Talo numero kahdeksan ajatteluttaa aina, kun kuljen sen ohi. Se on joskus ollut ryhdikäs ja siisti. Sittemmin se on rapistunut ja vinksahtanutkin. Talo on osa hevosenkengän muotoista maatilaa. Sisäpiha, johon näkee kadun kulmasta on aina siisti ja huoliteltu. Pelargonioitakin kasvaa kaikenlaisissa astioissa.En tiedä, miksi joku joka muuten laittaa ympäristöään kauniiksi, jättää numero kahdeksan kokonaan hoitamatta. Ehkä numero kahdeksan korjaaminen maksaisi liikaa. Ehkä omistajalla on tarpeeksi tilaa ilman kahdeksaakin. Ehkä kukaan ei halua ostaa numero kahdeksaa, koska vinksahtanut seinä vaatisi niin paljon työtä. Tai ehkä omistaja ei halua myydä sitä, koska asuu mieluummin ilman naapureita.
Numero kahdeksan. Toivottavasti, joku joskus kunnostaa sen entiseen ryhtiinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti