Astiakaappi

Löysin lopultakin unelmieni astiakaapin osto- ja myyntiliikkeestä. Etsimiseen meni useampi kuukausi, mutta ennen joulunalusviikolla lopulta lykästi. Tavallisesta kaupasta olisi tietysti löytynyt nopeammin, mutta tähän liittyy hiukan vakaumusta.

Edellisessä asuinmaassa, sillä suunnalla, millä satuimme asumaan, ei juurikaan ollut kunnollisia kirpputoreja ja vanhan tavaran liikkeitä. Jouduimme ostamaan melkein kaikki huonekalut uutena. Minua harmitti joka ikinen ostos, siksi, koska aina kuvittelin, että olisin löytänyt kirpputorilta jotakin mieleisempää, jos vain jossakin olisi ollut kirpputoreja kierrettäväksi.

Nyt asumme maassa, missä kirpputoreja ja vanhan tavaran myyjiä on. Niitä on niin paljon, että täältä viedään jatkuvasti vanhaa tavaraa ja antiikkia muuallekin Eurooppaan. Kaikki itseään kunnioittavat antiikkikauppiaat ympäri mannerta kiertävät täkäläisissä kaupoissa täydentämässä valikoimaansa... Eli minulle ei tule mieleenkään hakea uutta huonekalua esim. Ikeasta tai jostakin vastaavasta liikkeestä. Samaan hintaan ja usein jopa hiukan halvemmalla, saa vanhaa, joko jo valmiiksi kunnollista tai korjattavissa/lakattavissa/maalattavissa olevaa. Kaupan päälle saa jännityksen siitä löytyykö jotakin ja mitä se sattuu olemaan.

Vanhoissa huonekaluissa on sellainen piirre, mitä uusissa massatuotannon huonekaluissa ei ole. Ne on yleensä ottaen tehty kunnon materiaaleista. Siksi ne kestävät uudelleen käsittelyn, jos ne alkaavat tympäistä. Se on toinen osa filosofiaani. Kaiken pitää olla muuntautumiskykyistä siltä varalta, että maku muuttuu tai tulee muuten vain uusi idea mieleen.

Olen niin onnellinen uudesta kaapistani. Se kotiutui ihmeellisen helposti. Se näytti heti siltä, kuin olisi seissyt koko ajan omalla paikallaan. Ostin oviin uudet nupit ZARA Home -kaupasta. Siellä on aina kauniit valikoimat. Tyttö oli mukana ja aikamme vertailtuamme olimme näistä hopeanvärisistä yhtä mieltä.