Lumen loput, kalenteri ja joulukuusi

Kävimme läheisellä ulkoilualueella sunnuntai-iltapäivällä. Lumi on jo suurimmaksi osaksi menneisyyttä. Lisää saattaa olla tulossa muutaman viikon kuluttua, mutta toistaiseksi ainakin viimeistä viedään.

Tänään päivä kuluu oppilaiden esseitä korjaillen. Toisella aivonpuoliskolla mietin samalla joitakin luentoja, mitkä ovat vielä prosessissa. Tuntuu levänneeltä, joten se on hyvä taustatunnelma tähän vuoden alkuun.

Yritän päässäni jäsentää kevättä. Vielä en ole ehtinyt siirtää yhtään ajatusta virallisesti kalenteriin asti, mutta se kuitenkin jo odottaa valmiina. Etulyöntiasema moneen muuhun vuoden alkuun nähden, koska yleensä ostan kalenterin vasta helmikuussa, kun ne ovat alennusmyynnissä.

Miksikö? Siksi, että elän mieluiten vain ajatuksissa eteenpäin ja kirjaimellinen aikakirjan pito kulkee minulla luontaisesti vain maks. kaksi viikkoa eteenpäin. Nyt ajattelin tehdä eri tavalla, koska viime syksystä tuli hirmuinen stressi juuri kalenteristressin välttämisen vuoksi. Joululoman ajan mietittyäni tulin siihen tulokseen, että jos suunnittelee kalenterin niin, että siihen kirjaa myös vapaat, se ei tuntuisi ihan niin kamalalta. Ai niin, kahdenviikon teoriasta ei ole ikinä ollut minulle huomattavaa haittaa. Pääosin siksi, että olen naimisissa saksalaisen kanssa, joka muistaa ulkoa kalenterit sekä monta kuukautta takaperin, että myös etuperin, joten olen aina voinut päivittää "ajatuskalenteriani" kysymällä.

Aamuhämärässä nautin vielä jouluvaloista viimeistä kertaa. Joulukuuselle koittaa nimittäin tänään loppu. Roskamiehet kuulema hakevat joulukuusia muutaman viikon aikana joka tiistaiaamu. En halua odottaa ensi viikkoon. Nyt tuntuu oikealta lopettaa joulunvietto tältä erää.

Ai niin, ja ehdin jo tehdä vuoden ekat möläytykset. Niin sitä pitää, se opettaa kai nauramaan itselleen jo heti vuoden alkuun. Olisin toivonut helmikuuta tai loppuvuotta mieluummin, mutta mitäpä seepra raidoilleen mahtaa.