Sain miehen mummolasta perintönä kassillisen vanhoja valkoisia petivaatteita. Kukaan muu ei niitä halunnut. Ihmeellistä minun mielestäni! En nimittäin tiedä, mitkä muut petivaatteet olisivat kauniimpia.Kaikki lakanat olivat ihan käyttämättömiä, osa vielä alkuperäisissä paketeissaankin ja monessa kangas tuntui ihan rapisevan vanhasta tärkistä. Pesin innoissani monen monta pesukoneellista, kuivasin ja silitin. Nyt on ensimmäiset lakanat käytössä ja kaapissa niitä on lisää. Parasta näissä vanhoissa lakanoissa on himmeän hohtava pinta, kankaaseen kudottu kuviointi (klikkaa kuvaa suuremmaksi) ja alaosan nappilista. Silittäessä voi vain ihmetellä, mikä ero vanhalla puuvillakankaalla on uusiin verrattuna. Nämä nimittäin siliävät kertapainalluksella, kun taas jokainen uusia puuvillalakanoita omistava tietää, mitä tuskaa niitä on saada sileäksi... Kyllä ennenvanhaan on osattu.
Mikä minua eniten ihmetyttää on se, että monilla saksalaisilla naisilla on tämän tapaisia perintö- tai kapiolakanoita kaapit pullollaan, mutta käytössä niitä ei näe juuri milloinkaan! Monet tuntemani naiset valittavat, että vanhoista valkoisista lakanoista on niin paljon vaivaa, ettei niitä kannata käyttää. Tottahan sekin voi olla, mutta esteettisyyden eteen teen itse mielelläni melkein mitä vain. Sellainen kulttuurinen ero tähän tietysti liittyy, että minun "hyvin silitetty" ei ole sama asia kuin saksalainen "hyvin silitetty." Olen kuitenkin täysin tyytyväinen oman työni laatuun, vaikka moni "echte Hausfrau" varmasti vain pyörittelisi silmiään ja alkaisi silittää uudelleen.
Nyt on lakanoita koko seuraavaksi vuosikymmeneksi, ehkä vielä toiseksikin, jos laatu on yhtä hyvää kuin miltä se vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti