Eilen illalla valokuvasin hetken parvekkeella. Juuri silloin naapuri tuli myös pihalleen. Hän antoi viikonloppuna ison purkillisen hunajaa, jotta parantuisin nopeasti sitä syömällä ja halusi tietysti tietää, joko olin sitä maistanut. Tunnustin nolona kähisevällä äänellä etten pysty syömään hunajaa paljaaltaan. Lupasin laittaa sitä teen sekaan. Pitää se lupaus vielä lunastaa tämän flunssan aikan.Ihan toista asiaa, mutta tuli tuosta kynttilälyhdystä mieleen muutama ajatus. Jeesus puhui valona olemisesta. Siitä miten tulisi loistaa, kuten lampun liekki avarassa paikassa (vapaasti lainattuna). Jeesus varmasti hiukan säikäytti kuulijoitaan kysyessään, mitäs sitten jos se valo, mikä teissä on, onkin pimeyttä. Aika ironista. Mitä iloa on pimeästä valosta? Entä jos ihminen voi arvioida oman valonsa niin väärin, että luuleekin pimeän olevan valkeutta? Tuosta kysymyksestä voisi soveltaa sen, että Jeesuksen mielestä valon laatu on olennainen asia. Itsestään Jeesus sanoi: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." Siinä on lupaus valosta, jonka voi omistaa ja jonka avulla pystyy kulkemaan. Pimeässä on vaikea suunnistaa, valossa taas näkee kävellä suoraan perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti