Ruusu

Tänä syksynä värivalinnat tuntuvat jotenkin hankalilta. Turkoosi-pinkki on nyt poissuljettu, mutta jäljelle jää vielä aika monta innostavaa väriä ja yhdistelmää. Näin muutama viikko sitten jossakin blogissa kuvia Greengaten syysmalliston Luumu-linjasta. Koko kuvaston näkee täältä. Luumu, pellava, ripaus valkoista, vaaleanpunaista/pinkkiä ja vihreää oli aika yllättävä kokonaisuus.

Tilda-kirjasta (niissä näkyy lähes kaikissa olevan samanlainen) löytyi ruusukuvio kirjottavaksi ja lankojen loppujakin sattui olemaan juuri sopivissa sävyissä, joten eilen illalla ajattelin katsoa, mitä niistä väreistä voisi käytännössä syntyä. Nyt on muutama idea mielessä Greengaten väriteemaa lainaten.

Kirjoessa tuli mieleen, että minä aina ihailen sellaisia naisia, joilla on aina joku käsityö meneillään, johon voi tarttua heti leppoisan hetken koittaessa. Jos vielä olisi sellainen tunnelmaa lisäävä kaunis kori, jossa kaikki projektit aina odottaisivat vain sitä, että istahtaisin jatkamaan. Eilen illalla ajattelin ensimmäisen puolen tunnin aikana, että voisin minäkin muuttua sellaiseksi. Sitten huomasin vauhdin kiristyvän, hartioiden jännittyvän ja aloin odottaa ruusun valmistumista ihan kärsimättömästi.

Totesin, että taitaa olla pitkä matka leppoisien käsitöiden tekijäksi. Minulla on vain seuraavat vaihtoehdot:
a) Keksin idean, innostun, mutta koska ei ole tarvikkeita heti käsillä, se jää odottamaan (joskus viikoksi, usein muutamaksi kuukaudeksi, joskus se jää taas kokonaan toteuttamatta, mutta se oli silti mukavaa ajateltavaa. Jos idea siirtyy toteutukseen, silloin on yleensä kyseessä vaihtoehto c, koska olen ehtinyt miettiä toteutustavat siihen pisteeseen, että onnistuminen on todennäköisempää kuin vaihtoehdossa b.)
b) Keksin idean, innostun ja aloitan ja teen sitä vauhdilla siihen asti, kunnes huomaan, ettei siitä tulekaan mitään kunnollista. Kokeilu oli silti kokeilun arvoinen, ei minua ikinä kaduta käsitöiden suhteen, että yritin jotakin.
c) Keksin idean, innostun ja teen sen valmiiksi nopeasti (tunnissa, päivässä tai maks. viikossa).

Ei kuulosta kovin leppoisalta. Ehkä se riittää tavoitteeksi, että saa aina joskus jotakin itseä ilahduttavaa valmiiksi. Teki sen sitten leppoisasti tai vähemmän leppoisasti, käsillä tekemisen idea on käsillä tekeminen. Ei siitä nauttiakseen sen syvempää elämäntavan/luonteen muutosta tarvitse pystyä tekemään. ;-)