Eteinen on sellainen paikka, minne tuntuu kerääntyvän jatkuvasti jotakin. Osittain se on selitettävissä sillä, että yleensä kotiin tullessa kädestä on laskettava jonnekin ainakin avaimet ja kännykkä. Usein jotakin muutakin.Meillä eteisen etu on valoisuus. Vaikka se on keskellä asuntoa, se on aina valoisa, koska kaikki ovet aukeavat juuri eteiseen. Siinä samassa asiassa on kääntöpuoli. Eteisessä ei ole ainoatakaan ehjää seinää. Itseasiassa yhteensä sileää seinäpinta-alaa on vain ehkä noin kaksi metriä. Siinäkin saatan hiukan liioitella. Mikään kohta yhteenlasketusta kahdesta metristä ei kuitenkaan juuri auta säilytystilan suhteen, koska ne metrit ovat sellaisissa kohdissa ja niin jaoteltu, ettei niihin mitään suurempaa säilytyskalustetta voi kuvitellakaan. Eteisessä laskutilana on miehen isoisän vanha "lehtihylly," jossa on kulhoja, koreja ja rasioita. Ei paras ratkaisu, mutta ainoa, josta on edes jonkinlaista hyötyä.
Viime viikolla löysin kirpputorilta pienen ja vanhan Wedgewood-kulhon. Siinä on lasituksen alla pienenpieniä halkeamia ja se on värjääntynytkin, mutta siinä oli jotakin sympaattista. Ei se oikeastaan edes sovi eteiseen, mutta kun kotiin tullessa laskee siihen avaimet tai kännykän, sitä katsoessa tulee hyvä mieli. Jotakin erityistä siinä siis on, vaikka se onkin ilmiselvästi jättänyt täydellisyyden taakseen jo kauan sitten. Ehkä se siinä on juuri se sympaattisin puoli. Se ei tärkeile. Se vain on sellainen kuin se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti