Valkosipulileipää

Tänään muistui mieleen ikivanha idea. En edes tiedä, milloin tein valkosipulileipää viimeksi. Se maistuu salaatin kanssa tai sellaisenaankin. Miten vain, kun vain jättää kalorien laskemisen sikseen. Minulla ei kyllä ole tapana laskea muutenkaan, vaikka se joskus voisi olla ihan järkevääkin. Laitan tähän ohjeen vaikkapa tulevan viikonlopun kunniaksi. Viikonloppuisinhan tulee yleensä herkuteltua. (Tämän iltaiset leivät olivat varaslähtö.)

Valkosipulileivät

ranskanleipää tai patonkia (minä käytin patonkia)
oliiviöljyä
margariinia/voita
suolaa
valkosipulinkynsiä murskattuna
ruohosipulia (tuoretta tai kuivattua)
helposti sulavaa juustoa (minä käytin mozzadella-raastetta, mutta mozzadella-pallo/parikin paloiteltuna, gratiinijuusto tai miksei sinihomejuusto käy ihan hyvin.)

> Leikkaa leipä paksuiksi viipaleiksi. (Leikkasin patongin vinoon, jotta "kuorrutuspinta-alaa" oli enemmän.) Pehmitä kipossa suurin piirtein saman verran margariinia ja öljyä tasaiseksi tahnaksi. Sekoita joukkoon valkosipulimurska, reilusti suolaa ja ruohosipulisilppua. Jaa leiville ja levitä. Laita reilusti juustoa päälle. Paista viitisen minuuttia 250 asteessa. Kannattaa pitää silmällä, etteivät leivät kuivu ja juusto kypsy liikaa. Leivät on syötävä heti, kun ne tulevat ulos uunista.

Joskus tein näitä leipiä ilman juustoakin. Hyvää se oli niinkin. Ehkä hieman kevyempää (vaikkei sitä sanaa tässä yhteydessä melkein edes kehtaa mainita), mutta juustokuorrutteisena leivät ovat ehdottomasti ruokaisampia. Vielä täytyy mainita, että mitään vähärasvaisia terveysjuustoja ei kannata tähän ohjeeseen käyttää. Rasva on se, mikä auttaa juustoa sulamaan tasaiseksi. (Niin kuin huomaatte meillä ei nähdä nälkää.)