Otsikko kuulostaa siltä, että epäonnistumset ovat harvinaisia. Hah, eivät kyllä ole. Kaikenlaiseen kun ryhtyy, niin ehtii turia tasaisin väliajoin. Viime vuonna eukalyptus-kranssit olivat kaikista näpertelyistäni omasta mielestäni ihan parhaimmat joulukoristeet. Nyt sitten kävi niin, että seuraavana aamua oli osa lehdistä ihan kuivaksi rypistyneitä. Ehkä eukalyptusta on useampaa lajia ja näköjään joku niistä ei ole ihan ideaali askartelumateriaaliksi!?! Tässä ja tässä viime vuotiset. Nyt kun niitä kuvia katson, niin onhan nuo lehdet hiukan eri mallisia...
Entäs ne kaikki muut epäonnistumiset? Joulukoristukset on tällä kertaa noita nahistuneita kransseja lukuunottamatta onnistuneet ihan ok, mutta noin niinkuin yleisesti elämässä epäonnistumisten pelko on varmaan suurimmalle osalle ihmisiä ainakin hiukan elämää hidastuttava tekijä. Joskus sitä päättää jo etukäteen, ettei kannata edes yrittää, koska onnistumisprosentti vaikuttaa liian matalalta. Nyt olen kuitenkin alkanut hiukan miettiä sellaista asiaa, tämän kurssin inspiroimana, että taidan ottaa ensi vuoden yhdeksi kehitystehtäväkseni sellaisen, että teen joka viikko jotakin, missä en vielä ole hyvä. Siinähän sitä taitojaan voi kasvattaa, kun pyrkii sitä osaamista kohti, mitä haluaisi omistaa. Pitää vaan hyväksyä se, että ensimmäisellä, toisella tai ehkä kolmannellakaan kerralla ei välttämättä ylitä rimaa läheskään, mutta jossakin kohtaa sen on kaiken järjen mukaan kuitenkin tultava vastaan, jos vain tarpeeksi treenaa. Jokaiselle tietysti ne taidot, joita toivoo saavuttavansa ovat erilaisia. Silti, kuten kädentaitojenkin kehittämisessä, elämässä muutenkin voi aika usein oppia vain yrittämällä ja yrittämällä uudelleen, kunnes alkaa sujua. Tarttukaa haasteeseen, jos juttu yhtään osuu kohdalle. :)
---
The headline sounds as if failures were rare around here... Ha, no, they are not rare at all. Doing crafts regularly has taught me that once in awhile, between all happy endings, there are also those that might even call for a trash bin. Last year I made few eucalyptus wreaths and loved them. Actually, from all the Christmas crafts I did last year, this and this were my big favorites. Well, this year I thought I'd make them again. When I woke up next morning, many of the leaves had dried up! I assume that there are different sorts of eucalyptus plants and not all of them fit for dry crafts... Now that I look at the photos from the last year I see that the leaves were indeed quite a different shape.
What about other failures? Other than these wreaths all craft projects have so far ended well during this season, but thinking about life in general I assume that the fear of failure is for most people something that slows them down a bit. Sometimes one simply decides that it's not even worth trying because possibilities for success just seem too scarce. I decided to participate in this course. It has made me think that I could make it my personal development project for the coming year to do each week one thing for a skill I am really not good at, but which I liked to learn to perform well. The reason for this is that probably after failing, or accomplishing it poorly, a certain amount of times, there will also come a moment when I will accomplish it successfully. Like with crafts, I assume that also in life many skills can be learned only by practising them. If this sounds at all like you, feel free to pick up the challenge! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti