Vastustamaton

Jotkut asiat ovat vastustamattomia. Esimerkiksi "vaahtopusut," kuten nykyinen saksankielinen poliittisesti korrekti sana kuuluu. Voi puraista, puraista, puraista ja puraista, ja koko komeus on vatsassa. Ja suussa on makea maku. Hiukan liiankin makea, mutta se kuuluu asiaan.

Jotkut ihmisetkin ovat vastustamattomia. Kuten esimerkiksi ystäviemme poika, joka pyysi, että mies heräisi katsomaan formuloita hänen kanssaan sunnuntaiaamuna isosta taulutelkkarista, kuten ennen vanhaan. Ja toinen, joka halusi pelata Vii:tä niin, että lopulta kaikki olivat ihan hikisiä. Ja kolmas, joka puki illalla päälleen henkselit tehdäkseen vaikutuksen pienimpään. (Se on kuulema juuri nyt tyyliä.) Ja sekin, jolle tuli kauhea itku, kun joutui lähtemään kotiinsa. Ja ne, jotka soittivat vielä illalla syömään lettuja. Ja toiset, jotka valvoivat yli puolen yön vain rupatellakseen niitä näitä. Ja aamulla vielä ne, joiden kanssa kaikki tapahtui samalla tavalla yhtä viihtyisästi kuin ennenkin.

Kävimme viikonloppuna juhlimassa entisen työnantajamme rakennuttamaa uutta kirkkorakennusta. Tilat olivat odotetusti huippuhienot. Parasta antia oli kuitenkin tavata kaikki ne ihmiset, jotka olisi voinut ottaa silloin sieltä lähtiessä mukaansa. Formulafani kysyi ainakin kymmenen kertaa viikonlopun aikana, milloin me muutamme sinne takaisin. Ei elämää tietenkään voi elää takaperin. Ei, vaikka kysymys tuli joka kerta niin syvältä sydämestä, että siihen melkein harmitti vastata aina samalla tavalla kieltävästi.

Oli hyvä fiilis käydä katsastamassa tilanne ja palata sitten taas omaan arkeen takaisin. Nykyiseen elämään, josta ihmetellen huomasin, ettei sillä ole paljoakaan tekemistä entisen kanssa. Elämä kulkee eteenpäin sykleissä ja se on pelkästään hyvä asia, vaikka vanhaan onkin kiva joskus aina hetkeksi palata. Palaaminen on hiukan kuin vaahtopusun syömistä. Pari haukkausta ja on tarpeeksi makea olo.