Sunnuntaina kuvailin metsässä sammalta. Sekin kuuluu kestosuosikeihini. Jotakin valeaakin tuossa viimeisen kuvan rungossa näyttää kasvavan, mutta en tiedä kelpaako se jonkin sortin jäkälästä.Sammaljuttuja miettiessä tuli mieleen, että en ole nähnyt täällä ikinä missään kunnollista jäkäläkasvustoa. Tarkoitan nyt sellaista kunnollista kivien ja kallioiden yli kasvavaa vaaleaa, harmaata mattoa. Lapsena kävimme metsässä, missä vanhempien kerätessä marjoja me lapset rakensimme kepeistä kotaa, jonka peitimme jäkälällä. Myöhemmin opin, ettei jäkälää sillä tavalla saisi repiä maasta irti, kun se kasvaakin niin hirmuisen hitaasti...
Koulussa minulla oli mukava biologian opettaja. Jotkut opetukset tallentuivat opettajan innostuksen myötä muistiin pitkäksi aikaa. Yksi sellainen yksityiskohta oli oppitunti jäkälästä, joka jäi mieleen hyvänä indikaattorina ilmansaasteiden suhteen. Jos on saasteita, luonnosta häviää ensimmäiseksi naava, joka on kaikista herkin jäkälälaji. Sen jälkeen pikkuhiljaa myös muut jäkälät vähenevät... Se ei jäänyt mieleen, että kasvaako jäkälä alunperinkään keski-Euroopassa, vai onko se vain pohjoisen luonnon tuote.
Ei siis havaintoja jäkälästä, mutta sammalta löytyi senkin edestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti