Tänä aamuna oli tulppaanitunne. Se on varma kevään merkki, joka iskee aina heti loppiaisen jälkeen automaattisesti. Kukkakauppiaalla oli vain valkoisia ja violetteja tulppaaneita. Valkoinen tuntui niin jouluiselle, että valitsin violetin paketin. Kuudella eurolla kimppu, silloin ei tietysti kannata keskustella väreistä sen enempää... Ostin kuitenkin lisäksi muutaman vihreän oksan. Kukkakauppias kysyi sidotaanko kimpuksi, mutta kieltäydyin, koska siitä tulee aina turhia kuluja, kun kukat saa itsekin maljakkoon ihan pelkällä hyvän mielen palkalla. Sitä paitsi tulppaanit venyvät usein ulos kimpusta, kun on muiden kukkien vuoksi laitettava maljakkoon enemmän vettä ja sitten komeuden joutuu joka tapauksessa purkamaan ja järjestämään uusiksi.
Kotimatkalla mietin, mihin maljakkoon kukat laittaisin ja, mistä löytäisin jotakin violettia siihen viereen. En muistanut, että minulla olisi mitään, mikä olisi violettia, joten ajattelin, että ainakin maljakolle on keksittävä jotakin. Joulusta oli vielä kakkupapereita jäljellä, joten leikkasin yhden suikaleiksi ja kiinnitin ne läpinäkyvällä teipillä huomaamattomasti maljakon reunaan. Aika helppo uudistus vanhalle maljakolle. Kukkavarsien leikatut päät eivät muutenkaan kauneudella komeile ja oksat yleensä värjäävät veden nopeasti likaiseksi, joten pieni peittelyoperaatio toimii senkin vuoksi hyvin.
Kukkia leikatessa huomasin, että parvekkeen lyhdyssä on violetti kynttilä. Se oli liian korkea oikeasti poltettavaksi siinä lyhdyssä, joten pelkkänä koristeena se oli säilynyt melkein kokonaisena. Olipas hyvä, että olin unohtanut sen sinne. Nyt on keittiössä pieni keväinen asetelma.
Kotimatkalla mietin, mihin maljakkoon kukat laittaisin ja, mistä löytäisin jotakin violettia siihen viereen. En muistanut, että minulla olisi mitään, mikä olisi violettia, joten ajattelin, että ainakin maljakolle on keksittävä jotakin. Joulusta oli vielä kakkupapereita jäljellä, joten leikkasin yhden suikaleiksi ja kiinnitin ne läpinäkyvällä teipillä huomaamattomasti maljakon reunaan. Aika helppo uudistus vanhalle maljakolle. Kukkavarsien leikatut päät eivät muutenkaan kauneudella komeile ja oksat yleensä värjäävät veden nopeasti likaiseksi, joten pieni peittelyoperaatio toimii senkin vuoksi hyvin.
Kukkia leikatessa huomasin, että parvekkeen lyhdyssä on violetti kynttilä. Se oli liian korkea oikeasti poltettavaksi siinä lyhdyssä, joten pelkkänä koristeena se oli säilynyt melkein kokonaisena. Olipas hyvä, että olin unohtanut sen sinne. Nyt on keittiössä pieni keväinen asetelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti