Nöyryytys

Ala-asteella on menossa lukukauden ensimmäinen "koekausi." Melkein joka päivä jotakin testejä. Matematiikasta ja lukemisesta ehti jo tulla täydet pisteet. Huomenna olisi pitkien vokaaliyhdistelmiä sisältävien sanojen sanelu. Tytön mielestä sanoja ei tarvinnut harjoitella, koska hän osasi ne jo muutenkin. Ajattelin ihan vain mielessäni, että noloahan se on, jos ei kertaakaan harjoitella kotona ja sattuisikin tulemaan paljon virheitä. Niinpä suostuttelun jälkeen sain harjoituksen aikaiseksi ja sovittiin, että valitsen viisi sanaa jokaisesta listasta. Kaikki sujui nopeasti ja ilman liikaa miettimistä. Tarkistin sanat, ja oli monta virhettä. Pyysin korjaamaan sanat listan kanssa. Tyttö kiukustui, koska verratessaan sanoja, hän väitti minun lukeneen sanat juuri niinkuin hän ne kirjoitti. Tunnustan, että siinä tosiaankin kävi niin useamman sanan kohdalla. Mutta mistäs minä voisin tarkasti tietää, miten vaikka ooievaar sanotaan?

Liekö oli mitään hyötyä harjoituksesta. Jos huomenna menee mönkään, niin luulen, että syyllinen löytyy helposti. Ainakin epäonnistumisen aiheuttaja "ulkoistuu," joten tytön ei tarvitse ainakaan kokea olevansa huono oppilas. Äiti kun on vielä huonompi. Ja pilasi sen, minkä hän jo osasi. Luulen tekeväni palveluksen, jos jätän harjoittelun oman onnensa nojaan ensi kerralla. Tulkoon sanelusta mitä hyvänsä.

Joskus elämä vieraassa maassa on vähintäänkin koomista.