Välitila ja B-vitamiini

Ulkona sataa vettä. Tihkusateena. Lämpöasteita on +6. Jätin silti muutaman "joulukoristeen" paikalleen. Lisäsin maanantai-iltana muovisten lumihiutaleiden joukkoon myös virkatut. Kuusi lähti. Olohuone tuntui ihan tyhjälle, kun jouluisimmat koristeet oli raivattu rasioihinsa. Siksi lumihiutaleet. Se on aina minusta hiukan omituista, että joulun jälkeen tekee kovasti mieli raivata koristeet pois, mutta kun sen tekee, jääkin hiukan tyhjä olo. Ehkä se johtuu siitä, että ulkona valo on vielä niin kylmää ja päivät edelleenkin lyhyitä. Sellainen utuinen välitila. Kuusesta vielä sen verran, että unohdin kokonaan kastella sitä, joten viimeisinä päivinä se hiukan kellastui alaoksistaan. Raivaaminen oli kuitenkin helppoa, koska se ei varistanut neulasia ollenkaan.

Ostin viime viikolla B-vitamiinikuurin. Ajattelin tehostaa sillä ajatustyötäni. Huomasin eilen illalla, että olin koko päivän pitänyt eriparisia korviksia. Sukat ja kengät ovat onneksi sattuneet aina pareittain. Varsinkin kenkien suhteen se on "epävirallisessa B-vitamiinivajeessa" aika hyvin, koska minulla on eteisessä vierekkäin kahdet 100% samanlaiset harmaat ja ruskeat talvisaappaat. Tai mistäs sitä tietää, että en vain ole itse sattunut huomaamaan. Jos niin joskus käy, niin toivon, etten ehkä huomaakaan. Minua kun tuollaiset omalle kohdalle sattuvat höperöinnit enemmänkin häkellyttävät kuin huvittavat. Mies on siinäkin asiassa aika paljon minua rennompi. Hän nauraa helposti sekä itselleen, että myös muille. Ei kuitenkaan pilkallisesti ikinä, vain rehellisen huvittuneena.