Sitruunaista

Eilen äänestämästä tultuani ajattelin, että nyt on leivottava jotakin. En yleensä edes äänestä, saati, että olisin minkäänlaisen politiikan suhteen muutenkaan milloinkaan juhlamielellä, mutta olin jo jonkin aikaa kerännyt rohkeutta juustokakun paistamiseen. Ajattelin sen olevan niin vaikeaa, ja pelkäsin, että monta purkkia kaukaa saakka tuotua laktoositonta maitorahkaa kuluu hukkaan kerralla ilman minkäänlaisia takeita onnistumisesta.

Tuli siitä kuitenkin kakku. Raastettua sitruunan kuorta käskettiin ohjeessa laittaa 1 rkl. Kakku on siis varsin sitruunaista. Hiukan vähempikin riittäisi, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Elämän ensimmäiseksi juustokakuksi se on herkkua. Kuulostaa niin mahtipontiselta tuo "elämän ensimmäinen juustokakku" titteli, että tunnustanpas tasapainoksi sen, että oikaisin pohjassa muuttamalla ohjetta kaiken muun paitsi sulatetun margariinin kohdalta. Pohja on kyllä maukas, mutta jos tekee jotakin ensimmäistä kertaa, silloin on ihan viisasta noudattaa ohjetta hiukan tarkemmin.

En tiedä, miten muuten perusluonteeltaan tottelevaisen ihmisen on niin vaikea noudattaa minkäänlaisia ruokaohjeita tarkasti (lisätunnustus: kaikenlaiset käsityöohjeet mukaan lukien). Joku syväpsykologi varmaan ehdottaisi, että sen täytyy olla keino kapinoida. Elämässä pääsee kuitenkin onneksi aika helpolla, jos ei kapinoi muuta kuin keittokirjaa vastaan. Olisi muutamaa astetta huonompi tilanne, jos sen jälkeen kieltäytyisi omia pöperöitään syömästä.