perjantai 4. maaliskuuta 2011

Syväpsykologiaa kukkakaupassa





Kukkakauppias myi minulle muutaman narsissin taimen. Hän kehui tämän lajikkeen olevan runsaskukkaista ja erityisen tuoksuvaa. Maksettuani ostokseni hän ihmetteli koululaisen kasvaneen niin paljon viime kerrasta. Pieni vihje sen suhteen, että en ole käynyt hänen kaupassaan ihan äskettäin.

Oikeasti pieniä liikkeitä kannattaisi tukea ostamalla säännöllisesti. En vain tykkää siitä, jos tulen niin tutuksi omistajan kanssa, että joudun kohteliaisuudesta ostamaan sellaista, mistä en pidä tai mistä en halua maksaa. Ja koska tykkään mieluummin näperrellä kukkajuttuja itse kuin ostaa niitä valmiina, ostaisin mieluiten vain raaka-aineet.

Tässä kyseisessä kaupassa, jossa myyjät ovat erittäin ystävällisiä, olen joutunut liikaa selittelemään ostoksiani. Siitä kiusaantuneena vaihdoin kukkakauppaa suurempaan, missä kukaan ei kysele mitä ostan, miksi ostan ja mitä aion tehdä. Suuressa kukaan ei välitä, kunhan vain kauppa käy. Se on tietysti ns. huonompaa palvelua, mutta onpahan asiakkaalla ainakin enemmän yksityisyyttä.

Ystävällistä myyjää suurempi ongelma taitaa kuitenkin olla se, että minulle itselleni tulee tunne, että olen selityksen velkaa. Siitä jos pääsisin yli, voisin taas alkaa käydä vanhassa kaupassa. (Ehkä. Tai ehkä en, koska isommassa on parempi valikoima ja tuoreemmat kukat. Nekin asiat ovat asiakkaan näkökulmasta aika olennaisia.) Joka tapauksessa voisin painaa delete-nappulaa ja poistaa itseltäni mokoman "selitystoiminnon" kokonaan. Sen poistosta olisi hyötyä joskus muuallakin kuin vain kukkakaupassa. Perimmäinen ongelma lienee se, että itse harvoin utelen keneltäkään mitään, joten en osaa suhtautua siihen luontevasti, jos joku ilmeillään ja eleillään tavallaan tuntuu vaativan minulta lisätietoa.

Hyvää (selittämätöntä) viikonloppua!

3 kommenttia:

  1. Oletko koskaan yrittänyt vaihtaa kampaajaa ja palata sitten vanhan kampaajan käsittelyyn? Minä en, koska jo se, että kävelee uudella tukalla vanhan kampaajan kanssa vastakkain kadulla aiheuttaa ahdistusta ja päässä pyörii selityksiä niin, että uusi tukka menee sekaisin ... -Heidi-

    VastaaPoista
  2. Selitystoiminto delete, joo. Voisko sen ajatella niin, et ne yrittää kalastella sulta ideoita ja siksi tietää, mitä sä aiot niiltä ostetulla materiaalilla tehdä?

    VastaaPoista
  3. Heidi, aika hauska tuo kampaajajuttu. Se olisi kyllä minustakin noloa. Mä vaihtelen kampaajaa just siksi, että muuten iskee velvollisuuden tunne mennä aina samalle takaisin ja tunne, että loukkaisi olemalla menemättä... taktikointia siis.

    Ellis, no ei mulle sellainen ole ikinä tullut mieleenkään. Olen varmaankin vain kotoisin väärästä maasta, kun ei ajatusketju päädy ikinä lähellekään ehdottamaasi. Muuttaisi tietysti tilanteen ihan toiseksi. Sitten voisi selitellä ilokseenkin. ;-D

    VastaaPoista