Uusi viikko, uusi kuukausi

Aamu alkoi auringonpaisteella. Ei se pitkään kestänyt, mutta antoi kuitenkin taas toiveita kevään saapumisesta. Talvi on sitkeää laatua tänä vuonna, ei voi muuta sanoa. Eilen oli hurja myrsky. Ranskassa tuhot olivat kauheat, täälläkin joissakin paikoissa oli tullut pahempaa jälkeä. Meidän alueella ei kuitenkaan mitään ihmeempää. "Onneksi"-sanonta tuntuu jotenkin väärältä, koska eihän se sen parempi onni ole, jos jossakin muualla kuitenkin tuhoutuu talo, nousee vesi kattoon saakka ja hukuttaa ihmisiä kotiinsa... Saahan sitä olla kiitollinen, ettei sattunut mitään omalle kohdalle, mutta "onneksi" on kaukana siltä, jolle jotakin sattui.

Viikonloppu oli ihan onnistunut, vaikka suunnitelma B ei selvinnytkään kukonlaulun aikaan maanantaiaamun sarastaessa. Lauantaina pääsin uimaan "kuntoa." Kaveria väsytti, joten jouduin keksimään monta ideaa motivoidakseni hiukan vauhtia pulikointiin. Aina ei tietenkään voi olla täydessä vedossa. Kukapa meistä olisi? En tiedä lämmitetäänkö viikonloppuna uimallia enemmän, kun nyt tuntui ison altaan vesi paljon kylmemmältä kuin viimeksi. En ole sitä sorttia, että minulle tulisi uidessa hiki, joten arvostaisin lämmintä vettä kovasti.

Sunnuntai-iltapäivällä pidimme ystävälle/työkaverille läksiäiset. Tarkoituksena oli syödä kiinalaista, mutta onneksi tarkistimme ennen tilaamista lähtijän ruokatoiveen. Siinä sitä juhlaa olisi ollutkin, kun olisimme järjestäneet sellaista syötävää, ettei juhlan kohde olisi saanut nieltyä palaakaan... Myöhemmin huomasimme, että ystävän uusi asunto on erään maisemakalenterikuvan vieressä. Saimme kalenterin pari viikkoa sitten vanhoilta tutuiltamme samalta alueelta, mihin työkaveri on muuttamassa. Maailma ei ole kovin suuri. Onneksi. Kansainvälinen työyhteisö on mukava. Se kuitenkin olisi vielä mukavampi, jos ei tarvitsisi jatkuvasti sanoa hyvästejä jollekin.

Lauantaina teimme varsinaista lauantairuokaa, josta meinasi olla herkuttelu kaukana. Ostin Lidlistä pakastepussillisen uunissa paistettavia lohkoperunoita. Siihen päälle nakkeja. Lohkoperunoiden mausteet olivat mitä olivat ja tyttö sanoikin epäilevänsä, että ne ovat joitakin "jäljitelmiä oikeista lohkoperunoista." Siltä ne minustakin maistuivat.

Niin se viikko vaan taas alkoi. Paljon on kaikenlaista edessä sekä mukavaa että työlästä, mutta niinhän sen pitääkin mennä. Aika jatkaa töitä.