Beach, peace and another year

Sen verran Belgian round trippiä, että koukattiin rannan kautta matkalla Lilleen. Oli sää mikä vaan, niin se on taattu juttu, että merituuli virkistää! 

Muutaman kerran on yhdessä suunniteltu näyttää juuri näille vieraille meidän Brysselin ilotulitusten katselupaikka. Se on sellainen, mistä näkee kilometrien päästä monen kaupunginosan ilotulitukset panoraamana ilman tungosta ja hälinää. Se siitä suunnitelmasta, kun nyt sitten terrorismiuhan alla ilotulitukset peruttiin! Vuosi vaihtuu tietysti muutenkin ja ilotulitteet, tai niiden puute, on täysin toisarvoinen asia, mutta siitä tuli mieleen muutama ajatus maailman rauhasta. Kristillistä uskoa on usein historian kuluessa moitittu niin tuonpuoleiseksi, että jotkut ovat väittäneet, että se aiheuttaa hyvin vähäistä kiinnostusta tämänpuoleisiin asioihin, kuten vaikka maailman rauhaan. Syytöksiin on historian kuluessa ollut monta asiallista syytä, joten puolustelun sijaan keskityn mieluummin paremman balanssin etsimiseen. 

Raamatun sanomaanhan kuuluu ilman muuta toivo paremmasta kuoleman jälkeen, mutta ihan yhtä lailla siihen kuuluu vastuu nykyhetkestäkin. Ne eivät ole toistensa vastakohtia, vaan niiden tulisi täydentää toisiaan. Tieto siitä, miten täydellistä rauhaa kohti olen matkalla, antaa jo nyt käsityksen siitä, millaista rauhaa haluan tässäkin hetkessä rakentaa. En ehkä saa kansainvälistä terrorismiuhkaa pienenemään, mutta voin taatusti luoda ympärilleni ilmapiiriä, jossa toiset uskaltavat hengittää. En ehkä pääse samaan pöytään allekirjoittamaan rauhansopimuksia poliittisten riitapukarien kanssa, mutta voin valita itse olla joustava, jottei ilmapiiri turhaa kiristy. Matteuksen vuorisaarnassa Jeesus sanoo, että "autuaita ovat rauhantekijät; he saavat Jumalan lapsen nimen." Tässä ei siis selvästikään ole kyse ihan pienestä ja toisarvoisesta asiasta. Eikä varsinkaan täysin tuonpuoleisesta! Rauhan tekeminen alkaa läheltä ja siihen on mahdollisuus monta kertaa ihan tavallisen päivän aikana. Sen sijaan, että muistuttaisin itseäni siitä, että tästä maailmasta ei koskaan tule täydellistä paikkaa, aion vuonna 2016 muistuttaa itseäni siitä, että voin jo nyt elää todeksi sitä luvattua ja tulevaa luomalla ympärilleni rauhaa.                 

Hyvää vuotta 2016!

----

Our Belgian round trip led us first to the beach before driving down to Lille. Whatever the weather,  a portion of sea breeze always clears up one's mind! 

We have been planning for some years to show our Brussels fireworks panorama place to these particular guests we are having in our house. It's a peaceful spot far away from crowds and noise, but the sight in a clear New Year's night is perfect. However, this year due to the threat of terrrorism there will be no official fireworks! Obviously the year ends anyway and lacking fireworks certainly is the smallest problem in the world today. It made me think about world peace. During the course of history Christianity has been at times accused for emphasizing so much the life after death, that there has been very little interest in mundane matters such as e.g. world peace. Instead of making an apology however, I will rather search for a better balance.

Indeed the Bible lays a strong emphasis on the life beyond, but there is certainly as much, perhaps even more, emphasis on our responsiblity in the present. Most importantly these two are not the opposite poles, but rather complementary aspects. What I mean is this, that perfect peace which I'm hoping to enter in one day in the future should give me a clear picture of what sort of characteristics I should attempt to cultivate already today. I might not be able to reduce the risks of international terrorism, but I can certainly help others to breath freely and without fear. I might not sit around the same table with leaders of different political parties to sign a peace contract, but I can certainly choose to act flexibly in a situation that threathens to escalate if nobody yields. In the Sermon on the Mount according to Matthew Jesus promises that "Blessed are the peacemakers, for they will be called sons of God." Peace-making is thus not a secondary or unnecessary aspect of Christian life. And certainly it is not a futuristic matter! There are plenty of practical peace-making opportunities around us in any ordinary day. Instead of reminding myself that this world will never be a perfect place, I will choose to remind myself to live up to the promise of the peace in 2016.   

Happy New Year!

Lille prior to the New Year

Vieraiden kanssa ajeltiin Ranskan puolelle Lille-nimiseen kaupunkiin. Siellä on hyvät shoppailumahdollisuudet ja muutenkin kaunista. Nyt vaan sattui olemaan vielä joulujuttuja niin paljon, että ihania rakennuksia ei melkein edes nähnyt. ;) Täältä ja täältä näkee hiukan turistikuvia keväältä. Oli mukava ja rento päivä, kuljeskeltiin ilman sen suurempia suunnitelmia ympäriinsä. Sellaiset reissut on niitä rennoimpia!

----

We drove with our guests to Lille, France. There are quite good possibilities for shopping this and that and most of the buildings are cute, too. This time, however, there were still so many Christmas decorations and market stalls that one could barely see the pretty houses... ;) In the posts here and here you can see some more tourist photos I took in the spring. We had a wonderful and relaxing day just strolling around without any big plans. That sort of trips are the most enjoyable!

Decorating with this and that

Laitoin jo lokakuussa yhden valosarjan keittiön ikkunaan, mutta tyttö tarvitsi sen kuulema ihan välttämättä omaan huoneeseensa. Muutaman viikon jälkeen hänen otettua asian joka päivä puheeksi, annoin periksi ja päätin keksiä tilalle jotakin muuta. Löysin ulkoa sopivan mittaisen kepin ja ripustin sen siimalla verhotankoon. Kieputin siihenkin led-valosarjan ja ripustelin muutaman koristeen. Lopputulos näyttää lähinnä harakan aarrevarastolta, mutta kivasti se on silti ilahduttanut. 

Sää on ollut niin lämmin ja aurinkoinen, että jouluviikolla aloin aavistuksen verran ymmärtää, miksi jotkut suihkivat ikkunat täyteen lumispraytä. Parin sekunnin ajan viihdytin itseäni kuvittelemalla, että jättäisin vain pienen avonaisen kohdan muutamaan ikkunaan ja kuvittelisin monta päivää, että olemme lumimyrskyn saartamana. No, onneksi oli tarpeeksi tunnelmaa muutenkin, niin ei tarvinnut niitä ikkunoita sotkea. Ihan riittävästihän sitä on raivattavaa ihan pelkissä joulukoristeissakin sitten, kun niitä aletaan kantaa takaisin kellariin. :) Joulu oli kyllä ihana. Kiireetön, kotoinen ja leppoinen. 

----

I put up some Christmas lights in the kitchen already in October. We enjoyed them for a week or two, but then our daughter began to mention almost every single day that she needed those lights for her room. Finally I yielded and thought that I will just have to come up with something else. I found a dry branch and attached it with some fishing line to the curtain pole, added some led lights and few little pieces for decoration. It ended up looking like a collection of this and that, but we have enjoyed it.

The weather has been so warm and sunny that at one point I thought I finally understand why some people love to spray their windows with snow spray. Just for a second or two I entertained myself by imaging how I would cover all windows almost completely and pretend that we have been taken over by an incredible snow storm. Fortunately we had enough of good atmosphere so I did not seriously need any snow spray... We had such a wonderful Christmas! So completely calm, homely, relaxing and fun.    

Edit: Christmas goes on...

Muutama räpsy tältä aamulta. Aurinko paistaa täydeltä terältä, suklaaboksin pohja alkaa näkyä ja koristeet uhkaavat peittyä valuneen kynttilän alle...

Joulupäivä kului mukavasti tuhannen palan palapelin merkeissä, uusia pelejä pelaten ja herkutellen. Yleensä pelaamme enemmän strategiapelejä, mutta tänä jouluna tyttö pyysi hauskoja ja nopeuteen liittyviä pelejä. Tässä linkit kahteen, jotka ostimme. Ensimmäinen on Ubongo. Siinä heitetään noppaa, käännetään tiimalasi ja jokainen alkaa tehdä omaa tehtäväänsä, eli laittaa erimuotoisia palasia paikalleen. Nopeudesta palkitaan, mutta voittamiseen tarvitaan hiukan onneakin. Pelistä on myös 3D-versio, jos kaipaa enemmän haastetta. Ubongo on ollut Saksassa ainakin vuoden peli jonkin aikaa sitten. Siitä tittelistä tietää yleensä, että pelissä on sen verran ideaa, ettei siihen kyllästy ihan helpolla Toinen peli on Jungle Speed. Siinä jaetaan jokaiselle kortit, niitä käännetään vuorotellen ja ne, joilta paljastuu samanlaiset kortit yrittävät napata toteemin ensimmäisenä. Sääntöjä on tietysti hiukan enemmän, mutta idea on tuossa. Siinä pelissä on vauhtia ja virheistä saa hyvät naurut. Jungle Speediä voi pelata isollakin porukalla eli se sopii illanviettoon isommallekiin porukalle iästä riippumatta. Ai niin, vielä vinkiksi sen verran, että kummassakaan pelissä ei ole mitään osia, missä olisi tekstiä, joten jos ohjeet löytää netistä, niin Amazon.de:stä saa pelit ostettua halvimmalla. 

Loppuun vielä ihan ihana joululaulu Francesca Battistellin laulamana. Tänä jouluna olen ajatellut Mariaa. Äitiys on tietysti aina ihmeellistä, mutta oli se varmaankin erikoinen tunne pitää sylissään lasta, joka oli niin paljon enemmän kuin tavallinen lapsi. Koko ihmiskunnan menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus samassa pienessä nyytissä.  

----

Couple of shots from this morning. The sun is shining bright, the chocolate box is beginning to look a little empty and decorations are getting covered with wax...

We spent our Christmas Day making a thousand-piece puzzle, playing new board games and enjoying good food. Usually we are more into strategy games, but this Christmas our daughter asked for games that have something to do with speed. Here are links to two we chose. The first game is Ubongo. It has been The Game of the Year in Germany some time ago. That title is usually a good guarantee for a good amount of fun for a long run. There's also 3D version of the same game if somebody prefers more challenge. The second game is Jungle Speed. Like the name says, quite a bit of speed is called for. It works perfectly as a party game even with a large number of people. By the way, there are no elements with language/text in these games, so if you can just trace the instructions in the internet in the language you prefer, the prices are lowest in Amazon.de.   

Finally, this is a beautiful Christmas song by Francisca Battistelli. I have been thinking about Mary. Motherhood is of course always wonderful, but it must have been a special feeling to hold a baby who was so much more than a child. The past, present and future of the entire humanity in one little bundle! 

Merry Christmas!

Nyt on aika alkaa joulunviettoon! Tytön blogista näkee meidän aattoaamun tunnelmia hiukan enemmän. Sinne pääsee tästä. Lego-juttu on hauska joulukalenteri, jonka hän rakensi meille. Kinkku tuli ulos uunista ja muut ruoat alkavat olla paistamista vaille valmiina. Riisipuuro ja glögi maistuivat aamupalaksi. Hyvä joulu tulossa. Paljon rentoilua ja kiireetöntä yhdessä oloa.

Hyvää joulua!

----

It's time to begin to celebrate! You can see few pictures of this Christmas Eve morning in our daughter's blog. The lego-thing is the advent calendar she made for us this year. We got our ham out of the oven and the other dishes are almost ready, too. It will be wonderful Christmas together as a family.

Merry Christmas!

A little bakery delivery

Meillä on muutama paikallinen tuttava, jotka ilahtuvat aina kotona leivotuista herkuista. Leipomorasioihin saa pakattua leipomukset kauniisti. Tällä kertaa cakepopseja. Minikakkupaperi pohjalle, kerrosten väliin ja vielä paketin päällekin. Tyttö sai joulukalenterin yhdestä luukusta kirjainleimasimia, joten hauskat vanhanaikaiset tekstit syntyivät pienen puuhastelun tuloksena. Sitten vain kaunis nauha ja karkkikeppi... tai vaikka pieni vihreä oksa tai miksei joku joulukoristekin! 

----

We have few local friends who love to receive some home-baked goods. Bakery boxes are the easiest way to pack the goodies. This time some cake pops. A little paper doily on the bottom of the box, another one between the layers and one still on the top of the box. Our daughter got letter stamps in her adventscalendar one day, so she made cute old-fashioned text on it. Then just some ribbon and a candy cane... or why not a little green twig or even a little Christmas ornament!  

Giant cinnamon sticks

Kellarista kun joulutavaroita etsin, niin huomasin, että olin pakannut viime vuonna jättisuuret kanelitangot talteen niin hyvin, että niiden tuoksukin oli säilynyt! Nuo pienet puutähdet kynttilän juurella on muuten mun tämän joulun suosikkeja. Ai niin, joulunahan sitä tarvitsee paljon sellaista laskutilaa, mihin saa koristeita ripoteltua. Tässä kuvassa olikin jo tuo pieni valkoinen sivupöytä. Maalasin sen syksyllä tummaksi, mutta se ei ollut pitkäikäinen idea ja pöytä päätyi kellariin, kunnes sitten joulun alla tarvittiin jonkinlaista tasoa koristeille ja muistin sen. Maalia vaan taas pintaan ja menoksi... Tässä muuten ihania kuvia täynnä oleva norjalainen mainoskuvasto, jos vielä inspiraatiota tarvitaan joulutunnelman luomiseen. 

Heräsin aamulla (liian) aikaisin korjaamaan opiskelijoiden tutkielmia, joten nyt alkaakin olla jo melkein täysi työpäivä takana, vaikka on vasta puolipäivä. Mä taidan lähteä lenkille tuonne omituisen näköiseen auringonpaisteeseen. Vuoden lyhin päivä, joten valo on täälläkin ihan erilaista kuin yleensä.

----

When I was looking for Christmas ornaments in the basement, I came accross with these giant cinnamon sticks. I had packed them so well that they still have scent! By the way, those little wood stars beside the candle are my very favorites this year. And yes, at Christmas time one needs lots of display "locations"... ;) The little white side table was already in these photos. If you happen to remember, I painted it at fall dark, but that turned out not to be my thing at all and the table ended after a week or two in the basement. Now before Christmas I needed a display table and remembered it. It needed new paint again, but that did not take long... 

I woke up this morning (far too) early to mark students' essays. Though it's only lunch time I already have most of my working hours done. Now I should get up and make a long walk in that weird wintery sunshine. Today is the shortest day, so the light has that little touch of North in it.

DIY: Felt hearts

Tässä pieni jouluaskarteluprojekti vielä viime hetkiin ennen aattoa. Leikkaa paperista sydämen muotoinen malli. Kiinnitä se askarteluhuovan päälle muutamalla nuppineulalla ja leikkaa kutakin koristetta kohti kaksi sydänpalaa. Leikkaa myös n. cm levyiset n. 8cm pituiset suikaleet ripustuslenkeiksi. Ompele kirjontalangalla etupuolelle tuleviin sydämiin lumihiutaleet. Aseta kaksi sydäntä päällekkäin (oikeat puolet ulospäin) ja ompele ompelukoneella 5mm päästä reunasta sydän kiinni. Muista lisätä se ripustuslenkki ja laita hiukan vanua täytteeksi kun reunaa on enää pari kolme senttiä auki. Neulaa ei kannata irrottaa kankaasta, mutta paininjalkaa nostamalla saa sormella työnnettyä pienen tupon vanua sydämen sisään. Itse aloitin ompelun alakulmasta.

Tarvitsin juuri tämän sävyisiä punaisia sydämiä joulukuuseen tänä vuonna, mutta mietin, että ne näyttäisivät varmasti kauniilta myös harmaina tai luonnonvalkoisinakin.   

----

This is a little DIY project just for the last days before Christmas. Cut a piece of paper to a shape of a heart. Attach the paper heart with few pins on felt and cut always two hearts for each ornament. Cut also retangular pieces (1x8cm) for making loops for hanging the ornaments. Stitch snowflakes with white embroidery thread on the front. Attach two felt hearts together (right side out) and use a sewing machine to stitch the pieces together (without forgetting the loop) somethingn like 5mm from the edge. I started sewing from the bottom and when I had made almost the entire round and had perhaps only 3cm opening left, I stuffed the heart with bit of wool and continued by sewing it closed. 

I needed couple of ornaments in this color for the tree, but I could imagine that gray felt with white snowflake or even off-white felt with red snowflake might look nice, too. 

Helping Santa to pack some presents

Joululahjojen paketointi on kyllä hauskaa puuhaa! Mietin aina hiukan, miten saisin ainakin osan paketeista hiukan mätsäämään, mutta ei se koskaan ihan täysin onnistu. Ehkä siitä syystä, että paketoin lahjoja mieluiten sitä mukaa, kun niitä ostelen, joten joudun aina täydentämään paperivarastoa muutamaan kertaan. Joskus täytyy varmaan ostaa paperit ensimmäisenä valmiiksi, mutta tämä juttu ei ole sitä vakavuusluokkaa, että oikeasti viitsisin alkaa niin systemaattiseksi vain mätsäyksen vuoksi... Olen tullut siihen tulokseen, että jossakin kohtaa kannattaa vetää raja paketointivillitykseenkin, ettei lopulta ala pakkaamaan tyhjiäkin rasioita tai vaikka kirjahyllystään vanhoja kirjojakin mätsäämään joulukoristuksiin, kuten joissakin jenkkiblogeissa tänä vuonna huomasin. ;) Tänä vuonna tyttö leimaili pinon pieniä kakkupapereita nimilapuiksi. Paperit on kiinnitetty muutamalla valokuvatarralla. Kaksipuolisina ne tarrat käyvät moneen tarkoitukseen.

----

Packing Christmas presents is a fun job. I usually like the presents to match, because then they are more fun to look at under the Christmas tree, but that never quite works out. Perhaps it's because instead of packing the gifts as one big project in one evening, I like to pack each one immediately when I have bought it, so mostly I need to get a new roll of paper couple of times... It might help to first buy enough paper and then begin with the presents, but I don't think this is a matter of such seriousness that I really would see a need to become so systematic... ;) Our daughter printed with her new letter stamps some doilies as gift tags. They are attached with photo stickers. Those come in handy with many little crafts.    

DIY: Manger

Jouluun kuuluu minusta se, että joka vuosi osa koristeista on niitä vanhoja vakkareita. Nykyään kauniita koristeita löytää kaupoista kohtuullisen kevein hinnoin, mutta itse en osaa kuvitellakaan, että tulisi joulu, jolloin laittaisin ihan kaiken kerralla uusiksi. Ostan ja näpertelen joka joulu jotakin uutta, mutta yhdistän ne uudet aina joihinkin vanhoista koristeista. Joka vuosi ei tarvitse kaikkea vanha käyttää, mutta jotenkin jatkuvuus lisää minulle ainakin joulutunnelmaa. 

Yksi tällainen perinteinen juttu meille on joulutalli. Olen kertonut siitä useamman kerran aiemminkin. Hahmot ovat vaihtuneet matkan varrella ja joskus kokeiltiin muutakin tallia, mutta taas palattiin tähän takaisin. Etsin sopivaa tallia sopivaan hintaan useamman vuoden ajan, mutta koska sopivaa ei osunut kohdalle, ajattelin, että kai sellaisen itsekin pystyy tekemään... tuumasta toimeen, mutta mitat oli silloin niin tuntumalla keksittyjä sen mukaan, miten homma eteni, että tähän ei nyt ole kovin tarkkoja ohjeita. Jos pieni nikkarointi kuitenkaan yhtään sujuu, niin tällainen talli onnistuu kohtuullisen helposti.

Tässä siihen lyhyet DIY-ohjeet. Kiinnitimme kulmien pystypuut sopivaan puiseen hyllylevyyn alakautta ruuveilla ja sitten loput kehikon osat yksinkertaisesti kuumaliimapistoolilla. Ruuvit auttoivat, ettei sortumisvaaraa ole. Tiilet tehtiin askartelusavesta leikkaamalla ja sormin muovailemalla. Kiinnitykseen kuumaliimaa. Tallin katoksi sidoin rautalangalla ohuita risuja pieniksi kimpuiksi ja kimput matoksi, kun taas varsinaisen tallin katto tehtiin tuohilastuista. Täällä tuohta saa vain askartelukaupoista. Erilaisia puukeppejä ja -listoja löytää täällä helpoiten rautakauppojen askarteluosastoilta, mutta ehkä Suomessa pystyisi hyödyntämään luonnon materiaaleja tällaiseenkin askarteluun helpommin. (Tuohta kuitenkin kannattaa etsiä mieluummin halkopuupinosta kuin elävistä puista...) Tallin takaseinä tehtiin liimaamalla ohutta puulistaa siihen. Ai niin, ennen tiilien kiinnittämistä petsattiin puuosat, mutta senhän voi tehdä ennen kokoamistakin, jos se tuntuu helpommalta. Tallin pohjalle levitettiin hiukan liimaa siveltimellä ja siroteltiin hiekkaa pinnaksi ja hiukan sammaltakin sinne tänne... Heinät/oljet laitetaan eläimille aina uutena.    

----

I like it that part of the Christmas decoration every time is comes from items that have been used also in the previous years. Nowadays ornaments can be bought at rather reasonable prices, but I can't imagine that there would ever come a Christmas when I would dispose my old things and just buy new things all at once. I do buy every year few new pieces for decoration and make always few, too, but I like to combine the new pieces with the ones we have used "forever." I'm not using all the old things every year, that would make the it too difficult to incorporate new elements, but I find that some continuity adds to the atmosphere. 

One such a traditional thing that brings continuity to our Christmas decoration is this manger. The figurines have changed at some point and we even tried another manger for a change once, but we are back to this one again. It must be about ten years ago when we made this manger. I remember looking for couple of years for a nice ready made manger, but could never find one I liked for a reasonable prices... Some of them looked too dark and dusty for my taste and others were priced so high that they would have collapsed my budget completely. At some point I decided that making a manger ourselves much be manageable somehow. We did not have any real plan except an image in my thoughts, so it sort of evolved while doing it. I can try giving little DIY instructions for it, but I'm sorry, you'll have to invent the measurements yourself. 

We started by attaching all vertical "beams" that form the corners of the manger using screws from underneath. (Drill holes first to the right spots.) The screws make the construction stable. The rest of the wooden pieces are simply attached with hot clue. We made tiles with craft clay by using knife and fingers to form them. They were dried and attached with hot clue, too. For the side room we bound some thin twigs into "a mat" by using metal wire, but for the bigger room we used pieces of birch bark. They sell that in large pieces in well-stocked craft shops. The wood parts were bought at a construction shop. They usually have a section for little crafts, too, with different kinds of wood sticks...  If you happen to live "closer to the nature" you might be able to collect material for a manger in woods, too. (Just don't pull any bark off from a living tree, please... Look rather for it in that pile of fire wood.) The back wall of the larger foom was made of thin wooden strip cut in right length. Oh, I almost forgot, before attaching the tiles we painted the wooden parts. For the floor we spread some clue with a brush and sprinkled some sand and moss on it...    

Hyacinth, gingerbread house & co.

Niin ne hyasintint vaan kuuluvat jouluun. Kastelen sipuleita niin maltillisesti, että kukkimiseen menee vielä aikaa. Hyasintit on parempia nupuissaan. :) Nuo seitsemän sipulia oli valmiiksi istutettu sellaiseen matalaan muoviruukkuun. Irroitin ne siitä varovasti ja laitoin hiukan heinää lasikulhoon ja ujutin multapaakun heinien sekaan. Päälle pudottelin muutaman pienen kanelitangon ja puisia tähtiä. 

Entäs tuo meidän piparkakkutalo? Tänä vuonna olin varmaan hiukan liian syvällä omissa ajatuksissani. Leikkasin leivinpaperista osat ja mietin sivuseinän kohdalla, että miksiköhän en ole keksinyt aikaisemmin, että tästähän saa päätyseinän samalla, kun vain kääntää kulmat... Ehkä, koska olin ajatellut asian loppuun asti. Tyttö leikkasi osat ja ihmetteli, että ihan kuin näissä olisi jotakin vikaa. Minä vastasin, että kyllä siitä hyvä tulee. Kun alettiin koota taloa, niin nopeastihan se selvisi, että kattoa ei sellaisilla kulmientaittelulla saa ikinä paikalleen... Aika hyvät naurut saatiin siitä rakennelmasta! Ei kun veitsellä leikkaamaan paloja sopivaksi... Tyttö sai kyllä pahimmat ongelmat peitettyä kuorrutuksen alle, mutta ehkä mun kannattaa ensi vuonna keskittyä hommaan hiukan paremmin.

----

Hyacinths belong to Christmas. I water them really little so that it takes as long as possible for them to begin to bloom. They are best before that final stage. :) These seven flowers where planted in a round container. I took them carefully out of it, put same hay in the glass vase and slipped the flowers with their soil into it. Then I threw few little cinnamon sticks and wooden stars on the top of the bulbs. 

What about our gingerbread house? I must have been bit too deep into thinking something else. I was cutting out the shapes of the house walls and roof of a baking parchment and wondering why it never occurred to me before that one can use the pattern for the side walls for the back and the front by just folding the top edges. Hah, perhaps because I had thought it better through. Our daughter cut the pieces and wondered why it all looks somewhat odd. I answered that it'll be just great when it gets ready... Well, it was close not to get ready at all, because with those measurements there's no way to lay the roof in its place! We had quite a laugh trying to assemble it. Using a sharp knife and lots of decoration, she could cover some of the problems, but I think next year I better be bit more alert.

DIY: Pillow love

Kun joulukuun alussa kaivelin kaapista jouluisia tyynynpäällisiä huomasin, että siellähän on edelleen tuollainen ihan yksinkertainen punainen puuvillatyynynpäällinen. Ikeasta varmaankin jonakin jouluna ostettu. Sellaset halvat puuvillapäälliset eivät yleensä liiemmin parane pestessä ja silittäessä, joten ajattelin, että siihen voisi nyt keksiä jotakin raikastusta. Kangasmaaleja kun oli viime vuotisista askarteluista edelleen jäljellä, niin ratkaisu löytyi nopeasti. Maalit eivät tosiaan kestä vuosikaupalla tuoreena, joten parasta keksiä useampi käyttötarkoitus, jos meinaa hyötyä koko purkista! Käytin muuten Marabu Textil Plus-maalia. Siinä on valkoisenakin tarpeeksi peittävä koostumus.

Valitsin tietokoneelta sopivan fontin, käänsin sivun vaakatasoon, kirjoitin sanan love ja tulostin sen niin suurin kirjaimin kuin vain paperille mahtui. Leikkasin kirjaimet irti, laitoin tyynyliinan sisään pahvinpalan suojaksi ja tupsuttelin taas kangasmaalia... Vakkarit: kuivatus ja silitys ohjeen mukaan. Ai niin, tuo o-kirjain oli sellainen, että pidin yhdellä sormella o-kirjaimen sisustan päällä irti leikattua pyörylää. Sormet siinä menee sotkuun ja saa olla tarkkana, ettei sabloona tai se pyörylä liikahda tupsutellessa, mutta muuten ihan helppo homma. Ehkä ei olisi huono idea pyytää toista käsiparia avuksi. Miksi tuohon nyt sitten valikoitui juuri tuo sana? Mietin myös sanoja hope, joy ja mitä lie muutakin, mutta se meni nyt sitten näin. Ensi kerralla varmaan sitten jotakin muuta vaihteeksi. Mutta kyllä se rakkaus lopulta on ehdottoman tärkeä asia joulutunnelmassa monella tasolla. Pentatonix laulaa ihan ihanasti perheestä tässä joululaulussa:

  ----

When I checked my Christmas cushion covers in the beginning of December I found this simple red one, too. I must have bought it in Ikea once. Such cheap cotton covers don't normally get better by washing and ironing them, so I thought it called for a refreshing touch. Besides, after all the crafts last year, I still had more textil paint at home. Honestly, even if you close the jars well, they won't keep forever! The paint I used was a white one in Marabu Textil Plus brand. Not all white textil paints cover properly with one layer on a dark background, but this one seems to me one of the best white ones that are currently available.

At first I chose a font and turned the Word-page horizontal. I wrote the word love on it and printed it out as large as would fit on one page. Then I cut the letters out, placed a piece of cardboard inside the cushion cover to prevent any stains and simply stenciled the letters on it. Yes, I know, you must be wondering about that hole in O. I cut it out and just kept it in place with a finger while I stencilled the letter. It was bit tricky as I had to hold the page as well. It worked fine, but one just has to be extra careful not to let either of them move. (It might not be a bad idea to ask somebody to hold the word stencil still that you have free hands to keep the hole in place.) Let the paint dry and then iron it according to the instructions on the paint jar. Why did I choose the word love again? Well, I thought of hope and joy, etc. too, but then ended up with love. Love contributes to Christmas on many different levels. One of them is a family. I love the atmosphere in the Pentatonix song above!    

A Miniature Christmas tree

Koska kellarista löytyi edelleen muutama pikkuauto ja jostakin löytyi tuollainen miniatyyrijoulukuusi, lasikuvun alle syntyi nopeasti hauska pieni asetelma. Lumeksi laitoin merisuolaa ja sokerirakeita. Olisi se vaan nostalgista joskus hakea joulukuusi ihan oikeasta metsästä! Onneksi on oikeita kuusia kuitenkin tarjolla. Itseasiassa täällä on aika paljonkin valinnanvaraa. On montaa eri lajiketta, juurineen tai ilman. Me ostamme aina kuusen juurineen, koska tuntuu, että se kestää sisällä paljon kauemmin tuoreen näköisenä. Yritän yleensä löytää sellaisen, missä on pehmeät, litteät neulaset. Tänä vuonna onnistuttiin löytämään kauniin muotoinen kuusi ihan helpolla. Että ei tässä sen kummempaa kuusimetsää nyt sitten olisi tarvittukaan. ;)

----

Because we still had few toy cars in a box in the basement, I made a little miniature scene under the gloche. For snow I used simply coarse sea salt and sugar pearls. It made me think how nostalgic it would be to go and select a Christmas tree in the woods! Happily they do sell lots of trees here, too, in different sorts, sizes, with roots and without. I usually opt for a one with roots, because it just seems to keep up better with the warm room temperatures. When it comes to choosing the sort of the tree, I prefer one with flat, soft needles. This year we found a pretty one very easily. Actually much much easier than making a trip to the woods. ;)     

DIY: Christmas throw with memories

Jouluviltti tuli valmiiksi jo hetki sitten. En tainnut kertoakaan vielä, että itseasiassa se on pikkuisen myös muisto miehen mummosta. Aikoinaan, kun hänen jäämistöään siivottiin, sukulaiset antoivat minulle ison pinon valkoisia lakanoita ja pöytäliinoja, joita kukaan muu ei tarvinnut. Nyt käytin kankaita tähän peittoon. Ihanat, ommellut kuviot muutamassa kulmassa! Mummo oli ihan huipputyyppi. Vieläkin ajattelen mummoa, jos nyt en ihan päivittäin, niin aika usein kuitenkin. Asuimme opiskeluaikana hänen luonaan useamman kuukauden ajan vuodessa loma-aikoina. Sydämellisempää ihmistä saa kyllä hakea! Hänellä oli aina monta projektia menossa, mutta silti aina aikaa kaikille. Hän ilahtui aina kaikesta, eikä koskaan vaatinut keneltäkään mitään. Ne olivat ehkä ne piirteet hänessä, mitkä tekivät minuun suurimman vaikutuksen. Nyt on tämä joulupeitto ja mummo taas joka päivä ajatuksissa.

