Ehdin vielä auringonpaisteessa kävelemään ennen kuin mies lähti ranskankielen kurssille. Tein perinteisen "hevoslenkin," jonka varteen mahtuu kyllä monta lehmää ja lammastakin. Oli kertakaikkisen ihana sää! Jos joka ilta olisi tälläista, niin lähtisin aina lenkille iloiten. Sadesää ja tuuli vaativat joskus hiukan liikaa itsensä voittamista. Silloin voi tietysti itseään armahtaen myönnellä, ettei kukaan aina voi voittaa...
Ihanat tutunoloiset maisemat :-) Ja vielä ilta-aurinko, happihyppelyn lomassa sekä sielu ja mieli asettuu lepoon. Varmasti hyvin nukuttaakin!
VastaaPoistaMukavata loppuviikkoa toivotellen
Nina