Laskosverho

Muutama viikko kului ajatusta harkiten. Nyt on makuuhuoneessa uusi laskosverho. Tein siitä reilusti edellistä leveämmän, koska halusin myös vasemmalla puolella olevan sivulistan piiloon.

Kangas oli samaa, mistä olin tehnyt olohuoneeseen pikkutyynyjä (kirpparituolilla oli yksi niistä) jo aiemmin. Nyt otin rohkeasti väriksi turkoosi-pinkin yhdistelmän. Seesteisempiäkin versioita samasta kankaasta oli, mutta tuo turkoosi on alkanut ihastuttamaan.

Joskus joku väri alkaa yksinkertaisesti vallata tilaa mielessä ja pikkuhiljaa sitä sitten puolihuomaamatta suuntautuu sen puoleen. Hiukan samaan tapaan kuin, jos ostaa vaikka Opelin, niin tuntuu että kaikki muutkin ajavat juuri Opelilla. Muistelen, että aloitin aikoinaan tummasta vihreästä. Siitä siirryin utuiseen siniseen. Sen jälkeen taisi tulla tummansininen/oranssi vastavärivaihe, josta siirryin suosimaan mahdollisimman vaaleaa ja neutraalia. Omenanvihreä ja maitokahvinruskea pitävät vieläkin pintansa aika hyvin, mutta nyt tuo turkoosi tuntuu jämähtäneen. Koskaan ei voi tietää kauanko väri säilyttää suosionsa. Siksi on järkevintä valita kuosi joka yhdistyy tarvittaessa muihinkin väreihin. Tämä verhokuosi on sellainen. Lisäksi laskosverho on niin rasittava ommeltava, että sitä miettii kaksi kertaa ennenkuin alkaa ommella uutta. Hyöty sekin.

Täällä ei onneksi ole muutenkaan tapana vaihtaa verhoja vuoden ajan mukaan. Joskus tuntuu, ettei täällä kaikki edes vaihda vaatteitakaan vuodenajan mukaan. Eilen matkalla kangaskauppaan näimme pyöräilijän, jolla oli vain lyhyet shortsit ja heijastinliivi. Meitä palelsi autossa sisälläkin, vaikka jokaisella oli päällä sentään farkut, pitkähihaiset paidat ja takitkin.