Tässä lupaamani DIY-ohje. Aluksi tulostin poron kuvia netistä ja leikkasin ne sabluunoiksi. Mustalla värillä tuputtelin sienellä kolme erilaista poroa kumpaankin päähän täkkiä. (Kuivattelu ja silitys värinkiinnitykseksi.) Sitten leikkasin taustakankaan myös saman kokoiseksi ja laitoin väliin ohuen vanun (Ikean ohutta vanutäkkiä). Kankaat ja vanun päällekäin kourallisella hakaneuloja, jotta kerrokset pysyivät kohdallaan. Sitten kirjontalangalla ompelin ihan peruspistoilla kiemuraisia viivoja reunasta toiseen. Siellä täällä viiva tekee sydämen muotoisen kiepin, joskus muuten vaan pienen kiepin ja yhdessä kohtaa sanan "love." Tikkaukset kiinnittävät siis kerrokset toisiinsa, eli kaksi funktiota samassa: koristelu ja hyöty. Kun tikkaukset olivat valmiina, ompelin ompelukoneella kanttinauhan päällispuolelta paikalleen (kaikki kolme kerrosta paininjalan alle). Sitten tikkasin käsin nauhan kiinni alapuolelta. Ei siinä sitten sen kummempaa ollutkaan. Muutama ilta meni näpertäessa, mutta tuollaisia juttuja pystyy hyvin tekemään samalla, kun katsoo vaikka tv-ohjelmaa tai höpöttelee samalla. Sopiva talvinen iltapuhde siis. 

----

I got my Christmas blanket ready some time ago. I don't think I told you yet that I used old material (white table clothes) that I had received when my husbands grandmother passed away some years ago. I love those old stiches in the corners! That grandmother was a really special person to both of us. I still think about her almost every day. As students we used to lodge for weeks and weeks during the holidays in her house. That generation had not had it easy, but she was amazing! She had a gift of being always thankful and content. Another thing that made a huge impression on me was that she never demanded anything from anybody. Now this Christmas blanket reminds us of her love every day. 

Then the DIY instructions as I promised you. At first I cut the material into right size. Then I printed out some deer pictures, cut them out in order to stencil the deers on the material that was the top layer. The textile paint has to dry completely and then be ironed on the reverse side to fix it so that it becomes washable. After that I attached the top material, filt and the material for the reverse side with handful of large safety pins. Then I used red embroidery thread to stich simple lines through the material. I did not even draw the lines because I thought it will just come out itself as I proceed. On one edge I stiched a word love, otherwise I made here and there couple of heart-shaped loops or just simple little loops to make the lines more interesting. The two-fold point of stiches was that they look cute, but they also attach the three layers of material together. A pragmatic solution thus and no extra stiches needed. ;) Finally I sew the bias tape on the front side of the material with a sewing machine and hand-stiched it on the back. It took me a couple of nights, but such free style stiches can easily be sewn while watching tv or chatting. That makes it a perfect December craft...   

Can't get it right every time...

Otsikko kuulostaa siltä, että epäonnistumset ovat harvinaisia. Hah, eivät kyllä ole. Kaikenlaiseen kun ryhtyy, niin ehtii turia tasaisin väliajoin. Viime vuonna eukalyptus-kranssit olivat kaikista näpertelyistäni omasta mielestäni ihan parhaimmat joulukoristeet. Nyt sitten kävi niin, että seuraavana aamua oli osa lehdistä ihan kuivaksi rypistyneitä. Ehkä eukalyptusta on useampaa lajia ja näköjään joku niistä ei ole ihan ideaali askartelumateriaaliksi!?! Tässä ja tässä viime vuotiset. Nyt kun niitä kuvia katson, niin onhan nuo lehdet hiukan eri mallisia... 

Entäs ne kaikki muut epäonnistumiset? Joulukoristukset on tällä kertaa noita nahistuneita kransseja lukuunottamatta onnistuneet ihan ok, mutta noin niinkuin yleisesti elämässä epäonnistumisten pelko on varmaan suurimmalle osalle ihmisiä ainakin hiukan elämää hidastuttava tekijä. Joskus sitä päättää jo etukäteen, ettei kannata edes yrittää, koska onnistumisprosentti vaikuttaa liian matalalta. Nyt olen kuitenkin alkanut hiukan miettiä sellaista asiaa, tämän kurssin inspiroimana, että taidan ottaa ensi vuoden yhdeksi kehitystehtäväkseni sellaisen, että teen joka viikko jotakin, missä en vielä ole hyvä. Siinähän sitä taitojaan voi kasvattaa, kun pyrkii sitä osaamista kohti, mitä haluaisi omistaa. Pitää vaan hyväksyä se, että ensimmäisellä, toisella tai ehkä kolmannellakaan kerralla ei välttämättä ylitä rimaa läheskään, mutta jossakin kohtaa sen on kaiken järjen mukaan kuitenkin tultava vastaan, jos vain tarpeeksi treenaa. Jokaiselle tietysti ne taidot, joita toivoo saavuttavansa ovat erilaisia. Silti, kuten kädentaitojenkin kehittämisessä, elämässä muutenkin voi aika usein oppia vain yrittämällä ja yrittämällä uudelleen, kunnes alkaa sujua. Tarttukaa haasteeseen, jos juttu yhtään osuu kohdalle. :)  

---

The headline sounds as if failures were rare around here... Ha, no, they are not rare at all. Doing crafts regularly has taught me that once in awhile, between all happy endings, there are also those that might even call for a trash bin. Last year I made few eucalyptus wreaths and loved them. Actually, from all the Christmas crafts I did last year, this and this were my big favorites. Well, this year I thought I'd make them again. When I woke up next morning, many of the leaves had dried up! I assume that there are different sorts of eucalyptus plants and not all of them fit for dry crafts... Now that I look at the photos from the last year I see that the leaves were indeed quite a different shape. 

What about other failures? Other than these wreaths all craft projects have so far ended well during this season, but thinking about life in general I assume that the fear of failure is for most people something that slows them down a bit. Sometimes one simply decides that it's not even worth trying because possibilities for success just seem too scarce. I decided to participate in this course.  It has made me think that I could make it my personal development project for the coming year to do each week one thing for a skill I am really not good at, but which I liked to learn to perform well. The reason for this is that probably after failing, or accomplishing it poorly, a certain amount of times, there will also come a moment when I will accomplish it successfully. Like with crafts, I assume that also in life many skills can be learned only by practising them. If this sounds at all like you, feel free to pick up the challenge! :)

DIY: Painting on wood

Tämä puinen tekstitaulu oli tämän syksyn ensimmäinen jouluaskarteluni. Meinasin melkein unohtaa koko jutun, koska ehdin antaa sen jo ystävän mukaan. Satuin syksyllä kaupassa sopivasti paikalle, kun myyjä oli raivaamassa tyhjää, puista viinilaatikkoa ja pummasin sen itselleni. Se olisi kuulema ollut menossa roskiin, joten sain sen mukaani ihan ilmaiseksi kansineen ilman suurempia nolosteluja pummauksesta. (Taputtelin itseäni olalle, että olipa aika saavutus, koska tarjoudun yleensä maksamaan jopa roskastakin, kun minua nolottaa niin kamalasti ottaa keneltäkään mitään ilmaiseksi...) Laatikolle löytyi heti käyttöä, mutta kansi jäi odottelemaan sopivaa aikaa ja ideaa. 

Tässä ohjeet pieneen DIY projektiin, jos kotoa löytyy jotakin vanerilevyn palaa tai laudan pätkää. Aloitin projektin piirtämällä hennosti lyijykynällä kirjaimet ensin pohjaksi. Sitten maalasin ne valkoisella askartelumaalilla ja pienellä sudilla, mutta jossakin kohtaa huomasin, että lopputuloksesta tulee parempi, kun hakee askarteluliikkeestä akryylimaalitussin. Useampi kerros tussilla, hiukan kuivattelua aina välissä ja lopuksi vapaalla kädellä nuo lumihiutaleet sopiviin kohtiin. Muuta siihen ei sitten tarvittukaan kuin hiukan punavalkoista pakettinarua ja porokoriste. Aika helppo ja nopea askartelu, josta saa kuitenkin aika näyttävänkin tarvittaessa.

Ja sitten mun tän joulukuun lempparibiisi. Tämä oli jo jossakin niistä videoista, mistä postasin aiemmin, mutta se on vaan ihan ihana.

----     

This wooden sign was my very first Christmas craft this year. I almost forgot it, because already week or two ago I gave it to a friend who came to visit us. Somewhere in October I happened to see how a sales person was tidying up the wine section and wanted to throw away an empty wine grate. I knew that was my moment and asked whether I could have it. (I was patting myself on a shoulder for such courage on my way home. My usual thing namely is that I would offer to pay money even for somebody's trash because I find it so awfully embarrassing to take anything for free...) I found immediately use for the grate itself and kept the wooden lid just in case I would get some idea to use it at some point.

Here are instructions for a little DIY in case you find a piece of wood somewhere. I began by drawing the letters with pencil. Then I painted them with a small brush and white acrylic art/craft paint. I realised at some point that it's easier to get the edges of the letters finer with a pen, so I bought in a craft shop a acrylic pen. Several layers of drawing, some time for drying in between and the letters looked good. Then I drew some snowflakes with a free hand and wrapped some red-and-white string around it and attached a little deer to it. Quite an easy DIY with a great effect.

And this is my this year December favorite song. It was sung on a background of one of the film clips I already posted, but I just can't stop listening to it.

A Christmas table cloth

Meillä on suuri ruokapöytä, mihin on melkein mahdotonta löytää pöytäliinoja. Kolme metriä kun tarvitaan, niin Ikea on sopiva paikka löytää halvalla pöytäliina kankaita, joita ei tarvitse varoa mitenkään erityisemmin. Nyt sattui silmään yksi pakka tuollaista joulukuusikangasta. Sitä oli varmaan myynnissä aika rajoitettu erä, kun missään ei näkynyt sitä sen enempää... Yleensä olen ommellut taitteet ympäri pöytäliinaa, mutta nyt päätin, että mitäs suotta, sehän riittää kun ompelee vain leikatut reunat. Sen verran selitystä siihen, (ettette nyt luule pelkäksi laiskuudeksi, heh) että metrin levyinen pöytä tarvitsee enemmän kankaanleveyttä kuin se perus 150cm, mitä normaalissa pakassa yleensä myydään. Siitä jos ottaa taitokset vielä ja laskee mukaan pari pesukertaa 5-6% kutistumisvaroituksella, niin liinan reunat ovat helposti pitkältä sivulta liian lyhyet. Päättelin nyt, että kukaan ei huomaa ompelematonta reunaa, mutta jokainen huomaa, jos liina on liian pieni. :) Hyvä tuli. Tuo kangas on muuten ihan mun joulutyyliä. Saattaa olla jopa ihan talvityyliäkin, koska kuuset ovat aika neutraaleja ja menevät ehkä melkein pääsiäiseen asti. Vaikka voihan se olla, että viimeistään helmikuussa ne alkavat näyttää enemmänkin joulukuusilta. Joskus neutraalitkin sesonkijutut tekevät sellaisia temppuja, että yhtenä aamuna vaan huomaa, että tämän aika on nyt täysin ohi. :) 

----

We have so large dinner table that it's almost impossible to find ready-made table clothes for it. Because three meters of material is needed I prefer shopping it at Ikea. For their prices one does not need to take the table cloth too seriously. This material was in their currect Christmas collection. Usually I sew all the sides, but now I thought that perhaps it's enough to sew only the cut ends. So that you don't think that was purely lazyness on my part, I will explain why I did that. The table is 100cm wide. Most material comes with 150cm width. When you turn the edges you loose at least 5cm fom the width. Then you wash the table cloth a couple of times and it shrinks 5-6%. Doing the math is not necessary. I guarantee that the width is no longer what you hoped it to be. So, I reasoned that probably nobody pays attention to the edge, but everybody sees if the table cloth is too small. ;) Anyway, I was happy about how it turned out. That material is anyway totally matching to my Christmas style. Perhaps even to my winterstyle, because the Christmas trees are rather neutral and will probably still look good almost until Easter. It may of course happen that they begin to look more Christmassy at some point in February. Some seasonal things play tricks like that. :)

Outside my comfort zone

Löysin pari viikkoa sitten yhdestä sellaisesta entisajan rautakaupan tyylisestä paikasta (mistä löytyy kaikkea, mitä ei keksisi edes etsiä) pieniä led-valosettejä. Myönnän, että olin hiukan skeptinen. Muutama vuosi takaperin sellainen pieni valosarja imaisi nimittäin monta patteria tyhjäksi vajaassa kahdessa tunnissa. Nyt täytyy kuitenkin sanoa, että jotakin kehitystä on led-valojenkin osalta tapahtunut. Patterit kestävät viikon verran, vaikka kyse on kahden euron valosarjasta!!! Sen verran poikkesin tavanomaisista rutiineistani, että kieputin valosarjan kiemuraiseen oksaan... hah, en tiedä olenko ainoa, joka etsii aina jonkinlaisia symmetrisiä linjoja kiemuraisten sijaan! Ripusteliin siihen sitten vielä kaikenlaista kivaa, mistä mikään ei varsinaisesti mätsää mitenkään toisiinsa. Muuten kuin sen puolesta, että minä tykkään niistä kaikista. Yleensä kyllä erikseen, mutta tuo valojen kiemurakieputus varmaankin vapautti jonkinlaisen sisäisen minän, hahah. 

Löysin muuten kirpparilta käsinommellun tyynyn. Alkuperäisessä lookissaan se oli aika järkyttävä näky, mutta ajattelin, että villapesuohjelman ja ompelukoneen kautta siitä saattaisi tulla hieno talvityyny. Likaisuus on kyllä se osuus kirpputoreja, minkä kanssa joudun aina hiukan koetukselle, mutta pesukonehan se pahimman työn tekee, kunhan vain ensin saa pinsettiotteella kannettua hienoudet kotiin asti... Villapesuainetta laitoin vahingossa niin paljon, että tyyny vaahtoaisi varmaan vieläkin, jos se kastuisi uudelleen, mutta tuoksu on nyt mitä mainion ja uusi sisätyyny sen tietysti pitääkin ihan raikkaana. Siitä tulee jotenkin mieleen Anthropologie-tyyli, vaikka ei siinä suorastaan mitään samaa ole. Kuvio ja materiaalikin on joka tapauksessa taas kohtuullisen hyvin tätä päivää. 

----

Some weeks ago I found a set of fairy led-lights. I admit that I was rather sceptic as I realized that the set was powered by batteries... Some years ago such lights exhausted batteries in such a speed that it felt criminal to create such environmental waste! I must say now after couple of weeks of experience that some technical improvement has indeed taken places during the time I have avoided all battery powered Christmas stuff. Though these lights cost only couple of euros, they seem to hold forever! I diverted from my usual desire for symmetry and rhytm and wrapped the set of lights around a large twig with red berries. I guess that freed my inner self or something, because I then proceeded to hang all sorts of Christmas decorations to it as well. The only thing that connects them together is that I like them all. Usually separately though, but hey, who says we have to always think inside the box, ha.

I also found a hand made cushion in a second hand shop. In the original look it was rather awful, but I thought that running a wool wash program and using a sewing machine could probably work wonders. Dust and dirt are always my challenge with the second hand treasures. I don't think I can ever get used to it though I dearly love the stuff I find... For this pillowcase I used so much wool wash detergent that it would probably still begin to bubble if it got wet again, but now it's fresh and smells so good. A new pillow inside is obviously quite an essential part of the project, too. The cushion makes me think of Anthropologie style, though probably there isn't anything 100% similar to it. The pattern and strucutre, however, seem quite up-to-date again.  

Banana bread & co.

Banaanikakku. Se on sellainen hyvänmielen talviherkku. Sopii myös joulun aikaan hyvin, kun mausteet on mukana ja makeuttakin sopivasti. :) Ohjetta ei liene tarvita laittaa. Pahvivuokia kun käyttää välillä, niin voi ensin syödä toisen kakun itse, heh, ja sitten helposti ilahduttaa muitakin viemällä toisen kakun tuliaisiksi tai vaikka työpaikalle herkkupöytään. Meidänkin työpaikalla on joulukuussa vähintään kerran viikossa jotakin ohjelmaa, mihin saa kantaa herkkuja mukanaan... Hauska aina maistella muidenkin leipomuksia. :) 

Tänään työpaikalla on tiedossa joulukonsertti, joten sinne on suunta illan tullen. Konsertti on aina loppuvuoden kohokohta. Viime vuosien aikana yleisömäärät on kasvaneet reippaasti. Se on kiva juttu! 

----

Banana bread. That's a winter delicacy with all the spices and sweet flavour. :) I suppose that no recipe is necessary for such a simple and common cake pattern. Using paper forms makes it easy to eat one cake, hah, and make somebody else happy with the other one. We have plenty of such opportunities to share sweet baked goods at my work in December. Besides the joy of sharing, it's always fun to get to taste what others have made. :)

Tonight we'll have a yearly Christmas concert. It's one of the high points of the fall semester. Last couple of years we have had quite an increase in the amount of audience attending to the concerts. That makes us really happy!       

Christmas napkins

Meillä kuluu paperiservettejä pakettikaupalla. Tykkään käyttää niitä usein arkenakin, joten paketit tyhjenevät aina aika vauhdilla. Siksi ostankin niitä useimmiten Ikeasta. Siellä on hinta-laatusuhde paperilautasliinojen suhteen ehdottomasti kohdallaan. Tänä vuonna on ollut tarjolla muutamaa jouluista kuviota, joista tykkään kovasti. Harmitti vaan, että kumpaakaan printtiä ei näkynyt kangasosastolla metritavarana. Varsinkin tuo valkopohjainen olisi ollut ihan täydellinen pöytäliinaksi! Löysin kyllä sitten muuta, mutta siitä seuraavalla kertaa...

----

We are quite heavy users of paper napkins... I like to make a dinner table look nice during the week, too. It just feels more enjoyable. Often I buy the napkins in Ikea, because their price-quality relationship is great. This fall they have had couple of nice Christmas prints, too. It was pity though that neither of them was sold as material for sewing. Especially the white one would have made a perfect Christmas table cloth! I did find something else though, but that's for the next post...  

How much porridge can you eat?

Kuinkakohan monta kattilallista riisipuuroa voi syödä? Nyt on vasta joulukuun alku ja olen keittänyt jo kaksi suurta padallista. Tyttö inhoaa kaikkia muita puuroja, mutta riisipuuro menee aamuin, illoin ja välipalanakin... siksi suuret kattilalliset, jääkaapitukset ja mikrolämmitykset. Ja paljon kanelisokeria päälle.

Oletteko nähneet tätä saksalaisen ruokakaupan joulumainosta?

 

----

I'm starting to wonder how many pots of rice porridge one can eat? It's only beginning of December and I have already cooked two huge pots of it. Our daughter dislikes all other sorts of porridges, but this one is perfect for a breakfast, evening snack and anything in between... Always with cinnamon and sugar. She definitely proofs herself as a real Finnish kid in December. :)

Did you already see that advertisement from a German supermarket Edeka?

I just love this film clip

Holiday Movie 2015

Lexingtonin filmiklipit on niin mun suosikkeja. Tässäkin on ihana tunnelma! Juuri sopiva toisen adventtiviikonlopun aloitukseen...

---

I just love all film clips by Lexington. This one has such a beautiful feeling to it! It's just perfect to begin the second advent weekend...

Red stitches, candy cane bias tape and a potential cartwheel

Jouluvilttikin valmistuu pikkuhiljaa. Tikkaukset on ihan kotoisan yksinkertaiset, peruspistoilla tehdyt. Tarkoituksena luoda hiukan alppitunnelmaa. Löysin reunoihin ihan polkagris/karkkikeppikanttinauhaa ja ilahduin ihan kamalasti... Jos olisi leveämpää löytynyt niin olisin varmaankin singahtanut kärrynpyörän kaupassa. Ehkä hyvä, ettei löytynyt. Olisin varmaankin viettänyt kokonaisen joulukuun sängynpohjalla toipuessa niin suuresta riemusta. En muista kertoneeni siitä, että muutama vuosi sitten sanoin tytölle voivani näyttää mallia, miten käsillä seisotaan. Kylmiltään tietysti, kuka sitä nyt sellaiseen lämmittelyä on ennenkään tarvinnut. Ei onneksi käynyt kovin pahasti, mutta jälkiviisaana sanoisin, että jos viime kerrasta on kulunut pari kymmentä vuotta, niin saattaa kannattaa ainakin ihan vähän harkita ennen kuin ponnistaa. ;)

----

My Christmas blanket is getting ready little by little. I have been stitching it totally freestyle. The purpose was to have an alpine note to it. I found some candy cane bias tape for the edges and got totally exited about it! Had I found few inches wider bias tape I might have done a happy cartwheel right in the shop. Perhaps it was good that I didn't find that though. A cartwheel would have probably demanded couple of weeks of physical recovery... I don't think I ever told you that some years ago I said to my daughter that I can show her how to do a handstand. Just like that. Who needed ever to do any warm-up before such a little exercise? Well, fortunately I didn't end up at the doctor, but it's probably unnecessary to propose that if the last time you did it was some twenty years ago, some warming up might not be as silly as it sounds. ;) 

Gingerbreads and cookie size stars

Ensimmäiseksi adventiksi on aina leivottava ensimmäinen erä herkkuja... perinteet kunniaan. Joulutortut ovat tässä kohtaa yleensä pienenpieniä keksin kokoisia. Käytin tällä kertaa piirakkapohjaksi tarkoitettua lehtitaikinaa, mikä on hiukan vähemmän lehtevää ja enemmän voitaikinan makuista. Leikkasin palat ehkä n. 4x4cm kokoiseksi. Aikalailla saman kokoisia tulee, kun leikkaa normaalikokoisen torttulevyn neljään osaan. Juuri siis sopivia suupaloiksi ja välttää torttuähkyn tässä kohtaa joulukuuta. Marmeladiksi olen tottunut käyttämään paikallista luumuhilloa, mikä on vetisempää. Se kuohuu yli, mutta maistuu itseasiassa kevyemmältä ja makeammalta kuin se perinteinen luumutahna. 

