Niin ne hyasintint vaan kuuluvat jouluun. Kastelen sipuleita niin maltillisesti, että kukkimiseen menee vielä aikaa. Hyasintit on parempia nupuissaan. :) Nuo seitsemän sipulia oli valmiiksi istutettu sellaiseen matalaan muoviruukkuun. Irroitin ne siitä varovasti ja laitoin hiukan heinää lasikulhoon ja ujutin multapaakun heinien sekaan. Päälle pudottelin muutaman pienen kanelitangon ja puisia tähtiä.
Entäs tuo meidän piparkakkutalo? Tänä vuonna olin varmaan hiukan liian syvällä omissa ajatuksissani. Leikkasin leivinpaperista osat ja mietin sivuseinän kohdalla, että miksiköhän en ole keksinyt aikaisemmin, että tästähän saa päätyseinän samalla, kun vain kääntää kulmat... Ehkä, koska olin ajatellut asian loppuun asti. Tyttö leikkasi osat ja ihmetteli, että ihan kuin näissä olisi jotakin vikaa. Minä vastasin, että kyllä siitä hyvä tulee. Kun alettiin koota taloa, niin nopeastihan se selvisi, että kattoa ei sellaisilla kulmientaittelulla saa ikinä paikalleen... Aika hyvät naurut saatiin siitä rakennelmasta! Ei kun veitsellä leikkaamaan paloja sopivaksi... Tyttö sai kyllä pahimmat ongelmat peitettyä kuorrutuksen alle, mutta ehkä mun kannattaa ensi vuonna keskittyä hommaan hiukan paremmin.
----
Hyacinths belong to Christmas. I water them really little so that it takes as long as possible for them to begin to bloom. They are best before that final stage. :) These seven flowers where planted in a round container. I took them carefully out of it, put same hay in the glass vase and slipped the flowers with their soil into it. Then I threw few little cinnamon sticks and wooden stars on the top of the bulbs.
What about our gingerbread house? I must have been bit too deep into thinking something else. I was cutting out the shapes of the house walls and roof of a baking parchment and wondering why it never occurred to me before that one can use the pattern for the side walls for the back and the front by just folding the top edges. Hah, perhaps because I had thought it better through. Our daughter cut the pieces and wondered why it all looks somewhat odd. I answered that it'll be just great when it gets ready... Well, it was close not to get ready at all, because with those measurements there's no way to lay the roof in its place! We had quite a laugh trying to assemble it. Using a sharp knife and lots of decoration, she could cover some of the problems, but I think next year I better be bit more alert.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti