Ikkunoita

Iltahämärä muuttaa Brysselin kuin taikaiskusta ihan erilaiseksi paikaksi. Tunnelma moninkertaistuu kuin itsestään.

Saimme eilen lastenhoitajan, joten pääsimme kahdestaan syntymäpäiväillalliselle. Emme valinneet mitään hienoa paikkaa, vaan paikan, jossa ruoka on meidän mielestä kaupungin parasta. (Kiitos N&F!) Libanonilainen ravintola viimeisen kuvan ikkunaa vastapäätä. Se on paikka, joka näyttää siltä, että sitä ei kukaan valitse pelkän ulkonäön perusteella. Heti ovelta alkaa ruokatiski, käytävä tiskin edessä on tupaten täynnä, eikä takahuoneen ja yläkerran pöytiä ulko-ovelta edes näe. Lisäksi paikan aukioloajat ovat sellaiset, että jos niitä ei tiedä, niin todennäköisesti paikka on kiinni, kun sinne aikoo mennä. Suljettuna koko puljun edessä on metalliset kaihtimet, joten n. kahden metrin levyistä etuseinää ei edes huomaa. Jokainen, jolle olen paikkaa suositellut, on kävellyt vahingossa sen ohi löytämättä sitä ollenkaan. Olkoon tuo viimeinen kuva maamerkkinä. Kuvan ravintolan löytää helpommin.

En ottanut yhtään kuvaa libanonilaisesta yksinkertaisesti siksi, että siellä ei ole mitään kuvattavaa. Ruoka on kuitenkin niin hyvää, että se vie kaiken huomion ulkonaisista puitteista. Ja kun seurakin vielä on parasta mahdollista, niin ilta kuluu nopeasti.