Seurustelua

Eilen oli kulunut 14 vuotta siitä, kun aloimme seurustella. Sain kimpun valkoisia ruusuja - taas kerran yllätyksenä, koska minä en muista minkäänlaisia päivämääriä muutamien syntymäpäivien lisäksi. En muista, vaikka kuinka yrittäisin. Olen kuitenkin alkanut huomata, että mies on vain iloinen siitä, että voi yllättää minut useamman kerran vuodessa niin etten osaa sitä edes odottaa. Siitä taitaa tulla aika sankarillinen olo.

Lukukausi alkoi silloin ennen syyskuun alussa. Nyt jos huomaa uusien oppilaiden alkavan seurustella ennen joulua, niin sitä hiukan melkein säikähtää. Ehkä ajan kulu on erilaista kaksi- kuin kolmekymppisenä. Silloin ne lukukauden alkuviikotkin tuntuivat kauhean pitkiltä. Tietysti siinä oli jo sellainen tunnelma, että jotakin mukavaa saattaisi olla tapahtumassa. Ehkä sekin "hidasti" ajan kulua.

Ensimmäisen kerran, kun kävimme kahdestaan jossakin, suunnistimme jäätelökahvilaan. Muistamme vielä, missä pöydässä istuimmekin. En tosin muista enää, mitä tilasimme. Jotakin hyvää sen oli pakko olla, koska vieläkin on elämä niin viihtyisää!