Luulenpa, että monen suomalaisen suuhun meidän versiot perinteisistä herkuista ei ihan osu kohdalleen, mutta itse olen iloinen siitä että vuosien aikana on totuttu soveltamaan. Jossakin kohtaa varmaan huomasin, että ulkomailla elää mukavammin, kun ei kaikessa ota yhtäläisyyttä, tai sen puutetta heh, liian tosissaan. Mutta entäs se sitten, kun eilen laulelin autossa Sylvian joululaulua ja jo parin säkeen jälkeen meinasin alkaa itkemään. Parempi varmaan, jos sitä ei laulaisi ollenkaan. Joulut on hyviä jouluja muuallakin, mutta siitä laulusta tulee aina ihan kamalan kaihoisa olo johonkin vanhan aikaan, vaikkei kukaan enää edes asu missään pirtissä pienoisessa ja sitä paitsi ne samat tähdet loistaa tännekin. Ainakin silloin, kun ei ole liian lähellä kaupunkia. Ehkä joku muu ulkosuomalainen rakastaa sitä laulua ja sen tuomaa tunnelmaa, mutta minulle tulee aina (melkein kyyneleinen) kapina, että minä en kyllä suostu miksikään häkkilinnuksi. ;D Runolla on tietysti alkuperäisenä ihan erilainen merkitys kokonaisuudessaan, mutta lauluthan koetaan niinkuin ne koetaan ja jokaisella on oma tulkintansa.

----

We have a family tradition that we always bake our first gingerbreads and some Finnish Christmas "stars" for the first advent Sunday. This time I often make the stars cookie sized, because to be honest that dough is rather rich and it's not necessary to start overeating at this point of December yet. ;) In Finland the plum marmalade is more solid kind, but I'm happy with the local one though it's clearly not meant for baking. I have lived abroad too long to take resemblances too seriously. 

Funny enough, I was driving in a car and singing some extremely melancholic ancient Finnish Christmas carol yesterday. It's the one that always brings me almost into tears, because it sounds that a Christmas can only be real when you are in Finland with lots of snow. The song says that even the stars shine brighter there. Yes, there's bit of truth to that because it's darker there in the winter season and Finland is less densly populated which means that there is less artificial light to blend the starlight... But other than that they are precisely the same stars that shine here, too, and all my Christmasses abroad have always been wonderful, except the very first one almost twenty years ago. That was quite awful, but I guess it was the just because it was a shock to the system. That makes me think that perhaps the poet must have written it on his very first Christma abroad. ;) Actually the poem has nothing to do with that, but that's what it always makes me think and I guess we are all free to experience music intuitively the way we do.

DIY: Framed advent calendar

Tänä syksynä on tullut usein vastaan kuvia kehyksistä, joihin on kiinnitetty kanaverkko. Siitä tuli mieleen, että adventtikalenterin paketithan saisi siihen sopivasti roikkumaan. Kehyksen tyhjentyessä pakettien tilalle saa laitettua joulukortteja tai muuta mukavaa. Varsinainen multipurpose-kehys siis! 

Tuumasta toimeen. Kolme kirpputorikierrosta kauniin, vanhan kehyksen toivossa. Turhassa toivossa siis. Lopulta muistin, että meillähän on kellarissa jossakin sellainen lattialistansahausmuotti, vai mikä lie se oikealta nimeltään on. Mies ja minä, keittiöjakkara, mitta, kaksi vanhaa sahaa ja pari metriä listaa. Joka kerran, kun jotakin näperretään ollaan samaa mieltä siitä, että joskus voitaisiin ostaa kuviosaha. Sille olisi käyttöä. Haaveilen Bosch-merkkisestä vihreässä salkussa. Joskus täytyy vaan kävellä kauppaan ja toteuttaa se idea. Mullehan ei makseta mainoksesta, mutta oikeesti ne Boschin salkkumallit on loistavia. Meillä on porakone ja niittauspistooli sellaisissa. Työkaluthan on kaikki niin huonon muotoisia, että ilman verstasta (tai niitä salkkuja) niiden säilyttäminen on sotkuista hommaa.

DIY osuus tässä on siis se, että sahaa neljä saman pituista listaa, joiden päät on kaikki 45 asteen kulmassa. Suorakulmionkin voi tietysti tehdä, mutta kehyksen koko kannattaa mätsätä kanaverkon leveyteen. ;) Hiotaan sahauspintoja hiukan. Sen jälkeen niitataan osat kulmista kiinni. Siinä tarvitaan kaksi käsiparia, jotta kulmista tulee tiukat ja suorat. Kehyksen taakse me niitattasimme kulmat monesta kohtaa, mutta etupuolelle laitettiin huomaamattomammin vain kaksi niittiä. Sen jälkeen leikattiin kanaverkko hiukan kehyksen sisusta suuremmaksi ja niitattiin sekin paikalleen. Reunoista kannattaa katsoa, ettei jää teräviä kohtia raapimaan seinää. Lopuksi kiinnitin varmuuden vuoksi vielä sellaiset huonekalujen jalkoihin tarkoitetut huopatarrat kaikkiin kulmiin kehyksen taakse, jotta kanaverkko ei osu suoraan seinään. Arvelin sen nimittäin jättävän jälkiä. Sitten vain paketit paikalleen.

----

I have lately seen photos of frames with chicken wire everywhere. I thought that such a thing could solve the advent calendar dilemma this year. I began with three rounds of secondhand shopping, but did not find any pretty old frame. Then I remembered that we have a little tool somewhere in the basement to sow 45 decree corners... I had couple of meters of chicken wire from some earlier project. One peek to a wood store, and voilá, my husband and I were ready for a Christmas craft! I admit that I am always more ready than him when it comes to any craft projects, but he just loves me. :) 

DIY part goes as follows. Sow four even long pieces of wood so that the ends are cut in 45 decrees. I'm certain there's a better way to put it in English, but I have no time to google better wood working phrases today, sorry! For the measurements check out the width of the chicken wire you plan to use. Assemble the pieces to make a frame by using electric tacker. We did multiple shots on the back, and just few in the front to guarantee stability. Then cut the chicken wire to slightly larger than the opening of the frame. Use tacker to attach it on the back. Turn the sharp edges toward the frame so that they don't leave marks on the wall. Even we did that I still clued to each corner on the back a filt sticker (meant for the legs of the furniture) to make sure that the wire won't scrape the wall. I'm sure that little extra effort will pay itself back in January, hah! Finally, I attached the presents with some ribbon.  

DIY: The Advent candles

Niin se ensimmäinen adventti lopulta tuli! Tänä vuonna se ei edes ehtinyt yllättämään, koska aloitin joulun odottamisen jo lokakuussa. ;) Kynttilät koristelin printtaamalla pieniä, erilaisia poroja netistä, leikkasin ne ja liimasin paikalleen valokuvatarroja apuna käyttäen. Oli hiukan turhan monimutkaista näpertelyä, joten jälkiviisaana sanoisin, että kuvan liimaaminen lasiin onnnistuu hiukan helpommin, jos käyttää mustaa tarraa. Mutta mistäs sitä sellaista silloin nopeasti saa, kun inspiraatio iskee. ;)

Oli kyllä ihana rauhallinen adventtisunnuntai. Leivottiin tytön kanssa pieniä torttuja ja ensimmäinen annos piparitaikinaa. Käytin vaihteeksi paikallista siirappia, mikä on tehty päärynästä ja omenasta. Toimi ihan hyvin, vaikka koostumus olikin enemmän hyytelömäinen. Jouluruokiin se ei kyllä sovellu, mutta saatiinpahan ensimmäiset piparit uunista ulos. Mies kävi katsomassa jalkapallomatsin ja tuli onneksi takaisin kokonaisena. Oli kuulema ollut extra paljon järjestyksenvalvojia sekä poliisista, että armeijasta. Vuoden turvallisin peli siis. ;) Illalla vielä pelattiin Scrabblea ja herkuteltiin yhdessä. Mikään ei voita talvista perheiltaa!

----

This year the first advent did not surprise me as I began waiting for Christmas already in October! ;) I decorated the advent candles with black shadows of little deers in different postures. I managed to do mine in a bit more complicated way because I did not have ideal supplies at hand when the inspiration carried me away, but this craft is easest if you use e.g. blackboard sticker. Draw the pictures on the back, cut them out and clue them to the right spots. 

We had a beautiful and calm first advent Sunday. We girls spent it baking some ginger bread and just hanging out together. My husband went to see a football match and came back safely. There had been enough people for security, both police and army forces, which probably made it the safest match of the year! ;)