Se on sitten musta

Viikonloppuna sain lopultakin maalattua keittiöjakkaran viimeistä kertaa. Ajattelin, että musta kun nyt innostaa, se olisi sopiva koekappale. Ostin keittiöjakkaran jo varmaan kymmenen vuotta sitten Ikeasta. Niitä samoja näkyy olevan vieläkin myynnissä. Alunperin maalasin sen valkoiseksi, mutta nyt tässä mustabuumissa jakkara tuntui sopivalta kokeilukohteelta.

Aika ryhdikäs lopputulos ainakin omasta mielestäni. Musta kuitenkin vaatii aina muuta väriä ympärilleen, tai muuten siitä tulee hirmuisen kylmä ja kova vaikutelma, joten ei tässä ole aikomus kaikkea mustalla maalata. Se sopii mielestäni korostusväriksi pääväriä paremmin. (Muutama muukin idea on ajatusmyssyssä.) Alun perin tarkoituksena oli mattapintainen musta, mutta sitten ostin vahingossa puolikiiltävää maalia. Tumpeloin siis purkin ostossa, kun luotin mattapintaiseen maalipurkin kanteen lukematta purkin kylkeä, mutta eipä tuo jakkara nyt niin huonolta näyttänyt, että uuden maalipurkin osto olisi kannattanut. Kiiltäkööt rauhassa.

Posliinipurkki, joita löysin kerralla kaksi, on kirpputorilöydös joulukuulta. Oivalliset säilytyspurkit mustalle teelle ja Senseo-kahvi"pad"eille.

Kiitos ruokatuntiseurasta, roomalaisten yhteiskunnallinen elämä kutsuu taas... (Uudet luennot työn alla, joten pieni ylimääräinen lukeminen on paikallaan.)