Muutama viikko sitten kävelin kamera kaulassa perinteisen lenkkini. Toivoin saavani valokuvan yhdestä suuresta oranssista kurpitsasta, jonka olin nähnyt muutamaa päivää aiemmin. Pitikin sattua, mutta kurpitsa oli jo kerätty parempaan talteen, eikä pellolla ollut enää muuta kuin laonnutta heinää. Kyllä harmitti.Lauantaiaamuna ennen vieraiden tuloa ajattelin, että jotenkin tässä pitäisi saada syystunnelmaa sisälle. Ostin kukkakaupasta valkoisen kurpitsan. Kulhossa se näyttääkin juuri siltä kuin toivoinkin. Joskus ajatus toteutuu tismalleen niin kuin sen mielessään kuvittelee, joskus taas ei, niin kuin varmasti hyvin tiedätte. (Jotkut hyvät ideat säilyvät hyvinä vain, jos niitä ei toteuta. Niistä huonommista ideoista ei vain tule pidettyä kovin pajon ääntä. Hiljaisesti vain raivaa pois silmistä ja toivoo seuraavalla kerralla kirkkaampia ajatuksia...)
Nyt iloitsen valkoisesta kurpitsastani. Syysasetelma ilman perinteisiä syksyn värejä. Sopii minulle paremmin. Alkoi taas tehdä kurpitsakeittoakin mieli. Täytynee poiketa ruokakaupassa jossakin vaiheessa. Valkoinen kurpitsa ei nimittäin ollut siltä hyllyltä, jossa oli kyltti "syötäviä kurpitsoja." Lupaan kuitenkin, etten laita tänne tänä syksynä yhtään sosekeittoreseptiä, koska viime syksynä taisin laittaa niitä turhankin monta... Saatan silti poiketa tästä päätöksestä, jos löydän jostakin oikein erityisen herkullisen reseptin. Mutta siinä tapauksessa lupauksen rikkominen lienee pienempi paha kuin reseptin salaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti