Lopputilanne kuulostaa sanontana hiukan turhan totiselta. Ei sisustamisessa ikinä ole mitään varsinaista loppua, kun aina voi keksiä uusia muutoksia, jyrätä huonekaluja nurkasta toiseen, järjestellä tavaroita uudelleen, jne... Joka tapauksessa nyt päädyin tälläiseen ratkaisuun. Laitoin sisempiin verhoihin pienet rintakorut, jotka hiukan katkaisevat muuten suorana roikkuvia verhoja.
Kokeilin pari päivää leveällä vyötteellä, mutta se tuntui niin raskaalta ja mummomaiselta, että jotakin muuta oli keksittävä. Muistin nämä rintakorut, jotka olin jo vuosia sitten ostanut verhojen kiinnitykseen jossakin osoitteessa. En muista enää missä, mutta samapa se. Mies sanoo, ettei muista koko juttua, joten ehkä se oli joku väliaikainen idea silloin. Saattaa olla sellainen nytkin, mutta onpahan nyt ainakin verhot ikkunassa ja siten hiukan enemmän yksityisyyttä. Se kyllä on sanottava, että näistä kankaista ei ommella kaihdinverhoja. Onneksi en edes yrittänyt. Sen verran hankalaa oli saada edes alareunoja suoraan, kun kangas veti milloin mihinkin suuntaan, eikä lankasuorasta ollut tietoakaan... Alareunat kiinnitin tällä kertaa silittämällä. Ikean verhoissa näkyy olevan aina paketissa mukana silitysnauha, joten alareunat eivät tarvitse ompelua.
Viikonloppuna naapuri oli lastensa kanssa meillä katsomassa lasten elokuvaa. Siirsimme sohvan ikkunan eteen, jotta jokainen näkisi kunnolla. Raivatessa huomasin, että sohvahan oikeastaan sopisi paremmin toisin päin, joten nyt se on "poikittain," käsinoja parvekkeen oven suuntaan. Nyt on ilmavampi tunnelma. Pienestä se on joskus kiinni. :-)
Kokeilin pari päivää leveällä vyötteellä, mutta se tuntui niin raskaalta ja mummomaiselta, että jotakin muuta oli keksittävä. Muistin nämä rintakorut, jotka olin jo vuosia sitten ostanut verhojen kiinnitykseen jossakin osoitteessa. En muista enää missä, mutta samapa se. Mies sanoo, ettei muista koko juttua, joten ehkä se oli joku väliaikainen idea silloin. Saattaa olla sellainen nytkin, mutta onpahan nyt ainakin verhot ikkunassa ja siten hiukan enemmän yksityisyyttä. Se kyllä on sanottava, että näistä kankaista ei ommella kaihdinverhoja. Onneksi en edes yrittänyt. Sen verran hankalaa oli saada edes alareunoja suoraan, kun kangas veti milloin mihinkin suuntaan, eikä lankasuorasta ollut tietoakaan... Alareunat kiinnitin tällä kertaa silittämällä. Ikean verhoissa näkyy olevan aina paketissa mukana silitysnauha, joten alareunat eivät tarvitse ompelua.
Viikonloppuna naapuri oli lastensa kanssa meillä katsomassa lasten elokuvaa. Siirsimme sohvan ikkunan eteen, jotta jokainen näkisi kunnolla. Raivatessa huomasin, että sohvahan oikeastaan sopisi paremmin toisin päin, joten nyt se on "poikittain," käsinoja parvekkeen oven suuntaan. Nyt on ilmavampi tunnelma. Pienestä se on joskus kiinni. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti