covered the sky as we drove home from the ballet lesson. My daughter hoped the cloud would turn out to be a snowy kind. I told her that the weather is not cold enough for snow. She reminded me that it is not worthy to think always so logically, because God is able to send snow whether is warm or cold... A relevant reminder, I thought.