Kalenterin pitoa

Tammikuu tietää aina uutta kalenteria. Monena vuonna ostin jonkinlaisen taskuun sopivan kalenterin siinä toivossa, että saisin käytettyä sitä. Vuoden aikana totesin, että sellaisten kalenterien perustavan laatuinen ongelma on se, että yleensä näkee vain maksimissaan viikon kerrallaan. Tai vaihtoehtoisesti mahdollisesti kuukauden, jos täyttää sekä pienellä printattua "kuukausisivua," että normaaleja sivuja. Kahta kalenteria en jaksa täyttää. Se on poissuljettu vaihtoehto. Jos menee niin monimutkaiseksi, niin on todennäköisintä, että molemmat jäävät käyttämättä. Toisaalta en hahmota aikaa ollenkaan, jos näen vain viikon kerrallaan. Siitä seuraa, että sopii menoja päällekkäin ja sitten saa nolona soitella perään ja perua puolet, eikä kukaan ota tosissaan, että aikuinen ihminen ei ihan rehellisesti muista menojaan heti silloin, kun asioista sovitaan. Itsetuntemus ja/tai realismi ovat taitaneet lisääntyä viime vuosien aikana.

Pari viikkoa sitten ostin viime vuoden malliin seinäkalenterin taskukalenteria tuuraamaan. Ei se taskuun mahdu, mutta laukkuun kylläkin. Helpommalla pääsee, kun saa kokonaisen kuukauden yhdelle sivulle. Ajan hahmotus helpottuu huomattavasti, eikä tarvitse moneen paikkaan kirjoitella muistilappuja, kun on leveät reunat ja kuvasivukin, mihin voi tarvittaessa kirjoittaa nopeasti jonkin osoitteen, puhelinnumeron, kirjavinkin, salasanan, tai muuta äkkinäistä muistettavaa talteen... Ainoa huono juttu on se, että vanhaa kalenteria ei voi heittää pois ennen kuin on lukenut sen molemmin puolin alusta loppuun useamman kerran, että kaikki säilytettävä tieto tulee kirjoitettua siitä ylös ennen roskikseen pudottamista. Se on kuitenkin vasta loppuvuoden murhe. Jos siihen asti pysyy aika järjestyksessä huolimatta koko sanan abstraktista luonteesta, kaikki on hyvin.