Onnen päivä

Taitaa olla aikamoinen "onnenpäivä." (Tytön sanonnan mukaan tarkoittaen kirjaimellisemmin onnellista päivää.) Jouduin tulemaan kotiin jo kesken päivän, kun selkä ei kestä tänään istumista. Se ei kuulosta kovin onnelliselta alulta, mutta päivä olikin vasta alkamassa. Otin pari kirjaa mukaan, jotka olisi luettava loppuun tässä hetimiten muutenkin.

Kotiin tullessa huomasin postilaatikossa kuvan kirjat bookdepository:n paketeissa. Olin jo ihan innoissani odottanut niitä useampana päivänä. Ajattelin aamulla, että parasta lkai opettaa odotus, kun postitus näyttää vain kestävän. Nyt ne sitten tulivat! Tarvisisin aikamoisen ainnoksen tahdonvoimaa, jotta malttaisin ensin lukea ne "pakollisemmat" lukemiset. Aion ainakin vilkaista uusia kirjoja jo tänään, ehkä luen vain johdannot ja tutkin sisällysluettelot. Jotakin joka tapauksessa, koska EN malta ENÄÄ odottaa.

Näin naapurin vanhaa pariskuntaa käytävällä. He aikovat viedä kirpparille kaksi vanhaa puukaappia, joissa on ihanat kaiverrukset ja peilitkin. He ovat huomanneet, että me tykätään vanhoista huonekaluista, joten kysyivät kiinnostaisiko kaapit meitä. Tottahan meitä kiinnostaa! Nauratti, kun he kysyivät, että onko meillä tilaa niille. Ei todellakaan - tässä asunnossa on tilaa vain ihan pakolliselle tavaralle! (Sinänsä hyödyllinen säännöstelypakko. ) Me kuitenkin voidaan tehdä tilaa aina tarpeen vaatiessa. Varsinkin, jos on jotakin kaunista saatavilla. Jos me otamme ne kaapit, niin odottakaapas - kuvia ja juttua on tulossa. Niillä kaapeilla on kuulema oma tarinansakin. Kuulin siitä jo osan.

Näissä "onnellisuuksissa" on varmaankin tarpeeksi yhden päivän annokseksi. Vaikka eihän sitä ikinä tiedä, mitä kaikkea hauskaa loppupäivä voi tuoda tullessaan. Kellohan on vasta kaksitoista.

Nyt kuppi kuumaa teetä ja sitten lukemaan.