Mikä viikonloppu

Kaksi asiaa, mitkä toteutuivat lauantain toiveista, olivat tulppaanikimppu ja se lasagnen lämmitys. Itse en tosin edes ehtinyt syömään sitä, mutta muut lämmittivät itselleen annokset.

Aamupalan jälkeen tyttö valitti, että joutuu jatkuvasti raapimaan päätään. Lopun voi tietysti arvata. Tarkistin, mistä kutina johtuu ja löysin täitä. Pipo tiukasti päähän ja apteekkiin. Viikonloppuisin päivystää vain yksi, joten matkaa tuli sinnekin melkein puoli tuntia suuntaansa. Saimme täishampoon ja tuumasta toimeen. Kaikki petivaatteet pyykkiin, takit, pyyhkeet... En tiedä, mitä ihmettä ajattelin lauantaiaamuna, kun puolittain valitin niistä kahdesta koneellisesta silitettävää! Yhtäkkiä määrä vain moninkertaistui. Kuvittelimme paikantaneeni tartunnan, mutta koska siitä ei ollut varmuutta, jouduimme pesemään paljon enemmän vaatetta jne, siltä varalta, että täit olivat tulleet jo aikaisemmin... Enkä minä siinä paniikissa tietenkään kyennyt muistamaan, mitä kukaan on edes pitänyt viime päivinä päällään, joten tuntui varmemmalta vain pestä ja pestä. Mies pakkasi osan pyykeistä ja lähti pesemään niitä muualla, niin että saisi ne kuivurissa kuivattua nopeasti. Hiusten pesemisessä ja kampaamisessa, pyykinlajittelussa ja pesemisessä kului päivä nopeasti.

Mies päätti leikata hiuksensa pari milliseksi, jotta jos jotakin löytyisi, ne olisi helposti häädettävissä. Ideana hyvä, koska hänen hiuksensa muistuttavat lampaanvillaa. Hiustenleikkuri lakkasi hyvin nopeasti toimimasta, mutta ei leikkaamista voinut kesken jättää. Jouduin lähtemään kauppaan hetkeä ennen sulkemisaikaa hakemaan uutta konetta. Vertailin muutaman minuutin ja ostin sen, mille luvattiin 10 vuoden takuu koneen suhteen. Huomasin kauppaan lähtiessäni, etten ollut ehtinyt syödä aamupalavoilevän jälkeen koko päivänä mitään...

Sitten iski flunssa. Eilen pestiin tytöltä hiukset vielä kaksi kertaa uudelleen, itseltäni pesin varmuuden vuoksi ja solidaarisuutta osoittaakseni toistamiseen, vaikkei minulla (eikä miehellä) alunperinkään ollut hiuksissa mitään. Vaikutusaikaa odotellessa laskimme ammeeseen vettä ja teimme yhdessä jalkakylvyn Pekka Töpöhäntää lukiessa. Muutama tunti taas kului kammaten. Väliajat edelleen pyykkiä pesten. Mies imuroi kotona ties monennettako kertaa, vei taas osan pyykeistä muualle pestäväksi ja huolehti samalla reissullaan auton imuroinnista...

Tänä aamuna ei löytynyt keneltäkään yhtään mitään, mutta vieläkin kutiaa ihan psykosomaattisesta syystä. Itsekin flunssaisena jäin koululaisen kanssa kotiin. Hän oli liian flunssainen palatakseen kouluun ja toiseksi siellä on sellainen sääntö, ettei täipäitä saisi sinne viedä. Rauha on taas maassa, mutta vielä on hiukan pestävää. Osa tavaroista on suljetuissa muovipusseissa odottamassa käyttöön ottoa, mutta muuten uskalletaan jo hengittää. Huumorintaju on vieläkin asian suhteen ihan hukassa. Minua inhottaa edelleen koko juttu ja siksi kutisen pelkästä ajatuksestakin...